Mannochmore

Mannochmore 12 yo 2009/2022, The Red Cask Company 55%

Global Whisky Limitedin pullotussarjan The Red Cask Companyn valikoimista löytyy tällainen todella punainen Mannochmore. Nyt näyttää sherrytynnyri ottaneen kunnon niskalenkin tisleestä.

Mannochmore 12 yo 2009/2022, The Red Cask Company

(55%, The Red Cask Company, 29.9.2009–2022, Cask No. 9320, Partly Matured First Fill Oloroso Sherry Hogshead, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen ja siirappinen. Kypsän kirsikkainen, muhkean luumuinen, suklainen ja kinuskinen. Hyvin makea heti kättelyssä, suorastaan imelä. Punaisia marjoja, mansikkaa ja vadelmaa, hillosokerin kuorruttamana. Hiukan kahvisuutta, paahdettua pähkinää ja nahkaisen maanläheisiä sävyjä taustalla. Pientä lihaisuuttakin.

Maku: Makea sherry hallitsee. Todella muhkea kokonaisuus, jossa kypsä kirsikka, ylikypsä luumu ja mansikkahillo ovat keskiössä. Suklaisuutta, makeaa tammea, nahkaisuutta. Mielenkiintoinen yhdistelmä todella purevaa sherrypommitusta ja pehmeää makeutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri pureskeltavan tiivis.  Maltaisuus ja tammisuus ovat sentään mukana, ei tämä sentään ihan likööristä mene. Jotain vähän lihaisaa, itämaisia mausteita. Jälkimaku pyörii yhä imelän sherryn ja marjaisan hilloisuuden ympärillä. Mansikkainen ja vadelmainen puoli toimii silti nätisti tammen ja suklaisuuden kanssa. Tammeen tulee paahteisia sävyjä, pähkinäisyyttä ja hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein laadukas sherrypommi, siirappisen makea ja marjaisa kokonaisuus. 86/100

Mannochmore 18 yo 1990/2009, 54,9%

Maistoon pääsi muhkea Mannochmore tislaamon omasta sarjasta. Nämä tikkaviskit ovat usein hiukan erikoislaatuisia tapauksia – mieleeni on jäänyt esimerkiksi tämä pykälää iäkkäämpi pullote samalta vuodelta.

Mannochmore 18 yo 1990/2009

(54,9%, OB, 1990–2009, Natural Cask Strength, American & European Casks, 3210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, pihkainen ja todella marsipaaninen. Erittäin järeä tammi on heti läsnä, maitokahvia ja maltaisuutta riittää. Mantelia, tomusokeria, vaahtokarkkisuutta. Sitruksisuus tulee läpi mutta jää tammen jalkoihin. Kevyttä hilloisuutta ja rusinaa. Vesilisä avaa eucalyptusta ja viinikumikarkkeja, pyöristää kireimpiä kulmia.

Maku: Luulot pois saman tien. Väkivahva ja intensiivisen tamminen välittömästi. Pippuria, inkivääriä, vaniljaa, marsipaania, rusinaa, mantelia, sitruksisuutta. Suutuntuma on kuitenkin kermaisen paksu ja vaikuttava. Pihkaisia ja puisen kirpeitä nuotteja, maltaisuutta, tanniineja ja yrttistä purevuutta. Yleisilme ei ole pätkääkään makea, vaan karvas tammi tulee päälle täydellä voimalla. Jälkimaku on maltainen ja marsipaaninen, todella tamminen ja vahva. Mantelia, pippuria, pihkaisuutta, mausteista karheutta. Melko pitkä ja todella intensiivinen finaali. Vesilisä tuo kinuskia ja vaniljaa pintaan, pehmentää otetta ja tuo myös ripauksen miellyttävää makeutta mukaan.

Arvio: Armoa ei anneta. Todella raju viski, vaativuudessaan myös vaikuttava. Henkisesti täysin samalla ullakolla aiemmin mainitun 25-vuotiaan pullotteen kanssa. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mannochmore 25 yo 1990/2016, 53,4%

Mannochmore on harvoin nähtyä viskiä ainakin tislaamopullotteina. Nyt maistelussa on Diageon vuoden 2016 Special Releases -julkaisuihin kuulunut 25-vuotias, joka on vuoden 1990 vuosikertaa.

Tuote on pakattu erittäin tyylikkäästi, tummasävyisiin papereihin käärittynä ja jo Mannochmoren Flora & Faunasta tutulla tikalla koristeltuna. Itselleni tuli kyllä tummista kääreistä mieleen Loch Dhu, mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Toivotaan hienoa elämystä tällä kertaa.

Mannochmore 25 yo 1990/2016

(53,4%, OB, 1990–2016, Special Release, First Fill Ex-Bourbon, First Fill American Oak & New European Oak Butts, 3954 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen ja vaniljainen. Runsain mitoin vaahtokarkkia, pölyistä ullakkoa, vastasahattua tammilankkua. Jotain vähän liuotinmaista, silti jotain hyvin eleganttia ja aromaattista. Tuoretta ruohoa, sitruksisuutta, kookosta, marsipaania. Hiukan yliohjautuvasta bourbonista tulee mieleen Glen Spey 21 yo 1989/2010, vaikka se oli kuitenkin puhtaasti ex-bourbonista. Vesilisä tuo tähän raikkautta ja appelsiinia sävyjä.

