Whyte & Mackay

Tamnavulin Tempranillo Cask Edition 40%

Tamnavulinin The Taste Box -urakka tulee tässä vaatimattomassa blogissa nyt vihdoin päätökseen. Boksi sisälsi vielä tällaisen Tempranillo-viinifinistelyn. Ei tarvitse edes katsoa Serge Valentinin arviota tietääkseen, mitä WF Towersissa on tällaisesta viskistä pidetty. Mutta itse lähestyn tuotetta taas avoimin mielin.

Tamnavulin Tempranillo Cask Edition

(40%, OB, 2022, American Oak, Tempranillo Casks Finish, Batch 000576, Part of the Taste Box, 10 cl)

Tuoksu: Viininen ja vähän puuromainen. Hiukan epäkypsältä tuntuvaa maltaisuutta, jyväisyyttä ja ruohoisuutta. Marjaisuus on kirpeää ja hedelmäisyys vähän greippiin vivahtavaa. Viinikumia ja happamuutta. Tammi tuntuu varsin tuoreelta, puskee hiukan vaniljaa ja mausteisuutta.

Maku: Punaviini on todella roimasti pinnassa, mutta kokonaisuus ei oikein tue sitä. Suutuntuma on kevyt ja runko heppoinen, fiilis vähän epätasapainoinen kaiken kaikkiaan. Hapan tammi ja kirpeä marjaisuus taittavat peistä ruohoisuuden ja puuromaisen maltaisuuden kanssa. Omenainen ja persikkainen makeus jää tammen jalkoihin, vaikka taustalta löytyy vähän karamellia ja hunajaakin, tanniininen puraisu pyyhkäisee ne nopeasti kartalta. Jälkimaku on väljähtyneen punaviininen ja tanniininen, edelleen hyvin ruohoinen ja hapan. Jyväisyyttä, greipin hapokkuutta, kirpeää omenaa. Nyt ei jää makeudelle enää oikein mitään sijaa. Maltaisuus on karheaa ja mausteet napakoita. Finaali jää varsin lyhyeksi ja värittömäksi.

Arvio: Tämä oli itselleni tämän Tamnavulinin Taste Boxin heikoin esitys. Usein pidän sävykkäistä viiniviimeistelyistä, mutta tässä tynnyrin vaikutus on kovasti hankala kautta linjan. Lopuksi rinnalla maistettu Sherry Cask Edition tuntui huimasti tätä kypsemmältä viskiltä joka suhteessa. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Tamnavulin Red Wine Cask Edition Spanish Grenache Finish 40%

Tamnavulinin Taste Boxissa on Red Wine Cask Editioneita kaksi. Tämä on nyt se espanjalaisessa Grenachessa viimeistelty versio. Aiempi German Pinot Noir Finish ei tehnyt kyllä erityistä vaikutusta.

Tamnavulin Red Wine Cask Edition Spanish Grenache Finish

(40%, OB, 2022, American Oak Barrel, Finished in Spanish Grenache Casks, Batch 001075, Part of the Taste Box, 10 cl)

Tuoksu: Tammisempi ja kuivempi kuin Pinot Noir -versio. Viinisyys on mukana kireänä, marjaisuudessa on melkoisesti hapokkuutta. Persikkaa ja banaania pilkistää kuitenkin makeana taustalta, hunajaisuutta ja vaniljaakin löytyy. Keltaista luumua, hiukan suklaata, kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta.

Maku: Viinimäinen ja hapokas, tamminen ja marjaisa. Napakka mausteisuus, vaniljaiset nuotit ja omenainen raikkaus pitävät paketin kasassa. Sitruksisuus ja ruohoisuus tuntuvat melkeinpä raikkailta, eikä viinikään aiheuta liikaa sivuääniä. Suutuntuma on kevyt, mutta runko tuntuu suhteellisen tasapainoiselta. Maltaisuutta, hapokkuutta, aivan miellyttävää hedelmäisyyttä, persikkaa ja omenaa. Jälkimaku on hapokas ja hiukan kitkerä, viininen ja marjaisa, mutta tammi pysyy onneksi aisoissa. Vaniljaa, maltaisuutta, päärynää, mustaa teetä, hunajaa. Nätti pippurisuus, pieni pähkinäinen karvaus. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Näistä punaviiniviimeistelyistä tämä vie voiton, niukalla erolla. 79/100

Tamnavulin Red Wine Cask Edition German Pinot Noir Finish 40%

Red Wine Cask Editioneita löytyi Tamnavulinin The Taste Boxista kaksi. Tämä on nyt se saksalaisessa Pinot Noirissa finistelty versio. Isossa pullossa tätä myydään tiettävästi Red Wine Cask Edition No. 3 -nimellä. Pikkupullossa tuota numeroa ei näy, mutta Batch-koodi on täysin sama.

