Bruichladdich

Octomore 08.4 Masterclass 58,7%

Lasissa tällä kertaa Octomoren turvepommi tuoreesta tammesta. Erittäin jämäkän oloinen liemi kaikkineen.

Octomore 08.4 Masterclass

(58,7%, OB, 2009–11.1.2018, 8 years old, Masterclass, 170 ppm, Virgin Oak Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella savuinen ja varsin sekava. Turvesavu tulee läpi kaikesta, antiseptisia aineita ja kamferia löytyy, mutta ympärillä on lähinnä tammea ja mineraalista hyhmäisyyttä. Omenaa, pientä hunajaa, hiukan salmiakkia, musteisuutta, tunkkaisuutta. Jodia, hapokkuutta. Vesilisä avaa tomusokeria ja vaahtokarkkia.

Maku: Odottamattoman herkullinen! Tuoksu ei valmistanut tähän lainkaan. Runsas ja monimuotoinen, toki hyvin turvesavuinen mutta myös öljyisen hedelmäinen ja voimakkaan yrttinen kokonaisuus. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hunajaa, vaniljaa, mausteisuutta ja tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja reippaan pippurinen. Omenaa, mangoa, persikkaa, grillattua ananasta. Jälkimaku on painavan öljyinen ja tiukan turvesavuinen. Hunajaista hedelmäisyyttä, vaniljaa, yrttisyyttä, jodia. Hieno yhdistelmä salmiakkia ja makeutta. Happoja, kamferia, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja hedelmäkarkkia.

Arvio: Melko vaatimattoman tuoksun jälkeen maku putsaa pöydän täysin. Hyvä viski. Pienellä vesilisällä aidot virgin oak -piirteet tulevat karkkisuuden johdolla selvästi paremmin esiin. 87/100

Octomore 08.1 Masterclass 59,3%

Maistelussa tällä kertaa jykevää Octomoren savuviskiä ex-bourbonista: tämä 08.1 Masterclass on ollut yksi viime aikojen parhaiten saatavilla olleita Octomore-pullotteita. Omat kohtaamiset näiden Bruichladdichin ”ylisavuisten” kanssa ovat jääneet viime vuosina suhteellisen vähiin.

Octomore 08.1 Masterclass

(59,3%, OB, 2008–22.8.2017, 167 ppm, 1st Fill American Oak, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän nätti! Voimakas kamferi ja tyylikäs lääkemäisyys ovat kärjessä, terva ja kuivakka turvesavu heti siinä kannoilla. Runsaasti sitruunaisuutta ja merellisyyttä, hiukan vaniljaa ja tammista otetta. Mustapippuria, jodia, mineraalisuutta, hedelmäteetä. Vesilisä availee maitosuklaata ja hunajaa.

Maku: Nyt on savua. Makea ja paksu, hiilinen ja tamminen ensipuraisu. Tuoksun tyylikkyys on tiessään, kun pippuri ja turvesavu alkavat riehua. Sitruksisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä. Suutuntuma on lopulta varsin kuiva, kun tanniinit kiristävät suupieliä. Latistuu merkittävästi tuoksusta, ruohoisuus ja omena nousevat pintaan, samoin grillattu ananas. Tammi on aktiivista ja niskan päällä. Jälkimaku on todella turvesavuinen, vegetaalinen ja merellinen. Tammea, jodia, hiukan imelää lääkemäisyyttä. Pippuria, ruohoisuutta, yhä voimistuvaa tanniinisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin makean.

Arvio: Todella kutsuva tuoksu latistuu melko tavanomaiseksi savupommiksi. Paljon tässä on hyvääkin, mutta tuoksu antoi odottaa vielä paljon suurempaa ja vivahteikkaampaa viskiä. 85/100

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4%

Viime vuonna pääsin maistamaan Bruichladdichin Blacker Stillin, joten pitihän tämä Redder Still ajatuksella maistaa, kun tuli Pikkulinnun hyllyllä Uisgessa vastaan.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still

(50,4%, OB, 1984-2007, Château Lafleur Finish, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, marjaisa ja alkuun lievästi sulkeutunut. Hehkuviiniä, punaherukkaa, mansikkaa, melko reipasta tammisuutta. Pientä turpeisuutta ja likaisuutta, paahteisuutta, suklaata, vaniljaa. Mustaherukan lehteä, öljyisyyttä.

