Islay

Bunnahabhain 35 yo 1975/2010, Adelphi 51,8%

Vanha Bunnahabhain sykähdyttää aina mieltä, kun sellaista tulee vastaan. Aloitin Uisge 2024 -rupeamani tällä viskillä, jonka löysin luonnollisesti Pikkulinnun valikoimista.

Bunnahabhain 35 yo 1975/2010, Adelphi

(51,8%, Adelphi, 1975–2010, Cask No. 456, 157 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja mehiläisvahainen. Nätti metisyys ja pieni kanervaisuus. Hiukan sekava hedelmäisyys ananaksineen ja mangoineen. Vaniljaa, hunajaa, toffeefudgea, hiukan kookosta. Suolaa, ruohoisuutta, huonekaluvahaa.

Maku: Metinen, mausteinen ja runsas. Aukeaa heti hienosti, mutta on todella paljon kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuutta, heinäisyyttä, pippuria. Suutuntuma on kevyt ja pistelevän tyylikäs. Tammea, herukkaisuutta, toffeeta. Hedelmäisyydestä on yhä vähän vaikea saada kiinni, tölkkipäärynää ja ananasta löytyy ainakin. Jälkimaku on metinen ja tamminen, mausteinen ja tyylikäs. Heinäisyyttä, suolaa, pippuria, vähän jotain sinappistakin. Vahamaisuutta, kovaa toffeekarkkia. Pitkä finaali kuivuu tiukasti.

Arvio: Tyylikäs ikäviski, mutta odotukset olivat vielä hippusen korkeammalla. Ei ihan omiin suosikkeihin sittenkään, vaikka paljon tässä oli hyvääkin. 88/100

Kilchoman 6 yo 2012/2018 PX Sherry Finish for The Malt Vault 57%

Nyt on tullut maisteltua jo iäkkäämpiäkin Kilchomaneja, joten mielenkiintoista kokeilla välillä taas vähän nuorempaa viskiä vuosien takaa. Tässä on PX-tynnyri sentään apuna viimeistelyssä.

Kilchoman 6 yo 2012/2018 for The Malt Vault

(57%, OB for The Malt Vault, 2.2.2012–6.2.2018, PX Sherry Finish, Cask No. 41/2012, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin hiilisavuinen ja lihaisa. Salmiakkia, suolaa, kumia, vähän nokea. Suklaisuutta, siirappia, bbq-kastiketta. Yskänlääkettä, hiukan pippuria, yrttisyyttä. Kinuskinen, vaniljainen ja rusinainen makeus toimii nätisti kaiken merellisyyden ja turpeisuuden kanssa yhteen. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja ruohoisuutta.

Maku: Hiilisavua, lääkemäisyyttä, salmiakkia ja lihaisuutta. Suklaisuus ja toffee tulevat maussa vielä tuoksua selvemmin esiin, rusinaisuus tuntuu osin kerrokselliseltakin. Vanilja on yllättävän vahvasti mukana, vaikka makua ja voimaa on näin paljon. Turpeisuutta, suolaa, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Bbq-kastiketta, savumakkaraa, kassleria. Jälkimaku on edelleen varsin hiilinen ja nokinen, turvesavu on voimakasta ja pippuristakin. Lääkemäisyys pysyy mukana väkevänä ja yrttisenä. Tummaa suklaata, siirappia, rusinaisuutta. Edelleen myös vaniljaa ja kinuskia. Salmiakkia, suolaisuutta, merellisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee todella vahvasti ruohoisia ja sitruunaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas mutta pinnan alla heti hyvin nuoren oloinen viski. Pientä kerroksellisuutta kautta linjan, mutta onhan tässä paljon hyvääkin. 85/100

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques 48,4%

Tämä viski jakaa rajusti mielipiteet. Odotukset ovat siis korkealla! Viiniset Bowmoret ovat olleet perinteisesti makuuni, ja tässä näyttää olevan speksi kohdallaan.

