Port Ellen

Kesäretki Keppana Kellariin

Kanta-Hämeen Tammelassa sijaitseva Keppana Kellari on ollut jo pitkään mielessäni pyhiinvaelluskohde, joka pitää kerran elämässä päästä näkemään. Toistuvasti sieltä kuulee tarinoita, miten jonkin vitriinin reunan takaa on löytynyt unohduksissa ollut klassikkopullote (vanhaan hintaan, totta kai) ja miten siellä ylipäänsä on hyllyssä pulloja, joita ei nykyään enää missään näe. Talvella kuulin monestakin suusta, että paikka olisi kenties lopettamassa. Keväällä ajattelin, etten ehkä pääse sinne koskaan.

KeppanaKellari_2015_003Menemisessä on haasteita, koska Keppana Kellari sijaitsee keskellä ei mitään. Tarvitaan vähintään auto ja kuljettaja. Ja mieluiten myös seuraa, sekä kuljettajalle että viskimiehelle. Selvin päin oleva kuski ei jaksaisi katsella kovin monen dramin fanaattisen keskittynyttä nauttimista kuivin suin.

Yllätyksiä voi kuitenkin tapahtua. Elokuisena sunnuntaina kuski starttasi täysin varoittamatta auton ja hoiti asiaan vihkiytyneet mukaan reissuun. Edessä oli kesäretki Keppana Kellariin.

Matka pääkaupunkiseudulta oli kohtalainen, mutta viimeistään viimeisellä erämaapätkällä tajusi, ettei tällaisia reissuja muutaman viskisiivun takia kovin usein tulla tekemään. Lopulta alkoi tulla eteen erikoisia kylttejä ja vihdoin Keppana Gatan. Pihassa oli runsaasti motoristeja äänekkäine pyörineen sekä epälukuisa joukko mökkituristin oloisia henkilöitä rennohkoissa kesäkuteissa. Talo näytti hiukan epätodelliselta, kaiken metsän ja rekvisiitan keskellä. Väkeä oli todella paljon, puheet paikan lopettamisesta tuntuivat raskaasti ylimitoitetuilta. Aurinko paistoi, odotukset olivat korkealla.

KeppanaKellari_2015_002Keppana Kellari on myös ruokapaikka, ja siitä piti tietysti aloittaa. Jyrki Sukula olisi pyörtynyt Keppanan ruokalistan ääressä, tarjonta oli sen verran… ööö… värikästä ja, sanoisinko, runsasta. Miljööstä jo tajusi, ettei tämän talon keittiössä olla hakemassa Michelin-tähtiä, ja kun ruokaankin suhtautui rennolla asenteella, kaikki tuntui oikein hilpeältä ja asiaan kuuluvalta. Kokonaisuudessa oli samantyylistä rempseää Suomi-meininkiä kuin esimerkiksi nahkaisissa vyölaukuissa, Piscina-vesisängyissä ja Aromipesän tv-mainoksissa. Sivuhuomiona voin kertoa, että söin Hullua lehmää, koska annoksen nimi oli niin kreisi ja selostus vielä kreisimpi: ”Siivut paistetaan listeriavoissa, mahdollisen salmonellan asiakas joutuu hankkimaan itse.”

Keppanan olutvalikoima herätti kunnioitusta, ja siihen olisi voinut syventyä enemmänkin, elleivät viskit olisi vetäneet puoleensa. Jääkaapissa ollut Thornbridge Hall Double Scotch Ale 8,5% oli kyllä vähällä lähteä maistoon, sen verran paljon tuo Auchentoshan-tynnyrissä kypsynyt ale kiinnosti, mutta 32 euron hinta hiukan rauhoitteli innostumista. Päätimme keskittyä viskeihin.

KeppanaKellari_2015_004Omaan lasiini kaatui pitkän tuumailun jälkeen Springbank 30 yo Millennium Edition 46%. Tuijottelin pitkään Springbank-nurkkausta katonrajassa, tuossa tuntui hinta-laatusuhde olevan parhaiten kohdallaan. Myös asiantunteva baarimikko ylisti tuotetta niin painokkaasti, että valitsin sen parista vaihtoehdosta. Enkä pettynyt. Parasta koskaan maistamaani Springbankia, aivan ylivoimaisesti. Alan vähitellen tajuta, mihin Springerin mahtava maine oikein perustuu.

