Burn Stewart

Speyburn 25 yo 46%

Syksyllä 2012 tuli ulos uusi Speyburnin 25-vuotias, josta vanha Solera-merkintä oli poistettu. Etiketissä on hopeinen kiilto ja hinta on nostettu ylös, mutta onko tuote kohdallaan? Maistetaan.

Speyburn 25 yo

(46%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen ja kuivan tamminen. Hieno mausteisuus ja vahamaisuus ovat pinnassa. Makeaa sitruksisuutta, omenaa, mangoa, passionhedelmää. Hapokasta ryhtiä, maltaisuutta. Pehmeä kanelisuus, hiukan inkivääriä. Tyylikäs kaikin puolin. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja heinää esiin.

Maku: Hedelmäinen ja yllättävän karvas. Makean omenaisuuden rinnalle tulee mustan teen karvaus, mausteinen tammisuus on huomattavan hapanta. Mango ja passionhedelmä maistuvat edelleen, mutta karvasmanteli ja jonkin hapan taikinaisuus tässä korostuvat liikaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta miellyttävän vahamainen. Hunajaa, sekahedelmiä siirapissa. Jälkimaku heittää tammisen vaihteen silmään, karvaus korostuu entisestään ja tukkii palettia kovasti. Paahtoleipää, voita, mustaa teetä, pähkinäisyyttä. Finaali on varsin pitkä, mutta kuivuu todella raskaasti. Vesilisällä kukkainen ja ruohoinen puoli tulevat esiin.

Arvio: Upea tuoksu, mutta maku jää siitä selvästi jälkeen. Valitettavasti. Lähtökohdat ovat niin lupaavat, että maun happamat sivuäänet alkavat harmittaa. 86/100

Deanston 1998/2013 Toasted Oak 56%

Deanston on myynyt Toasted Oakia pääosin suoraan tislaamolta, vaikka pulloja on toki näkynyt myös tislaamon ulkopuolella. Kolme erää on kai tähän mennessä saatu ulos.

Reseptinä on kypsyttää viskiä ensin yhdeksän vuotta uudelleenhiilletyissä (re-charred) ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen kuusi vuotta entisissä viskitynnyreissä (”ex-whisky”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan). Väri on ainakin tumma.

Deanston 1998/2013 Toasted Oak

(56%, OB, 1998–2013, 313 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumua ja rusinaa oikein kunnolla. Kanelia ja leivosmaisuutta, vaniljaa, maapähkinävoita, joulukakkua, kuivattuja sekahedelmiä, siirappisuutta. Maltainen puraisu kaiken makeuden keskellä, yrttisyyttä ja tammista ryhtiä. Fariinisokeria, mokkanahkaa, kahvisuutta. Vesilisä korostaa karamellista makeutta ja leikkaa tammista mausteisuutta.

Maku: Luumuinen ja pehmeä, rusinaa ja suklaata. Karamellinen ja siirappinen makeus kohtaa kahvisen ja yrttisen karvauden – toimii hyvin. Runko ei ole kovin raskas, mutta silti suklainen makeus ja tamminen mausteisuus kantavat hienosti. Maltaisuus, heinäisyys ja paahtoleipä tekevät tästä poikkeavan; kyseessä ei ole mikään sherrymonsteri, vaikka elementit hetkellisesti sitä muistuttavatkin. Jälkimaku on makean tamminen ja mausteinen, erittäin ryhdikäs ja vähintään keskipitkä. Kanelia, joulukakkua, luumua, suklaata, siirappia, pähkinää. Nam. Vesilisä tuo vaniljaa ja leivosmaisuutta, selviä bourbonelementtejä lisää esiin.

Arvio: Parasta maistamaani Deanstonia tähän mennessä. Hyvää! 87/100