Rothes

Caperdonich 18 yo Peated 2023, 48%

Pitkän flunssaputken ja toipumisen jälkeen on jälleen nokka viskilasissa. En tiennyt, että Pernod Ricard on alkanut julkaista tällaisia virallisia Caperdonich-pullotteita, ennen kuin muutaman vuoden takainen pullo 21-vuotiasta tuli vastaan. Sitä ennen kaikki kokemukseni tämän tislaamon viskeistä olivat perustuneet vanhoihin indiepullotteisiin. Nyt on edellisen perään heti toinen siivu turpeista ja virallista kamaa lasissa, nyt vähän tuoreempana 18-vuotiaana versiona.

Caperdonich 18 yo Peated 2023

(48%, OB, Bottled 8.–12.10.2023, Peated, Small Batch Release, American Oak Barrel, Batch No. CP/006, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lääkemäinen, karamellia ja yrttisyyttä riittää. Sama sitruunalakritsinen perusvire kuin 21-vuotiaassa. Kuivaa lihaisuutta, nuotiohiillosta, suolapähkinää. Makeaa appelsiinia, vaniljaa, reipasta tammisuutta ja runsasta paahteisuutta. Vesilisä availee mineraalisuutta ja yrttejä vielä lisää.

Maku: Sitruunalakritsia ja hiilisavua, pehmeää turpeisuutta ja miellyttävää hedelmäisyyttä. Ällistyttävän kevyt näilläkin volteilla, suutuntuma on mieto ja pehmeän kermainen, tekstuuri suorastaan ilmava. Tammisuutta, maltaisuutta, makeaa omenaa, persikkaa ja appelsiinia. Tikkunekkua ja vaniljaa. Paahdettua pähkinää. Jälkimaku pukkaa ensin nuotiosavua ja kirpeää sitrusta, melko reipasta lääkemäisyyttäkin, ennen kuin hiilisyys ja tuhkaisuus alkaa sulaa hedelmäiseksi makeudeksi ja lihaisuudeksi. Savumakkaraa ja pekonia, kermaisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja nätti finaali. Vesilisä korostaa vaniljaa ja tiettyä sokerisuutta.

Arvio: Helppo ja herkullinen, kaikin puolin tyylikäs savuviski sitruunalakritsilla ja lääkemäisellä viballa. Tästä ei voi olla pitämällä, vaikka kyseessä ei ehkä ole se kaikkein persoonallisin kokonaisuus. 86/100

Caperdonich 21 yo Peated 2020, 48%

Vuonna 1898 perustettu Caperdonich on tehnyt vähittäisen paluun uusilla tislaamopullotteilla. Aikanaan Glen Grant #2 -nimellä tunnettu tislaamo suljettiin ensimmäisen kerran 1902. Sitten se aloitti uudelleen 1965, kunnes suljettiin 2002. Nyt kuitenkin näitä virallisia pullotteita on alkanut vähän yllättäenkin näkyä. Nyt käsillä oleva yksilö on peräisin turpeisesta tisleestä ja kypsynyt jenkkitammessa.

Caperdonich 21 yo Peated 2020

(48%, OB, Bottled 4.2.2020, Small Batch Release, Peated, American Oak Barrels, Batch CP/002, 70 cl)

Tuoksu: Heinäisen turpeinen, sitruunasalmiakkinen, makean omenainen, appelsiininkuorinen. Pehmeän tamminen, hedelmäkakkuinen, kanelinen. Pieni lääkemäisyys pyörii taustalla, mineraalisuuden ja yrttien ympäröimänä.

Maku: Pehmeän turpeinen, sitruksinen, salmiakkinen, hiilinen. Todella kevyt suutuntuma ja hyvin ilmava tekstuuri. Punaista omenaa, edelleen pientä lääkemäisyyttä, maltaisuutta ja kuivattua hedelmää. Nätti hedelmäisyys kulkee mukana koko matkan, ananasta ja appelsiinia. Jälkimaku on edelleen kevyen turvesavuinen, salmiakkinen, sitruksinen. Hedelmäkakkua, kanelia, pehmeää tammea. Yllättävänkin pitkä ja kaunis finaali, jossa lääkemäisyys on nautinnollisesti läsnä loppuun asti.

