Elgin

Benromach 10 yo 100 proof 57%

Benromachin 10-vuotias on mielestäni ollut jo useiden vuosien ajan erittäin vakuuttava viski ikäisekseen (täältä blogistakin löytyy vanhempi ja uudempi versio). Nyt maistelussa järempi versio samasta aineesta.

Benromach 10 yo 100 proof

(57%, OB, +/- 2015, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Järeän oloinen tisle, nyt on selvästi peruskymppiä isompi viski käsissä. Likaisen rasvainen ja muhkea, löytyy vaahterasiirappia ja paahdettua taatelia kosolti. Pähkinäisyyttä, vaniljakastiketta, hiukan inkivääriä ja jotain vähän maatunutta. Yrttinen, havuinen vivahde. Vesilisä tuo minttua ja hiukan rikkiä.

Maku: Erittäin suurimuotoinen, tekstuuri on tiivis ja runko painava. Rasvaisuutta, oliiviöljyä, yrttisyyttä. Kuivaa sherryä muistuttava kitkerä vivahde toimii mehukkaasti yhteen ylikypsän hedelmäisyyden kanssa. Nahkaisuutta, saksanpähkinää, tammea, turpeisuutta, hiukan maakellaria. Appelsiininkuorta, kirpeyttä. Napakka inkivääri kulkee mukana. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja rasvaisena. Vihreää teetä, kuivuvaa tammea, pippurisuutta, inkivääriä. Hiukan metallinen vivahde mukana, jotain palanutta. Turvesavua löytyy kitkerältä tontilta. Keskipitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytyy tummaa, varsin karvasta suklaisuutta.

Arvio: Yllätyksellinen ja erittäin mielenkiintoinen viski. Ei varmasti jokaiseen makuun. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 89/100. Dramming 87/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Sara Smith).

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium, Cask #7377, 51,8%

Belgiaan on pullotettu tällainen 20-vuotias BenRiach Premium Spiritsille vuonna 2015, ex-olorossa kypsynyt ja turpeinen viski.

Tunnen oloni tämän ääressä hiukan haikeaksi. Brown-Forman ilmoitti 27. huhtikuuta, että se ostaa The BenRiach Distillery Companyn 285 miljoonalla punnalla.

Voisin arvella tämän tiedon perusteella, että BenRiachin ja Glendronachin single caskien aika alkaa olla ohi. Billy Walker hoiteli parhaat tynnyrit markkinoille, ja se oli sitten suurin piirtein siinä.

Ja kun muistan, millaista Glenglassaugh’n tislaamossa oli pari vuotta sitten, ymmärrän kyllä, miksi sitä ei ole kukaan saanut vauhtiin. Sehän on valtavilla pannuilla varustettu loputon rahareikä, joka sitoo pääomat vuosikymmeniksi.

Edes Walkerin eteläafrikkalaisilla kavereilla ei ollut niin syviä taskuja, että se olisi onnistunut. Sen sijaan Glendronachin varastojen kanssa Walker teki elämänsä kaupat: tynnyrikaupalla huippuviskejä sopuhintaan.

Mutta nyt ollaan BenRiachin melko uuden single caskin ääressä. Nautitaan nyt tästä.

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium

(51,8%, OB for Premium Spirits Belgium, 5.6.1995–9/2015, Cask No. 7377, Oloroso Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeisuutta, kumisaapasta, tervaa ja lihaisuutta. Kuivalihaa, prosciuttoa, savumakkaraa. Turvesavussa on sekä vegetaalinen että nokinen puoli pinnassa. Sherry tuntuu melko makeana suklaisuutena, kerrostuneena ja aavistuksen ohuena savun lomassa. Hiukan sekava kokonaisuus. Vesilisä tuo Echinaforcen kehiin, minttuakin löytyy.

Maku: Makean suklainen sherryisyys, napakka mausteisuus ja hiukan hiilinen turvesavu iskevät päälle saman tien. Kokonaisuus tuntuu hiukan heikosti integroituneelta, kerrostuneelta ja osin ohueltakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta tekstuuri jättää toivomisen varaa. Kuiva ja suolainen puoli nousee tässä hallitsevaksi. Savumakkarainen ja vegetaalisen turpeinen makupaletti. Jälkimaku alkaa todella tummana ja tervaisena, tumman suklaisena ja yrttisenä, vaikka tietty hentous tätä vaivaakin. Hiukan pähkinäisyyttä, nokisuutta ja raskasta savua. Lakritsia, kumisaapasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä ei jaksa oikein kannatella makuja näin sankan savun läpi.

