Rémy Cointreau

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 48,9%

Kolmantena viskinä Cadenheadin Islay-pullotteisiin keskittyneessä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingissa maisteltiin 22-vuotias Bruichladdich.

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(48,9%, Cadenhead, Authentic Collection, 1993–2/2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoisuutta, vihreää omenaa, hunajaisuutta, vaniljaa. Pehmeä ja makea ensivaikutelma. Heinäinen, kukkainen, karkkinen. Siirappinen vivahde, sulkeutunutta sokerisuutta. Ruutinen ja jopa hiukan rikkinen. Vesilisä korostaa rikkiä edelleen.

Maku: Imelän hedelmäinen ja pehmeän heinäinen. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, kukkaisuutta, karkkisuutta. Vanhan ajan vaniljajäätelöä. Siirappia, rikkisyyttä. Napakka tammisuus. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri hiukan huokoinen. Jälkimaku on edelleen varsin heinäinen. Yrttisyyttä, valkopippuria, hapokkuutta, valkoviinimäistä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa ruohoisen ja kurkkupastillisen puolen pintaan.

Arvio: Makean heinäinen ja hiukan rikkinen Bruichladdich. Ei ihan parhaita lajissaan. 86/100

Octomore 07.2, 208 PPM Edition 58,5%

Octomore käy koko ajan savuisemmaksi. Muistan, kun maistoin ensimmäistä kertaa Octomorea. Vuosi taisi olla 2010 ja lasissa oli Edition 02.1, jossa turvepartikkeleiden määrä oli silloin järisyttävät 140. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä savua.

Tässä viisivuotiaassa 7.02:ssa ppm-lukema on jo 208. Mallastusprosessia on viritetty entistä pidemmälle siihen suuntaan, että turvesavua on saatu imeytettyä ohraan käsittääkseni jo vähän keinotekoisella toistolla.

Tämän pullotteen kypsytyksessä on käytetty ex-börppää ja Rhônen alueen ex-viinitynnyreitä, joten taas on pistetty myös vähän erikoisempaa tynnyriä kehiin. Toivottavasti sillä on saatu piristäviä sävyjä yltiöpäisen savun sekaan.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition

(58,5%, OB, 2015 (5 yo), Travel Retail Exclusive, ’Ochdamh-mòr 208 PPM’, American Oak & Rhône Syrah Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savu on hallitseva, mutta enemmän kuivalla tavalla kuin kostean turpeisella. Tuhkaa, suolaisuutta, sammutettua nuotiota. Kirpeää omenaa, raakaa luumua, sitruunaa. Tervaisuutta ja sen mukana hiukan makeuttakin. Pieni lihaisuus ja terävä lääkemäisyys, aavistus tinneriä. Vesilisä lisää savun irrallisuutta, minttuinen ja omenainen viski erottuu hiukan paremmin sen alta.

Maku: Aluksi sitruunaisen raikas ja hapokas yleisilme jää täysin massiivisen savun taakse. Turpeisuus on paljon makeampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Muutenkin sävy on hedelmäisellä tavalla tummahko. Tervaa, yrttilikööriä, siirappisuutta, ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja mausteisuus kuumottavaa. Suolaisuutta, tanniinisuutta, hiukan lihaisuutta. Tuhkaa. Jälkimaku alkaa paksulla ja imelällä turvesavulla, jossa on tumman suklainen ja ylikypsän hedelmäinen sävy. Tuhkaa, suolaa, tervaa, mustapippuria. Tanniineja, hapokkuutta. Keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo kosolti makeaa hedelmää pintaan.

Arvio: Turvesavun rajat tulevat vähän vastaan, mutta mielenkiintoinen tämä silti on. Tämä ei tosiaan tunnu neljä kertaa Ardbegia savuisemmalta. Kuitenkin tässä on jotain primitiivisesti vetoavaa, se on pakko myöntää. 87/100

Bruichladdich 23 yo 1990 Black Art Edition 04.1, 49,2%

Jim McEwanin töihin on luotu mustaa mystiikkaa, kun progehemmot Hebrideiltä piirtelevät viskibokseihin tällaisia tähtikuvioitakin. Nyt mennään jo neljännessä erässä tätä Bruichladdichin Black Art -sarjaa.

Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta aina näissä on ollut melkoisesti viinitynnyreitä mukana, käytännössä siis ranskalaista tammea. Ei muuta kuin maistamaan ja arvioimaan, mitähän kaikkea tämä voisi sisältää.

Bruichladdich 23 yo 1990 Black Art Edition 04.1

(49,2%, OB, 1990–2013*, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hilloinen ja paksu. Viinimäinen makeus kohtaa salmiakkilakritsin. Viinikumikarkkia, tikkunekkua, Snören-lakunauhaa. Suolainen ja merellinen tuulahdus muistuttaa, mistä ollaan kotoisin. Suklaisuutta, taatelia, imelää rusinaisuutta. Mielenkiintoinen ja raskas nenä. Vesilisä avaa yrttisiä sävyjä upeasti.

Maku: Marjaisa, hilloinen ja viininen kokonaisuus. Lakritsikastiketta ja kakkua. Karamellisuutta, suklaata, rusinaa. Maussa korostuu kuitenkin tietty tunkkaisuus ja vähän ummehtunutkin puoli, josta tuoksussa ei ollut viitteitä. Suutuntuma on varsin runsas ja mausteisuus tulee voimalla läpi. Tammi tuntuu aktiiviselta ja melko raffilta, viinisyys on tanniinista ja jopa väkevää. Balsamicoa, suolaa. Jälkimaku liikkuu edelleen vahvan lakritsisella ja suolaisella puolella, viinisyyttä ja tammea riittää. Tummat viinikumikarkit ovat hyvin edustettuina, samoin rusinat ja tietty pippurisuus. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin ruohoisia piirteitä.

Arvio: Toisaalta epätasapainoinen ja sekava, toisaalta vahva ja mielenkiintoinen. Tällaiset tunkkaisen viiniset viskit eivät ole varsinaisesti minun juttuni, mutta tämän voimaa ja ulottuvuuksia ei voi kyllä väheksyä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Octomore 5 yo 06.1_167, 57%

Octomore kulkee äärimmäisen turpeisuuden tiellä: tässä viisivuotiaassa viskissä fenolipartikkeleita on jälleen tukevat 167 ppm. Ja ohra on täysin skotlantilaista alkuperää.

Octomore 5 yo 06.1_167

(57%, OB, 2013, Ochdamh-mòr, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen, runsaan turpeinen ja vegetaalinen. Suolasillin rasvaisuutta ja merellisyyttä, hiukan eltaantuneena. Vaniljakastiketta, omenaviineriä, roimaa tammisuutta. Hedelmäisyys on makeassa liemessä kelluvaa tölkkitavaraa. Salmiakkia, tervaa, yrttitippoja. Vesilisä avaa tuoretta omenaisuutta.

Maku: Savu liimautuu välittömästi kieleen kiinni. Vegetaalinen ja suolainen puoli ovat erittäin vahvoja, toisaalla taas maistuu paahtuneita uunijuureksia hunajassa. Tölkkipersikkaa ja tuoretta ananasta. Yllättävä metallinen sävy, josta ei oikein saa kiinni. Suutuntuma on rasvainen, henkii Liquid Smoke -tunnelmaa. Tuhkaisuutta, kireää yrttisyyttä, tuoretta tammea, valkopippuria, chiliä. Jälkimaku puskee raskasta turvesavua ja makeaa uunijuuresta, suolaisuutta ja tervaa. Tammi imee varsin lujasti kiinni, tanniinit kuivattavat suuta ja turpeisuus painostaa. Pippurisuus kihelmöi kunnolla. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä pehmentää otetta ja korostaa hunajaista makeutta.