Tamnavulin Red Wine Cask Edition German Pinot Noir Finish

(40%, OB, 2022, American Oak Barrel, Finished in German Pinot Noir Casks, Batch 000164, Part of the Taste Box, 10 cl)

Tuoksu: Marjaisa, varsin banaaninen ja viinimäisen tunkkainen. Tammi tulee tuoreena läpi. Hedelmissä on vähän keitetty tunnelma, sekahedelmää ja siirappia. Hunajaa, vaniljaa, hiukan ruohoisuutta ja happamuutta. Hiukan jogurttinen vivahde, maltaisuutta ja mysliä. Kermaisuutta ja toffeeta.

Maku: Marjaisuus korostuu happamana ja kirpeänä. Tammi tulee tuoreena ja tanniinisena läpi. Ruohoinen kitkeryys ja vähän epäkypsä jyväisyys korostuvat, mutta hunajainen ja vähän siirappinenkin sekahedelmä pehmentävät otetta. Hapanta kermaisuutta, mysliä, kuivattua aprikoosia, viinimäisiä piirteitä. Suutuntuma on kevyt ja runko hento, mutta kitkerä sitruksisuus ja napakat mausteet tuovat kuitenkin ryhtiä olemukseen. Maltaisuutta, kermatoffeeta, keltaista luumua. Jälkimaku on edelleen varsin hapan, vaikka hunajainen sekahedelmä vähän makeutta tuokin. Kitkerä sitrus, jyväisyys, ruohoisuus ja hapokas marjaisuus pyörivät kielen päällä, viinimäisyys ja reipas tammisyys pysyvät pisimpään kyydissä. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ei tämä nyt varsinaista makujen sinfoniaa ole. Toisaalta viskintekijää pitää arvostaa siitä, että tällaisella tynnyripuljauksella on saatu nuori ja vähän raaka viski muuttumaan edes jossain määrin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Helposti juotava ja nuorekas perusmalt”.

Tamnavulin Double Cask 40%

Tamnavulin on niputtanut viisi tuplakokoista eli kymmenen senttilitran miniatyyriä yhteen The Taste Boxiin. Alhainen 40-tilavuusprosentin pullotusvahvuus ei houkuttele viskiharrastajia, mutta ihan kiinnostuksesta silti nappasin tällaisen paketin mukaani jo joitain aikoja sitten.

Tässäpähän on nyt sitten mahdollisuus testata viittä Tamnaa perätysten ihan ajatuksella. Näistä Sherry Cask Edition on tosin maistettu jo pari vuotta sitten, ja se oli ihan myönteinen yllätys. Mutta nyt Double Caskin kimppuun.

Tamnavulin Double Cask

(40%, OB, 2022, American Oak, Sherry Cask Finish, Batch 0308, Part of the Taste Box, 10 cl)

Tuoksu: Maltainen ja banaaninen, täynnä voitaikinaa ja hunajaa. Ylikypsä hedelmäisyys on varsin reipasta, luumukeittoa ja rusinasoppaa. Sherryinen puolikin tulee esille hiukan suklaisena ja kanelisena, mutta tammi saa tämän heti tuntumaan todella nuorelta ja hiukan epäkypsältäkin. Vähän puisevuutta ja kireää mausteisuutta, jyväisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Hyvin kevyt ja helposti lähestyttävä. Maitosuklaa ja maltaisuus tulevat kärjessä, tammi ja mausteet avautuvat sen jälkeen. Vanilja, kaneli ja vähän käsitelty puu ovat voimakkaasti esillä – kovin paljon muuta ei olekaan. Hiukan kevyttä siirappisuutta, vähän rusinasoppaa, siinä se. Suutuntuma on hento ja runko vähän vetinen. Vähän jotain murokeksiäkin löytyy, inkivääriä ja pistäviä sävyjä, leivosmaisuuttakin. Jälkimaku pyörii edelleen samalla tontilla, mutta happamuus lisääntyy. Jyväisyys ja tietty vähän lenseä puuroisuus ovat selvästi mukana, tammessa on kitkerä sävy. Suklaa ja rusinat pitävät hunajan kanssa makeutta yllä. Finaali on melko lyhyt ja yksioikoinen.

