Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100

Kaikkien uusien Glendronach-julkaisujen jälkeen tekee mieli hetkeksi palata muutaman vuoden taakse. Glendronachin vuosikerta 1994 sisältää monia helmiä, joista tämä vuonna 2013 julkaistu #101 on ollut monien mielestä yksi selvimpiä. Sen aikoihin mentiin vasta Batch No. 8:ssa.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(58,4%, OB, 28.1.1994–5/2013, Batch 8, Cask No. 101, Oloroso Sherry Butt, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin järeä ja tumma. Luumuhilloa, tummaa suklaata, runsaasti tallisuutta, maakellaria, jopa mutaisuutta. Tummasta rommista tuttua sävyä, maanläheisyyden ja siirappisuuden hienoa vuoropuhelua. Sikaria, poltettuja tulitikkuja, ruutisuutta, ilotulitteita. Pieni sitruksisuus taustalla. Vesilisä avaa toffeeta ja päästää makeutta hienoisesti niskan päälle.

Maku: Valtava viski, nyt on muskelia. Tummaa suklaata, luumuhilloa, rusinaa, pähkinää, siirappia. Sitä vastaan nousee mahtava kirjo tallisia, nahkaisia, ruutisia ja multaisia sävyjä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin painava. Öljyisyyden mukana tulee tammisuutta, sitruksisuutta, kirpeitäkin sävyjä. Pippurisuutta, hehkuviinimäisyyttä. Jälkimaku kehittyy erittäin tumman sherryisyyden, nahkaisuuden ja tumman suklaan kautta pippuriseen ja ruutiseen suuntaan. Ilotulitemaisuus ja poltetut tulitikut pysyvät mukana. Tanniinisuus ja vanha viini ovat upeasti läsnä. Kuivuu loisteliaasti. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuuden ja yrttisyyden paremmin esiin.

Arvio: Maagisen hyvä Glendronach, ikäluokkansa ehdottomia huippuja. Oloroso-tynnyrin hyviin puoliin kuuluu, että makeus pysyy paremmin aisoissa kuin suurimmassa osassa PX:ssä kypsyneistä vastaavista Glendronach-viskeistä. Samalla tuoksujen ja makujen kirjo monipuolistuu. On tämä vain kertakaikkisen upea viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Maistelussa jälleen PX-tynnyristä pullotettua Glendronachia vuodelta 2017. Cask #3379 on pantu kypsymään vuonna 1992 ja otettu ylös 22 vuoden iässä. Tämän myötä Batch No. 15 on osaltani käsitelty.

Kesällä 2017 julkaistusta Batch No. 15:stä kaksi oli ylitse muiden: 25-vuotias Cask #52 ja 27-vuotias Cask #7005. Myös Cask #52:n rinnalla julkaistu samanikäinen ja samanvuotinen Cask #89 oli erinomaisen hyvä viski.

Kaikkineen täytyy kuitenkin sanoa, että koko kuuden viskin julkaisuerä oli korkealaatuinen eikä sisältänyt floppeja. En kyllä sellaisia odottanutkaan. Glendronach on julkaisujen puolesta elänyt kulta-aikaansa, mikä näkyy valitettavasti nyt myös hintatason nousuna.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379

(51,6%, OB, 18.11.1994–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 3379, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 456 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lihaisa ja hilloinen, mutta samalla myös hiukan rikkinen ensivaikutelma. Luumuhilloa, rusinaa, ummehtunutta tallisuutta ja maakellaria. Nahkasatulaa, vahvaa tammisuutta. Uuniomenaa, viikunahilloa, rommirusinaa, makeaa öljyisyyttä, mausteisuutta. Vesilisä avaa yrttisen ja lakritsisen puolen.

Maku: Hilloinen ja hiukan hapan. Nahkaista tammisuutta, mustaa teetä, mustaherukkaa. Kuivattuja luumuja, viikunahilloketta, uuniomenaa, hapokkuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja öljyisen painava. Tietty likaisuus tässä on, maakellaria ja rikkiä. Rommirusina tuntuu vahvana. Ei kaikkein monipuolisimpia lajissaan. Jälkimaku on kuitenkin huippuluokkaa. Tallinen ja lihaisa puoli hyökyy vahvana, mutta sitä vastaan löytyy tummaa suklaata ja luumua, rusinaa ja siirappisuutta. Mausteita, lakritsia. Tammi pysyy hyvin kasassa ja kuivuu todella kauniisti. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä pintaan.

