Islay

Ardbeg Spectacular 46%

Ardbegin tämän vuoden vuosijulkaisu on nimeltään Spectacular. Olen taas vähän myöhässä tämän maistamisen kanssa, mutta toisaalta en ole ihan hirveän kiihkeästi jaksanut näihin uusiin Ardbeg-julkaisuihin suhtautua enää vuosikausiin.

Yleisimmin kohtaamiset ovat olleet pieniä pettymyksiä, vaikka joukkoon on sentään mahtunut muutama mukavakin viski. Odotuksia on reivattu silti jatkuvasti alaspäin.

Ardbeg Spectacular 46%

(46%, OB, Ardbeg Day 2024, Ex-Bourbon & Port Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, terävän turvesavuinen ja hiukan kireä. Varsin suoraviivainen ja kikkailematon lähestymistapa pitkästä aikaa, vaikka pakkaus ja tynnyröintitiedot viestivät aivan muuta. Sitruksinen, kirpeän omenainen, hiilisyyttä. Tammi on terävänä mukana, suolainen salmiakki ja pieni terva tuoksuvat.

Maku: Terävän savuinen ja todella tuhkainen. Yrttiä, kamferia, salmiakkijauhetta. Tammessa on todella paahtunut, jopa vähän hiiltynyt sävy. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta, mutta kaikesta huolimatta tasapaino on mukavasti kohdallaan. Hedelmäisyys tuo makeutta, pientä hilloisuuttakin löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen, runko kevyehkö. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja turvesavuinen. Makean hedelmän ja suolaisen salmiakin yhdistelmä toimii tyylikkäästi. Sitruksisuutta, paahteisuutta, hedelmäkarkkia, terävää tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Paljas ja suoraviivainen Ardbeg, jonkinlaista paluuta juurille tässä tehdään näissä Ardbeg Day -hommissa. Ja hyvä niin, koska monina vuosina tynnyrikombot ovat olleet erikoisia mutta laatu ei ole aina päätä huimannut. Juuri minkäänlaista portviinitynnyrin vaikutusta en tästä löytänyt, ja unohdin maistelun aikana koko asian. Viskin nimi on tässä taas jonkinlainen vastakohta itse tuotteelle, vähän niin kuin Ardcore, joka ei ollut lainkaan hardcore. Tämäkin on mahdollisimman kaukana spektaakkelista. 85/100

Ardbeg BizarreBQ 50,9%

Olen metsästänyt tätä Ardbegin BizarreBQ:ta maisteluun pidemmän aikaan, hyvin hitaasti ja huonolla menestyksellä. Nyt onnistuin hankkiutumaan sen ääreen. Port Charlotten ystävänä speksi tuntui hyvin houkuttelevalta.

Ardbeg BizarreBQ

(50,9%, OB, 2023, Double Charred Oak Casks, Pedro Ximénez Sherry Casks & BBQ Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, salmiakkinen, lihaisa, kirpeän omenainen ja napakan mausteinen. Paistirasvaa, suolaisuutta, ylikypsää hedelmää, pekonia, savumakkaraa, bbq-kastiketta. Port Charlotten tunnelmaa, mutta vähän kevyempänä ja raikkaampana. Nätti terva pyörii mukana.

Maku: Turvesavuinen, pippurinen ja savumakkarainen. Bbq-kastike hyvin esillä, pekonia ja kassleria riittää. Salmiakki ja suolaisuus maistuvat, yskänlääkettä ja yrttisyyttä. Ylikypsä ja imelä hedelmäisyys sekä tietty rancio-tunnelma ovat vahvoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko nätisti balanssissa. Port Charlotten piirteistä huolimatta tämä on paljon kevyempää ja vähemmän öljyisempää tavaraa kuin keskimääräinen PC. Paahteisuutta, kirpeää sitrusta, hapokasta omenaa, makeaa luumua. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean lihaisuuden, salmiakin ja terävän turvesavun ympärillä. Pippuria, savulihaa, bbq-meininkiä, hiukan kahvisuutta. Luumuinen hedelmäisyys käy vähän happamaksi ja tammi kuivuu terävästi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukasta tavaraa. Tämä menee suosikkieni joukkoon viimeisen kymmenen vuoden Ardbeg-julkaisuista. Jälkimaku vain jätti vähän toivomisen varaa, muuten kokonaisuus on hyvinkin onnistunut. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Smoke On The Water, ”Paljon kivoja piirteitä”.