Maku: Marjaisa ja runsas, punaviininen ja tammisen mausteinen. Nahkaisuutta, lakritsia, yrttistä napakkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuutta, uuniomenaa, luumua, vadelmaa, hiukan mansikkahilloa. Jälkimaku on viininen, kanelinen ja lakritsinen. Hapokkuutta, heinäisyyttä ja nahkaa. Tanniineja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäteetä, mausteisuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Samoissa sarjoissa laadukkaan Blacker Stillin kanssa, jos vain tykkää viinisyydestä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series 63,4%

Eilen maistettu nuorin pullote tästä Bruichladdichin Micro-Provenance Seriesistä oli harvinaisen heikko esitys. Nyt on vielä kaksi pirulaista suoritettavana. Odotukset ovat aivan pohjalla, mutta minkä viskibloggari aloittaa, sen viskibloggari vie loppuun.

Toisin kuin kollegani Smoke On The Water toteaa, ei täällä nyt aina mitään harvinaisuuksia maistella. Tai ainakaan mitään järjestään hyviä harvinaisuuksia. Pelkään, että näiden kolmen nuoren Bruichladdichin jälkeen elämänhalu on jo lähes menetetty.

Onneksi hyllyssä on yksi Ben Bracken vielä odottelemassa. Yhdenhän taannoin jo maistoin.

Mutta nyt Bruikan kimppuun. Tällä kertaa ohra on lajikkeeltaan Oxbridgeä ja peräisin Sunderlandin farmilta. Tynnyrinä on ollut edelleen vastaava ykköstäytön ex-bourbon kuin eilisessäkin pullotteessa.

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series

(63,4%, OB, 17.12.2008–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 4019, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Yrttinen ja mineraalinen, selvästi jalostuneempi kuin nuorempi pullote. Suolaa, minttua, vastaleikattua ruohoa, hiukan hunajaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen makeus on tuttua. Mukana on kuitenkin tallimainen ja multainen vivahde sekä tummaa myskisyyttä. Vesilisä avaa mentholin.

Maku: Todella tykki, käy päälle kovalla voimalla. Jättihyppy edellisestä pullotteesta. Tumma yrttisyys ja moottoriöljymäinen rommisuus ottavat mittaa mineraalisuudesta ja ruohoisuudesta. Tammea, hapokkuutta, maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Rommisävyt ovat hyvin erikoisia, mustia oliiveja ja tummaa rantahiekkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jälkimaku on tumman yrttinen, salmiakkinen, pippurinen ja mineraalinen. Tammi kuivuu rajusti, sitruksisuus ja multaisuus jäävät vain hetkeksi leijumaan. Pientä hunajaa ja sitrusta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin tölkkiananasta ja hiukan erikoisia metallisia sävyjä.

Arvio: Komea parannus 6-vuotiaasta. Outoa kamaahan tämäkin on, siitä ei pääse mihinkään. Parempi julkaista tällaisina pikkupulloina harrastajille kuin yrittää saada isompia satseja liikkeelle markkinoilla 80/100

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series 61,5%

Kun maistelin viimeksi nuorta Bruichladdichia sellaisen sarjan, jonka pointtina oli tutkia erilaisten ohralajikkeiden ja maaperän vaikutusta tisleeseen, lopputulos oli sinänsä hienosta ideasta huolimatta varsin karu.

En kuitenkaan usko tätäkään asiaa kerralla, joten maistelen vielä toistamiseen nuorta Bruikkaa vähän vastaavanlaisesta sarjasta. Tällä kertaa kyse on #LADDIEMP7-hashtagilla varustetusta live-tastingsetistä, jossa on ollut sama idea kuin Octomoren vastaavassa.