Arvio: Hiukan levoton tapaus, osin ummehtunut ja haastava, mutta upea jälkimaku nostaa tämän omalle tasolleen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Glendronachin vuoden 1995 tuotantokin oli Batch No. 14:ssä jo kypsynyt kahdenkymmenen vuoden ikään. Nyt maistelussa tynnyri #543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon ja 689 pulloa.

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543

(54,6%, OB, 18.10.1995–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 689 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja taatelinen, varsin hedelmäinen tuoksu. Ylikypsä vaikutelma, tallia ja nahkasatulaa, aavistus raakaa pihvilihaa. Reippaasti makeutta, siirappia ja kirsikkalikööriä. Hiukan sokerinen ja esanssinen yleisilme. Rommirusinaa, tammea, kanelia, kaurakeksejä. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja voita.

Maku: Siirappinen ja liköörisen makea. Kirsikkaa, luumuhilloa, uuniomenaa, maitosuklaata, toffeefudgea. Fariinisokeria, rommimaista imelyyttä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja melko täyteläinen. Tekstuuri on silti hiukan ohut, runko tuntuu osin yksiulotteiselta. Tallisuus, rancio ja ylikypsät hedelmät jäävät paitsioon. Mausteissa on silti pippurista potkua ja hiukan ruutista vivahdetta. Jälkimaku on tamminen ja pippurinen, siirappinen ja imelä. Toffeefudgea, maitosuklaata, fariinisokeria, maapähkinävoita. Mausteisuutta riittää, samoin öljyä ja tanniineja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä vahvasti esiin.

Arvio: Siirappisen makea Glendronach. Osin yksioikoinen mutta silti vallan maukas. 87/100

Glendronachin vuonna 2016 julkaiseman Batch No. 14:n joukossa ilmestyi tällainen viski Oloroso-tynnyristä #226. Ikää tällä on 24 vuotta. Liikutaan siis taas varsin lupaavalla maaperällä.

Glendronach 24 yo 1992/2016 Cask #226

(58,4%, OB, 5.6.1992–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 226, Oloroso Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherryinen, multainen ja hiukan rikkinen. Multainen tallisuus ja nahkaisuus korostuvat reippaasti. Poltettuja tulitikkuja, hiukan lihaisuutta. Ylikypsiä kirsikoita, luumuhilloa, rusinaa. Tummaa yrttisyyttä. Varsin likainen yleisilme, jossa maakellari korostuu. Vesilisä avaa appelsiininkuorta ja omenaa.

Maku: Makean kirsikkainen, todella multainen ja vahvan rikkinen. Muhkea täyteläisyys on toki kohdallaan ja suutuntuma painava kuin mikä, mutta balanssi ei ole ihan parhaasta päästä. Ylikypsää sekahedelmää, rancio-meininkiä, lihaisuutta, luumuhilloa, hapokkuutta. Suklaisuus on tummaa ja yrtit napakasti mukana. Hiukan lakritsia ja imelää liköörimäisyyttä. Makeaa sherryisyyttä. Jälkimaku kuivuu paahtoleipämäiseksi ja rikkisyys korostuu entisestään. Poltettuja tulitikkuja, munalikööriä. Luumua, kirsikkaa, tummaa suklaata, siirappia, hapokkuutta, yrttisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä nostaa mukavasti hedelmäisyyttä esiin.

Arvio: Pääosin hyvin maukas mutta rikkisyydessään silti hiukan häiritsevä Glendronach. Balanssiltaan ja fokukseltaan jää ikätovereistaan pykälän verran jälkeen. 87/100

Olen viime aikoina maistellut läpi Glendronachin tänä kesänä julkaisemia Batch No. 15:n pullotteita ja havainnut tason edelleen todella korkeaksi. Se on jälleen kerran ollut hyvä muistutus siitä, että tislaamoiden omistajavaihdokset alkavat tässä maailmassa vaikuttaa vasta vuosikausien viiveellä.

