Strathmilliä tapaa verraten harvoin. Tästä yksilöstäkin on harvinaisen vähän tietoa tarjolla. On muuten omalla kohdallani myös ensimmäinen Wilson & Morganin pullote, jonka kohtaan missään muodossa.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1985–1996, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja metinen. Makeaa appelsiinia, vienoa kukkaisuutta, aavistus rusinaa ja toffeefudgea. Kiteistä hunajaa, vaniljatankoa. Tammessa on herkullinen, kuiva sävy, joka värittää koko viskiä. Yllättävän herkullinen ja kutsuva tuoksu, ei mitään tunkkaista tai leipämäistä. Vesilisä avaa vielä mentholia. Nam.

Maku: Tuoksun nostattama metisyys saa rinnalleen selvästi tuhdimman rusinaisuuden ja pienen suklaisuuden. Tammi on selvästi odotuksia aktiivisempaa, mausteisempaa ja kitkerämpää. Karvasta appelsiinia, nahkaa ja tanniineja. Suutuntuma on varsin kuiva. Pientä suolaisuutta löytyy myös, samoin jyväisyyttä ja muromaisuutta. Jälkimaku kulkee tammen niskalenkissä, nahkaisuutta ja karvautta löytyy. Vähitellen sentään suklainen ja hunajainen makeus nousee. Loppupuolella jälkimaussa on jälleen kuivan metinen ja hienon inkiväärinen fiilis. Keskipitkä finaali. Vesilisä sekoittaa palettia melkoisesti, balanssista ei jää juuri mitään jäljelle.

Arvio: Tuoksussa on voimakas bourbonfiilis, mutta tammi saa mausta yliotteen eikä homma enää palaa raiteilleen. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että kypsytys on tapahtunut ex-bourbonissa, mitä on seurannut kevyehkö finistely ex-sherryssä. Mikäli näin on tehty, jälkimmäinen vaihe on ollut turha, tämä olisi ollut parempi ilman noita off-noteja. 84/100