Glendronachin tislaamosta saatiin vuonna 2015 turpeistettua viskiä. Sittemmin Peated-julkaisua on jatkettukin. Olen todella suuri 1990-luvun sherryisen Glendronachin ystävä, mutta tähän en oikein osaa suhtautua, vaikka viimeistelyssä onkin käytetty oloroso- ja PX-tynnyreitä. Maistetaan avoimin mielin.

Glendronach Peated

(46%, OB, +/- 2016, Bourbon Barrels & Oloroso + PX Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Likainen ja märän turpeinen. Säilörehua, päärynää, märkää nahkatakkia, lihaisuutta, suolaisuutta. Silti kuitenkin jotain hunajaista ja mantelimaista makeutta, pientä kermaisuutta. Tätä en sokkona taatusti tunnistaisi Glendronachiksi. Sitruksisuutta, kosteaa kalliota. Vesilisä availee päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Maku on heti tutumpi. Likaisen turpeisuuden alta löytyy tutun tisleen sävyjä. Suklaisuutta, kanelia, pehmeää toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maltaisuutta, tammea, purevaa mausteisuutta. Nuoren viskin vihreää happamuutta. Turvesavu on jossain määrin multaista ja märkää. Jälkimaku on mineraalinen ja hapan. Nahkaa, tammen purevuutta, sitruksisuutta, suolaa. Turpeisuus ja likaisuus pysyy mukana loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja omenaa selvemmin pintaan.

Arvio: Perustason nuorta viskiä. Jotain hyvin tuttua, jotain hyvin… erilaista. Tavallaan tässä on paljon kehityskelpoisia piirteitä, mutta kokonaisuutta en vielä pidä kovin toimivana. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 83/100.