Kun oli saatu kärki pois, valitseminen alkoi mennä todella vaikeaksi. Pulloja löytyi katonrajasta jokaisen kulman takaa eikä minkäänlaista kokonaiskäsitystä tahtonut oikein syntyä. Aluksi tuntui, että pulloja on paljon odotuksia vähemmän, mutta kun niitä alkoi löytää, varmaan niitä siellä muutamia satoja hyllyissä olikin. Toisin kuin olin luullut, pullot eivät olleet mitenkään helposti nähtävillä tai hypisteltävissä, vaan monenlaisten lasien tai hyllylevyjen takana, korkealla katonrajassa, hankalissa paikoissa. Myös tiskin takana oli runsaasti tuotteita sijoiteltuna niin, että kännykkää sai käyttää periskooppina, kun niitä yritti selvitellä.

KeppanaKellari_2015_005Lopulta lattianrajasta löytyi lukollisesta vitriinistä seuraava yksilö, jonka päätin maistoon ottaa: Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail 61,1%. Sitä en ollut missään aiemmin nähnyt, ja kun Port Ellenit ovat oikeasti katoava luonnonvara, oli iskettävä kiinni. Tuote ei pettänyt. Oikein klassinen ja nuorekas, voimakas ja komea viski.

Baarimikkojen kanssa tuli juteltua jonkin verran, ja etenkin toisen asiantuntemus oli korkealla tasolla. Viskivalikoimaan oli sen verran hankala päästä kiinni, että opastus oli paikallaan. Mitään viskilistaa ei ollut, vaan hinnat löytyivät pullojen takaa pienistä hintalapuista. Pulloa piti siis päästä jotenkin kääntämään, ja siinä henkilökunnan oli käytännössä pakko auttaa.

Keppanan viskeissä yleinen hintataso oli vaihteleva. Rare Maltsien hinnat olivat aivan kohtuulliset, neljän sentin siivuun pääsi kiinni alle 20 eurolla ja kun annokset piti pieninä, kulut pysyivät jotenkin kurissa. Hiukan vanhemmissa indie-pullotteissakin hintataso oli miellyttävä. Sen sijaan uudemmat viskit oli hinnoiteltu mielestäni yläkanttiin. Räikeimpiin kuului The Balvenie 40 yo, jonka maistoin jo taannoin tastingissa. Keppanan pyynti oli 535 euroa per neljä senttiä.

KeppanaKellari_2015_006Erikoisvitriinissä tiskin lähellä oli kaksi avaamatonta pulloa, joissa oli hintalaput alapuolella. Toinen oli 40-vuotias Glenfarclas (”Scottish Classic” -sarjan spesiaali) ja toinen The Glenlivet 55 yo 1943/1998, Gordon & MacPhail Private Collection 40%. Glenfarclasin hintalapussa luki 7 800 euroa ja Glenlivetin hintalapussa peräti 19 999 euroa. Jälkimmäistä hintaa pidän jonkinlaisena hupailuna, haluna jäädä ihmisten mieliin sillä, että myytävänä on kallein neljäsenttinen viskiä ikinä. Keskikokoisen perheauton hintaan. Totuus kuitenkin on, että tuon viskipullon voi edelleen hankkia maailmalta käsiinsä ketterästi alle viidellä tonnilla, hyvällä tuurilla jopa selvästi sen alle. Neljän sentin hintaan oli laitettu vähän rohkeammin katetta mukaan.

Eli ei, en maistanut sitä. Hintaan olisi kyllä kuulunut avausmaksukin mukaan. Glenlivetin sijaan päätin maistaa Rare Maltsia. Pitkän pähkäilyn jälkeen valintani oli melko ilmeinen: Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts 62,2%. Onnistuneiden valintojen sarja jatkui, koska viski oli mahtava yllätys, todella suurimuotoinen ja öljyisen lihaisa yksilö. Ei mikään helppo viski, mutta eihän kukaan sellaista 1970-luvun Mortlachilta toivoisikaan.

