Bacardi

Aultmore 12 yo 2008/2021, Douglas Laing Old Particular 61,1%

En ole koskaan oikein innostunut yhdestäkään maistamastani Aultmoresta, mutta ehkä joskus sellainenkin sattuu vielä kohdalle. Nyt lasissa on sherrykypsytettyä Aultmorea, jota on päätynyt Douglas Laingin pullottamana Hollantiin. Erittäin kovat voltit tässä on, vaikka sherryvaikutus ei näytä päällepäin mitenkään kovin tuhdilta.

Aultmore 12 yo 2008/2021, Douglas Laing

(61,1%, Douglas Laing, Old Particular For The Dutch Emporium Stores, 9/2008–8/2021, Cask No. DL 14918, Sherry Butt, 380 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea kermatoffee tulee heti vastaan. Tikkunekkua, maapähkinävoita, nougat’ta, suolaista voita. Maitokahvia ja valkosuklaata, paahdettua mantelia, vaniljaa. Murokeksiä, hiukan puuromaisuutta, kevyttä kanelista mausteisuutta, pehmeää tammea. Vesilisä tuo pienen muovisen sivuäänen ja vähän sitrusta esiin.

Maku: Pehmeän ja kinuskisen makean tuoksun jälkeen maku tuntuu heti vähän kitkerältä, voltit lyövät voimalla läpi ja tammi kiristelee ikeniä. Kermaisuus ja suolainen voi ovat toki hyvin esillä maussakin, mutta toffeen ja maitokahvin rinnalla on vahva maltaisuus ja tuhti tammi, jossa on nuorekas sävy. Maitosuklaan, vaniljan ja murokeksin keskellä on pieni muovailuvahamainen sivujuonne. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka voltit tuovat jytinää ja öljyisyys jämäköittää tekstuuria. Jotain hyvin levotonta tässä kokonaisuudessa kuitenkin on. Jälkimaku kitkerän tamminen, karvaan pähkinäinen, maltainen ja kahvinen. Toffeemainen makeus yrittää pysyä kyydissä. Paahtuneisuus ja pureva mausteisuus jäävät lopuksi kielenpäälle. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tikkunekun ja maitosuklaan kauniisti pintaan.

Arvio: Jossain määrin levoton kokonaisuus. Makea tuoksu houkuttelee, mutta makuprofiili jää vähän kitkeräksi. 83/100

Aultmore 6 yo 2007/2013, Kintra 53,7%

Kintran tähän mennessä ainoa Aultmore vaikuttaa erikoiselta tapaukselta. Vain kuusivuotiasta liemeä on saatu butt-kokoisesta sherrytynskästä vain 110 putelia.

Aultmore 6 yo 2007/2013, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 5/2007–1/2013, Cask No. 900026, Sherry Butt, 110 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja makean maltainen, viljainen ja rusinainen. Kanelia, vaniljaa, napakkaa mausteisuutta, melkoisesti alkoholin terävyyttä. Jotain liuotinmaista ja vähän liimaistakin tässä on, vaikka suklainen pehmeys ja kuivattu aprikoosi vähän tasaavat repivyyttä. Vesilisällä löytyy makeaa sitrusta ja päärynää.

Maku: Nuori ja kovapintainen viski, nyt on liimapuu todella pinnassa. Liuotinta ja happoja. Sherryinen vivahde on silti mukana, rusinaa ja suklaata ainakin, mutta ruohoinen ja jyväinen puoli ottaa tästä nopeasti täysin vallan. Maltaisuus on vähän epäkypsää ja todella makeaa, hedelmäisyys kääntyy greipin happamuuteen. Suutuntuma on melko kevyt ja runko vähän epämääräinen. Kitkeryys saa seurakseen vähän pippuria ja kovaa tammea. Jälkimaku pyörii edelleen liimaisten ja liuotinmaisten sävyjen ympärillä, vaikka sherrykin pysyy yhä ohuesti kyydissä. Ruohoisuutta, jyväisyyttä, lenseää puuromaisuutta. Happamuutta, kitkeryyttä, karheaa tammea. Hiukan vaniljaa ja kanelia. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja availee vähän tölkkipäärynää.

Arvio: Varsin tyly nuori viski, kova ja kitkerä. 76/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 78/100.

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd 46%

Tällä kertaa kohdalle osui varsin niukalla infolla varustettu single cask -pullote Berryn valikoimista. Liemi on peräisin Royal Bracklan tislaamosta.

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2017, Hogshead, Cask No. 9911, 70 cl)

Tuoksu: Raikas, kirpeän hedelmäinen ja napakan maltainen. Tammi tulee varsin tuoreena ja rapsakkana heti läpi. Teroitettua lyijykynää, yrttisyyttä, teetä. Mineraalisuutta, sitruunaa, inkivääriä. Viinikumimaista, hiukan ujoa makeutta. Keltaista luumua, kirpeää omenaa. Vesilisä availee käsirasvaa ja lisää yrttejä.