Arvio: Kevyt ja kaunis hedelmäviski lääkemäisellä savulla. 87/100

Glenrothes Oldest Reserve 43%

Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.

Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.

Glenrothes Oldest Reserve

(43%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.

Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.

Glen Grant 12 yo Square Bottle 43%

Vanhan liiton Glen Grantia taas lasissa, nyt 12-vuotiasta edellisen kasivuotiaan perään. Taas olen lahjakkaasti tutkalla tämän pullotusajankohdasta, mutta heitetään nyt, että varhaiselta kasarilta tämä voisi olla, ellei peräti 1970-luvun lopusta. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Glen Grant 12 yo Square Bottle

(43%, OB, 1980’s, 75 cl)

Tuoksu: Mahtava herukkaisuus ja limetti, runsaasti vihreää omenaa ja metisyyttä. Vahainen ja etenkin vahattua puuta muistuttava tunnelma on vahva. Hunajaa, havuisuutta, kanervaa samaan tapaan kuin 8-vuotiaassa. Ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä. Old Bottle Effect on vahva.

Maku: Maltainen ja kukkainen, mutta osittain myös karvas ja vähän outo. Märkää pahvia, metallista sivuääntä ja nahkaista kitkeryyttä. Selvä pettymys hienon tuoksun jälkeen. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat hyvin mukana, mutta Gin Lemon -vivahde on voimakas ja tasapaino muutenkin vinossa. Mehiläisvahaa, toffeeta, omenalimonadia. Suutuntuma on kevyt. Ruohoisuutta, paahdettua tammea, kuivattuja hedelmiä, saksanpähkinää. Jälkimaku on yrttinen, ruohoinen ja melko kitkerä. Pähkinäistä karvautta, maltaisuutta, karheaa tammea. Kanervaisuus ja havut näyttäytyvät hetkeksi. Märkää pahvia, metallisuutta, paahtoleipää, suolaa, voita. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Todella paljon sekavampi ja vaatimattomampi esitys kuin aiempi 8-vuotias. Tämä oli selvä nosing whisky, tuoksu oli aivan eri tasolla kuin maku. 81/100

Glen Grant 8 yo Square Bottle 40%

Maistelussa nuorta vanhan liiton Glen Grantia. Tämän viskin julkaisuajankohdan määrittely 1970-luvun puolelle on taas varsin summittainen, koska en ole tunne näiden pullotteiden radiohiilimäärityksiä sen tarkemmin. Olennaista on tietysti taas itse viski, ja se on jostain vuosikymmenten takaa.

Glen Grant 8 yo Square Bottle

(40% (70 Proof), OB, 1970’s, 75.7 cl)

Tuoksu: Kuivan tamminen, kukkainen ja elegantti. Huomattava Old Bottle Effect, menneet vuosikymmenet pyrkivät nenään. Kovaa toffeekarkkia, apilaa, minttua, ruohoisuutta. Hiukan mantelia, jotain paahtunutta, mysliä, kuivaa maltaisuutta. Pieni metallinen vivahde, metisyyden ja vanhojen kirjojen keskellä.

Maku: Tyylikkään maltainen, kuivan tamminen ja vivahteikas. Ruohoisuus, metisyys ja kukkaisuus ovat hyvin esillä, samoin kirpeä marjaisuus ja omenaisuus. Paljon sävyjä varsin kevyessä kokonaisuudessa, tässä on todella korostunut vanhan viskin henki läsnä. Kanervaa, piparminttua, pientä metallisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on kevyt ja runko ilmava. Jälkimaku lähtee rapsakan maltaisena ja toffeekarkkimaisena. Tammi saa tummia sävyjä ja muuttuu karheaksi. Suolaisuutta, minttua, hapokkuutta, omenaa, marjaisuutta. Havuisuutta, suolaa, jotain kuparista. Kuivattuja hedelmiä, mantelia, paahtoleipää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ikämerkintä hämää, koska tässä on hienosti sävyjä ja luonnetta näin kevyeksi viskiksi. Modernien aikojen Glen Grant ei ole tehnyt koskaan oikein vaikutusta, mutta tällaisilla sävykkäillä peruspullotteilla se maine on varmaankin luotu. 85/100

Caperdonich 18 yo 1994/2012, Liquid Library 52,2%

Mielenkiintoisen oloinen Caperdonich tällä kertaa lasissa. Olen kolunnut aiemmin lähinnä vuosikertaa 1992, ja nyt nokan edessä on kaksi vuotta myöhemmin tislattua tavaraa. Näissä on oma viehätyksensä.

