Ardbeg

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 55,3%

Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemiin Islay-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -tastingin neljäntenä viskinä oli vuorossa Ardbegiä vuodelta 1993. Väri oli harvinaisen tumma, kun muistaa, että kyseessä oli ex-bourbonissa kypsynyt viski.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(55,3%, Cadenhead, Single Cask, 1993–2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lihaisa, erittäin runsas ja muhkea. Suolaa ja salmiakkia. Savumakkaraa, rasvaista lihaisuutta, rusinaisuutta, tunkkaisuutta. Carmolis-tippoja, lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, kuivaa tammea. Greippiä, omenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja hedelmää.

Maku: Paksu ja kuiva, salmiakkinen ja savuinen. Greippiä, banaania, sitruunaa, lakritsia, lääkemäisyyttä, yrttitippoja, jodia. Suutuntuma on todella tuhti ja öljyinen, mutta lihaisuus ja tunkkaisuus ovat taka-alalla. Tasapainosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin mielenkiintoisia tapahtumia riittää kosolti koko ajan. Jälkimaku on raskaan lääkemäinen ja turvesavuinen. Tammi puree oikein kunnolla. Yrttisyys ja greippisyys ovat isossa roolissa. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa suolaisen voin maistumaan vahvasti.

Arvio: Erittäin tuhti ja vahvasti maistuva Ardbeg. Hyvää, tunkkaisella ja poikkeavalla tavalla. 90/100

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray 57,1%

Jürgen Van De Wielen pyörittämä Whiskyhuis nappasi Dewar Rattraylta tällaisen ex-sherryssä kypsyneen Ardbegin vuonna 2014. Arviot ovat olleet mairittelevia, mutta väri on kyllä huomattavan vaalea. No, väriä ei juoda eikä etikettiä.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray

(57,1%, Dewar Rattray, Uisge Beatha Taigh, Bottled for Jürgen’s Whiskyhuis, 28.10.1993–2.5.2014, Sherry Hogshead, Cask No. 1732, 142 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, rasvainen ja täyteläinen. Muistuttaa likaisuudessaan uudehkoja Springbankeja, vaikka toki tämän syvyys on aivan omalla tasollaan. Merellinen ja suolainen, tervainen ja salmiakkinen. Pieni bensaisuuskin tuoksuu tässä hyvältä. Luonnonkumia, nokea, tuhkaa, yrttisyyttä. Hieno sitruksisuus ja kirpeän omenainen hedelmäisyys ovat mukana. Kompleksinen ja iso! Vesilisällä löytyy trooppista hedelmää.

Maku: Turvesavun ja kirpeän mausteisuuden keskeltä nousee makeus, jota ei juuri tuoksusta huomaa. Toffeeta ja siirappia oikein kunnolla. Tammi puree hienosti ja lisää tämän monimuotoisuutta. Omenaisuus on makealla puolella. Suolaisuus ja merellisyys ovat hienossa balanssissa. Suutuntuma on suurimuotoinen ja kihelmöivä. Likaisuus jää taka-alalle, kuiva puoli hallitsee tätä. Jälkimaku on upean pippurinen, sitruksinen ja suolainen. Tammi kuivuu likimain täydellisesti. Pieni bensaisuus toimii yllättävän hyvin tuhkaisen, salmiakkisen, yrttisen ja vahaisen vyöryn keskellä. Pitkä, hieno finaali. Vesilisä tuo melonia ja raikkautta.

Arvio: Loistava 1990-luvun Ardbeg. Hieno, hieno viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100.

Ardbeg Dark Cove 46,5%

Tämän vuoden Ardbeg Day -ajankohtaan täsmätty julkaisu lanseerattiin salakuljettajateemalla, ja Suomessakin roudattiin peathead-jengiä ympäriinsä kaavut päällä viskiä juomaan.

Tuntuuko vain, vai onko tämä koko homma karannut jo hiukan käsistä? Tämänvuotinen viski on siis Dark Cove, jota etukäteen mainostettiin ”tummimmaksi Ardbegiksi koskaan”. Se nyt ainakin on selvä valhe, jos ei puhuta pelkästä pakkauksesta.

Mustaan laatikkoon on pakattu ihan normaalin näköistä Arttua, jossa ei äkkiseltään tunnu olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tuskin se pahaa voi olla missään tapauksessa, mutta odotuksia on alettu nostattaa ehkä vähän kohtuuttomasti viime vuosina näiden kanssa.

