Maistelussa tällä kertaa varsin harvinaista tynnyrivahvaa viskiä Millburnin lopetetusta tislaamosta Invernessistä. Tähän mennessä olen maistanut vain yhden Millburnin, ja se oli Rare Malts.

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail

(65,6%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 9.8.1978–6/1997, Cask No. 3166, Oak Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhaa lautaa ja kuivaa sahanpurua ullakolla. Todella pölyinen ja kuivankitkerä yleisilme. Suolaa, heinää, kuivattuja sieniä. Hiukan omenaa, banaanilastuja, sitrusta. Maakellaria, kalkkia, mietoa turpeisuutta taustalla. Näillä voimakkuuksilla hyvin pidättyväinen. Vesilisä avaa makeaa marmeladia ja päärynää.

Maku: Kuiva. Miellyttävä hedelmäisyys herää kuitenkin vähitellen, tietty karkkisuus, öljyn painavuus tulee esiin. Heinäisyyttä, maakellaria, mietoa turpeisuutta. Sitruunaa, sitruunaa, sitruunaa. Hiukan omenaa ja banaania. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin voimakas. Mausteisuus ja pippuri pureva kiinni tanniinien voimalla, mutta jotenkin balanssi kuitenkin toimii. Nautinnollinen tumma yrttisyys leijuu vetten päällä. Jälkimaku on suolainen, sitruksinen ja voimakkaan öljyinen. Tumma yrttisyys kääntyy kuivaan lakritsiin. Omenaa, päärynää, hedelmäkarkkeja. Lääkemäisyyttä ja happoja, kiristelee ikenissä. Pitkä ja antaumuksellinen finaali. Vesilisä tuo makeutta, avaa karkkisuutta ja päärynää.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs vanhan liiton viski. Todella kuiva ja tiukka, joten vaatii täyden keskittymisen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.