Rare Malts

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts 61,1%

Rosebankin neljästä Rare Malts -julkaisusta tämä vuoden 2004 pullote oli viimeinen. Muutenkin Rosebankin julkaisut ovat olleet 2000-luvulla hiukan tiukassa – tislaamo suljettiin 1993. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirjasta voi lukea lisää tästäkin pullotteesta.

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts

(61,1%, OB, 1981–2004, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, tiivis ja voimakas. Persikkaa, sitruksisuutta, banaania, omenaa, kiiviä. Tuore ja melko pureva tammisuus, vaniljaa ja mausteisuutta. Konsentroitunutta makeutta, makeisia peltirasiassa, hunajaa ja toffeeta. Jännä ristiveto purevan tammen ja tiiviin makeuden välillä. Heinää, voikeksiä, minttua. Vesilisä nostaa kukkaista ja metistä fiilistä, avaa hiukan sulkeutunutta vaikutelmaa.

Maku: Tamminen ja ruohoinen, selvästi enemmän Lowland-fiilistä kuin kireähkössä tuoksussa. Öljyinen suutuntuma, mausteet ja tanniinit ottavat myös kunnolla kiinni. Hedelmäinen makeus on nyt kompottia, aprikoosi ja omena tulevat läpi. Aseöljyä, voita, mielenkiintoista likaisuutta. Jälkimaku alkaa kuivattavan tammisena, heinäisenä ja öljyisenä. Vähitellen toffeen makeus nousee, samoin kompleksinen mausteisuus. Yllättävän lyhyeksi finaali kuitenkin jää. Vesilisä tuo esiin minttua ja appelsiinimehua, avaa kireyttä mukavasti.

Arvio: Nenässä kireä mutta suussa mielenkiintoinen ja jopa ihan monimuotoinenkin viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7).

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts 61,2%

Nyt lasissa on jotain, mistä ei ole mitään aiempaa kokemusta. North Portin tislaamo perustettiin Angusin härkäseuduille 1820. Sen viskejä näkee myös North Port Brechin- ja Brechin-nimillä – Brechin on kylä, jossa tislaamo sijaitsi.

Toisen maailmansodan aiheuttamaa 11 vuoden taukoa lukuun ottamatta North Portin tuotanto jatkui melko tasaisella tahdilla loppuun saakka eli vuoteen 1983. Silloin homma pantiin pakettiin, niin kuin varsin monessa tislaamossa, kun viskijärvi lainehti yli äyräiden.

North Port  oli Rare Maltsissa mukana neljällä pullotteella. Tämä vuoden 1999 julkaisu oli siinä sarjassa tislaamon viimeinen. Lisää voi lukea Ulf Buxrudin komeasta Rare Malts -teoksesta.

North Port 20 yo 1979/1999 Rare Malts

(61,2%, OB, 1979–1999, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Raskaan hedelmäinen, öljyinen ja tummasävyinen. Tölkkiananasta, vahvaa tammisuutta, hapanta valkoviiniä ja mineraalisuutta. Poltettua tulitikkua, öljyä, hiilisyyttä, jotain hiukan muovista. Palanutta. Sitruksisuutta, persikkaa, inkivääriä. Aika raffi paketti. Vesilisä avaa sentään makeaa vaniljaa ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja purevan mausteinen. Tammi tulee päälle melko kovilla tanniineilla ja mausteilla. Tölkkihedelmät – ananasta ja persikkaa – jäävät nopeasti jalkoihin. Tummaa yrttisyyttä, salmiakkijauhetta, jotain palanutta. Hiilisyys ja poltetut tulitikut ovat maussa mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Jälkimaku on täynnä raakaa ananasta, purevaa tammisuutta, öljyä ja ruohoa. Suu kuivuu lopullisesti. Inkivääriä, sitruunankuorta ja hapokasta omenaa – ja edelleen se palanut sivumaku, joka tuo kitkeryyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja aavistuksen akaasiahunajaa.

Arvio: Erikoinen yhdistelmä öljyistä hedelmää ja jotain palanutta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Caol Ila 23 yo 1978/2002 Rare Malts 61,7%

Aikoinaan antaumuksella blendiviskien markkinoita palvellut Caol Ila pääsi Rare Malts -sarjaan peräti seitsemällä pullotteella. Tämä vuoden 2002 julkaisu on niistä viimeinen. Pullo on näyttävästi esillä myös Ulf Buxrudin Rare Malts -teoksessa, joka kuvassakin näkyy.