Nyt maistettava kolmen viskin kimara on kautta linjan peräisin ensimmäisen täytön ex-bourbonista, joten ohralajikkeiden ja kypsytysajan vaikutuksen pitäisi tulla selvemmin esiin kuin Octomoren kanssa. Voltit ovat taas rakettibensan tasolla.

Tämä ensimmäinen on siis kuusivuotiasta viskiä, johon on käytetty Concerto-, Propino- ja Publican-ohrasta tehtyä mallasta. Tisleeseen käytetty ohra on peräisin kymmeneltä Islaylla sijaitsevalta pellolta, joita ei sen tarkemmin etiketissä yksilöidä.

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series

(61,5%, OB, 11.7.2011–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 2431, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voikukkainen, ruohoinen ja varsin mieto. Nestesaippuaa, puuromaisuutta, maltaisuutta, päärynää ja hiukan vaniljaa. Tammea, hapokkuutta, hiukan lakritsia ja pientä bensaisuutta. Sitruksisuutta, suolaista voita. Kevyttä leivosmaisuutta, murokeksiä. Vesilisä tuo hiukan piparmintun raikkautta mukaan.

Maku: Heinäinen ja bensainen. Voita, suolaa, ruohoisuutta, hapanta tammea. Puuromainen ja lenseä, kunhan bensan maku ensin hiukan hälvenee. Tuoksunkin jälkeen maku on karu pettymys. Jotain ällöttävääkin tässä on, märkää pahvia ja säilörehua. Käynyttä hedelmäisyyttä, likaisia ja epäselviä piirteitä. Suutuntuma on melko rasvainen mutta syvyys puuttuu. Jälkimaku on bensainen ja hapan, tummuva ja likaisen rasvainen. Ruohoa, heinää, voikukkaa, hapanta tammisuutta. Maltaisuus ja lenseä pahvisuus pysyvät mukana. Finaali jää lopulta varsin lyhyeksi. Vesilisä tuo hiukan toivoa, avaa yrttejä ja hunajaisuutta.

Arvio: Harvinaisen vaatimaton Bruichladdich. On hiukan vaikea käsittää, miksi näitä tällaisia on toistuvasti julkaistu. 72/100

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa. Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 60,4%

Bruichladdich toi vuonna 2017 kolme tällaista pienjulkaisua Octomorelta. Ponnistus oli osa digitaalista live-tastingkuviota – siitä siis hashtag. Tämä on se viiniversio, kun aiemmin maistelin sen puhtaan ex-bourbonpullotteen. Satsissa on kolmaskin pullote, mutta sitä ei ole nyt valitettavasti tähän hätään saatavilla.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(60,4%, OB, 2.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4468, 2nd Fill Rivesaltes Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Viinisyyttä ja turvesavua. Ex-bourbonissa kypsyneen version tapaan tässäkin on voimakas multaisuus tuoksussa, mitä vielä heinäisyys korostaa. Sitruksisuutta, hapokkuutta, omenaa, hunajamelonia, maltaisuutta ja tuoretta puuta. Mokkanahkaa ja marjaisuutta. Vesilisä korostaa multaa ja märkää heinää.

Maku: Viininen, savuinen ja varsin maanläheinen. Nahkaisuutta, vahvaa tammea, makeaa omenaa, kuningatarhilloa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä, mutta viinikään ei peitä nuoren savuviskin hiukan rujoja piirteitä. Marjaisuutta, maltaista karheutta, inkivääriä, hiukan pippuria. Jännä havuisuus. Jälkimaku on viininen ja edelleen todella turvesavuinen. Vegetaalisuus tulee selvemmin esiin ja multaisuus korostuu. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, heinäisyyttä, nahkaa. Käy loppua kohti hiukan karvaaksi. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa multaa ja happoja.