Maku: Erittäin tamminen, pääosin hyvällä tavalla. Tynnyreistä on otettu kaikki irti, ja nyt myös kevyt sherryisyys on mukana. Kuivattuja hedelmiä, sitruksisuutta, kookosta, hedelmäkarkkeja, vaahterasiirappia, vaniljaa. Voimakas mausteisuus kihelmöi, valkopippuri ja inkivääri ampuvat täydeltä laidalta. Suutuntuma on kermainen ja varsin hyvin tasapainossa, mutta tammesta täytyy tykätä todella paljon. Jälkimaku on edelleen voimakkaasti tamminen, mausteinen ja kihelmöivä. Vähitellen vanilja ja hedelmäkarkit nousevat pintaan, siirappi ja luumu pääsevät esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaahtokarkit ja marsipaanin esiin.

Yhteenveto: Valtavan tamminen viski, extreme-tavaraa. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kun tammen kanssa alkaa tulla toimeen. Silti jos pitäisi valita, Glen Spey 21 yo 1989/2010 osui tästä genrestä vielä paremmin omaan preferenssiini. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna 43%

Mannochmoren kapeassa julkaisupaletissa tämä 12-vuotias Flora & Fauna -julkaisu oli pitkään suurin piirtein ainoana mukana.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja hunajaa, yrttisyyttä ja puuroisuutta. Maltaisuus on erittäin vahvasti pinnassa, pieni pahvisuuskin näyttäytyy. Kakkupohjaa, jyväisyyttä, leipää, kuminaa. Minttua ja kukkaisuutta, öljyisyyttä, mietoa kanelisuutta ja omenaa. Kevyt ja varsin tavanomainen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja yllättävän toffeemainen. Maltaisuus on edelleen esillä, puuroisena ja jyväisenä, mutta mukana on selvästi enemmän makeita ja hedelmäisiä piirteitä kuin tuoksussa. Rusinaa, karamellia, tölkkipäärynää, persikkaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti mukavan kermainen. Yrttejä, mausteita ja napakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku liikkuu jälleen kevyen sitruksisella ja kukkaisella tontilla. Muromaisuutta, kakkupohjaa, hunajaa, kinuskikastiketta. Mausteisuus voimistuu vähitellen, samoin tanniinisuus. Keskipitkä, yllätyksetön finaali.

Arvio: Mukava perusviski, jossa pienet puuroiset ja pahviset vivahteet kuitenkin jossain määrin häiritsevät. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 5).

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Tällä kertaa lasissa on indie-Mannochmorea, ei ihan tavallisinta.

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Spring 1999 – Spring 2013, Cask DMG 9766, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, hiukan puuromainen, erittäin kevyt. Todella ohut ja mitäänsanomaton. Laimeaa omenamehua, sitrusta, vaniljaisuutta, tammilankkua. Maltaisuus taittuu jopa hiukan hiivaiseen suuntaan kaikessa puurossaan. Aavistus jyväistä epäkypsyyttä. Vesilisä availee artisokkaa ja hiukan oliiviöljyä.

Maku: Erittäin kevyt, pehmeä ja yllättävän tasapainoinen. Nuori tammi ja jyväinen tisle ovat jollain oudolla tavalla hyvin balanssissa miedon omenaisuuden ja pehmeän puuromaisuuden kanssa. Heinää, sitrusta, pientä karkkisuutta, vaniljakastiketta. Suutuntuma on kevyt kaikin puolin. Jännä hiivainen maltaisuus tässä tuntuu koko ajan. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, olkoonkin, että mukaan nousee paahteisia ja ruohoisia sävyjä, hiukan lakritsia. Silti omenaisuus, mieto ja makea sitruksisuus, vanilja ja edelleen se varsin puuromainen maltaisuus ovat hallitsevia sävyjä tässä. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisällä saa makeutta pintaan hiukan paremmin.

Arvio: Näissä puitteissa aivan virheetön viski – ja toisaalta täysin mitäänsanomaton. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice 59,1%

Vuonna 1971 perustettu Mannochmore muistetaan yhdestä viskistä: mustaksi värjätty Loch Dhu järkytti maailmaa 1996. Kolmessa vuodessa se lopetettiin ja tislaamo hiljeni. Vuodesta 2008 tislaamo on pyörinyt täysillä.

Diageon kiistanalaisessa The Managers’ Choice -sarjassa pullotettu Mannochmore on kypsynyt ex-sherryssä. Varmuudeksi pakkaukseen on kirjattu ”Bodega Sherry European Oak”, jotta kaikki uskovat, että tynnyrissä on alun perin ihan oikeasti kypsynyt sherryä eikä sille ole vain näytetty sitä.

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice

(59,1%, OB, 6.7.1998–23.2.2009, Cask No. 6582, Bodega Sherry European Oak, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahvan hedelmäinen. Appelsiinimarmeladia, kuningatarhilloa, sitruunankuorta, vahvaa omenaa. Oloroso-sherryä. Joulun kuivakakkua. Siirappista makeutta. Alkoholisuus tuntuu voimakkaana. Vesilisällä tuoksu rauhoittuu, muuttuu kukkaisemmaksi ja leivosmaisemmaksi (omenapiirakkaa). Silti hiukan ohut?

Maku: Voimakas tynnyri, sen tuntee heti. Vahvat tanniinit iskevät heti kiinni. Todellinen pihviviski on kyseessä. Sherryinen, konsentroituneen makea. Kuitenkin yllättävän hento body, vähän yksiuloitteinen. Kermainen suutuntuma. Vesilisällä tähän tulee ”glenmorangiemainen” pirskahtelevuus, omenapiirakka löytyy taas. Jälkimaku on yllättävän mineraalinen ja herkkä – jatkuu pitkään hentona ja kermaisena.

Arvio: Tämä jäi odotuksista. Hienot lähtökohdat, mutta tynnyri määrää aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).