Caol Ila 23 yo 1978/2002 Rare Malts

(61,7%, OB, 1978–2002, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan ja miedon savuinen, maanläheinen. Vihanneksia, juureksia, multaa, ruohoisuutta. Nuori, sitruksinen tuoksu, greippiä ja kirpeitä hedelmiä riittää. Kosteaa turvetta, savumakkaraa, taustalla myös tiettyä likaisuutta ja koneöljyä. Karamellisoitua sipulia, paahdettuja uunijuureksia, vaniljaista tammisuutta. Yllättävän nuorekas ja hedelmäinen. Vesilisä vapauttaa vihreää omenaa ja hiukan mustaa teetä.

Maku: Tamminen ja kevyellä tavalla tuoreen tamminen. Kuivaa savua, sammunutta nuotiota. Likaisuutta, öljyisyyttä, rasvaa. Sitruksisuus ja tietty juuresmaisuus (selleri) tuntuvat voimakkaina. Turpeisuutta, hapokkuutta, suolaista kuivalihaa. Suutuntuma on vahamainen ja rapsahtavan kireä. Jälkimaku on maltainen ja makeutuva, siirappisia uunijuureksia ja suolaisuutta. Hunaja ja vanilja piipahtavat öljyn ja turpeisuuden keskellä. Suola ja hedelmät korostuvat pitkässä finaalissa. Vesilisä tuo vahamaisuutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Nuorekkaan sitruksinen ja robustin juuresmainen Caol Ila. Pätevä yksilö, ehdottomasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Dramming 91/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 11).

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts 60,8%

Rare Malts Selectionia pääsee maistamaan nykyään melko harvoin, kiitos Rare Malts Madnessiin seonneiden keräilijöiden, jotka ovat siivonneet klassikkopullotteet kaappeihinsa.

Nyt käsissä on kuitenkin 23-vuotias Glen Ord tuosta klassisesta sarjasta. Pullote on esitelty myös Ulf Buxrudin upeassa Rare Malts -kirjassa, jota vasten valokuvakin on otettu.

Glen Ordilta päätyi Rare Maltsiin vain kaksi pullotetta, joista tämä vuonna 1998 pullotettu on se jälkimmäinen. Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat melko vähäiset, joten suurella mielenkiinnolla maistan tämän.

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(60,8%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kurkkupastillia ja kuivaa tammisuutta. Herkän sitruksinen, kuivia trooppisia hedelmiä. Erottuva anis. Eucalyptusta ja minttua. Hiukan kireä maltaisuus, kaikkineen kuiva kokonaisuus – ja herkullinen juuri sellaisena. Vesilisä muuttaa luonnetta huomattavasti. Esiin nousee runsaasti kirpeähköä hedelmäisyyttä (viinirypäleitä, kiiviä), ja yleisilmeeseen tulee kermainen sävy.

Maku: Vahva anis korostuu heti. Upea kuiva tammisuus, joka kolahtaa minulle aina. Eucalyptusta, tuoretta minttua, aavistus tervaleijonaa. Hiukan piipputupakkaa ja teroitettua lyijykynää. Maukas sitruksisuus, selviä bourbonvaikutteita pinnassa. Suutuntuma on edelle rapsahtavan kuiva ja jotenkin herkkä, mineraalinen ja raikas. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, jota anis säestää. Kurkkupastillia, sitruunaa, mausteisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja herkkä finaali toimii hyvin. Vesilisä tuo kermaisuutta ja makeutta varsin runsaasti.

Arvio: Hieno ja kypsä esitys. Vähintäänkin maineensa veroinen Glen Ord. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 80/100 (Jim Murray).

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts 58,9%

Millburn toimi Invernessissä vuosina 1807–1985. Sen kolmesta Rare Malts -pullotteesta tämä taitaa olla nykyään harvinaisin.

Millburn 18 yo 1975/1995, Rare Malts

(58,9%, OB, 1975–1995, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Greippimehua, vihreää omenaa, hiukan poltettuja tulitikkuja ja savua. Aseöljyä, huonekaluvahaa. Jyväisyyttä, kirpeää maltaisuutta. Kuivaa tammisuutta. Jotenkin tyylikäs tämä on, vaikka teräväkin toki. Vesilisä tuo pintaan maanläheisyyttä (multaa ja tallia) sekä kukkaisuutta (ruusuja).