Ardbeg Dark Cove

(46,5%, OB, NAS, Bottled 2016, General Release, Ex-Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen ja likaisen hedelmäinen. Mokkaisuus on pinnassa, pehmeän tamminen ja mausteinen puoli ovat selvästi havaittavissa. Suolainen, salmiakkinen ja jodinen puoli on mukana, mutta nuoren turveviskin robustius vetää tätä vankkuria. Nokea ja tuhkaa. Vesilisä tuo pintaan merellisiä ja kirkkaan suolaisia piirteitä.

Maku: Makean turpeinen ja napakan suolainen. Maku nostaa tasoa tuoksusta selvästi. Hyvä kahvisuus, jossa pieni lakritsi mukana. Tumma suklaa ja rusina toimivat hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja melko raskas, pientä kypsymättömyyttä on havaittavissa kaikin puolin. Hedelmäisyydessä on omenainen sävy, mutta vegetaalinen turve käy edelleen päälle vähän turhan herkästi. Jälkimaku on tamminen ja mokkainen, varsin mausteinen ja makea. Suklaisuus tulee loppuun asti läpi. Keskipitkä finaali päättyy varsin pippuriseen ja kihelmöivään nuottiin. Vesilisä nostaa toffeen sävyjä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta varsin tyypillinen nyky-Ardbeg. Hyvää muttei poikkeuksellista. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg 1998/2007 Almost There 54,1%

Ardbegin The Peaty Path to Maturity -sarjan kolmantena julkaisuna tuli markkinoille Almost There vuonna 2007. Olen tätä aiemminkin hörppinyt, mutta nyt piti pistää vielä nuotit ylös.

Ardbeg 1998/2007 Almost There

(54,1%, OB, 1998–2007, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen. Suolaista voita, turpeisuutta, vaniljaa, rasvaista likaisuutta. Pekonia, kassleria, härskiä lihaisuutta. Nuori vaikutelma, tammi on pinnassa ja uunijuurekset tuoksuvat. Savuista lanttua ja paahdettua naurista. Antiseptisia aineita, jodia, tiettyä lääkemäistä kireyttä. Vesilisä nostaa hunajaa ja kurkkupastillia esiin.

Maku: Savuinen ja kuiva, tuoksuun nähden varsin ohut ja kovapintainen. Omenaa, lääkemäisyyttä, kalkkista kuivuutta. Uunijuureksia, tuhkaisuutta. Apteekin salmiakkia, tervaa, paljasta turpeisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, mutta makeus tässä jää jalkoihin. Suutuntuma on öljyisyydessään ohut, runko jää kevyeksi. Jälkimaku iskee savuisena ja kuivana. Kirpeää omenaa, tuhkaisuutta, lääkemäisyyttä. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä tasapainottaa kuivuutta ja lisää hunajaisuutta, tekee tästä monella tavalla paremman.

Arvio: Nuorekas ja kovaotteinen Ardbeg, josta tietty raakuus puskee vielä läpi kaikessa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 12). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 90/100 (Arthur Motley). Smoke On The Water, ”Selvästi heikompi kuin sarjan aiemmat julkaisut”.

Ardbeg 31 yo 1976/2008, 52,4%

Ardbegin single caskit 1970-luvun tuotannosta alkavat olla sellaista keräilykamaa, jota näkee enää harvoin missään avattuna. Jos sellaisen pullon hoksaa jossain, kiinni on iskettävä heti. Nyt kouraan osui ex-sherryssä kypsynyt yksilö.

Ardbeg 31 yo 1976/2008

(52,4%, OB for Europe, 4.11.1976–10.6.2008, Cask No. 2397, Sherry Butt, 519 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaisen sherryinen ja miellyttävän turvesavuinen. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, jodia ja suolaa riittää, kaikki on kauniisti tasapainossa. Luumuhilloa ja yrttistä potkua, tamminen ja nahkainen vivahde siinä sivussa. Tervaa ja lakritsia, sikaria ja soijaa. Todella houkutteleva kokonaisuus. Vesilisä nostaa minttua ja eucalyptusta.

