Kinclaith oli Glasgow’n viimeinen tislaamo. Se aloitti toimintansa vuonna 1957 ja lopetettiin vähin äänin 1975. Nykyään tislaamo on purettu kokonaan.

Kohtaan tislaamon viskiä nyt ensimmäistä kertaa enkä oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Alamaan viskien rasvaisuutta? Voita ja tanniineja? Ei auta kuin ottaa härkää sarvista ja kokeilla.

Kinclaith 1966, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja lakritsinen. Rasvaisuutta, suolaista voita. Karamellia, yrttisyyttä, kosteaa heinää. Maanläheisyyttä, savea, aavistus merilevää. Mineraalisuutta. Voimakas ja uloitteikas, etenkin, kun muistaa tämän alkoholiprosentin. Hedelmäisyys on hiukan ylikypsää. Mielenkiintoinen tapaus.

Maku: Rasvaisuuden ja kukkaisten ulottuvuuksien mielenkiintoinen yhdistelmä. Ruohoisuus on pinnassa, samoin tietty pehmeä savimaisuus. Omenahilloa. Suolaisuutta, mineraalisuutta, minttua. Pieni jyväisyys pilkistää läpi, runko ei ole mikään kovin järeä. Silti suutuntuma on silkkaa rasvaa, vaikka vähitellen monitahoisuus jää sen alle. Jälkimaku on silkkaa yrttiteetä ja lakritsia, runsasta paahteisuutta ja mausteiden herkkää liikehdintää. Loppua kohti toffeemaisuus, siirappi ja tikkunekku korostuvat. Finaali on yllättävän pitkä ja runsas, mintun ja kukkaisuuden kautta hiipuva. Vaikea käsittää, ettei voltteja ole enempää.

Arvio: Omalaatuinen viski, ruohoisten ja rasvaisten piirteiden ohessa tapahtuu todella paljon. 87/100