Month: joulukuu 2016

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release 56,9%

Benrinnesin erikoisjulkaisut ovat pyörineet pitkälti tuhdin sherryn varassa. Aiemmin maistamani 23-vuotias Benrinnes oli lähtökohdiltaan oivallinen mutta lopulta varsin rikkinen – toivottavasti tämä 21-vuotias olisi vähän paremmin balanssissa.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release

(56,9%, OB, 1992–2014, Special Release, Sherry Casks, 2892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomaton pähkinäisyys. Saksanpähkinää ja hasselpähkinää oikein kunnolla. Öljyisyys ja lihaisuus ovat vahvoina pinnassa. Kaikkineen tuntuu, että tässä on voimaa todella paljon. Kuivalihaa, rusinaa, maltaisuutta, tallia, tummaa suklaata, suolaista lakritsia – ja vähän rikkiäkin. Vesilisä avaa hunajaisuuden ja tuo lisää pehmeää suklaisuutta pintaan.

Maku: Selvästi sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Täyteläinen ja öljyinen profiili puskee suklaisuutta, luumua ja nahkaista tallisuutta oikein huolella. Raskaasta ja rasvaisesta lihaisuudesta tulee jo Mortlach mieleen. Maltaisuutta, tervaa, lakritsia, hiukan rikkiä. Suutuntuma on painava ja kihelmöivän mausteinen. Tammi on pinnassa, voimakkaan sinapin vivahde ja pippurisuus ovat läsnä. Vahva curry löytyy myös. Jälkimaku on karvaan pähkinäisyyden, imelän liköörimäisyyden ja voimakkaan tammen tykitystä. Tallimaisuus ja nahkaisuus ottavat mittaa öljystä ja lihaisuudesta. Mineraalisuutta, hapokkuutta, murokeksiä. Ja edelleen sitä rikkiä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä tulee esiin tuoretta inkivääriä ja makeaa pähkinäisyyttä.

Arvio: Todella pähkinäinen, öljyinen ja lihaisa viski. Haastava tapaus, jossa rikki on jälleen mukana. En pidä kaikesta tässä, mutta kompleksisuus tekee tästä silti erittäin mielenkiintoisen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Port Charlotte 2008/2014 Islay Barley 50%

Tänään maistelussa nuorehkoa Port Charlottea oletettavasti ex-bourbontynnyristä. Kosteaa Islayn ohraa on mallastettu tätä varten, joten fiilis on ihan omanlaisensa.

Port Charlotte 2008/2014 Islay Barley

(50%, OB, 15.10.2008–2014, 70 cl)

Tuoksu: Nokinen ja sitruksinen, muhkean turvesavuinen ja aavistuksen lihaisa. Mineraalisuutta, kirpeää omenaa, pientä lääkemäisyyttäkin – vaikka Port Charlottessa sellaista harvoin on. Maltaisuus on leipämäistä ja rouheaa, kaikkineen jokseenkin paljasta. Ehkä hiukan yksinkertainen nenä. Vesilisä tuo osterit mieleen.

Maku: Paljas ja todella hapokas. Sitruksinen ja mineraalinen puoli ovat voitolla, läpi tulee huomattavasti tisleen jyväistä makumaailmaa. Maltaisuus hetkellisesti jopa hallitsee, hiivaleipämäisenä ja paljaana. Nokisuus ja paksu turvesavuisuus ovat toki myös vahvasti läsnä, mutta suutuntuma jää aavistuksen ohueksi. Lihaisuutta ja ruohoisuutta sentään löytyy. Jälkimaku on suolainen ja maltainen, savuinen ja hiilinen. Tuhkaa, salmiakkia, tammisuutta, sitruunamehua, vihreää omenaa, hapokkuutta. Ruohoisuutta ja paljasta jyväisyyttäkin löytyy, mutta kaikkineen finaali jää melko vaatimattomaksi. Vesilisä availee pientä makeutta ja korostaa ruohoisia piirteitä.

Arvio: Nyt sattui kohdalle Port Charlotte, joka ei oikein vakuuta. Osin vielä hiukan kypsymätön tapaus, vaikka peruselementit ovatkin kunnossa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Magazine 70/100 (Chris Goodrum), 77/100 (Alwynne Gwilt).

Glenury Royal 36 yo 1970/2007, 57,9%

Diageo on julkaissut Glenuryn varastoista muutaman iäkkään viskin. Melkoisia harvinaisuuksia. Nyt maistelussa on 36-vuotias Glenury, joka on tislattu vuonna 1970. Voltit ovat iästä huolimatta korkeat, 57,9%.

Kokemukseni tislaamon tuotannosta on varsin ohut – vain yksi maistettu indie, Silver Sealin sherrykypsytetty yksilö, joka oli kiistatta huipputavaraa. Sen takia odotukseni tätäkin viskiä kohtaan ovat tapissa.

Glenury Royal 36 yo 1970/2007

(57,9%, OB, 1970–2007, 1926 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tammea, vaniljaa ja minttua. Miellyttävä, raikas hedelmäisyys, jossa persikka ja omena tuntuvat selvimmin. Hieno vahamaisuuden vaikutelma, mehiläisvahaa ja hunajaisuutta. Antiikkisuutta ja huonekaluvahaa myös. Kuivaa maltaisuutta. Yrtit toimivat tyylikkäästi. Vesilisä makeuttaa ja tuo päärynää.

Maku: Vahamainen ja räjähtävän voimakas. Herkän tuoksun jälkeen maku ei pidättele yhtään. Tammi on todella aktiivista ja pippuria riittää. Hedelmäisyys on jälleen persikkaista, mehiläisvahaa ja toffeefudgea riittää. Voimasta huolimatta sekaan mahtuu runsaasti minttua ja kukkaisia sävyjä. Suutuntuma on täyttä vahaa ja öljyä. Hapokasta maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa melko hapokkaana ja kirpeän hedelmäisenä. Tammi on edelleen varsin kovaotteista, vaikka kuivuminen onkin pitkällistä. Maltaisuutta, mehiläisvahaa, minttua, pippurisuutta, paahteisuutta, tumman suklaan karvautta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kukkaisuutta ja avaa hyvin sävyjä. Voimakkuus on muutenkin sitä luokkaa, että vedellä tekee mieli pelata paljon.

Arvio: Järeän tamminen ja iso viski, jota ikä ei ole nujertanut. Lujan ja aktiivisen tammen takia ei aivan niin nautinnollinen kuin odotin, mutta kompleksinen ja hieno silti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).