Havahduin tässä kuitenkin tilanteeseen, että olen viimevuotisen Batch No. 14:n suhteen pahasti jäljessä. Sen seurauksena päätin maistaa tynnyrissä #339 viimeiset aikansa lymynnyttä viskiä. Pullote on taas peräisin Pedro Ximénezistä ja väri on sen mukainen.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339

(53%, OB, 22.12.1994–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 339, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Nyt on kohdallaan. Tummaa suklaata, siirappia, kirsikkaa, yrttisyyttä, hilloa ja happoja. Viikunaa, luumua ja rusinaa riittää. Kanelia, kakkupohjaa, omenaisuutta, pähkinää. Multaista maanläheisyyttä, sherryn hapokkuutta. Tuoksu on heti komeasti auki. Vesilisä korostaa yrttejä ja sitrusta, mutta myös ohentaa tätä herkästi.

Maku: Hieno yhdistelmä hapokasta hedelmäisyyttä ja suklaista tallisuutta. Kirsikkaa, viikunaa, omenaisuutta, yrttejä, raparperihilloa, vadelmaa. Pähkinäinen ja piimäkakkumainen puoli on selvästi erottuva, samoin maanläheinen tallisuus ja sherryn tunnelma. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku on todella suklainen ja siirappinen, mutta tuntuu hetkellisesti oudon kevyeltä. Mausteisuus, kaneli, maustepippuri ja luumuhillo ovat kuitenkin hyvin mukana. Pähkinää, hilloisuutta, vaniljaa, selvästi kuivuvaa tammisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä vahaisuutta mukaan, vaikka ryhti tästä kyllä herkästi katoaa.

Arvio: Kaikin puolin komea Glendronach. Ei kaikkein kompleksisin eikä vahvaluonteisin tapaus, mutta puhtaassa sherryviskin nautittavuudessa nousee ehdottomasti kärkikastiin. 91/100

Glendronachin viimeisimmän Batch No. 15:n viskit pullotettiin toukokuussa 2017, ja ne tulivat myyntiin kesä–heinäkuussa. Kysyntä on ollut melkoista. Muistan vielä ajat, jolloin Glendronachin single caskeja sai valita edullisesti monessakin maassa kauppojen hyllyistä eikä tislaamon nimi sanonut monelle harrastajallekaan paljon mitään. Nyt on toisin.

Tällä kertaa maisteluun päätyi Batch No. 15:n vanhin pullote, 27-vuotias Cask #7005, joka on tislattu vuonna 1990. Glendronachilla on aina ollut pieni haaste pitkän tynnyröinnin kanssa, kun ex-sherry antaa sille niin ankaran käsittelyn. Maistetaan, miten on onnistuttu tällä kertaa.

Glendronach 27 yo 1990/2017 Cask #7005

(53,4%, OB, 4.4.1990–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 7005, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 546 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja sherryinen, mutta selvästi erilainen verrattuna vaikkapa saman erän pari vuotta nuorempiin Cask #89:aan tai Cask #52:een. Nyt tammi on todella vahvasti läsnä, kuivana ja vahamaisena, hiukan nahkaisena. Balsamicoa, kirsikkaa, rusinaa, metisyyttä, hunajaisuutta, uuniomenaa. On kyllä todella upea tuoksu. Vesilisä irrottaa öljyjä ja hiukan keksimäisiä sävyjä.

Maku: Intensiivinen, yrttinen ja runsas, mutta samalla kuiva ja kompleksinen. Hedelmäisyys liikkuu kirsikan, viikunan ja omenan ympärillä, mutta marjaisuus ja tumma suklaa tekevät tähän syvemmän tason. Minttua, eucalyptusta, mausteisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jopa herkkä, kun muistaa tisleen perusluonteen. Vadelmaa, mustaherukkaa. Vahattua tammea, antiikkisuutta, hiukan nahkaa. Jälkimaku on tumman yrttinen, mausteinen, pähkinäisen sherryinen ja tumman suklainen. Balsamicoa, hiukan lakritsia, kirsikkahilloa, uuniomenaa. Erittäin pitkä ja upea finaali. Vesilisällä alkaa löytyä mehiläisvahaa, toffeeta, kevyttä vaniljaisuutta.

Arvio: Eeppisen hieno Glendronach. Nyt ikä näkyy ja tuntuu kaikessa, hyvällä tavalla. Tammi on sen verran kuivana ja komeana mukana, ettei mitään väsymistäkään löydy. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.