Month: elokuu 2016

3D, 56,4%

Caskstrength.net -blogin pitäjät, sittemmin viskibisnekseen ja viskikirjabisnekseen enemmänkin lähteneet Neil Wilson ja Joel Harrison tekivät tällaisen mielenkiintoisen viskin vuonna 2013.

Kyseessä on vattaus Dalwhinnien, Dailuainen ja Dufftownin viskeistä. Siitä siis kolme deetä.

Blogin hengessä tuote on tietysti pullotettu tynnyrivahvuisena. Blendimarkkinoilla siis kovinta high endiä. Kultakääreet on sentään korvattu pakkauksessa 3D-laseilla, joilla voi zoomailla etikettiä.

3D

(56,4%, Caskstrength.net, 2013, blended malt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti päärynää ja vaniljaa, mutta huokuu silti voimaa ja ulottuvuutta. Alkuun terävän mausteinen, inkiväärinen ja tamminen, mutta hetken lasissa oltuaan alkaa puskea hunajaisuutta ja makeutta. Sitruksisuus ja öljyisyys ovat vahvasti pinnassa. Mukava mineraalisuus. Vesilisällä löytyy kurkkupastilleja, tiettyjä Mynthon-sävyjä.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen. Todella paksu suutuntuma, vahamainen ja tekstuuriltaan tiivis. Mineraalisuus ja kukkaisuus ovat runsaita, pieni suolaisuus toimii erinomaisen hyvin makean päärynän ja hunajan kanssa. Tammi tuntuu mausteisena ja vaniljaisena, mutta ei yliohjaudu missään vaiheessa – balanssi on sen suhteen oikeastaan huippuluokkaa. Pastirol-pastillit ja muut kovat hedelmäkarkit löytyvät taustalta. Jälkimaku nostattaa mausteet pintaan, inkivääriä ja pippurisuutta, mutta jälleen taustalta löytyy öljyisen pehmeitä ja hunajaisen makeita sävyjä. Yrttisyyttä, sitruunaa, mineraalisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisällä pintaan nousee makeaa omenaa ja hiukan trooppista hedelmää.

Arvio: Poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja onnistunut sekoite. Ei todellakaan ole pilkottavissa osatekijöihinsä, vaan lopputulos on jotain ihan muuta. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan 46%

Strathmilliä tapaa verraten harvoin. Tästä yksilöstäkin on harvinaisen vähän tietoa tarjolla. On muuten omalla kohdallani myös ensimmäinen Wilson & Morganin pullote, jonka kohtaan missään muodossa.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1985–1996, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja metinen. Makeaa appelsiinia, vienoa kukkaisuutta, aavistus rusinaa ja toffeefudgea. Kiteistä hunajaa, vaniljatankoa. Tammessa on herkullinen, kuiva sävy, joka värittää koko viskiä. Yllättävän herkullinen ja kutsuva tuoksu, ei mitään tunkkaista tai leipämäistä. Vesilisä avaa vielä mentholia. Nam.

Maku: Tuoksun nostattama metisyys saa rinnalleen selvästi tuhdimman rusinaisuuden ja pienen suklaisuuden. Tammi on selvästi odotuksia aktiivisempaa, mausteisempaa ja kitkerämpää. Karvasta appelsiinia, nahkaa ja tanniineja. Suutuntuma on varsin kuiva. Pientä suolaisuutta löytyy myös, samoin jyväisyyttä ja muromaisuutta. Jälkimaku kulkee tammen niskalenkissä, nahkaisuutta ja karvautta löytyy. Vähitellen sentään suklainen ja hunajainen makeus nousee. Loppupuolella jälkimaussa on jälleen kuivan metinen ja hienon inkiväärinen fiilis. Keskipitkä finaali. Vesilisä sekoittaa palettia melkoisesti, balanssista ei jää juuri mitään jäljelle.

Arvio: Tuoksussa on voimakas bourbonfiilis, mutta tammi saa mausta yliotteen eikä homma enää palaa raiteilleen. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että kypsytys on tapahtunut ex-bourbonissa, mitä on seurannut kevyehkö finistely ex-sherryssä. Mikäli näin on tehty, jälkimmäinen vaihe on ollut turha, tämä olisi ollut parempi ilman noita off-noteja. 84/100

Old Pulteney Vintage 1990, 46%

Old Pulteneyn kevyesti turpeinen 1990-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreistä, joissa on aiemmin kypsynyt savuviskiä.

Kikkailun makua? Ehkä. Pultikan paras puoli ei ole koskaan ollut siinä, että se kestäisi tynnyröintejä erityisen hyvin.

Old Pulteney Vintage 1990

(46%, OB, +/-2014, Lightly Peated, 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen, tuoreen ruohoinen ja hunajainen. Maltaisuudessa on hiivainen ja runsas luonne, tammikin tuntuu tässä erityisen makealta. Toisaalta mukava yrttisyys ja mineraalisuus tasapainottavat tuoksua. Ehkä täältä pienen savunkin jostain taustalta löytää. Vesilisällä tulee nestesaippuaa pintaan.

Maku: Runsaan omenainen, makean sitruunainen, mineraalinen ja nyt jo hiukan savuinen. Turpeisuudessa on pientä ummehtuneisuutta, samoin kuin maltaisuudessa, joka on edelleen hiukan hiivaista ja leipämäistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tammi tuo enimmäkseen vaniljaa ja hunajaisia sitrushedelmiä. Suolaisuus nousee kuitenkin hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja hapokkaan omenainen. Tammi kuivahtaa selvästi, ja myös pieni turvesavu kääntyy varsin kuivaksi. Mineraalinen ja suolainen puoli korostuvat. Melko pitkä mutta kovasti ohentuva jälkimaku. Vesilisä tuo ruohoa ja apilaa.

Arvio: Hetkellisesti hyvinkin maukas Pulteney, mutta savuisuus ei tässä aina ihan löydä paikkaansa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.