Mac-Talla Terra 46%

Lasissa on tällä kertaa vähän erilaista tavaraa. Kyseessä on perusviskiä Islaylta, mutta alkuperä ei ole tiedossa. Pullottaja Morrisonin perheen nimi kyllä kilisyttää heti viskinörteillä kelloja: entisiä Bowmoren omistajia. Jotenkin silti tuntuu, että tämä jenkkitammessa kypsynyt ja oletettavasti hyvin nuori liemi olisi peräisin jostain muualta, mutta mene ja tiedä.

Mac-Talla Terra

(46%, Morrison, Classic Islay, NAS, 2021, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Merilevää, sitruksisuutta, suolavettä, märkää kalliota. Caol Ila tulee mieleen. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran vaniljaa. Maakellarin lattiaa, vähän multaa, pientä tammista mausteisuutta. Vesilisä avaa lääkemäisiä elementtejä, kamferiakin.

Maku: Turvesavua, merellisyyttä ja reippaasti tuhkaa. Suolaisuus on voimakkaasti esillä, mutta toffeefudge pehmentää. Mineraalisuuden ja heinäisyyden ympärillä pyöritään, eikä kovin monipuolista palettia ole esillä. Sitruunamehua, pientä pippurisuutta, vaniljaa, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Tammi pysyy rauhallisena ja makeana, vaikka kokonaisuus on ilmeisen nuori. Jälkimaku on todella tuhkainen ja turvesavuinen edelleen. Suolaisuus, merellisyys ja hapokkuus korostuvat. Tammi käy pisteliääksi, mutta kokonaisuus on silti varsin raikas ja sitruksinen. Toffeefudgea, hunajaa. Loppusuora on varsin simppeli ja korkeintaan keskipitkä. Vesilisä tuo esiin lääkemäisyytta ja eucalyptusta.

Arvio: Tällaisella nuorella viskillä on ehkä vähän vaikea erottua. Mutta ei tässä suurta vikaa ole. 81/100

Kilchoman Casado 2022, 46%

Olen alkuvuonna pelannut vähän tavallista enemmän Kilchomanin kanssa, kun tuli osallistuttua myös Uisgen Kilchoman-tastingiin. Nyt kohdalle osui vielä tällainenkin pullote. Casadon nimi tarkoittaa portugaliksi ilmeisesti naitettua.

Kyseessä on viski, joka on pantu kasaan kuuden vuoden ex-bourbonkypsytyksen jälkeen Douron alueen jättimäisissä 6000 litran punaviinisammioissa. Liemi on kypsynyt niissä vielä kaksi vuotta. Whiskynotesin Ruben esittää tästä keissistä blogissaan ihan relevanttia pohdintaa, koska skotlantilaisten itse itselleen laatimien ankarien teknisten säädösten perusteella kypsytysastian maksimikoko saa olla 700 litraa.

Oli miten oli, tällaista punaviiniläträttyä tavaraa on nyt sitten lasissa. Otetaan selvää, mistä itse viskissä on kyse.

Kilchoman Casado 2022

(46%, OB, NAS, 2022, Married in Portuguese Red Wine Vats, 12900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, merellinen ja suolainen. Sitruunaa, jonkin verran makeampaakin hedelmää, banaania, makeaa omenaa ja persikkaa etenkin. Marjoista vadelma korostuu, mutta mitenkään erityisen viiniseltä tämä ei tuoksu. Jodia, merilevää. Vaniljaa ja tuoretta tammea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja lakritsia esiin.

Maku: Makean ja suolaisen kamppailu alkaa saman tien. Merellisyyttä ja nuotiosavua, sitruunaa ja makeaa omenaa, vähän banaania ja edelleen myös persikkaa. Bbq-kastikemaisuutta, pientä lihaisuutta, hunajaa ja toffeeta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt ja runko tuntuu kaikkineen vähän ohuelta, vaikka makua tässä silti riittää. Kokonaisuus on ehkä vähän yksinkertainen. Tuhkaisuutta, tuoretta tammea, edelleen hyvin niukasti viiniä tai marjaisuutta. Jodin ja yskänlääkkeen vivahteita. Jälkimaku on edelleen merellinen ja nuotiosavuinen, melko tuhkainen ja hiukan pippurinenkin. Yrttisyyttä, inkivääriä, hapokkuutta, tuoretta tammea. Vadelmaa, sitrusta. Melko lyhyt finaali jää hiukan valjuksi. Vesilisä avaa päärynää ja salmiakkia.

