Glen Scotia on yksinäinen susi Mitchellien omistamassa Campbeltownin tislaamoskenessä. Nykyisellään Loch Lomond Groupille kuuluva, kaupunkirakennuksessa sijaitseva tislaamo on yksi Skotlannin pienimmistä: 500 000 litran vuosittaisesta maksimikapasiteetista tuotetaan vuosittain vain noin 20 prosenttia.

Glen Scotia on ollut tuotannoltaan epätasainen ja näin harrastajan näkökulmasta hyvinkin haastava tislaamo. Tällä kertaa maisteluun on valikoitunut saksalaisen Malts of Scotlandin poiminta vuoden 1972 tuotannosta. Sarjana on Diamonds, johon on yleensä päätynyt niitä parhaita tynnyreitä, joten odotukset ovat tällä kertaa melko korkealla.

Glen Scotia 1972/2013, Malts of Scotland

(44,9%, Malts of Scotland, Diamonds, 9/1972–4/2013, Cask No. MoS 13024, Bourbon Hogshead, 128 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen viskin kuivaa hedelmäisyyttä, mentholia ja tiettyä pölyisyyttä. Tomusokeria. Metisyyttä, makeaa kurkkupastillia. Appelsiinia, banaania, tölkkiananasta, kookosta. Erittäin tyylikäs ja herkkä kokonaisuus, kukkainen ja vaniljainen. Vesilisä tuo kookoskermaista puolta pintaan.

Maku: Napakan tamminen ja jopa tiukka. Yllättävän tanniininen ja karhea erittäin kevyen tuoksun jälkeen. Mausteisuutta, kuivaa puuta, mentholia, sitruksista yrttisyyttä, kukkaisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt ja hienon öljyinen. Omenaa, vaniljaa, kookosta, pientä suolaisuutta. Jälkimaku tuo esiin vielä paahteisenkin puolen, saksanpähkinää ja lakritsia. Erittäin metinen ja akaasiahunajainen vaihe lipuu vähitellen suolaisuuteen, mentholiin ja sitruksiseen kirpeyteen. Tammi tuntuu hiukan puisevana, tanniinit ovat jo kadonneet mutta mausteita riittää. Varsin pitkä ja kevyesti liukuva finaali. Vesilisä keventää tiukkuutta ja vapauttaa kermaisia nuotteja.

Arvio: Oikein hienostunut viski, mutta maussa pieni balanssin hakeminen leikkaa parasta terää. Herkkyydessään silti erittäin mielenkiintoinen. 88/100