Arvio: Irtonaisen sherryinen ja savuinen BenRiach, joka ei aivan vakuuta. Toki tässä on paljon hyvää, mutta odotukset olivat todella paljon korkeammalla. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Glen Elgin 27 yo 1984/2012, Jack Wiebers 44,5%

Glen Elginiä näkee indienä todella harvoin, ja ylipäänsä koko tislaamo on varsin tuntematon, vaikka 12-vuotiasta perustuotetta näkeekin monessa paikassa. Nyt maistossa vähän vanhempaa tavaraa Jack Wiebersin hienosta Old Train Line -sarjasta.

Glen Elgin 27 yo 1984/2012, Jack Wiebers

(44,5%, Jack Wiebers Old Train Line, 11/1984–8/2012, Cask No. 7601, Bourbon Cask, 176 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän sitruksinen ja kuivan tamminen. Heinäisyyttä, apilaa, mukavasti vaniljaa. Päärynää, mandariinia, kovia hedelmäkarkkeja. Metisyyttä, tomusokeria. Marenkia. Eucalyptusta, kevyttä mausteisuutta. Varsin elegantti ja tasapainoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo kermaisen ja kookoksisen sävyn.

Maku: Päärynäinen ja mausteinen, selvästi isompi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Tammisuudessakin on potkua, löytyy mausteita ja yrttisyyttä laajalla skaalalla. Vanilja ja heinäisyys ovat edelleen läsnä, mutta palettia hallitsee öljyinen ja laaja-alainen hedelmäisyys. Omenaa, päärynää, mandariinia, hunajamelonia. Raikas ja herkullinen kokonaisuus. Vesilisä alkaa todella purevalla tammella, mausteet saavat suun kihelmöimään. Valkopippuri ja inkivääri ovat korostuneita, hapokkuus on runsasta. Vähitellen päärynäinen makeus löytää enemmän tilaa, samoin eucalytus ja raikas havuisuus. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisällä vanilja korostuu selvästi.

Arvio: Todella hyvä viski – samaan aikaan iäkäs ja raikas, runsas ja tyylikäs. 89/100

BenRiach 17 yo Septendecim 46%

Maistelussa vanha tuttu, BenRiachin turpeinen Septendecim. Jostain syystä tästä on jäänyt laittamatta blogiin merkintä, joten korjataan asia.

BenRiach 17 yo Septendecim

(46%, OB, +/- 2015, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja sitruksinen yhtä aikaa. Varsin raikas, vaikka hiilinen turvesavu puskee päälle. Pekonia, reippaasti omenaa, jotain hiukan eltaantunutta rasvaa, ryhdikästä hedelmäisyyttä, savumakkaraa, eucalyptusta. Hiukan sekavan oloinen tapaus, jossa bourbonsävyt hakevat paikkaansa savun keskellä. Vesilisä vapauttaa paljon ruohoisuutta ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku: Sitruksinen ja mineraalinen, samaan aikaan rasvainen ja savumakkarainen. Turvesavua tulee melko hiilisellä tavalla. Mukana on sentään myös omenaa ja vaniljaa. Kurkkupastillisuutta, eucalyptusta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, hetkellisesti jopa ohut. Jälkimaku on vaniljainen, mineraalinen, lihaisa, omenainen. Melko sekava kokonaisuus edelleen. Finaali yltää enintään keskipitkäksi. Vesilisä tuo hiukan minttua ja tuoretta ruohoisuutta.

Arvio: Melko ruohoinen ja sekava, ex-bourbonista ei saada ihan valtavasti sävyjä irti. Jää jotenkin ohueksi kaikessa hiilisyydessäänkin. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 7). Dramming 68/100.

Linkwood 12 yo Flora & Fauna 43%

Linkwoodin 12-vuotias julkaistiin Flora & Faunassa jo ensimmäisessä sarjassa, alkaen siis vuonna 1991. Pullo pysyi tuotannossa varsin pitkälle nykyisyyteen, mutta alkaa olla vähitellen harvinaistuvaa tavaraa tämäkin.

Linkwood 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2008, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, miedon maltainen ja pehmeän sitruksinen. Hiukan palasaippuaa, hentoa vahamaisuutta, tuoretta ruohoa. Omenaista raikkautta, kevyttä mausteisuutta, jotain yrttiöljymäisyyttä. Varsin yksinkertainen ja suoraviivainen.

Maku: Sitruksinen, omenainen, kevyen maltainen ja raikkaan mausteinen. Parannus tuoksusta. Tammi tulee melko nuorekkaana läpi, mutta pysyy silti aisoissa. Suutuntuma on melko kevyt ja helppo, osin öljyinenkin. Mantelia, jotain vahamaisuuttakin. Heinäinen ja ruohoinen puoli on selvästi pinnassa, kovin kompleksiseksi tämä ei kasva. Jälkimaku jää miedon maltaiseksi ja saippuaiseksi. Heinää, hedelmäteetä, mallassokeria, pientä valkoviinimäistä hapokkuutta, mantelimassaa. Melko lyhyt ja kovin mieto loppuliuku.

