Aberlour

The Macallan 12 yo 40% (Early 2000’s)

Nyt kun joulukuun kova flunssa on vihdoin lopullisesti selätetty, lasissa on klassikkoviski menneiltä ajoilta. Tämä ei ole aivan niitä himoituimpia yksilöitä, enemmänkin vanha perustuote. Toisaalta juuri se tekee tästä kiinnostavan.

The Macallan 12 yo (Early 2000’s)

(40%, OB, Early 2000’s, Sherry Oak Casks from Jerez, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja samalla hienon tamminen. Kahvista kitkeryyttä, mehevää luumua, hiukan tummaa suklaata. Akaasiahunajaa, karamellia, taatelia ja rusinaa. Appelsiinimarmeladia, yrttisyyttä, nahkaisuutta, hiukan mustaherukkahilloa. Hiukan vahamainen, kuiva tammi tuoksuu tässä aivan upealta.

Maku: Vanhan ajan sherryviskin makumaailma kaikessa runsaudessaan, ei tällaisia enää tehdä. Voimakas ja sielukas kokonaisuus alhaisilla volteilla. Toffeen ja makeiden hedelmien tasapaino hiukan kitkerän kahvisuuden ja kuivakkaan tammen kanssa on suurta kauneutta. Sinänsä kokonaisuus on tavallaan jopa yksinkertainen, mutta toimii loistavasti. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Appelsiinimarmeladi, kiteinen hunaja, hilloisuus, rusinaisuus, sitruksisuus ja yrttisyys kantavat. Jälkimaku pyörii edelleen mahtavan sherryn, kahvin, vahamaisen tammen, yrttien, sitruksen ja luumun ympärillä. Tiettyä suolaisuutta ja heinäisyyttä löytyy myös, maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Keskipitkä finaali on tasapainon juhlaa.

Arvio: Odotuksiakin hienompi viski. Periaatteessa suoraviivainen, mutta kaikki suorastaan maagisesti kohdallaan. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen vanhan ajan Macallan”.

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros 50%

Phil ja Simon Thompson saivat napattua tällaisen Craigellachie-pullotteen itselleen vuoden 2009 tuotannosta. Tätä 13-vuotiasta viskiä on vallan kehuttukin. Kypsytyksessä on ollut käytössä Refill Hogshead.

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros

(50%, Thompson Bros, 18.5.2009–2022, Refill Hogshead, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, itse asiassa heti todella jyväinen ja puuromainen tapaus. Runsaasti voita ja rasvaista murokeksiä, öljyisyyttä, omenaa, makeaa sitrusta ja keltaista luumua. Hiivaleipää, suolaisuutta. Nyt mennään todella vahvasti tisleen komennossa. Mineraalinen kirpeys kohtaa kukkaisuuden. Vesilisä tuo mantelia ja vaniljajäätelöä esiin.

Maku: Todella tuhdin öljyinen, mineraalinen ja raikkaan sitruksinen. Kirpeää omenaa, mantelia, maltaisuutta, edelleen paljon rasvaisuutta ja murokeksiä kuten tuoksussa. Suolaisuutta, napakkaa pippuria ja reippaasti vegetaalisiakin piirteitä. Suutuntuma on öljyinen ja tuhti, täynnä suolaista voita ja ylipäänsä painavaa rasvaisuutta. Jotain vähän likaistakin tässä on, vaikka ananaksen ja trooppisen hedelmän raikkaus luo siihen hienon kontrastin. Hiivamaisia ja viljaisia piirteitä kyllä riittää. Jälkimaku on on edelleen voimakkaan maltainen, kirpeän omenainen ja vahvasti tisleen piirteillä ratsastava. Murokeksiä, hiivaa, mantelia, inkivääriä, valkopippuria, runsasta tammisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä pehmentää yleisilmettä dramaattisesti ja nostaa makeita, kukkaisia ja karkkisia piirteitä esiin.