Arvio: Kevyt ja hiukan kypsymätön, kaiken kypsyttelyn jälkeen yllättävänkin tavanomainen Kilchoman. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle 62,7%

Maistelussa todella järeä, volttipuolueen ehdottomasti hyväksymä Port Charlotte -pullote freesistä ex-bourbonista. Tämä on tietääkseni saksalaisen Whisky-Fässlen ainoa PC-julkaisu tähän mennessä. Erityistä huomiota piireissä on herättänyt myös etiketin typo viskin alkuperässä: Isaly Scotland. Olkoon se vain persoonallista.

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle

(62,7%, Whisky-Fässle, 2008–2019, Cask No. 3201, Fresh Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Mahtavan järeä. Turvesavua, sitruunaa, suolaa, jodia. Terävä ja mineraalinen, lääkemäinen ja yrttinen kokonaisuus. Vaniljaa ja valkopippuria, Hansaplastia ja kamferia, hiukan kuivalihaa. Kirkas niin kuin vanhat Islay-viskit, ilman tuhkaa tai tunkkaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä avaa makeutta, toffeeta.

Maku: Voimakas, tuhdin turvesavuinen ja pykälää tuoksua sekavampi kokonaisuus. Sitruunaa ja suolaa, pippuria ja lihaisuutta. Mineraalinen ja yrttinen, mutta varsin kitkerä kokonaisuus, jossa kuitenkin riittää huimasti makua. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan toffeeta. Suutuntuma on öljyinen ja jopa kermainen, runko hyvin kasassa. Merellisyyttä ja vegetaalisuutta, tuoretta tammea ja nyt jopa vähän sitä tuoksusta kateissa ollutta tuhkaa. Jälkimaku on pippurinen ja suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan kahvinen. Vihreää omenaa, sitruunaa, lääkemäisyyttä ja jodia. Tuhkaa ja tammea. Pippurisuutta, maanläheisiä nuotteja, yrttisyyttä, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa hedelmäisyyttä ja hieman yllättäenkin sokerisuutta.

Arvio: Taivaallinen tuoksu, jota olisin voinut sokkona veikata jopa vanhaksi Ardbegiksi. Maku palauttaa maan pinnalle. Lopulta ”vain” oikein hyvä kokonaisuus. 88/100

Kilchoman 16 yo 2023, 50%

Uisge 2024:ssa järjestyssä Kilchoman-tastingissa tämä viski päätti setin. Global brand ambassador Emma McHarrie totesi, että 16-vuotias viski oli ollut tislaamon perustajan Anthony Willsin ja tämän perheen unelmana vuosikaudet, ja tässä se nyt toteutui. Ex-bourbonin lisäksi kyydissä on ex-olorosotynnyreitä, jotka ovat olleet kuulemma kunnon kamaa, eivät mitään sherry-seasoned caskeja.

Kilchoman 16 yo

(50%, OB, 2023, Sherry & Bourbon Casks, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, salmiakkinen ja makean turvesavuinen. Kovaa toffeekarkkia, rusinaa, vahaisuutta, paahdettua pähkinää. Omenaisia ja vaniljaisia sävyjä kaiken savun alla. Suolaisuutta ja merellisyyttä. Hiukan marjaisuutta. Taustalla pientä muovailuvahaisuutta.

Maku: Turvesavua ja sherryä. Salmiakkia, suklaata, luumua. Rusinaa, kypsää mangoa, makeaa omenaa, hiukan hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mineraalisuutta ja vegetaalisia piirteitä, suolaisuutta ja merilevää. Marjaisuutta, valkopippuria, hiukan vaniljaa. Jälkimaku on turvesavuinen, suolainen ja edelleen varsin sherryinen. Marjaisuutta, kinuskia, vahaisuutta, mausteita, tammea. Keskipitkä finaali jää lopulta ehkä hiukan kevyeksi.