Arvio: Varsin yksioikoinen ja nuorekas perusmalt, jossa on silti omanlaistaan ryhtiä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).

BenRiach 10 yo Curiositas 46%

BenRiach toi turpeistetun kymppivuotiaan markkinoille jo vuonna 2004, mutta paikkansa ja alkoholiprosenttinsa se vakiinnutti vasta vuoden 2006 paikkeilla.

Ensimmäinen versio oli vahvuudeltaan 40%, nyt käsissä on 46%:n vahvuudella pullotettu miniatyyri. Ja kerrankin minissä on oikein päivämäärä ja kellonaikakin painettuna etiketin sisäpintaan: 28.11.2013 kello 15.13.

BenRiach 10 yo Curiositas

(46%, OB, 2013, Peated Malt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vahva sisäkumi. Poltettu sellainen. Turvesavun keskellä tuntuu nuorta tammisuutta ja raa’ahkoa päärynää. Hapokas vaikutelma, kireää maltaisuutta. Suolaisuutta ja märkää ruohoa. Lihaisuutta, palvikinkkua ja pekonia. Jotain paahtoleipämäistä myös. Hiukan yksioikoinen. Vesilisä avaa kuivaa suolakivimäisyyttä.

Maku: Turvesavu, imelä juuresmaisuus ja kihelmöivä mausteisuus hallitsevat makua. Sisäkumi on edelleen vahvana ja tunkkaisena mukana kuvioissa. Lihaisuudessa korostuu savumakkara. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin tasapainoinen. Hedelmäisyydessä on omenaa, päärynää ja ananasta. Tammi kuivahtaa vauhdilla. Jälkimaku alkaa kuivuvana ja tammisena, turvesavu tiivistyy suolaiseksi ja hiukan tervaiseksi. Apteekin salmiakkia, kuivalihaa, paahtoleipää, päärynää, inkivääriä, imelyyttä, hunajaa, napakkaa mausteisuutta. Keskipitkä finaali jää hienosti makean ja suolaisen rajalle. Vesilisä korostaa kuivaa puolta tästä, vie imelyyttä mukanaan.

Arvio: Sisäkuminkäryinen savuviski löytää itsensä jälkimaussa. Silti kokonaisuus on pykälän heikompi kuin muistin, osittain yksioikoinen. Ihan hyvää tämä toki on. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100. Whisky Monitor 87/100 (per 4). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom).

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask 51,2%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettiin myös hiukan iäkkäämpi Longmorn.

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask

(51,2%, The Whisky Cask, 10th Anniversary, 1990–2015, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen ja tyylikäs. Varsin kuiva, hienon tamminen ja mausteinen kokonaisuus. Kiteistä sokerisuutta, metisyyttä, kukkaisuutta. Vaniljaa, mehiläisvahaa. Makeaa sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuudessa aavistus heinäisyyttä ja saippuaisuutta. Vesilisä tuo sitruksista kepeyttä.

Maku: Rasvainen ja ”painava” suutuntuma tulee ensimmäisenä. Ananasta, omenaa, mandariinia. Ruohoisuutta, yrttisyyttä. Tammi on vahvasti pinnassa, mausteisuus on napakkaa ja tanniinit kuivattavat suuta nopeasti. Mehiläisvaha ja hunaja jäävät taka-alalle, kun hapokas ja hapan maltaisuus valtaa alaa. Heinäinen ja puuromainen, hiukan saippuainen lenseys uhkaa syödä tämän ulottuvuudet. Onneksi jälkimaku pelastaa kokonaisuuden. Se alkaa hienon hunajaisena ja mausteisena, kasvaa hedelmäisyydessä ja lakritsissa komeisiin mittoihin. Paahteisuutta, pihkaa, hedelmäteetä, minttua – varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa puisevuutta eikä vie makua oikeaan suuntaan.

Arvio: Tunnistettava Longmorn, jossa on paljon hyvää. 86/100

Benromach 10 yo 43% (2015)

Pidin aiemmasta Benromachin peruskympistä todella paljon. Vuonna 2014 Benromach sai uudet pakkaukset, ja joidenkin lähteiden mukaan myös makuprofiiliin tehtiin pientä hienosäätöä.

Tiettävästi tämä uusi kymppi on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (80 %) ja ex-sherrytynnyreissä (20%). Lopuksi sitä on viimeistelty first fill olorosossa vuoden verran.