Arvio: Tässä on nyt jotain todella hienoa, vaikka en yleensä ole tämän viskityylin ylin ystävä. Tislevetoisena tapauksena koin pääseväni hyvinkin lähelle Craigellachien kovaa ydintä. Mielenkiintoinen viski kaikenlaisten tynnyrikikkailujen ja tohtorointien keskellä. 85/100

Benrinnes 1994/2006, Gordon & MacPhail 46%

Pienen tauon jälkeen lasissa jälleen viskiä. Maistelussa on tällä kertaa Ranskaan päätynyt Benrinnes ysärin tuotannosta. Tynnyristä ei ole mainintaa, mutta väri ja tuoksu viittaavat välittömästi jonkinlaiseen sherrykypsytykseen. Maistetaan.

Benrinnes 1994/2006 Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail Reserve for La Maison du Whisky, 1994–2006, Cask No. 7937, 890 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja kuivan toffeemainen, maakellaria ja multaisuutta tulee välittömästi esiin. Kuivaa heinää, nahkaa, kanelia ja hiukan inkivääriä. Kuivan yleisilmeen keskellä on jännä siirappinen ulottuvuus, paahdettua pähkinää ja maitokahvia. Pieni hedelmäisyyskin löytyy. Vesilisällä löytää päärynää ja minttua.

Maku: Kuivan tuoksun jälkeen yllättävän makea ja öljyinen. Sherryä, siirappia, toffeefudgea, maitosuklaata ja jonkin verran myös rikkisiä ja poltetusta tulitikusta muistuttavia piirteitä. Makeaa omenamehua, appelsiinia, grillattua ananasta. Kahvisuus on edelleen mukana, samoin tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pehmeän öljyinen. Rusinaa, hiukan luumua, kypsää kirsikkaa. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja reippaasti kuivuva. Tummapaahtoista kahvia, kovia toffeekarkkeja, nahkaisuutta, pähkinää, hapanta hedelmäisyyttä. Rusinaa, kuivattuja luumuja, heinäisiä sävyjä, hiukan kireää tammisuutta. Edelleen pieni rikkisyys mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäisiä sävyjä ja raikasta yrttisyyttä.

Arvio: Maukas kokonaisuus pienellä rikkisyydelläkin. Tuoksu antaa odottaa kuivaa viskiä, mutta maku aukeaa nätisti. 85/100

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Signatoryn valikoimista löytyi tällainen vaaleahko Mäkkäri-sherryttely. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta maistetaan.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory Vintage, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.1990–19.7.2007, Cask No. 16306, Refill Butt, 783 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva ja sherryinen, odotuksia tuhdimpi ja robustimpi. Tallia ja nahkaa, maakellaria, havuisuutta ja jonkin verran yrttisyyttäkin. Uuniomenaa ja keltaista luumua, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Jännä pihkaisuus, hiukan sitruunaa, runsaasti hunajaa. Sävykäs ja hieno tuoksu! Vesilisä avaa päärynää ja hedelmäkarkkia.

Maku: Metinen ja sitruksinen, hiukan erilainen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Akaasiahunajaa, runsaasti yrttistä raikkautta, minttua ja kamferia. Hapokasta omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä ja hunajamelonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Runsas maltaisuus saa seurakseen voimakkaan tammisuuden, napakat mausteet ja hiukan karamellista makeutta. Jälkimaku pyörii edelleen metisyyden ja sitruksisuuden ympärillä, mutta nyt pieni pippurisuus nostaa päätään ja hapokkuus kääntyy vähän tummempaan suuntaan. Nahkaisuutta, havuisuutta, kuivattuja hedelmiä. Hiukan metallinen sivuääni ilmestyy jostain. Keskipitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta pintaan.

Arvio: Vakuuttava ja lajissaan oikein mielenkiintoinen Macallan. 86/100

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice 61,5%

Maistossa tällä kertaa todella voimakasta Benrinnesiä. Tuttuun MacKillop’s-tyyliin tynnyriksi on merkitty tammi. Oletettavasti kyseessä on siis ex-bourbon.

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice

(61,5%, MacKillop’s Choice, Cask Strength, 4/1985–5/1999, Cask No. 1214, Oak Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton speysiderin tunnelmaa, pölyisyyttä ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja jotain vähän viljaista. Nätti vahaisuus, parafiinia ja mehiläisvahaa. Öljyisyys tuntuu voimakkaana. Sitruksisuutta, hiukan trooppista hedelmää, hapokkuutta. Raikas metsäisyys tulee mieleen. Vesilisä avaa anista ja salmiakkia.