Arvio: Oikein pätevä kokonaisuus, vaikka paikoin hiukan kevyeltä tuntuukin. 85/100

Bunnahabhain 35 yo 1975/2010, Adelphi 51,8%

Vanha Bunnahabhain sykähdyttää aina mieltä, kun sellaista tulee vastaan. Aloitin Uisge 2024 -rupeamani tällä viskillä, jonka löysin luonnollisesti Pikkulinnun valikoimista.

Bunnahabhain 35 yo 1975/2010, Adelphi

(51,8%, Adelphi, 1975–2010, Cask No. 456, 157 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja mehiläisvahainen. Nätti metisyys ja pieni kanervaisuus. Hiukan sekava hedelmäisyys ananaksineen ja mangoineen. Vaniljaa, hunajaa, toffeefudgea, hiukan kookosta. Suolaa, ruohoisuutta, huonekaluvahaa.

Maku: Metinen, mausteinen ja runsas. Aukeaa heti hienosti, mutta on todella paljon kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuutta, heinäisyyttä, pippuria. Suutuntuma on kevyt ja pistelevän tyylikäs. Tammea, herukkaisuutta, toffeeta. Hedelmäisyydestä on yhä vähän vaikea saada kiinni, tölkkipäärynää ja ananasta löytyy ainakin. Jälkimaku on metinen ja tamminen, mausteinen ja tyylikäs. Heinäisyyttä, suolaa, pippuria, vähän jotain sinappistakin. Vahamaisuutta, kovaa toffeekarkkia. Pitkä finaali kuivuu tiukasti.

Arvio: Tyylikäs ikäviski, mutta odotukset olivat vielä hippusen korkeammalla. Ei ihan omiin suosikkeihin sittenkään, vaikka paljon tässä oli hyvääkin. 88/100

Kilchoman 6 yo 2012/2018 PX Sherry Finish for The Malt Vault 57%

Nyt on tullut maisteltua jo iäkkäämpiäkin Kilchomaneja, joten mielenkiintoista kokeilla välillä taas vähän nuorempaa viskiä vuosien takaa. Tässä on PX-tynnyri sentään apuna viimeistelyssä.

Kilchoman 6 yo 2012/2018 for The Malt Vault

(57%, OB for The Malt Vault, 2.2.2012–6.2.2018, PX Sherry Finish, Cask No. 41/2012, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin hiilisavuinen ja lihaisa. Salmiakkia, suolaa, kumia, vähän nokea. Suklaisuutta, siirappia, bbq-kastiketta. Yskänlääkettä, hiukan pippuria, yrttisyyttä. Kinuskinen, vaniljainen ja rusinainen makeus toimii nätisti kaiken merellisyyden ja turpeisuuden kanssa yhteen. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja ruohoisuutta.

Maku: Hiilisavua, lääkemäisyyttä, salmiakkia ja lihaisuutta. Suklaisuus ja toffee tulevat maussa vielä tuoksua selvemmin esiin, rusinaisuus tuntuu osin kerrokselliseltakin. Vanilja on yllättävän vahvasti mukana, vaikka makua ja voimaa on näin paljon. Turpeisuutta, suolaa, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Bbq-kastiketta, savumakkaraa, kassleria. Jälkimaku on edelleen varsin hiilinen ja nokinen, turvesavu on voimakasta ja pippuristakin. Lääkemäisyys pysyy mukana väkevänä ja yrttisenä. Tummaa suklaata, siirappia, rusinaisuutta. Edelleen myös vaniljaa ja kinuskia. Salmiakkia, suolaisuutta, merellisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee todella vahvasti ruohoisia ja sitruunaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas mutta pinnan alla heti hyvin nuoren oloinen viski. Pientä kerroksellisuutta kautta linjan, mutta onhan tässä paljon hyvääkin. 85/100

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques 48,4%

Tämä viski jakaa rajusti mielipiteet. Odotukset ovat siis korkealla! Viiniset Bowmoret ovat olleet perinteisesti makuuni, ja tässä näyttää olevan speksi kohdallaan.