KeppanaKellari_2015_007Näiden kolmen dramin jälkeen oli tilanne rauhoittunut. Veri veti kuitenkin vielä vitriineille yhden kerran. Silmät poimivat koko ajan kaikkea kiinnostavaa: Ardbegin single caskit vuosilta 1975 ja 1976, Laphroaigin 30-vuotias, Macallanin 18-vuotias vuodelta 1983, lisää vanhoja Springbankeja, Highland Parkia vuodelta 1966, Port Ellenin 6th Release… Valtavat määrät Blackadder Raw Caskeja, Cadenheadia, Gordon & MacPhailin Connoisseurs Choicea.

Viimeinen viski tuli kuitenkin valittua sillä asenteella, että Keppana Kellariin ei ehkä tule vähään aikaan uudelleen asiaa. The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt 40% sisälsi juuri sen verran nektaria, että kaksi miestä pystyi suorittamaan vakavahenkisen bottle killin. Viski oli aivan uskomatonta – ja varmasti sellaista tavaraa, ettei sitä enää missään näe. Ei ainakaan näissä kotimaan ympyröissä.

Neljän viskin jälkeen homma oli taputeltu. Aurinko paistoi, Helsinki 73 -kyltti saatteli matkaan. Mieleen jäi väijymään ajatus siitä, että jokin legendaarinen pullote saattoi jäädä jonkin nurkan taakse piiloon, sittenkin näkemättä. Ehkä sen ajatuksen takia joskus tulee vielä Keppanaan palattua. Kun auto tuli asumattoman umpimetsän läpi vihdoin isolle tielle, tuntui kuin olisi käynyt jossain toisessa maailmassa.

KeppanaKellari_2015_001

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail 61,1%

Keppana Kellarissa toisena viskinä lasiin kaatui Port Elleniä, joka alkaa toden teolla huveta kaikkialta. Vielä pari vuotta sitten näitä Elluja näkyi monessakin paikassa eivätkä pullojen hinnat olleet mitenkään kohtuuttomia. Nyt on toisin.

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail

(61,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 11.12.1979–7/1998, Cask No. 7238 & 7239, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tamminen, vaniljainen ja heinäinen. Lääkemäisyyttä, yrttejä, hunajaa. Omenaa, sitrusta, suolaisuutta. Tammi on makeaa ja tuoretta, tuo hienon karaktäärin. Lakritsia, tervaa, mineraalisuutta, merellisyyttä. Tiettyä maanläheisyyttä. Vesilisä tuo kevyttä hedelmää esiin.

Maku: Öljyinen ja savuinen. Vaniljaa, hunajaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, omenaa. Suolainen puraisu, lääkemäisyyttä. Hienosti sävyjä, toffeefudgea ja mausteisuutta, tuoretta hedelmäisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku on hunajaisen pehmeä, heinäinen, maanläheinen ja turpeinen. Savua, mineraalisuutta, sitrusta. Todella sävykäs ja herkullinen, pitkä finaali. Vesilisä korostaa haavansidonta-aineita ja yskänlääkettä.

Arvio: Savuinen, kuiva ja herkullinen. Oikein klassinen nuoren polven Port Ellen. 91/100

Port Ellen 20 yo 1978/1998 Rare Malts 60,9%

Port Elleniltä julkaistiin kaksi Rare Malts -pullotetta, 20-vuotias ja 22-vuotias. Nyt maistelussa tuo 20-vuotias yksilö, jossa on tiettävästi hiukan enemmän bourbonkypsytyksen tuntua kuin 22-vuotiaassa. Arvostettuja viskejä kumpikin.

Port Ellen 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(60,9%, OB, 1978–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Huikea heti kättelyssä. Suolainen ja tervainen, salmiakkinen ja savuinen kokonaisuus. Upea sitruksisuus, joka toimii hiukan siirappisen makeuden kanssa komeasti yhteen. Omenaa, ruohoisuutta, toffeeta. Sammunutta nuotiota, hiiltä ja tuhkaa. Pehmeä turvesavu. Tammi tuoksuu melko makeana ja tyylikkäänä. Merellisyyttä, kosteaa laituria ja märkiä köysiä, mineraalisuutta. Vesilisällä tulee sitruunalakritsi paremmin esiin.