Maku: Öljyinen ja hyvällä tavalla likainen, erittäin voimakas kokonaisuus. Kunnon rakettibensaa, jossa on yhä tällainen vanhan liiton tunnelma mukana. Likaisia kuparipannuja, jotain vähän nokista, happamuutta ja sopivaa kitkeryyttäkin. Omenaisuus ja sitruksisuus ovat mukana, vahamaisuus nousee myös hyvin vahvasti esiin. Jotain vähän puuroista ja ihan hiukan lenseääkin fiilistä tässä on, paljon tutkittavaa ylipäänsä. Suutuntuma on öljyisen painava ja todella vahva, mausteinenkin. Jälkimaku pyörii paljolti vahamaisuuden, ruohoisuuden ja sitruksen ympärillä. Öljyistä likaisuutta, mantelia, viherherukkaa, happamia havuisia sävyjä. Hedelmäisyys kääntyy karvaaksi, tammikin näyttäytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo salmiakkia mukaan.

Arvio: Kiinnostavan persoonallinen ja erittäin voimakas old skool -tyylinen speysider. Viskinä tämä ei ole tasapainoisin eikä hienopiirteisin esitys, mutta eihän tällaisesta voi olla pitämättä. 85/100

The Macallan Edition No. 4, 48,4%

Neljäs julkaisu tätä sarjaa Mäkkäriltä. Yllätyksekseni ihan jopa pidin Edition No. 2:sta, mutta Edition No. 3 jätti aavistuksen kylmäksi. Siltä pohjalta maistan nyt tämänkin julkaisun, jota on ilmeisesti siis pullotettu käsittämätön määrä, kolmesataa tuhatta pulloa.

Nämä eivät luonnollisesti ovat mitään verrattuna vanhoihin Macallaneihin, joten nyt ollaan ihan eri asteikoillakin. Tässäkin editiossa käytettyjen tynnyrityyppien luettelointi tuntuu jo vähän naurettavalta: ex-sherrytynnyriä löytyy eurooppalaista ja amerikkalaista niin butt-kokoisena, puncheonina kuin hogsheadina, refilliä ja ties mitä, monesta eri bodegasta (Vasmya, Diego Martin, Jose y Miguel Martin, Tevasa…). Mutta oikeasti vain tämä viski nyt ratkaisee.

The Macallan Edition No. 4

(48,4%, OB, 2018, American Oak & European Oak, 300000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen, paahteisen tamminen ja suorastaan synkkäsävyinen. Multaa, kellaria, kahvia, paahdettua pähkinää. Melkoisesti mausteita, etenkin kanelia ja inkivääriä. Jokseenkin karvas yleisilme, sherry on kireänä pinnassa. Teetä ja nahkaa. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa, hiukan toffeetakin.

Maku: Erittäin mausteinen. Tammi ajaa ylinopeutta välittömästi. Pippuria, kanelia, inkivääriä, happamuutta. Paahdettua pähkinää, karvasta sherryä, runsaasti kahvia ja rusinaa, hiukan kuivattua luumua ja palanutta paahtoleipää. Suutuntuma on melko täyteläinen, runko ehkä vieläkin jämäkämpi kuin aiemmissa maistamissani Edition-julkaisuissa. Marjaisuutta, maltaisuutta, kireyttä. Tammi lyö vähän yli koko ajan. Jälkimaku pyörii edelleen voimakkaan tammen ja vahvan mausteisuuden ympärillä. Kokonaisuus kuivahtaa nopeasti, jäljelle jää pippuria, tummaa suklaata, kahvia, rusinaa, kitkerää pähkinäisyyttä ja paahtoleipää. Minttua, ruohoisuutta, vähän multaa. Melko pitkä, karvas finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja sävykkyyttä heti.