Caperdonich 18 yo 1994/2012, Liquid Library

(52,2%, The Whisky Agency, Liquid Library, 1994–2012, Refill Hogshead, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja sitruunaa, ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Hyvä hunajainen hedelmäisyys, mangoa ja kypsää persikkaa etenkin tulee läpi. Keltaista luumua, hunajamelonia. Maltaisuutta ja heinää, tiettyä rotevuutta ja öljyisyyttä. Paahteisuutta ja napakkaa tammea. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja viinikumia esiin.

Maku: Vahamaisuus ja paahteisuus toimivat hienosti yhteen. Pientä hiilisyyttä jopa. Mehiläisvahaa, toffeeta, hunajamelonia, nautinnollisen kirpeää sitruunaa. Hedelmätarjotin on muutenkin runsas, mangosta kypsään omenaan ja hedelmäsalaattiin. Vaniljaa, minttua, mausteisuutta. Tammi on melko tuoreena pinnassa, mutta tukee hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Maltaisuutta, kuivattuja banaanilastuja, hapokkuutta. Jälkimaku pyörii edelleen oivallisesti vahan ja hedelmien ympärillä. Paahteisuus tummuu lisää ja tuo yrttejä esiin. Sitruuna ja minttu saavat seurakseen hiukan pippuria. Oliiviöljyä, napakkaa tammea, toffeeta, mysliä, hunajaa. Melko pitkä ja hyvin tyylikäs finaali. Vesilisä availee hedelmiin lisää sävyjä ja lisää kermaisuutta.

Arvio: Ihan parhaita maistamiani Caperdonichin viskejä. Mehiläisvaha ja hedelmät pelaavat upeasti yhteen. 86/100

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits 52,5%

Speyburn on alkanut terhentyä viime vuosina, vaikka en itse olekaan kovin paljon kyseisen tislaamon tuoretta tuotantoa maistanutkaan. Nyt maistossa on viskiä, joka on pullotettu ex-bourbonista Belgiaan.

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits

(52,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 2006–2019, Cask No. 188, Bourbon Barrel, 252 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja minttuinen ensivaikutelma. Tisle puhuu. Päärynää ja aprikoosia, mangoa ja hunajamelonia. Kukkaisuutta ja hiukan kermaisuutta. Kinuskinen vivahde. Vaniljaa ja tuoretta puuta, vähän jopa havuja. Hiukan puuromaisuutta ja jyväisyyttäkin. Vesilisä tuo hiukan lenseää rasvaisuutta esiin.

Maku: Tammea ja vaniljaa, hedelmiä ja ruohoisuutta. Tisle edellä mennään myös maussa. Mysliä ja mariekeksiä, hiukan hunajaa, omenaa ja päärynää. Pippurisuus antaa tulitukea, samoin suolaisuus on hiukan yllättäen pinnassa. Kermaisuutta ja edelleen pientä kinuskisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti napakka. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta. Kukkaisuus ja heinäisyys ovat myös selvästi läsnä. Jälkimaku pyörii edelleen paljaan tammisuuden ja vaniljan ympärillä. Minttu tulee selvästi esiin, samoin päärynä ja trooppiset hedelmät. Ruohoisuus kantaa pitkälle, samoin havuisuus ja pieni pihkaisuus ovat läsnä. Pippuri ja yrttisyys tuovat napakkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa erikoista rasvaisuutta.

Arvio: Tislevetoista tavaraa, vaniljaa ja tuoretta puuta riittää. Ei oikein omaan preferenssiini, vaikkei mitään suurta vikaa. Tällaisille viskeille on omat faninsa, tiedän sen. 82/100

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100