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques

(48,4%, OB, Bottled 9.6.2021, 1st Fill Ex-Château Lagrange Grand Cru Classé, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja turvesavuinen, suolainen ja marjaisa. Tervaa ja salmiakkia, pientä kahvisuuttakin. Muhkea hedelmäisyys, mangoa ja viinirypälettä, kypsää omenaa, luumua. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran lääkemäisiä vivahteita, mentholia. Yrttisyyttä. Vesilisä avaa hedelmäkarkkia ja toffeeta.

Maku: Napakan turvesavuinen, yskänlääkemäinen ja pippurinen. Tammi toimii todella hienosti, varsin hapan viinimäisyys on sen kanssa kauniissa balanssissa. Tervaa ja kahvisuutta riittää. Salmiakin ja suolan seasta nousee nautinnollinen trooppinen hedelmäisyys ja herukkainen kirpeys. Suutuntuma jää kaikessa öljyisyydessäänkin korkeintaan keskitäyteläiseksi. Napakkaa mausteisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, kuivakkaa maltaisuutta, tummaa suklaata. Jälkimaku on tervaisen turvesavuinen, kahvinen ja varsin pippurinen kaikessa lääkemäisyydessään. Mentholia, inkivääriä, yrttisyyttä, nahkaa. Viinisyys kääntyy tanniiniseksi, karvaus lisääntyy ja tammi korostuu. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kahvia, suklaata ja paahdettua pähkinää.

Arvio: Mielenkiintoinen Bowmore, melko kuivalla tavalla viininen ja samalla yllättävänkin lääkemäinen. Hetkittäin oikein nautinnollinen kokemus, jossa on paljon tutkittavaa, mutta jokin tyly karvaus tässä jää lopuksi hieman mietityttämään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Laadukas pullote!”

Bowmore 12 yo 40% (2022)

Klassikko jatkaa kulkuaan. Tällä kertaa maistelussa on Bowmoren 12-vuotiaasta hobittipullo, joka löytyy kotimaisen alkoholiliikkeenkin hyllystä tällä hetkellä. Kartonkiin on painettu päivämäärä 28.4.2022.

Sen verran tosiaan äskettäin innostuin, kun maistelin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022, että täytyi toistaa sama kuvio myös tämän Bowmoren perustuotteen kanssa. Rinnalla maistelin siis Bowmoren 12-vuotiaan vuodelta 2016.

Bowmore 12 yo (2022)

(40%, OB, Bottled 28.4.2022, 35 cl)

Tuoksu: Herukkaisuus ja merellisyys ovat pääosassa, turvesavu leijuu taustalla. Trooppista hedelmää, sitrusta, banaania, grillattua ananasta, kypsää omenaa. Vaniljaa, maltaisuutta. Tammisuudessa on melkein imelästä makeudestaan huolimatta nautinnollinen pölyisyys mukana. Suolaisuus ja hiili tuovat särmää. Hedelmät ovat silti tässä paljon paremmin auki kuin vuoden 2016 pullotteessa.

Maku: Herukkainen ja sitruksinen, napakan turvesavuinen ja sangen suolainen. Nyt hedelmäisyys pyörii enemmän kirpeän sitruksisuuden ja hapokkaan ananaksen ympärillä. Vanilja on edelleen isosti mukana, samoin tammen imelyys. Hiilinen vivahde. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungosta puuttuu ehkä vähän ytyä. Pienestä vetisyydestä huolimatta yrttisyys ja lääkemäisyys kantavat kokonaisuutta hyvin, saavat tämän tuntumaan hetkittäin jopa kuivalta. Jälkimaku on herukkainen, kirpeän hedelmäinen ja edelleen varsin hiiliseen suuntaan kääntyvällä tavalla turvesavuinen. Tammi on tuoreudestaan ja makeudestaan huolimatta hyvin balanssissa. Salmiakkia, tuhkaa, hapokkuutta, hiukan pähkinäisyyttäkin. Keskipitkä finaali. Kokonaisuus toimii omaan suuhuni vuoden 2016 julkaisua paremmin.

Arvio: Pidin tästä nyt selvästi enemmän kuin vuoden 2016 pullotteesta. Tasapaino on parempi, hedelmäisyys ja herukkaisuus ovat intensiivisempiä. Toki potkua tähän kaipaisi vielä lisää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 84/100.