Maku: Suklaisen muhkea ja lujan turpeinen, suola ja lääkemäisyys iskevät voimalla heti. Jodi on pinnassa, samoin pippuri ja chili. Soijaisuutta, pientä karvautta. Suutuntuma on kihelmöivä mutta miellyttävä, keskitäyteläinen ja samalla erittäin kuiva. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja nahkaisena, kunnes tervaisuus ja turvesavu alkavat ottaa jalansijaa. Todella lujaa mausteisuutta, pippuria ja chiliä. Iso ja kova finaali, pituutta riittää. Vesilisä tekee tälle hyvää, kovapintaisuus sulaa osittain. Suolaisuus lyö silti lujaa kiinni edelleen.

Arvio: Suolaisuudessaan ja kovuudessaan ei ihan niin totaalisen jumalainen kuin odotin. Silti todella hieno sherryinen Ardbeg 1970-luvun puolivälistä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 93/100 (per 2).

Ardbeg Supernova SN2010, 60,1%

Ardbegin Supernova lanseerattiin vuoden 2009 kintaalla, ensin komitealle ja sitten yleiseen myyntiin. Sen jälkeen näitä jyrkästi turpeistettuja pullotteita on nähty enemmänkin – jonkinlaista kilpailuahan siinä käytiin Octomorea vastaan. Sittemmin Octomore meni menojaan ja Ardbeg palaili takaisin omaan (myöhempien aikojen) tyyliinsä.

Nyt maistelussa Supernovan vuoden 2010 versio. Jälleen väkivahvaa tavaraa prosenttien perusteella. Lisäksi turpeista löylyä pitäisi lyödä ilmeisesti 100 ppm:n voimalla.

Ardbeg Supernova SN2010

(60,1%, OB, NAS, Bottled 11.3.2010, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu tulvahtaa välittömästi nenään. Sen alla on varsin tuoreen, sitruksisen ja hiukan kermaisenkin oloinen viski. Unohtamatta valtavaa tervaisuutta ja salmiakkia, Fisherman’s Friend -pastilleja, suolaa ja jodia. Vihreää omenaa, vaniljaa, paahtoleipää. Paahdettuja juureksia hunajassa. Jotain muovistakin tässä on, tuorekelmua. Varsin nuoren oloinen kokonaisuus. Vesilisä avaa suolavetisen ja merellisen puolen.

Maku: Turvesavu iskee voimalla, mukana tulee kosolti tuhkaisuutta ja kireää hapokkuutta. Todella kuiva ote heti alkuun, rapisee suussa. Fisherman’s Friendia, tervaa, suolaisuutta. Tiukka tammisuus, tanniinit purevat kiinni. Raakaa omenaisuutta, palanutta lanttua. Vähitellen suutuntuma makeutuu kermaisemmaksi, mutta yleisilme on silti ilman vettä hyvin kireä. Jälkimaku höyryää samaa turvesavua, tuhkaisella ja hiukan happamalla kierteellä. Pistelevää pippurisuutta, chiliä. Hapanta sitruunaa, kireää tammea. Vesilisä nostaa esiin mukavasti sitruksisia sävyjä.

Arvio: Komea ja häpeilemättömän julma turvepommi, mutta sittenkin hiukan liian kireä ja yltiöpäisessä savussaan yksipuolinen Ardbeg omaan makuuni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 86/100 (Rob Allanson). Smoke On The Water, ”Turvesavuisuus hallitsee kokonaisuuta liikaa”.

Ardbeg Day 2012 Release 56,7%

Ardbeg Dayn vuoden 2012 julkaisuna oli tällainen kaveri. Vaikea on päällepäin sanoa, mitä tämä on syönyt. Ensivaikutelman perusteella jotain sherrytynnyriäkin on mahtunut mukaan.

Ardbeg Day 2012 Release

(56,7%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, kevyen sherryinen ja mausteinen. Savua, lihaisuutta, hunajaa. Persikkaa, rusinaa, viinirypäleitä. Maukas ja runsas vaikutelma. Tuhkainen, tervainen ja jossain määrin kuivakkaan oloinen. Tammea, lakritsia. Vesilisällä merellisyys ja suolaisuus tulevat paremmin esiin.

Maku: Öjyinen ja runsas, makean sherryinen ja savuinen. Salmiakkia, tervaa, turpeisuutta, suolaisuutta. Tammi on mausteista, pippurista. Suutuntuma on öljyinen ja aromikas mutta tekstuuri varsin huokoinen. Persikkaa, rusinaa, hunajaa, omenahilloa. Jälkimaku on paahteinen ja tamminen, kevyen sherryinen ja runsas. Luumua, rusinaa, suklaata, lakritsia, tervaa. Maukas, keskipitkä finaali, joka kuivuu varsin reippaasti. Vesilisä tuo suolaisuuden pintaan.

