Hart Brothers

Glenallachie 19 yo 1995/2015, Hart Brothers 56,7%

Glenallachien tisle on aina ollut omaan suuhuni vähän haastava, mutta tynnyröinnit ovat olleet kiinnostavia. Nyt sattui hyppysiin viski, joka on pullotettu Hart Brothersin Finest Collectioniin. Tynnyritieto on vain kylmästi American Oak.

Glenallachie 19 yo 1995/2015, Hart Brothers 56,7%

(56,7%, Hart Brothers, Finest Collection, 11/1995–2/2015, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Varsin rikkinen ja öljyinen, todella roteva. Makeaa tammea, marsipaania ja vaahtokarkkeja. Vaniljaa, mausteisuutta. Reipasta maltaisuutta, muroja ja mysliä. Vesilisällä avautuu sitruunaa ja päärynää.

Maku: Öljyinen ja napakka, nahkaa ja edelleen jonkin verran rikkisyyttä. Tammi puskee mausteita ja karheutta, hapokkuutta. Maltaisuus on runsasta ja karheaa. Suutuntuma on öljyinen ja terävä, tekstuuri varsin tiukka. Jälkimaku pyörii tammen, vaniljan ja öljyisen kipakkuuden ympärillä. Maltaisuutta, nahkaa, happoja. Keskipitkä finaali kuivuu reippaasti. Vesilisä availee sitrusta, päärynää ja tomusokeria.

Arvio: Todella tiukka ja öljyisen pureva tapaus. Tuoksun kova rikkisyys onneksi jää taka-alalle makuprofiilissa. Ei oikein omaan makuuni millään muotoa. 81/100

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers 50,1%

Lasiin eksyi tällä kertaa Caperdonichia kultaiselta vuodelta 1972. Odotukset ovat kohollaan.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers

(50,1%, Hart Brothers, Finest Collection, 11/1972–5/2003, Cask No. 7451, Refill Butt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella intensiivinen hedelmäisyys ja hilloisuus. Päärynää, omenaa ja makeaa aprikoosia, vadelmahilloa, imelää sitruunamehua. Viinirypäleitä ja vahaisuutta. Minttua, kuivaa tammea, ikäviskin eleganssia. Tomusokeria, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa. Hieno! Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja yrttejä, tiettyä herkkää kukkaisuuttakin vielä.

Maku: Kitkerän tamminen ja yllättävän kuiva tuoksun hedelmäisyyden jälkeen. Päärynä ja omena ovat toki mukana, mutta hapokkaina. Liköörimäinen makeus on poissa, tilalla on raakaa banaania ja karvaan pähkinäisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt ja runko liikaa tammen varassa. Metallisuutta, valkopippuria, mustaa teetä. Jälkimaku on tamminen ja kitkerä, hapokas ja pippurinen. Paahteisuutta, pientä pähkinäisyyttä, minttua, ruohoisuutta, teetä. Hedelmäisyydestä on jäljellä vain sitruksinen kaiku. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja päärynäisyyttä, mutta turmelee herkästi lopunkin rungon.

Arvio: Kauniin tuoksun jälkeen maku on massiivinen pettymys. On siinäkin toki hyviä puolia, mutta harvoin ihan näin korkealta tulee pudottua. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.