Maku: Loistava pehmeys ja silti valtava voima – on tämä uskomaton viski. Mineraalinen, tamminen ja herkän sitruksinen. Savua ja salmiakkia riittää. Ruohoisuutta, merivettä, suolaa, jodia. Märkää kalliota ja merilevää. Omenaista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, tammi upeassa balanssissa. Jälkimaku alkaa varsin paahteisena ja tyylikkään tammisena. Suolaisuus ja sitrus korostuvat. Salmiakkia, tervaa, makeaa tuhkaisuutta, maanläheisyyttä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Huikea! Vesilisä tuo lisää hedelmäisyyttä ja karkkisia sävyjä.

Arvio: Loistelias viski, aivan omaa luokkaansa. Sanat loppuvat jossain määrin kesken. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Michael Jackson), 90/100 (Jim Murray).

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release 59,35%

Port Ellenin nykyään jo legendaariseksi tulleen Rare Malts -kaksikon jälkeen Diageo alkoi julkaista Port Elleniä vuosittain. Nyt maistelussa 2nd Edition vuodelta 2002, nykyään jo varsin harvoin eteen tuleva yksilö. Hintalappu on taas pakko kadottaa mielestä, kun maistelupuuhiin ryhtyy.

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release

(59,35%, OB, 1978–2002, 2nd Annual Release, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lääkemäinen, tervainen ja heinäinen. Runsaasti suolaa ja merellistä otetta, köysiä ja laiturinlankkua. Omenaista hedelmäisyyttä. Hiukan palanutta kumia, aavistus kreosoottia. Antiseptisia aineita, jodia. Loppukesän kuivaa niittyä, heinäpaaleja, multaisuutta. Vesilisä tuo luumuista ja jopa hiukan viikunaista sävyä esiin.

Maku: Savua, tervaa, salmiakkia, suolaa, kumia, turpeisuutta, heinäisyyttä. Todella tiivis ja kuivan savuinen, lääkemäinen ja suoraan sanottuna upea. Hedelmäisyys on sitruksista ja omenaista laatua, tammi nousee paahteisena esiin ja pippurisuus kihelmöi mahtavasti suussa. Kuivassa suutuntumassa on öljyä, tanniineja ja intensiivistä makeutta sopivassa suhteessa. Jälkimaku alkaa öljyisellä, savuisella ja pippurisella otteella, joka ei hellitä pitkään aikaan. Tervaa, salmiakkia, suolaa. Paahteisuutta, intensiivistä tammisuutta, tanniineja. Makea omenaisuus nousee vielä pitkän finaalin lopuksi esiin. Loistavaa. Vesilisä nostaa toffeeta ja makeutta.

Arvio: Mahtavan moniulotteinen ja voimakas viski. Suurta herkkua. Vain tietty kovaotteisuus ja kumiset vivahteet estävät ylistämästä vielä enemmän. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 10).

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection 56,1%

Tällä kertaa lasissa Berry Bros & Ruddin ex-bourbonissa kypsynyttä Port Elleniä.

Port Ellen 1982/2007, Berry’s Own Selection

(56,1%, Berry Bros & Rudd, Berry’s Own Selection, Cask #2850, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, hiilisavuinen ja kuivan sitruksinen. Jodia, merilevää, kosteaa rantakalliota. Savu on terävää mutta melko hentoa. Hiukan imelä makeus. Merisuolaa, heinää, aavistus tervaa, öljyisyyttä. Dieseliä, likaista turpeisuutta. Voimakas, suoraviivainen kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin omenaa ja tammisuutta.

Maku: Suolainen aloitus, turvetta ja sitrusta. Melko hapokas ja mineraalinen, savuinen ja kalkkinen. Jodia, lääkemäisyyttä, antiseptisiä aineita. Tammen mausteet tuntuvat terävän pippurisina (valkopippuri, chili). Taustalla vaniljaisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Sitruunaa, kirpeää omenaa, mantelia. Suutuntuma on pippurisen rapsakka ja öljyinen. Jälkimaku alkaa rasvaisena ja tammisena. Voimakas Key Lime Pie nousee hallitsemaan upeaa finaalia. Limettiä, mineraalisuutta, pippuria, suolaa, savua… Mahtava lopetus! Kestää pitkään, kuivuu tyylillä. Vesilisä korostaa maussa likaisen öljyisiä ja tunkkaisia sävyjä.