Arvio: Vähän liikaa puuta. Tammen ja mausteiden kitkerä komento jättävät tämän kauas Edition No. 2:n taakse. Ihan perustason moderni Macallan kaikkineen, ei erotu mitenkään joukosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe 56,6%

Maistelussa tällä kertaa tummaa tavaraa Billy Walkerin pajalta. Tällainen Glenallachie päätyi Hollannissa majaansa pitävälle, sangen maineikkaalle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 6.4.2009–9/2021, Cask No. 699, Oloroso Puncheon, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin sherryinen, nahkainen ja tallinen. Enemmän kahvisessa kuin hedelmäisessä päädyssä sherrykypsytykseltään. Tummaa suklaata, kaakaota, luumuhilloa, hiukan siirappiakin. Pähkinäisyyttä, paahtuneisuutta, tammea, märkiä lehtiä ja kanelista mausteisuutta. Vesilisä avaa havuisuutta ja mustetta.

Maku: Järeän sherryinen, tumman suklainen ja napakan marjaisa. Kahvisuutta, kermaisuutta, pähkinäisyyttä, rusinaa ja luumuhilloa. Jännä viinikumisuus ja kolakarkki mukana, kokonaisuus tuntuu kypsemmältä kuin normaali 12-vuotias sherryviski. Tammi on toki selvästi mukana ja puskee kanelia, pippurisuutta ja pientä karvauttakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jopa järeä. Mustaherukkaa, mustikkaa. Jälkimaku on intensiivisen tumma, tamminen ja suklainen. Marjaisuus ja karvaus käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua sherryn, siirapin ja kaakaon kanssa. Espressoa, pippuria, hiukan lakritsia, viinikumia ja kolakarkkiakin. Paahteisuus ja tammi korostuvat lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja hunajaa pintaan.

Arvio: Laadukas pullote, yksi parhaista tähän mennessä kohdalleni osuneista Glenallachien viskeistä. Tyyliltään hyvin lähellä Douglas Laingin myönteisesti yllättänyttä 12-vuotiasta, mutta vieläkin kypsemmän ja vakuuttavamman oloinen tapaus. 87/100

Glenallachie 10 yo Cask Strength Batch 8, 57,2%

Nyt on maistelussa niin jättierän viski, että naurattaa vähän tällainen ”batch”. Viisikymmentätuhatta pulloa! Ja keitos on taas melkoisen lavea, sherrystä punkkytynnyrien kautta neitsyttammeen.

Glenallachie 10 yo Cask Strength Batch 8

(57,2%, Bottled 9.10.2022, Matured in Oloroso and PX Puncheon, Rioja Wine and Virgin Oak Casks, 50000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksu, hedelmäinen ja suklainen sherry. Rusinaa, kypsää luumua, mansikkahilloa. Kinuskia, vaniljaa, melko reippaasti terävää ja vähän kireääkin tammea. Teroitettua lyijykynää, viinisyyttä. Kuivaa nahkaa, aprikoosia, kanelia, happoja. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo pintaan suolaista voita ja kermaa.

Maku: Tuhti sherry saa heti seurakseen viinisyyden ja tanniinit. Yllättävänkin kireä tammi tuntuu terävänä. Vaniljaa ja kanelia, kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja mansikkahilloa. Tuoksun jälkeen maku on pettymys. Ruskeaa sokeria, maitosuklaata, maltaisuutta, jotain vähän likaista. Melko täyteläinen suutuntuma mutta jotain rakennettua tässä on. Nahkaa, mustaviinimarjaa, vadelmamarmeladia. Jälkimaku on todella mausteinen, varsin tanniininen, viinisen kireä ja edelleen hedelmäisen sherryinen. Kiillotettua puuta, vähän kahvia, viinikumikarkkia, vaniljaa, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa ylikypsää makeaa hedelmää.

Arvio: Ihan kohtalainen sherrypommi, mutta tasapaino on osin hukassa. Omaan makuuni laaja tynnyripeli ei ole mennyt ihan maaliin, vaan viinitynnyrit ja neitsyttammi karkailevat makuprofiilissa liikaa. 83/100

Glenallachie 15 yo 46%

Paperilla tämä Glenallachien 15-vuotias perustuote näyttää hyvältä, kun etiketissäkin on Billy Walkerin nimi. Viimeistelyssä on käytetty PX-tynnyreitä ja pienempiä sherrytynskiä, jotka ovat olleet Walkerin leipälaji.