Arvio: Aavistuksen kapea-alaiseksi jäävä turvesavun jättiläinen. Odotuksiin nähden jopa pieni pettymys, koska tässä ei ole mitään poikkeuksellista moniin muihin Octomore-julkaisuihin verrattuna. Pienet sivuäänet ja metallisuus suorastaan hiukan häiritsevät. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’ 58,7%

Port Charlotten tavoitteena on tehdä turpeista viskiä ilman lääkemäisyyttä, ja mielestäni Bruichladdich on onnistunut siinä tähän mennessä loistavasti. Nyt maistelussa PC-sarjasta on numero 12 – niin se aika vierii.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’

(58,7%, OB, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta, lihaisuutta, karamellia, makeaa hedelmäisyyttä. Iso ja runsas tuoksu, kuten odottaa saattoi. Yrttisyyttä, suolaisuutta, koneöljyä, pyöreä turpeensavu. Maltaisuutta löytyy. Tammi puskee esiin kireänä ja mausteisena. Hunajaisuutta, metisyyttä. Savuista kassleria, pekonia. Vesilisä tuo muroja pintaan, maltaisuus näyttäytyy selkeämmin.

Maku: Roiman savuinen ja tuoksuun verrattuna yllättävän kuiva avaus. Turpeisuutta, tuhkaisuutta, suolaisuutta, savumakkaraa. Savu on itse asiassa valtava. Koneöljyä ja likaisuutta riittää. Hunajainen puoli nousee makuun vasta ajan ajan kanssa, sitä ennen kokonaisuus on sulkeutunut. Tammi on reippaana pinnassa, tanniineja ja pippuria riittää. Suutuntuma on paksun öljyinen ja kihelmöivä. Hunajamelonia, tölkkipäärynää, makeaa persikkaa. Jälkimaku alkaa toffeella ja hunajalla, savuisuus tulee runsaana ja turpeisena mukana. Seetriä, eucalyptusta, omenaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy ruohoinen ja kurkkupastillinen puoli.

Arvio: Lihaisa, likainen ja uhkarohkean suuri viski, joka liikkuu koko ajan rajoilla. Olisin kuitenkin toivonut pykälän verran lisää karamellia ja kassleria makuun. 89/100

Port Charlotte PC11 ’Eòrna Na H-alba’ 59,5%

Bruichladdich on säilyttänyt Port Charlotten PC-sarjan ennallaan, vaikka tuotteilla alkaa olla jo ikää yli 10 vuotta. Näihin voisi jo vähitellen sitä ikämerkintääkin miettiä.

PC11 on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ex-sherrytynnyreissä (oloroso). Olen pitänyt Port Charlotten täyteläisyydestä ja lihaisasta savusta, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Port Charlotte PC11 ’Eòrna Na H-alba’

(59,5%, OB, 2013, Eòrna Na H-alba, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvaista, käristettyä kassleria. Järeän täyteläinen ja muhkean savuinen. Aavistus bensiiniä mukana. Kumisaapasta, rommilla kostutettua kakkupohjaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Nyhtöpossua, oikein siirappisena. Pieni omenainen kirpeys jossain taustalla. Vesilisä tuo esiin suolaista voita ja toffeeta.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen suutuntuma. Huomattavan makea ja lihaisa, kassleri maistuu jälleen savuisena ja raskaan rasvaisena. Pieni bensaisuus ja kumisaapas löytyvät. Ylikypsä sekahedelmäisyys, luumu ja rusina ovat pinnassa. Taustalta paistaa kuitenkin pirteääkin hedelmäisyyttä, vihreää omenaa ja limettiä. Tammi maistuu paahteisena, ja tanniinit pyrkivät myös esiin. Jälkimaku alkaa savuisena ja rasvaisena. Kahvisuutta, tummaa suklaata, tammisuutta, saksanpähkinää, kirpeää hilloisuutta, paahtoleipää, hiukan pippuria – varsin lavea skaala näin järeälle viskille. Ja varsin pitkä loppuliuku. Vesilisä pehmentää kovinta terää ja nostaa hedelmäisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin rasvainen ja raskas savuviski, jonka lihaisuus saattaa keskimääräisen grillikioskin häpeään. Pienet sivuäänet ovat hiukan häiriöksi etenkin tuoksussa, mutta kokonaisuus on silti loistava. Vedenkesto on täysin käsittämätön, jatkuu vedellä todella pitkään. 89/100

Port Charlotte 10 yo 2002/2013, Malts of Scotland 57,4%

Malts of Scotlandin Port Charlotte -julkaisut ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Tällä kertaa vuorossa on ex-bourbontynnyrissä levännyt kymppivuotias.