Arvio: Pidän tästä vähemmän kuin ex-bourbonissa kypsyneestä. Sekava esitys, vaikka ihan hyviä piirteitä onkin seassa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Bruichladdich toi vuonna 2017 myyntiin kolme tällaista Octomore-pienjulkaisua, siis pienissä pulloissa tarjottuja rajallisia eriä. Tämä on se perinteisin niistä, muissa on viinitynnyreitä pelissä.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 15.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4819, Fresh Bourbon, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Makea, multainen savu. Imelää vaniljaisuutta, tuoretta puuta, tuhkaa. Merellinen ja suolainen vivahde kasvaa vähitellen voimakkaaksi. Valkosuklaata, mantelia, päärynää, hunajaa. Tietty ruohoisuus ja maanläheisyys pysyy läsnä koko ajan. Voimaa riittää. Vesilisä tuo esiin makeaa murokeksiä ja voita.

Maku: Paksun öljyinen pistävyys ja muhkea turvesavu jyräävät kaiken alleen. Päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta tammea, mantelimassaa. Ei silti ollenkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa. Tuhkaa, sieniä, vegetaalisuutta, hiukan palvikinkkua. Täyteläinen suutuntuma. Pippuri iskee oikein olan takaa, palanutta puuta ja nokea tulee mukaan. Jälkimaku kääntyy todella tummaksi ja karvaaksi. Mustapippuri ottaa vallan pitkäksi aikaa, suolaisuutta ja happoja riittää. Tammi tulee kaikesta läpi, samoin turvesavu. Ruohoisuutta, multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Melko pitkä finaali kuitenkin. Vesilisä korostaa ruohoa ja heinää.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja levoton nuori turvejyrä. On tässä silti oma hienoutensa, pakko myöntää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100.

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still 50,7%

Jim McEwanin käsistä lähti vuonna 2006 tällainen Blacker Stilliksi nimetty ja sittemmin melko tunnetuksi noussut Bruichladdich. Tarina kertoo muita tummemmasta pannusta, jonka tuottama sävy tisleeseen on ollut tietysti ylimaallisen kultivoitunut.

Liemi on kypsynyt 20 vuotta sherrytynnyreissä. Tosin Whiskyfunin Serge kirjoittaa, että osa satsista olisi ollut peräisin portviinitynnyreistä, mutta tätä tietoa pullon kylki ei vahvista. Voi olla, että tästä on jokin toinen versiokin ollut jakelussa hetken, mene ja tiedä (tai sitten on ollut vain sekaannusta Black Artin kanssa).

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still

(50,7%, OB, 1986-2006, Sherry Casks, 2840 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hienosti tulee Bruichladdichin ruohoinen ja merellinen puoli läpi aromaattisesta olorososta. Kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, omenalohkoja, viikunaa, luumuja. Kahvisuutta, balsamicoa. Nahkaisuutta, tallisuutta, maakellaria, riistamaisia sävyjä. Nätti suolainen vivahde, hennosti ruutia. Hyvin auki volteista huolimatta. Vesilisä tuo rikin selvemmin esiin, mutta ei onneksi mitenkään ummehtuneesti.

Maku: Aprikoosia, omenaa, sherryisyyttä ja runsasta aromaattisuutta. Herkkä ja hieno kokonaisuus. Tallinen ja satulainen tuntu on hyvin läsnä, samoin tuttu ruohoinen ja yrttisen napakka puoli. Kahvisuutta riittää. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti ilmeikäs ja napakka. Tammea, mausteisuutta, hapokkuutta, hiukan rusinaa ja suklaata. Jälkimaku on nahkainen, rusinainen ja viikunainen. Tammi puree melko reippaasti kiinni ja kuivahtaa. Aprikoosia, suolaisuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja kinuskista makeutta tammen takaa hyvin esiin.

Arvio: Hieno kokonaisuus, mutta jälkimaku ei ole aivan muun loiston tasolla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.