Arvio: Erittäin suolainen ja suoraviivainen yksilö, joka loistaa vasta jälkimaussa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory 59%

Signatoryn suurilukuiset Port Ellen -julkaisut pitävät sisällään monentasoisia pullotteita. Tämä lienee yksi kehutuimpia.

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory

(59%, Signatory, 5.9.1978–18.2.2002, Refill Sherry Butt, Cask #5268, 564 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, mineraalinen, ruohoinen. Kuiva ja suolainen ensivaikutelma. Jodia, kalkkia, sitruunankuorta, rieslingiä. Hiilisavua, tuhkaisuutta, juureksia, maanläheisyyttä, tervaa. Silti tietty makeus korostuu hetkellisesti: creme brûlee, vanilja, kolakarkki. Vesilisä tuo kreosoottia ja hiukan kumisaapasta.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, melko kevyt aluksi. Myötäilee tuoksua mineraalisuudessaan, mutta on jonkin verran odotuksia makeampi. Uunijuureksia, tervaa, yrttejä, ruohoisuutta. Toki suolaa ja jodiakin. Öljyinen ja varsin tyylikäs suutuntuma, balanssi on kohdallaan. Tammi ottaa hyvin kiinni ja lisää tämän intensiteettiä. Pippurisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa savulla ja suolaisella voilla, sitruuna ja hapokas valkoviini säestävät. Tietty sokerinen makeus irtoaa, löytyy kolakarkkia ja toffeeta. Pippuria riittää kuin Taliskerissa ikään, ja finaali kestää hienosti. Vesilisä tuo hiukan lisää makeutta, suklaisuutta.

Arvio: Pippurinen ja maanläheinen Port Ellen, korkeatasoinen esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 87/100 (Dave Broom).

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing 60th Anniversary 55,6%

Vuonna 1949 aloittanut Douglas Laing juhlisti 60. toimintavuottaan Port Ellen -pullotteella. Ja aina kun on Port Ellen käsissä, odotukset ovat tapissa. Ei muuta kuin maistamaan.

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing ’60th Anniversary’

(55,6%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 1979–2009, 60th Anniversary, Refill Hogshead, 234 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen hedelmäinen, turpeensavuinen ja raikas. Ruohoa, apilankukkaa, timoteitä. Mineraalinen, kivennäisvettä ja rieslingiä. Sitruunamehua, aprikoosia, vihreää omenaa. Hunajaa, hiukan suolaisuutta (sormisuolaa), yrttisyyttä (provençal). Hieno ja kutsuva. Vesilisä tuo makeutta, menthol-pastilleja ja tammea.

Maku: Ruohoinen, tuoreen heinäinen ja ryhdikkään maltainen. Sitruunainen ja turpeinen, pistävän pippurinen ja mausteinen. Savu pilkistää välistä. Tuore hedelmäisyys on sulkeutuneempaa kuin tuoksussa, heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko rasvainen. Omenaa, yrttisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku nousee maltaisena, aamiaismuromaisena ja sitruunaisena. Paljon tammea, mausteita ja voimakas pippuri, vähitellen myös hunajainen makeus. Vesilisällä robusti tammisuus nousee, samoin paahteisuus ja musta tee.

Arvio: Ruohoinen ja hedelmäinen PE. Kestää hyvin vettä muttei nouse aivan kärkeen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Port Ellen 28 yo 1982/2010, Whiskysite.nl & QV.ID 57,5%

Nyt on mielenkiintoinen viski käsissä: hollantilaisen Whiskysiten ja keräilijä Luc Timmermansin yhteispullote, joka on viettänyt 28 vuotta noin 320 litran refill-sherrytynnyrissä.

Port Ellen 28 yo 1982/2010, Whiskysite.nl & QV.ID

(57,5%, QV.ID Belgium, joint bottling with Whiskysite.nl, 1982–2010, refill sherry puncheon, 72 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvetta ja toffeeta. Kuiva savu ja makea rusinaisuus yhdistyvät. Sisäkumia, karviaismarjaa, sitruunankuorta, ruohoa. Satulaa, jotain antiseptistä. Häivähdys suklaata. Mineraalisuutta, hapokasta jälkiruokaviiniä. Upea. Veden lisääminen tuo esiin suolaisuutta ja rasvaisuutta.