Bowmore 12 yo 40% (2016)

Maistelin äskettäin rinnakkain Taliskerin kymppivuotiaan vuodelta 2016 ja vuodelta 2022. Innostuin hiukan, joten otetaan samanlainen vastinpari myös Islaylta. Tällä kertaa nuotitetaan myös verrokki. Nyt maistossa siis sillä nykyistä edellisellä etikettiversiolla varustettu Bowmore 12 yo. Rinnalla maistellaan vastaava pullote vuosimallia 2022.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan kireä turvesavu, taustalta puskee hiiltä ja salmiakkia. Hedelmäisyydessä on jotain tunkkaista, mutta herukkaisuus tulee silti kirkkaana läpi. Maltaisuudessa on vähän jyvämäinen sivuääni. Merellisyyttä ja suolaa. Vegetaalisuus ja vanilja, oliiviöljy ja yrtit ovat vähän erikoisessa tasapainossa.

Maku: Kirpeää herukkaa, terävää nuotiosavua ja napakkaa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on vähän erikoista, ylikypsää ja tuhkaistakin. Turpeisuudessa on hiukan ummehtunut ja tuhkainen sävy. Todella reippaasti suolaisuutta. Kirpeä omena ja karhea maltaisuus ovat myös esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pysyy ihan mukavasti kasassa. Hiukan toffeeta, edelleen myös vaniljaa. Jokin hiukan tunkkainen sivuäänikin tästä löytyy, aavistus pahvia ja jotain yrttistä karvautta. Jälkimaku on turvesavuinen, herukkainen ja todella mineraalinen. Yrttisyys ja tietty karvaus nostavat päätään. Vegetaalisuus ja pieni tuhkaisuus tulevat myös läpi. Hapokas tammi, hiilisyys ja omena ovat läsnä. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin karvaaksi.

Arvio: Tämä yksilö ei nyt erityisesti säväyttänyt tällä kertaa. Tietty ummehtunut vivahde ja sivuäänet vähän häiritsevät, vaikka kokonaisuus onkin silti ihan tunnistettava. Hedelmät ovat paremmin esillä vuoden 2022 julkaisussa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Ardbeg Heavy Vapours 46%

Ardbegin vuosijulkaisut on tullut viime vuosina maistettua reilusti myöhässä, ja niin kävi myös tämän vuoden 2023 Feis Ile -peruspullon kanssa. Odotukset olivat matalalla, vaikka pitihän tämä kiinnostuksesta tsekata.

Ardbeg Heavy Vapours

(46%, OB, NAS, 2023, Fèis Ìle 2023, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, runsaan turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Omenaa, hapokkuutta, hiukan vaniljaa. Erittäin nuoren oloinen, vähän jyväisyyttä ja sahattua lautaa. Jotain vähän palanutta. Vesilisä avaa vähän valkosuklaata ja tomusokeria.

Maku: Kirpeä, turvesavuinen ja edelleen varsin tuhkainen. Hiiltä, hapokkuutta, jotain todella raakaa ja kypsymätöntä. Omenaa, greippiä, runsasta vegetaalisuutta, märkää turvetta, paahtunutta ja palanutta tammea. Suutuntuma on vähän ohut ja runko huokoinen. Jyväinen ja karkea fiilis. Jälkimaku on turvesavuinen, tuhkainen ja karvas. Hapokas ja kirpeä, sitruksinen, vähän kitkerä kokonaisuus. Vegetaalisuus on yllättävän väkevää loppuun asti. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä nostaa vaniljasokeria esiin.

Arvio: Ardbegin historian mittapuulla varsin vaatimaton esitys, ohut ja suoraviivainen. Toisaalta jos tällaisesta raakuudesta pitää, tämä kyllä toimittaa sitä isolla kädellä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Smoke On The Water, ”Nuori, yksioikoinen ja melko vaatimattomaksi jäävä Ardbeg”.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory Millennium Edition 43%

Happy Millennium! Signatory pullotti vuosituhannen alussa tällaisia magnum-editioita vinon pinon. Nyt käpälässä on 11-vuotiasta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory

(43%, Signatory, Millennium Edition, 28.2.1989–28.2.2000, Cask No. 1021, Bourbon Barrel, 148 bts., 150 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, suolainen, heinäinen ja yrttinen. Tuoksuu ihan joltain entisajan Ardbegilta. Mahtava merellisyys ja lääkemäisyys. Kamferia, salmiakkia, tervaa, eucalyptusta, kuivaa tammea. Sitruunaa, mustapippuria, märkää kalliota, merenrannan laituria, kosteaa köyttä. Todella kaunis ja klassinen tuoksu.