Arvio: Varsin nuorekas mutta silti oikein mehevä oman lajinsa edustaja. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 5). Smoke On The Water, ”Ihan ok nuorehko Ardbeg”.

Ardbeg Perpetuum 47,4%

No niin, nyt lapaan tarttui tämä Ardbegin 200-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettu Perpetuum. Mukana on ilmeisesti hyvin vanhaakin Arttua, mutta pääosa lienee varsin nuorta tavaraa.

Ardbeg Perpetuum

(47,4%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Lihaisa turpeisuus, suolaa ja kuivalihaa. Märkää köyttä, makeaa hunajaisuutta, hiukan antiseptisia aineita. Omenaa, pehmeää sitruksisuutta. Melko kuiva vaikutelma. Tamminen ja paahteinen. Oikein maukas. Vesilisä tuo maltaisuutta ja jyväisyyttä esiin.

Maku: Savua, tuhkaisuutta, vaniljaa, hiukan kumia. Makeaa omenaa, lihaisuutta, kosteaa turpeisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja öljyinen. Sitruksisuutta ja omenaa, aavistus aprikoosia. Tammi tuntuu voimakkaana ja varsin nuorekkaana. Pieni bensainen vivahde taustalla. Jälkimaku on sitruksinen, tervainen, lihaisa ja inkiväärinen. Turvesavu säilyy mukana, samoin vaniljaisuus. Hunajaisuutta ja suolaa. Huomattava tuhkaisuus ja tupakkaisuus. Keskipitkä finaali, jonka lopuksi suussa maistuu ihan selkeä tupakansavu. Vesilisä korostaa tämän sitruksista ja lääkemäistä luonnetta.

Arvio: Vaniljainen, tupakansavuinen ja ihan maukas, ehkä silti aavistuksen sekava Ardbeg. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Ardbeg 1977/2004, 46%

Dr Bill eli Glenmorangien Bill Lumsden on sitä mieltä, että vuoden 1977 vuosikertajulkaisu on Ardbegin paras. Toisaalta moni liputtaa vuoden 1975 vuosikerran puolesta. Hajaääniä menee myös vuoden 1978 vuosikerralle.

Ardbeg 1974 Provenanceen ja moniin tislaamon 1970-luvun single cask -pullotteisiin verrattuna ne eivät ole olleet aivan yhtä haluttuja, mutta ehkä niistä silti voi puhua yhden aikakauden klassikkoina.

Nyt on aika maistaa ajatuksella, mistä vuonna 1977 tislattu ja vuonna 2004 pullotettu Ardbeg on tehty.

Ardbeg 1977/2004

(46%, OB, 1977–2004, Batch L4, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja sitruksinen, varsin merellinen ja suolainen. Hiilistä savua, palvikinkkua, antiseptisiä aineita. Kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Yleisilme on varsin kuiva ja intensiivinen. Vaniljaa, sitruunavaahtoa, mustikkaa, salmiakkia, hiukan kaakaota. Upea on, raikas ja tyylikäs. Vesilisä tuo tuoksuun tiettyä rasvaisuutta ja kermaisuutta, toisaalta taas merilevän kaltaisia aromeja.

Maku: Savuinen, lääkemäinen ja vaniljainen. Mahtava balanssi ja harmonia, vaikka kokonaisuus on voimakas. Tammisuus on kuivaa ja herkullista. Pehmeää hiilisavua, sitruunaa, vihreää omenaa, suolaa, jodia. Kaikkineen suolaisuus ja lääkemäisyys hallitsevat, vain kovan toffeekarkin ja akaasiahunajan makeus tuntuvat. Salmiakkia ja kaakaojauhetta löytyy maun tummassa loppuvaiheessa. Jälkimaku on suolainen ja tervainen, salmiakkinen ja pehmeän nuotiosavuinen. Hunajaa, vaniljaa, herukkaisuutta, kahvia, tummaa paahtoa. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisällä makuun tulee kermaisuutta ja mentholin raikkautta.

Arvio: Iän tuoma tamminen tyylikkyys nostaa tämän aivan omalle tasolleen. Suuri elämys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).