Maku: Täyteläinen ja raskas, silti jotenkin raikas ja monitasoinen. Hiljaiseksi vetää – wow. Savua, turvetta, sherryä, lääkemäisyyttä, toffeeta, sitruunaa, rusinaa, ruohoisuutta, nahkaa, suklaata, luonnonkumia. Suutuntuma on rasvainen ja maut runsaita. Toffeen makeus leikkaa kuivaa savua. Jälkimaku on sitruksinen, heinäinen, tervainen, savuinen, makeutuva, maanläheinen ja huiman pitkä. Vesilisä tuo esiin eucalyptusta ja sitruksista raikkautta.

Arvio: Erittäin laadukas Port Ellen, jossa rasvaisuus ja raikkaus kamppailevat eeppisesti. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 92/100Whisky Monitor Database 92/100 (per 1).

Port Ellen 28 yo 1979/2007, 7th Release 53,8%

Port Ellenin maine valettiin vuosina 1998 ja 2000 julkaistuilla Rare Malts -pullotteilla, mutta varsinainen houkutus siitä on kasvanut vuosittain julkaistavien virallisten pullotteiden seurauksena.

Nyt käsissä on 7th Release vuodelta 2007. Julkaisujen taso on pysynyt korkeana, mutta toisaalta myös näiden hinnat ovat vuosi vuodelta nousseet. Aina näitä lähestyy sitäkin kautta: onko tuote vielä hintansa väärti?

Port Ellen 28 yo 1979/2007, 7th Release

(53,8%, OB, 1979–2007, 7th Annual Release, 5274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, rasvainen, hiukan ruohoinen. Hiukan lihaa ja sisäkumia. Turvetta, vaniljaa, kanelia, heinää. Suolaista voita.

Maku: Savuinen, rasvainen ja runsas. Muhkea body, tiivis ja monitasoinen tekstuuri. Sitruunaa, greippiä, timotei-heinää, suolaa, voita. Jälkimaussa tammi imee tiukasti kiinni, mutta vähitellen vanilja, savu ja voi saavat taas tilaa. Hunajainen, tuhkainen, sitruksinen ja rasvainen finaali, joka jatkuu ikuisuuden.

Arvio: Loistava Port Ellen. Top notch. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 9).

Port Ellen 27 yo 1982/2010, The Nectar 53%

Vuonna 1825 perustettu ja vuonna 1983 suljettu Port Ellen nauttii kulttimainetta. Kun viskimarkkinat alkoivat elpyä pian sulkemisen jälkeen, tislaamon keskeiset osat oli jo purettu.

Yllättävän paljon Port Ellen -tuotantoa markkinoille kuitenkin koko ajan valuu. Virallisten pullotteiden hinnat ovat menneet jo katosta läpi, mutta yksityisiltä pullottajilta voi löytää vielä kohtuuhinnalla hyvää viskiä. Nyt lasissa Nectaria.

Port Ellen 27 yo 1982/2010, The Nectar

(53%, The Nectar of the Daily Drams, 1982–2010, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen, mineraalinen, suorastaan raskas. Mietoa tervaisuutta, salmiakkia, suolaa, öljyisiä köysiä, laituria. Ruohoisuutta, tuoretta heinää. Sitruunankuorta, toffeeta, aavistus kreosoottia. Tiettyä maanläheisyyttä, tallia ja tuoretta tupakkaa. Hieno on. Vesilisällä tulee esiin kukkaisuutta (apilaa, orvokkia), hedelmäisyyttä (omenia, hiukan raparperia) ja hunajaa. Kaikkineen vesi makeuttaa tuoksua selvästi.

Maku: Savu ja salmiakki ovat heti läsnä. Nam. Tervaisuutta löytyy. Suutuntuma on rasvainen ja paksu, lähes kermainen. Ruohoisuus ja tallitunnelma ovat paikallaan, samoin sitruunankuori ja suolaisuus. Turpeisuus ja tupakka saavat seuraukseen vaniljaa, hunajaa ja toffeeta. Jälkimaku on suolainen, savuinen, salmiakkinen, tamminen, vähitellen makeutuva, hyvin pitkä. Huh. Vesilisä tuo esiin maltaisuutta ja kuivattaa profiilia.

Arvio: Erittäin hieno, maanläheinen ja raikkaan ruohoinen jättiläisviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 92/100Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).