Port Ellen | Viskikonttori

Vuonna 1825 perustettu ja vuonna 1983 suljettu Port Ellen nauttii kulttimainetta. Kun viskimarkkinat alkoivat elpyä pian sulkemisen jälkeen, tislaamon keskeiset osat oli jo purettu.

Yllättävän paljon Port Ellen -tuotantoa markkinoille kuitenkin koko ajan valuu. Virallisten pullotteiden hinnat ovat menneet jo katosta läpi, mutta yksityisiltä pullottajilta voi löytää vielä kohtuuhinnalla hyvää viskiä. Nyt lasissa Nectaria.

Port Ellen 27 yo 1982/2010, The Nectar

(53%, The Nectar of the Daily Drams, 1982–2010, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen, mineraalinen, suorastaan raskas. Mietoa tervaisuutta, salmiakkia, suolaa, öljyisiä köysiä, laituria. Ruohoisuutta, tuoretta heinää. Sitruunankuorta, toffeeta, aavistus kreosoottia. Tiettyä maanläheisyyttä, tallia ja tuoretta tupakkaa. Hieno on. Vesilisällä tulee esiin kukkaisuutta (apilaa, orvokkia), hedelmäisyyttä (omenia, hiukan raparperia) ja hunajaa. Kaikkineen vesi makeuttaa tuoksua selvästi.

Maku: Savu ja salmiakki ovat heti läsnä. Nam. Tervaisuutta löytyy. Suutuntuma on rasvainen ja paksu, lähes kermainen. Ruohoisuus ja tallitunnelma ovat paikallaan, samoin sitruunankuori ja suolaisuus. Turpeisuus ja tupakka saavat seuraukseen vaniljaa, hunajaa ja toffeeta. Jälkimaku on suolainen, savuinen, salmiakkinen, tamminen, vähitellen makeutuva, hyvin pitkä. Huh. Vesilisä tuo esiin maltaisuutta ja kuivattaa profiilia.

Arvio: Erittäin hieno, maanläheinen ja raikkaan ruohoinen jättiläisviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 92/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).

Uisge-festivaali järjestettiin taas Vanhalla ylioppilastalolla 31.1.–1.2. Osallistuin perjantaihin, mutta varsin täysipainoisesti – ennätin maistaa viitisentoista viskiä. En ole tottunut tekemään näistä tilaisuuksista mitään viskinuotteja, joten en tehnyt sitä tälläkään kerralla. Tärkempää on tuttujen tapaaminen ja uusien viskielämyksien hankkiminen.

Aloitin perjantai-illan BenRiachin ja Glendronachin tastingilla. Session veti tislaamojen omistajan Billy Walkerin poika Alistair Walker. Mies oli luontainen tarinankertoja ja otti yleisön hienosti huomioon. Sessio kuitenkin keskittyi enemmän tislaamojen historiaan ja yleiseen tarinankerrontaan kuin varsinaiseen maisteluun. Meillä oli kuusi viskiä merkittyinä edessä ja yksi sivussa ilman merkintää, tuttuja tietysti suurin osa. Merkitsemätön muki oli Glendronachin tuoretta single caskia, joka olikin koko session paras viski: Glendronach 22 yo 1989/2012 Single Cask #5475 PX 51,6%.

Kaksi tuntia kului tastingissa siivillä. Sen jälkeen piti käydä kahvilla, ennen kuin suu oli valmis alakerran haasteisiin. Sieltä mieleen jäi erityisesti Caol Ila 27 yo Sherry Cask 1984/2011 Douglas Laing Old & Rare 51,9%. Sherryisiä Caol Iloja ei kovin usein tapaa, ja tämä yksilö oli kyllä erinomainen esitys aiheesta. Erinomainen oli myös The Balvenie Tun 1401 Batch #5 50,1%, jonka olin blokannut listoilta jo etukäteen: sitä piti päästä maistamaan. Dave Stewartin eli ”Quiet Daven” maaginen vattaus ei jättänyt kylmäksi. Loistava viski.

Port Ellen 6th Releasen oli myös blokannut listoilta etukäteen, mutta pullo oli jo tyhjä, kun pääsin paikalle. Onneksi olin sitä päässyt maistamaan aiemmin jo muualla – olisin vain halunnut tarkastaa, oliko se niin hyvä kuin muistin. Port Ellenin sijaan lasiini päätyivät viimeiset tipat Talisker 25 yo 2005 Release 57,2% -pullosta. Mielenkiintoinen esitys, tuon vuoden kaksivitosta ei enää usein tapaa.

Uisge 2013 jätti hyvän maun suuhun. Olen ehdottomasti laittamassa ensi vuoden Uisgen kalenteriin heti, kun päivämäärät kerrotaan. Jos vaikka pääsisi molempina päivinä paikalle. Nostan hattua järjestäjille: he ovat tehneet loistavaa työtä suomalaisen viskikulttuurin eteen vaikeissa olosuhteissa (festivaaliahan ei saa edes mainostaa). Täytyy vain luottaa siihen, että tieto kulkee.