Port Charlotte 10 yo 2002/2013, Malts of Scotland

(57,4%, Malts of Scotland, 11/2002–10/2013, Bourbon Hogshead, Cask #Mos 13053, 275 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Tervaleijonaa oikein kunnolla. Makeaa lakritsia ja muhkeaa tervaisuutta. Turvesavua, likaisuuta, siirappia. Likainen ja runsas, öljyä ja rasvaa runsain määrin. Jägermeisteria ja muita yrttiliköörejä. Suolaa ja merilevää. Raju kaveri! Vesilisä vapauttaa vaniljaisia ja kukkaisia sävyjä, fiilis muuttuu itse asiassa nopeasti.

Maku: Tervaleijona maistuu välittömästi suussa. Paksun liköörimäinen suutuntuma, rasvainen ja pehmeän turpeinen. Jägermeisteria, lakritsia, lihaa, suolaa, paksua savua. Tölkkiananasta ja sen mehua. Varsin makea kaikkineen, siirappinen ja jopa imelä. Tammi maistuu melko pisteliäänä ja lujan mausteisena. Jälkimaku alkaa yrttisenä, minttuakin löytyy. Finaalin teemäiset piirteet, hunajaisuus ja piparjuuri tuovat mukavasti raikkautta. Keskipitkä loppuliuku on pehmeän turvesavuista ja makeaa loppuun asti. Vesilisällä vanilja ja sitruunamehu tulevat selvästi pintaan, muutos on pienelläkin vedellä heti huomattava.

Arvio: Rasvainen ja raju viski, jonka tervaisuus ja suutuntuma ovat jälleen herkkua. Jos jälkimaku olisi pidempi ja kokonaisuus edes hiukan kompleksisempi, mestaruussarjaan mentäisiin heittämällä. 88/100

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland 57,5%

En äkkiseltään muista maistaneeni yhtään Rioja-viinitynnyrissä kypsynyttä viskiä, kun pari vuotta sitten Suomen markkinoille pullotettu BenRiach sattui menemään sivu suun.

Korjaan puutteen maistamalla Rioja-kypsytettyä Port Charlottea Malts of Scotlandilta. Näissä viinitynnyriviskeissä on keskimäärin aina sama ominaisuus: ne herättävät maistajissa voimakkaita tunteita, suuntaan tai toiseen.

Riojaa saa sekä puna- että valkoviinihyllystä, vaikka mielikuva on vahvan punainen. Tämän viskin värin perusteella en edes sulkisi valkoviinivaihtoehtoa täysin pois, vaikka punkku on tässä totta kai paras arvaus.

Mielenkiintoista on tietysti miettiä, miten tuollaisesta viinitynnyristä on muovattu noin 250-litrainen hogshead. Mutta kai Skotlannin tynnyrintekijöiltä onnistuu sekin. Nehän nyt muokkaavat yhden hoggien vaikka mummostaan.

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland

(57,5%, Malts of Scotland, 12/2001–4/2013, Rioja Hogshead, Cask #MoS 13027, 358 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Lihaisa ja turpeinen, viininen ja muhkea. Lihalientä, savupalvia, paksua turpeensavua. Makea viinisyys, silti tanniininen ja mineraalinen. Tuore tammisuus ja vanilja tulevat selvästi esiin. Yllättävän levoton tapaus. Vahamaisuutta, toffeeta, makeaa sitruksisuutta, omenaa. Vesilisä nostaa hedelmäisyyttä.

Maku: Savuinen ja rasvainen. Lihaa, turvetta, viinisyyttä. Tamminen ja mausteinen, voimakas kokonaisuus. Melko ärhäkät tanniinit, toisaalta toffeemaisuutta. Suutuntuma on varsin rasvainen mutta body korkeintaan keskiraskas. Salmiakkia, hiilisyyttä, lyijyä. Jälkimaku on alkuun makean viininen, tamminen ja varsin tervainen. Ohenee nopeasti, jäljelle jää savua, chiliä ja tervaisuutta. Varsin lyhyt finaali. Vesilisä tuo pintaan mineraalisia ja sitruksisisia sävyjä sekä vihreää omenaa. Kokonaisuus on loppuun asti todella levoton.