Arvio: Hyvin simppeli perusviski. Helposti lähestyttävä, mutta ei herätä suuria tunteita. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whiskynotes 77/100.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray 55,6%

Vaihteeksi maisteluun päätyi indie-Dalmorea, mitä ei tapahdu kovin usein. Nyt pullottajana on Dewar Rattray. Kymppivuotias liemi on ex-bourbonissa lilluttelun jälkeen vieläpä viimeistelty ex-PX:ssä.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray

(55,6%, Dewar Rattray, 23.4.2007–31.8.2017, Cask No. 2120, Bourbon Hogshead, PX Sherry Hogshead Finish, 70 cl)

Tuoksu: Sherry tuntuu rusinaisena ja maitosuklaisena, mutta tamminen pohjavire tulee läpi terävänä ja jopa vähän raakana. Toskaomenaa, poltettua sokeria, seassa varsin miellyttävä paahteisuus ja karamelli. Aprikoosia, hiukan ananasta. Maltaisuutta, jyväisyyttä ja vaniljaa. Vesilisä avaa sitrusta ja kukkaisuutta.

Maku: Todella kerrostunut heti alusta alkaen. Sherry on pinnassa siirappisena, suklaisena ja todella makeana, mutta heti sen perään tulee tamminen, rouhean maltainen ja jopa jyväinen toinen esitys. Karamellia ja kermatoffeeta, toisaalla taas banaanista mausteisuutta ja persikkavetoista hedelmäsalaattia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi erittäin levällään. Öljyisyyttä, pippuria, paahteisuutta ja pientä savun ailahdustakin. Jälkimaku on melkoinen sekamelska rusinaa, suklaata, karamellia, tanniinisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Öljyisyys ja tammi saavat seurakseen muovailuvahaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta.

Arvio: Erikoinen ja kerrostunut esitys. Ei oikein osu miltään osin kohdalleen. Siitä huolimatta tässä on jotain aidosti kiinnostavaakin, toisin kuin monissa geneerisissä tax free -pullotteissa, joita on tullut tältä tislaamolta viime vuosina maistettua. Ei tätä siis voi täysin dissatakaan, koska viskin verraten nuori ikä ja speksitkin ovat tiedossa. 80/100

The Dalmore 15 yo 40%

Arvostan Richard Patersonin työtä Dalmoren tislaamolla, mutta sen tuotanto ei ole kuitenkaan omalla kohdallani oikein osunut kohdalleen. Ehkä pitäisi joskus päästä maistamaan jotain oikein erityistä Dalmorea, mutta kun perussarja ei oikein vakuuta, sellaisestakaan ei haluaisi maksaa.

Olen myös vieraillut tislaamolla, enkä varsinaisesti vaikuttunut sielläkään. Ranskalaiseen tapaan juuri mitään ei päässyt näkemään eikä mitään saanut kuvata. Kun monessa muussa tislaamossa pääsee varastoon maistelemaan, siellä nähtiin vain tynnyreitä ovelta, ja sen jälkeen piti vielä katsella puuduttava markkinointivideo ennen tastingia. Myös se tasting oli täysin normipullotteista rakennettu, eikä yhtään spesiaalia ollut mukana. Eikä Patersoniakaan näkynyt.

Maistelussa nyt kuitenkin vielä tällaista perussarjan 15-vuotiasta Dalmorea arviolta vuodelta 2018. Olen maistanut tätäkin julkaisua monta kertaa vuosien saatossa, myös siellä tislaamolla, mutta aina on jäänyt nuotittamatta. Ehkä sekin kertoo jotain.

The Dalmore 15 yo

(40%, OB, +/- 2018, American White Oak & Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, appelsiinimehumainen, rusinainen ja hiukan lenseä. Kanelia, vaniljaa, karheaa tammisuutta. Sherryssä on tiettyä kerroksellisuutta, mausteita ja rasvaista suklaisuutta, joka ei aivan asetu kohdilleen. Toffeeta ja hiukan jouluisia sävyjä. Toskaomenaa ja jotain karamellisoitua kautta linjan.

Maku: Maltainen ja rusinainen. Leipämäinen paahteisuus saa tämän tuntumaan ikäistään nuoremmalta, tammi on melko päällekäyvää ja tietty puuromainen lenseys on mukana. Voita ja toffeeta, rasvaista suklaata, kevyttä kahvisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Sherry tuntuu maussakin kerrokselliselta ja levottomalta. Sitrusta, kanelia, jouluisia mausteita ja pientä kuparisuutta. Jälkimaku on varsin napakka kaikessa mausteisuudessaan. Maltaisuus pysyy yhä vahvana, rusina ja suklaa tuovat hiukan makeutta. Sitruksisuus on varsin kirpeää. Tammi ottaa vähitellen vallan, myslistä ja jyväistä karheutta puskee pintaan, kirpeää hilloisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen haastava tapaus. Hiukan rakennetulta tuntuva kokonaisuus, jossa maltainen lenseys on lopulta vähän karua omaan makuuni. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Tamnavulin Sherry Cask Edition 40%

Tamnavulinilta tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tällainen vähän korkeamman profiilin edullinen julkaisu, joka on huomioitu laajalti eri puolilla. Sherryviimeistelty viski vaikuttaa hintaluokassaan kieltämättä lupaavalta.