Maku: Turvesavuinen ja todella pippurinen, terävän sitruunainen ja tervainen. Suolavetinen ja lääkemäinen kokonaisuus hyötyisi aavistuksen korkeammasta pullotusvahvuudesta. Tammi tulee varsin kuivana ja vaniljaisena pintaan heti. Hapokasta omenaa, heinäisyyttä, kamferia. Suutuntuma on melko kevyt ja hiukan huokoisen oloinen, runko jää ohueksi. Jälkimaussa homma nousee kuitenkin taas uudelle tasolle, kun pippuri ja turvesavu aloittavat vyörynsä. Todella suolainen, lääkemäinen ja hapokas finaali. Tervaa, kamferia, eucalyptusta, salmiakkia ja mustapippuria riittää varsin pitkään. Tammi on varsin tuoreen oloisena läsnä, vaniljaa ja tanniinista karheutta riittää. Lopulta keskipitkä finaali hiipuu omenaisena pois.

Arvio: Nyt on pullotusvahvuus jäänyt liian alas. Jäljellä on klassinen nosing whisky. Upea tuoksu, mutta maku ei ihan jaksa kunnolla kantaa. Onneksi jälkimaku on taas varsin jämäkkä. 85/100

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium 46%

Lasissa on tällä kertaa Belgiaan pullotettua nuorta Caol Ilaa parin vuoden takaa. Melko geneeriseltä nuorelta savuviskiltä vaikuttaa.

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium

(46%, Wilson & Morgan for Belgium, Barrel Selection, 2011–2019, Cask No. 61, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, sitruksinen, vähän hapan ja hiukan kalpea. Mineraalinen ja päärynämehumainen vaikutelma, hiukan hiiltä ja tuhkaa. Vegetaalisuutta, merellisyyttä, suolaisuutta, pieni bensainen vivahde. Aavistus hunajaa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä availee käsivoidetta ja omenaisuutta.

Maku: Turvesavua, hiilisyyttä, sitruksisuutta ja happamuutta. Vegetaalinen ja bensainen yleisilme, hapokkuutta ja tuhkaa. Hiilinen, hiukan rasvainen ja mineraalinen ote, jossa ainoa makeus tulee pienestä päärynäisyydestä ja kovista hunajapastilleista. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja pippurisen pureva. Melko raaka tammisuus ja paljas maltaisuus muistuttavat, että varsin nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on hapan ja tuhkainen, edelleen todella hiilisavuinen ja kitkerä. Tanniinit ja suolaisuus korostuvat voimakkaasti, karvaus ja pippurisuus painavat hetken aikaa päälle oikein kunnolla. Sitruksisuus ja vegetaalisuus pitävät hommaa kasassa. Lyhyt finaali. Vesilisä keventää kovinta kitkeryyttä hiukan.

Arvio: Tämä oli kyllä varsin vaatimaton nuori Caol Ila. Toki perustason savuviskin odotukset täyttyvät. 80/100

Ardbeg Ardcore 46%

Ardbeg on jollain tavalla jäänyt jumiin näissä Ardbeg Day -pullotteissaan, kun vuodesta toiseen pitää keksiä yhä ihmeellisempiä virityksiä mutta laatutasoa on mahdotonta enää pitää takavuosien tasolla.

Monien mielestä viimeinen hyvä vuosijulkaisu oli vuoden 2011 Alligator (jonka tv-mainos on muuten edelleen katsomisen arvoinen), mutta itselleni vielä vuoden 2014 Auriverdes oli erittäin pätevä, käytännössä lähes Alligatorin tasolle yltävä esitys.