Maku: Valtavan runsas ja voimakas. Erittäin pehmeä ja rasvainen suutuntuma – mutta maku ajaa suuhun panssarivaunulla. On iso viski. Ruohoinen ja sitruksinen, greippiä ja sitruunankuorta. Upea kuiva tammisuus, huonekaluvahaa ja mietoa savuisuutta. Nestesaippuan vivahde. Yllättävää hunajaista makeutta. Jälkimaussa tuntuu kuivaa tammea, lakritsia, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, yrttejä, tummaa hedelmäisyytttä – ja pituutta riittää. Vesilisällä saa esiin lisää suolaisuutta ja merellisiä sävyjä, simpukoita ja rapuja. Kestää hyvin vettä, rasvaisuus ei anna ihan heti periksi.

Arvio: Rasvainen ja iso viski, jonka kuiva tammisuus on loistavaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

Ulf Buxrud: Rare Malts: Facts, Figures and Taste

Ruotsissa syntyneen mutta sittemmin Floridaan kotiutuneen Ulf Buxrudin teos Rare Malts -pullotesarjasta on vaikuttava kirja. Teos esittelee kaikki Rare Malts Selectionin yksilöt, niiden tislaamot ja pienetkin detaljit. Se on ulkoasultaan vaikuttava ja kuvallisesti herkullinen. Kaiken kaikkiaan kirja dokumentoi merkittävän palan katoavaa viskihistoriaa.

Rare Malts: Facts, Figures and Taste (Quiller Publishing, 2006) alkaa pitkistä selvityksistä, joissa käydään listamuodossa läpi jokainen 121 pullotetusta sarjan viskistä ja tarkastellaan sarjan erityispiirteitä. Yhteensä 36 tislaamoa tuotti oman Rare Malts -pullotteen tai useita pullotteita vuosina 1995–2005. Pakkaukset hieman vaihtelivat, pullotuskoot vaihtelivat, joissain oli virheitä etiketeissä.

Sen jälkeen Buxrud syventyy aakkosjärjestyksessä jokaiseen sarjan tislaamoon ja pullotteeseen. Erityisesti Brora- ja Port Ellen -aukeamat tuottavat tykytyksiä. Brorat vuodelta 1972 ja Port Ellenit vuodelta 1978 lienevät paitsi halutuimpia Rare Malts -viskejä myös arvostetuimpia pulloja koko maailmassa. Niiden hinnat ovat kuitenkin lentäneet kauan sitten katosta läpi.

Buxrud_Rare_Malts_002Nykyvinkkelistä on oikeastaan melkein mahdoton käsittää, että aikoinaan Rare Malts -pullot tulivat kauppoihin noin 80 punnan hintaan. Ne olivat United Distillers & Vintnersille ja sitä seuranneelle Diageolle vain yksi keino esitellä yhtiön tislaamoita. Hyviä ja edustavia tynnyreitä valittiin pullotettavaksi single malteina, ei mitään sen ihmeellisempää.

Rare Malts -sarjan lopettamisen jälkeen olen miettinyt paljon sitä, miksi Diageo halusi julkaista The Managers’ Choice -sarjan vuonna 2009 ja millä perusteella siihen pullotetut tynnyrit valittiin. Siinä missä Rare Malts pyrki edustavuuteen, The Managers’ Choice pyrkii jonkinlaiseen poikkeavuuteen – moni siihen valituista tynnyri on täysin erilainen kuin mikään aiempi tislaamon tuotannossa.

Yleensä nuo tynnyrit ovat vielä olleet erittäin aktiivisia ja sen seurauksena kypsytysajat suhteellisen lyhyitä. The Managers’ Choicen keskimääräinen pullote on noin 13-vuotias ja alkuperäiseltä hinnaltaan yli 250 puntaa (nykyään viskikaupat yrittävät päästä alennusmyynneissä niistä eroon paljon halvemmalla). Vastaavasti Rare Malts -sarjassa on saanut aikoinaan jopa noin 30-vuotiaan pullotteen alle satasella. Ja se on kaiken lisäksi edustanut komeasti tislaamon omaa tyyliä. Maailma on muuttunut.

Ulf Buxrud on kirjan kirjoittamisen jälkeen pitänyt yllä Rare Malts -sivustoa, jossa hän edelleen käy keskustelua sarjan pullotteista ja listaa maailmalta löytyneitä poikkeavuuksia sekä nykyään myös väärennöksiä. Sivustolla tajuaa, miten myös viskimarkkinat alkavat olla huijareiden ja diilereiden temmellyskenttää, ja sen takia suosittelen rauhoittavaa Rare Malts -teosta iltalukemiseksi viskiharrastajalle. Kirjan lukeminen aiheuttaa vakavaa kutinaa lompakossa.