Mutta tästä pullotteesta ei ole juurikaan pidetty. Yritän silti maistella tämän ilman ennakkokäsityksiä, vaikka Walkerin tekemisten pitkäaikaisena fanina se ei tietenkään ihan täysin onnistu. Enkä nyt aivan innoissani ole ollut Glenallachien perustuotteistakaan.

Toisaalta viimeksi maistamani portviinikypsytetty single cask oli oivallinen, joten potentiaaliakin löytyy.

Glenallachie 15 yo

(46%, OB, 2021, Oloroso & PX Sherry Hogsheads & Puncheons, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja tuhdin sherryinen. Hillomaisuutta, etenkin mustaherukkaa ja vadelmaa. Kuivattua luumua, kanelia, uuniomenaa, rusinaa, makeaa appelsiinia. Nahkaa, maltaisuutta, paahdettua pähkinää, tummaa suklaata. Tammi tulee melko reippaasti läpi. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja minttua.

Maku: Yhdistelmä imelää kermaisuutta ja vähän kireää hapokkuutta. Rusinaa, luumuhilloa, kermatoffeeta, pähkinäisyyttä. Sitruksisuutta, kuivattuja banaanilastuja, kanelia. Tasapaino vähän hakee. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko ohuehko. Maltaisuus ja reipas tammi saavat tämän tuntumaan ehkä vähän ikäistään nuoremmalta viskiltä. Jälkimaku on suorastaan kuiva, havuinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kanelia, kuivattuja luumuja ja pientä sitruksisuutta. Tammi tulee läpi varsin tanniinisena ja mausteisena. Espresson seassa pientä salmiakkisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan vähän erikoisen metallisen sivuäänen.

Arvio: Keskitason sherryttely. Nyt mukana ei ole enää rikkisyyttä, kuten ilmeisesti aiemmin on ollut. Silti jotain epätasapainoista ja vähän epäkypsääkin tässä on. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Kiva perus sherryttely, mutta ei mitenkään säväyttävä”.

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium 58,3%

Burns Nightin kunniaksi maistelussa on tänään Glenallachielta vähän erilainen portviinikypsytetty single cask, joka on mennyt Belgiaan. Väri on ainakin lupaavan punainen.

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium

(58,3%, OB for Premium Spirits Belgium, 13.12.2005–1.6.2021, Cask No. 5721, Ruby Port Hogshead, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja viininen, mineraalinen ja varsin terävä. Portviini kyllä tulee läpi, rusinaa ja tanniinisuutta. Runsaasti sokeria, erityisemmin hattaraa. Tuoretta tammea, viinikumikarkkeja, mausteisuutta. Marsipaania ja punaisia marjoja, siirappia, vaniljaa, pientä pippuria. Vesilisä avaa päärynää ja maltaisuutta.

Maku: Hedelmäisen viininen ja runsas, portviini toimii oikein mainiosti. Punaista marjaisuutta, omenaa, hiukan persikkaa ja keltaista luumua. Sokerisuus ja siirappi ovat edelleen pinnassa, mutta mineraalisuus ja napakka tammi leikkaavat makeutta kauniisti. Maltaisuutta ja mausteisuutta, marsipaania ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteissaan jämäkkä. Hapokkuutta, nahkaa, paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tamminen, mausteinen, nahkainen ja edelleen selvästi portviininen. Sokerisuus jää taka-alalle nopeasti ja melko tiukka musteisuus ottaa vallan. Yleisilme kääntyy hehkuviiniseksi ja tanniiniseksi. Keskipitkä finaali kuivuu todella tiukasti ja kuivattaa suun aivan täysin. Vesilisä korostaa karkkisuutta.

Arvio: Pidän juuri tällaisista portviinikypsytyksistä, vaikka tässä onkin erityisen runsaasti rosoa ja särmää. Portviini tulee voimalla läpi, mutta tisle tukee hienosti. Jakaa aivan taatusti mielipiteitä. 87/100