Arvio: Levoton ja iso viski, joka ei aivan tiedä, mitä haluaisi olla. Herkullinen perusmaku silti, niin kuin tämän ikäluokan Port Charlottessa yleensäkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland 58,2%

Havahduin saksalaisen Malts of Scotlandin julkaisuihin nimenomaan Port Charlotten kautta. Moni varhainen, nuori ja ylistetty Port Charlotte -pullote oli nimenomaan heidän pullottamaansa tavaraa. (Esimerkkeinä vaikkapa tämä ja tämä.)

Nyt käsissä on vähän myöhemmän ajan Port Charlottea, tislattu toki jo 2001 mutta pullotettu vasta 2013. Tuote on peräisin ex-sherrytynnyristä (sherry hogshead).

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland

(58,2%, Malts of Scotland, 12/2001–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13052, 292 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Savuinen ja kumisaapasmainen. Moottoriöljyä ja tervaa. Lihaisa, sherryinen ja makea. Hapanimeläkastiketta, kosteata hedelmäkakkua. Suolainen ja merileväinen vivahde, yskänpastilleja ja ruutia. Todella paksu turpeensavu, iso viski on kyseessä. Vesilisä tuo lakritsia ja hiukan hapanta suklaisuutta.

Maku: Iso sherry, iso savu! Kolossaalinen. Tervainen ja turpeinen. Salmiakkia, tervaleijonaa, tummaa liköörimäisyyttä, yrttejä. Öljyinen ja paksu suutuntuma, tammisuus tuo purevuutta. Viski ei anna armoa, sherry potkii kumisaappailla, ruuti käryää. Appelsiinia, suklaata, pippuria. Jälkimaku alkaa tervaisena ja turpeisena, makeutuu sherryiseksi ja liköörimäiseksi. Kehittyy tammen, ylikypsien hedelmien, tumman suklaan, vahvan kahvisuuden ja yrttien kanssa pitkään, syntyy hieno finaali. Vesilisällä hedelmäisyys korostuu, limetti ja vihreä omena tulevat selvästi esiin.

Arvio: Jättiläinen. Hirviö. Savuinen, armoton sherryjyrä, täysin hienostelematon. Hiljaiseksi vetää. 88/100

Port Charlotte PC7 ’Sin An Doigh Ileach’, 61%

Bruichladdich alkoi 2000-luvulla tehdä kahta uutta viskiä, keskisavuista Port Charlottea ja äärimmilleen turvesavustettua Octomorea. Port Charlotten ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsytetyn PC7:n liikanimi Sin An Doigh Ileach tarkoittaa ylväästi ’Islayn asukkaiden ykseyttä’.

Port Charlotte PC7

(61%, OB, 2001–2008, Sin An Doigh Ileach, 24 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin lihaisa ja turpeinen. Makean savuinen, karamellisoitua possua ja punaviinikastiketta. Tervaleijonaa, salmiakkikossua, merisuolaa, makeaa porter-olutta, trooppisia hedelmiä. Hiukan tuhkaa. Muhkea ja monitasoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin glyserolia ja mineraalisuutta.

Maku: Suunnattoman savuinen, lihaisa ja kihelmöivän mausteinen. Tuhkainen ja kuiva suutuntuma kamppailee karamellipossun ja makean lakritsin kanssa – huimaa. Salmiakkijauhetta, IPA-olutta, hedelmiä, mineraalisuutta, sitruunaa, hunajaa, kaikkea löytyy. Jälkimaku on hyvin tervainen, tumman mausteinen (chiliä, rosmariinia), hunajainen, tuhkainen ja monitasoinen. Vesilisä ei tuo tähän oikein mitään lisää.

Arvio: Karamellipossua savussa. Erittäin hieno nuori viski, jolle ei kannata näyttää vettä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 9).