Maistoon pääsi muhkea Mannochmore tislaamon omasta sarjasta. Nämä tikkaviskit ovat usein hiukan erikoislaatuisia tapauksia – mieleeni on jäänyt esimerkiksi tämä pykälää iäkkäämpi pullote samalta vuodelta.

Mannochmore 18 yo 1990/2009

(54,9%, OB, 1990–2009, Natural Cask Strength, American & European Casks, 3210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, pihkainen ja todella marsipaaninen. Erittäin järeä tammi on heti läsnä, maitokahvia ja maltaisuutta riittää. Mantelia, tomusokeria, vaahtokarkkisuutta. Sitruksisuus tulee läpi mutta jää tammen jalkoihin. Kevyttä hilloisuutta ja rusinaa. Vesilisä avaa eucalyptusta ja viinikumikarkkeja, pyöristää kireimpiä kulmia.

Maku: Luulot pois saman tien. Väkivahva ja intensiivisen tamminen välittömästi. Pippuria, inkivääriä, vaniljaa, marsipaania, rusinaa, mantelia, sitruksisuutta. Suutuntuma on kuitenkin kermaisen paksu ja vaikuttava. Pihkaisia ja puisen kirpeitä nuotteja, maltaisuutta, tanniineja ja yrttistä purevuutta. Yleisilme ei ole pätkääkään makea, vaan karvas tammi tulee päälle täydellä voimalla. Jälkimaku on maltainen ja marsipaaninen, todella tamminen ja vahva. Mantelia, pippuria, pihkaisuutta, mausteista karheutta. Melko pitkä ja todella intensiivinen finaali. Vesilisä tuo kinuskia ja vaniljaa pintaan, pehmentää otetta ja tuo myös ripauksen miellyttävää makeutta mukaan.

Arvio: Armoa ei anneta. Todella raju viski, vaativuudessaan myös vaikuttava. Henkisesti täysin samalla ullakolla aiemmin mainitun 25-vuotiaan pullotteen kanssa. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.