Viimeistely on pakkauksen mukaan ranskalaishenkisesti ”finessed” ja batch-numeron kanssa pelataan, vaikka kyse on edullisen pään kuluttajatuotteesta. Tai ehkä näitä tulee vielä muitakin batcheja, mene ja tiedä. Eniten tietysti kiinnostaa, mitä on pullon sisällä.

Tamnavulin Sherry Cask Edition

(40%, OB, +/- 2021, Batch No. 30502, American Oak Barrels and Finessed in Three Different Types of Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta tammea ja erottuvaa maltaisuutta. Sherry tulee esiin rusinaisena ja hitusen suolaisena mutta ei kovin syvänä. Hapokkuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Vaniljaa, mausteisuutta ja teroitettua lyijykynää tulee tammen kyytipoikana. Maitokahvinen vivahde, toffeeta ja pähkinää. Yleisilme hyvin nuori.

Maku: Suklaata, sherryä ja tammea. Ensivaikutelma on pehmeä ja hedelmäisen makea, mutta tammi ja kitkerä mausteisuus ottavat nopeasti kiinni. Lyijykynää, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta, marjaisuutta. Suutuntuma on varsin pehmeä mutta runko hiukan ohut. Maltaisuutta, kuivattua aprikoosia, rusinaa, vaniljaa, pientä leipämäisyyttä ja jyväisyyttä. Jälkimaku on kahvinen ja hiukan karvas, vaikka sherry ja hedelmät pysyvätkin hetken kyydissä. Pähkinää ja kitkerää sitruksisuutta, hiukan kanelia ja jyväistä maltaisuutta. Mysliä, rusinaa, kuivattuja marjoja. Finaali jää lopulta melko lyhyeksi.

Arvio: Nuoren oloinen sherryviski on lopulta ihan miellyttävä kokemus näissä puitteissa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Mainio ponnahduslauta perusblendeistä ylöspäin”.

Jura 10 yo ’Map Label’ 43%

Viskiharrastajasta lyötiin tällä härkäviikolla ilmat pihalle Juran tuoreella miniatyyrisetillä. Ensin pehmitettiin Journeylla, sitten iskettiin vyön alle 10-vuotiaalla ja lopulta annettiin säälimätön koukku niskaan Seven Woodilla.

Onneksi kaapin perukoilta löytyi vielä pelastus. Lasissa tältä erää viimeisenä Jura-koitoksena vanhaa perussarjaa 1990-luvulta. Smoke On The Waterin Hannun mukaan tässä oli vielä sitä jotain.

Jura 10 yo ’Map Label’

(43%, OB, 1990’s, Old Square Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, suklainen ja miellyttävän likainen. Hiukan kumisuutta ja öljyä. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rusinoissa löytyy. Luumua, appelsiinimarmeladia, valkosuklaata. Tammi on kypsän ja paahtuneen oloisesti esillä. Pieni turpeinen vivahde on mukana. Mausteisuutta ja aromaattisuutta.

Maku: Hedelmäinen, mausteinen ja yllättävänkin sherryinen. Selvästi erottuva laventeli tulee vastaan. Maltaisuus on napakkaa ja tammi melko kuivaa, siinä tämä on aivan erilainen verrattuna nykypullotteisiin. Rusinaa, kypsää luumua, hedelmäteetä, valkosuklaata, yrttejä, itämaisia mausteita. Likainen öljyisyys tuo tähän särmää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on maltainen ja mausteisen kirpeä. Metallisuutta, hiukan turpeisuutta, keltaista luumua, sitrusta, hiukan aprikoosia. Tammi tulee pintaan voimakkaan paahteisena ja kuivuu vähitellen. Sherryiset ja rusinaiset sävyt näyttäytyvät kauniisti, tumma yrttisyys toimii hyvin. Laventelin ailahdus. Kumia ja likaisuuttakin esiintyy sopivasti. Keskipitkä ja maukas finaali.

Arvio: Mainio peruspullote vuosien takaa. Aivan eri sarjassa uusiin verrattuna. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan varsin mainio ja turhaan aliarvostettu pullote”.