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques

(48,4%, OB, Bottled 9.6.2021, 1st Fill Ex-Château Lagrange Grand Cru Classé, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja turvesavuinen, suolainen ja marjaisa. Tervaa ja salmiakkia, pientä kahvisuuttakin. Muhkea hedelmäisyys, mangoa ja viinirypälettä, kypsää omenaa, luumua. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran lääkemäisiä vivahteita, mentholia. Yrttisyyttä. Vesilisä avaa hedelmäkarkkia ja toffeeta.

Maku: Napakan turvesavuinen, yskänlääkemäinen ja pippurinen. Tammi toimii todella hienosti, varsin hapan viinimäisyys on sen kanssa kauniissa balanssissa. Tervaa ja kahvisuutta riittää. Salmiakin ja suolan seasta nousee nautinnollinen trooppinen hedelmäisyys ja herukkainen kirpeys. Suutuntuma jää kaikessa öljyisyydessäänkin korkeintaan keskitäyteläiseksi. Napakkaa mausteisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, kuivakkaa maltaisuutta, tummaa suklaata. Jälkimaku on tervaisen turvesavuinen, kahvinen ja varsin pippurinen kaikessa lääkemäisyydessään. Mentholia, inkivääriä, yrttisyyttä, nahkaa. Viinisyys kääntyy tanniiniseksi, karvaus lisääntyy ja tammi korostuu. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kahvia, suklaata ja paahdettua pähkinää.

Arvio: Mielenkiintoinen Bowmore, melko kuivalla tavalla viininen ja samalla yllättävänkin lääkemäinen. Hetkittäin oikein nautinnollinen kokemus, jossa on paljon tutkittavaa, mutta jokin tyly karvaus tässä jää lopuksi hieman mietityttämään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Laadukas pullote!”

Bowmore 12 yo 40% (2022)

Klassikko jatkaa kulkuaan. Tällä kertaa maistelussa on Bowmoren 12-vuotiaasta hobittipullo, joka löytyy kotimaisen alkoholiliikkeenkin hyllystä tällä hetkellä. Kartonkiin on painettu päivämäärä 28.4.2022.

Sen verran tosiaan äskettäin innostuin, kun maistelin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022, että täytyi toistaa sama kuvio myös tämän Bowmoren perustuotteen kanssa. Rinnalla maistelin siis Bowmoren 12-vuotiaan vuodelta 2016.

Bowmore 12 yo (2022)

(40%, OB, Bottled 28.4.2022, 35 cl)

Tuoksu: Herukkaisuus ja merellisyys ovat pääosassa, turvesavu leijuu taustalla. Trooppista hedelmää, sitrusta, banaania, grillattua ananasta, kypsää omenaa. Vaniljaa, maltaisuutta. Tammisuudessa on melkein imelästä makeudestaan huolimatta nautinnollinen pölyisyys mukana. Suolaisuus ja hiili tuovat särmää. Hedelmät ovat silti tässä paljon paremmin auki kuin vuoden 2016 pullotteessa.

Maku: Herukkainen ja sitruksinen, napakan turvesavuinen ja sangen suolainen. Nyt hedelmäisyys pyörii enemmän kirpeän sitruksisuuden ja hapokkaan ananaksen ympärillä. Vanilja on edelleen isosti mukana, samoin tammen imelyys. Hiilinen vivahde. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungosta puuttuu ehkä vähän ytyä. Pienestä vetisyydestä huolimatta yrttisyys ja lääkemäisyys kantavat kokonaisuutta hyvin, saavat tämän tuntumaan hetkittäin jopa kuivalta. Jälkimaku on herukkainen, kirpeän hedelmäinen ja edelleen varsin hiiliseen suuntaan kääntyvällä tavalla turvesavuinen. Tammi on tuoreudestaan ja makeudestaan huolimatta hyvin balanssissa. Salmiakkia, tuhkaa, hapokkuutta, hiukan pähkinäisyyttäkin. Keskipitkä finaali. Kokonaisuus toimii omaan suuhuni vuoden 2016 julkaisua paremmin.

Arvio: Pidin tästä nyt selvästi enemmän kuin vuoden 2016 pullotteesta. Tasapaino on parempi, hedelmäisyys ja herukkaisuus ovat intensiivisempiä. Toki potkua tähän kaipaisi vielä lisää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 84/100.