Vaikka en yleensä ota minkäänlaista kantaa viskien pakkauksiin, tämä uusi Benromach on kyllä helvetin komea.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, napakan mausteinen ja melko kuiva, hiukan heinäinen tuoksu. Miellyttävä konsentroitunut makeus, jossa on kiteistä sokerisuutta ja hunajaa. Pieni savu leijuu taustalla. Maltaisuus tulee melko reippaana esiin, mutta muromaisena ja tavallaan myös hallittuna. Tammi on hyvin läsnä, löytyy vaniljaa ja kanelisuutta. Mainio tuoksu, jos tykkää pienimuotoisesta ja rosoisen tyylikkäästä viskistä. Ja minähän tykkään.

Maku: Yllättävän suolainen ja mineraalinen, kuiva ja kepeän savuinen avaus. Mandariinin makeutta, hunajaa ja kiiviä. Maltaisuus on pinnassa, mutta varsin kuivana sekin. Tammi tuntuu melko robustina ja mausteisena, osin myös aavistuksen puisevana. Weetabixia ja paahtoleipää. Vaniljaa, vanilliinisokeria, ruohoisuutta, apilaa. Suutuntuma on kuiva ja napakan mausteinen. Jälkimaku maistuu suolaisena, kuivan turpeisena, mineraalisena, tammisena ja kuivuvana. Kovia hedelmäkarkkeja, anista. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen ikäluokkansa ja tyylinsä erinomainen edustaja, joka on monessa mielessä jopa parantanut otettaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish 55,7%

Oluthuone William K. valitsi BenRiachin valtavista tynnyrivalikoimista pari vuotta sitten tällaisen turpeisen, portviinissä jälkikypsytetyn yksilön. Maistoin tämän lanseerauksen aikoihin pariinkin kertaan, mutta en koskaan kirjannut nuotteja ylös. Nyt siihen aukesi tilaisuus. Mielenkiintoista palata tähän pitkän tauon jälkeen.

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish

(55,7%, OB, 1995–9/2012, Peated, Tawny Port Finish, Selected and bottled exclusively for Oluthuone William K, Cask No. 3115, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja runsas, viininen ja melko makea. Paksua savua, luumua, hehkuviiniä, mausteisuutta. Ylikypsiä sekahedelmiä, luumukiisseliä. Piparkakkua, kosteaa kakkupohjaa. Salmiakkia, tervaa, tammisuutta. Herkullinen. Vesilisä tuo marjaisuutta kosolti, herukat nousevat pintaan.

Maku: Makean viininen ja muhkean savuinen. Portviini hallitsee kokonaisuutta, maukkaana ja makeana mutta myös kuivattavan tammisena. Joulukakkua, mausteisuutta, piparkakkua, luumua, rusinoita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rapsakka, tekstuurissa on kepeyttä kaiken öljyn ja soijan keskellä. Jälkimaku on edelleen viininen ja savuinen, mutta lihaisuus tulee esiin. Sekahedelmät ovat erittäin kypsiä. Paahteisuutta. Tanniinit tulevat vyöryllä, kuivuu loppua kohti tiukasti. Maukas ja melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä marjaisuus pääsee valloilleen, löytyy jopa vadelmaa.

Arvio: Herkullinen, portviininen ja makean savuinen BenRiach. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen makuprofiili”.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd 46%

Longmornin vuosi 1992 oli oivallinen. Jostain syystä Berry Bros & Rudd on pullottanut tämän Longmornin 46-volttisena, vaikka yleensä single caskit on tapana pistää pulloon tynnyrivahvuisena. Maistetaan pois.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2013, Cask No. 71764, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, hunajaa, monihedelmänektaria. Varsin vahamainen ja öljyinen tammisuus; mehiläisvahaa ja pehmeää mausteisuutta, minttua. Makeaa omenaa, aprikoosia, mangoa, mandariinia. Kireän hapokas maltaisuus. Hiukan pihkaa. Varsin nätti ja tyylikäs kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin tiettyä mineraalisuutta.

Maku: Aprikoosinen ja vahamainen, melko kuiva kokonaisuus. Kapeampi paletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Runsas, hapokas maltaisuus. Akaasiahunajaa ja minttua, mietoa mausteisuutta. Suutuntuma kevyen öljyinen. Tammi potkii melko vahvasti, vääntää perusmaun lopulta varsin happamaksi ja jopa karvaaksi. Jälkimaussa on pils-oluen jälkimakua muistuttava maltaisen hapokas tulvahdus, erikoinen sinänsä. Mustan teen karvautta, kovia hedelmäpastilleja, hiukan hunajaa, pihkaa, makeaa sitruksisuutta, paljon tammea. Keskipitkä finaali, jossa kuivuminen hellittää mukavasti loppua kohti. Vesilisällä tulee jyväisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin lupaava viski taittuu lopulta happaman puolelle. Ihan hyvää tämä on silti. 85/100