Siitä on kahdeksan vuotta. En viitsi kyynelehtiä tämän enempää, vaan käännetään katseet tuoreeseen Ardcoreen. Nimikin on herättänyt jo ärtymystä vanhan liiton faneissa. Siitä huolimatta vain itse viski ratkaisee, joten maistetaan pois. Nyt ollaan näköjään ihan puhtaasti ex-bourbonissa eikä ylläritynnyreitä ole tällä kertaa mukana lainkaan.

Ardbeg Ardcore

(46%, OB, 2022, General Release, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja makean vaniljainen. Runsaasti päärynää ja tuoretta tammea, paahtunut sävy. Nuoren oloinen ja makeudessaan varsin helposti lähestyttävä. Hiukan piparminttua, yrttisyyttä, kaikenkattavaa vihreyttä, maltaisuutta ja hedelmäsiirappia. Vesilisä korostaa karkkista makeutta entisestään.

Maku: Kevyen turvesavuinen, pehmeä ja ruohoinen. Vanilja tuntuu edelleen makeana. Pientä bensaista kitkeryyttä ja aavistus tervaa. Mineraalisuutta ja suolaista öljyisyyttä. Hedelmäisyydessä on vähän kitkerä sävy, greippiä ja hapokasta omenaa. Paahteista maltaisuutta, tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt. Jälkimaku alkaa turvesavulla, mutta kääntyy suolaiseksi ja muuttuu sen mukana ohueksi. Ruohoisuus, maltaisuus, greippi, hapokas omena ja tuore tammi pyyhkiytyvät nopeasti unohduksiin. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo vähän yllättäenkin pippuria ja karvautta pintaan, vaikka paletti ohenee nopeasti.

Arvio: Helppo entry level -viski, joka ei valitettavasti ole nimensä veroinen. Sinänsä kyllä aivan laadukasta tekoa, mutta ei sisällä mitään mieleenpainuvaa. Olisiko nimeä pitänyt sittenkin miettiä vielä? Olisiko tämä saanut suopeamman vastaanoton nimellä Ardpop? 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Smoke On The Water, ”Tyypillinen nykytyylin nuori Ardbeg”.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail 46%

Tällä kertaa maisteluun löytyi mielenkiintoinen Ardbeg vuoden 1996 tuotannosta, jota ei ole syystä tai toisesta osunut itselleni aiemmin kohdalle. Pullottaja on Gordon & MacPhail ja sarjana perinteikäs Connoisseurs Choice. Ja nyt kyseessä on vieläpä single cask -pullote siitä sarjasta, joskin varsin nuori yksilö.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2005, Cask No. 908, Bottle Code JE/HA, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Hiilisyyttä ja kirpeää yrttisyyttä, tuhkaa ja heinäisyyttä. Jodia, suolaa, merellisyyttä. Hansaplastia. Vihreää omenaa, limettiä, herukkaisuutta, aprikoosin makeutta. Minttua ja eucalyptusta, sopivaa raikkautta tervan sekaan. Vesilisä tuo lihaisuutta pintaan.

Maku: Kuivan turvesavun ja lääkemäisyyden kamppailuun syöksyy mukaan myös tervaa, hiiltä ja runsaasti merellisiä elementtejä. Hedelmäisyys jää hiukan varjoon, mutta omena ja sitruksisuus kurkkivat taustalta. Tuhkaisuutta, aavistus kuivalihaa, voimistuvaa mustapippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku pyörii edelleen kuivakan turvesavun ja napakan lääkemäisyyden ympärillä. Pippuri tulee jo voimalla läpi, samoin jodi ja suolaisuus. Minttu ja eucalyptus ovat hyvin esillä, samoin kirpeät omena ja limetti. Herukkaisuus tulee mukana, hiukan hunajaa. Tervaisuus, salmiakki ja paahtunut tammi jäävät pyörimään kielenpäälle. Tammi tuntuu varsin nuorelta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa mentholin hyvin esiin.

Arvio: Simppelien peruselementtien varaan rakentuva, maukas Ardbeg. Vaihteeksi menee niin, että sokkona olisin voinut arvella tätä kymmenen vuotta iäkkäämmäksi viskiksi. 87/100