Maku: Tiukan mausteinen ja vähän yllättävänkin painava. Tekstuuri on runsas, voita ja rasvaa. Kuitenkin sitruunainen kirpeys, hapokas omena ja voimakas pippuri käyvät päälle ihan tosissaan saman tien. Mysliä ja muroja, kuivattuja hedelmiä, jotain keksimäistä myös. Tammi tuntuu varsin paljaana ja tanniinisena. Runsasta maltaisuutta, oliiviöljyä ja ruohoisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteissaan napakka. Minttua ja limettiä, hiukan mantelimaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen mineraalisuuden, pippurin, maltaisuuden ja tammen ympärillä. Muromaisuus, kuivatut hedelmät ja pieni viinikumimaisuus ovat yhä kyydissä mukana. Öljyisyyttä ja voita. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Konstailematon, tislevetoinen esitys. Tällaisella harvoin voittaa uusia faneja puolelleen. Näistä on aina vaikea jälkikäteen muistaa yksityiskohtia. Ei tässäkään mitään suurempaa vikaa ole, mutta näin karu tyyli ei ehkä täysin puhuttele kuitenkaan. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

Aultmore 12 yo 46%

Uudella pakkauksella varustetut Aultmoret tulivat markkinoille kesällä 2015, osana The Last Great Malts -sarjaa. Näiden uusien core range -tuotteiden alaotsikoksi on laitettu Foggie Moss, joka viittaa tislaamon läheisellä sijaitsevaan romanttisen sumuiseen rahkasuohon.

Aultmore 12 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, rasvainen ja varsin rouhea tapaus. Kynttilää, parafiinia, vahamaisuutta, toisaalla taas vähän ummehtunutta hedelmää ja märkää heinää. Mineraalinen ja yrttinen napakkuus kuitenkin tuo hyvin tasapainoa. Sitruksisuutta, happoisuutta. Vesilisä tuo hiukan karamellia, kovaa toffeeta ja rasvaa esiin.

Maku: Odottamattoman täyteläinen, paksu ja öljyinen. Maltaisuus puskee päälle todella isosti. Tölkkihedelmää, vaniljaisuutta, hunajaa, mausteisuutta. Tammi tuntuu melko kireänä ja mineraalisuus kiristää vielä vähän lisää. Tietty ummehtuneisuus tässä tuntuu kautta linjan, märkä heinä ja ruohoisuus pysyvät mukana. Jälkimaku jää hiukan ohueksi kaiken jälkeen, vaikka maltaisuus onkin ylitsevuotavan runsasta. Hedelmäsalaattia, mineraalisuutta, heinää, tammisuutta, yrttejä. Sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa tasoa vielä entisestään, vapauttaa hedelmää ja hunajaa.

Arvio: Yllättävän iso viski. Tekisi mieli innostua tästä enemmänkin, koska tyyli on kohdallaan, mutta profiili ei kuitenkaan osu oikein makuhermooni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Alwynne Gwilt).

Royal Brackla 12 yo 40%

Bacardi lanseerasi Royal Bracklan uudelleen vuonna 2015. Valikoimaan tulivat 12-, 16- ja 21-vuotiaat viskit.

Ei ole sattumaa, että kaikki kynnelle kykenevät viinajätit pistävät näinä aikoina paukkuja pakkauksiin. Bracklakin sai kultasilauksen ja uuden lukeman hintalappuun saman tien.

Nyt maistelussa uuden setin nuorin viski, johon en pysty oikein kohdistamaan minkäänlaisia odotuksia. Maistellaan avoimin mielin.

Royal Brackla 12 yo

(40%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, leipäinen ja ummehtuneen hedelmäinen. Appelsiinimehua, kuparisuutta, pientä kirpeyttä. Tunkkaisuus aiheuttaa sen, ettei hedelmä tunnu missään vaiheessa kovin makealta. Tamminen ja mausteinen puoli on pinnassa, viski tuntuu varsin nuorelta ja lenseältä. Eikä erityisemmin säväytä kyllä.

Maku: Nostaa tasoa pykälän verran tuoksun jälkeen. Erittäin maltainen ja öljyinen. Oliiviöljyä ja tunkkaisuutta, mutta kirpeä sitruksisuus ja napakka tammisuus ovat selvästi paremmin auki kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja alhaisista volteista huolimatta ryhdikäs. Pientä hunajaisuutta ja mantelia. Jälkimaku pitää maltaisuuden erittäin vahvasti pinnassa. Leipäisyys ja briossi korostuvat. Sitruksisuus, kuivahko suklaisuus, pähkinät ja pieni suolaisuus maistuvat varsin herkullisilta. Öljyinen ja nuorekas, hyvin tamminen ja mausteinen ote säilyy keskipitkän finaalin loppuun saakka. Jälkimaku on tässä parasta.

Arvio: Ummehtuneen maltaisuuden jälkeen aukeaa kivasti, mutta keskitasolla pysytään. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Craigellachie 23 yo 46%

Vuonna 2014 Craigellachie teki näyttävän paluun kolmella tislaamopullotteella. Setin nuoremmat julkaisut, 13 yo ja 17 yo, eivät tehneet mainittavaa vaikutusta, mutta ehkä tämä vihdoin lunastaa odotukset. Kyseessä on jälleen kokonaan amerikkalaisessa valkotammessa kypsynyt viski.

Craigellachie 23 yo

(46%, OB, 2014, Batch No. 67 KA 23, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, akaasiahunajaa. Erittäin herkullinen. Hapokasta maltaisuutta, IPA-olutta, aprikoosia, omenaa. Eucalyptusta, minttua, ripaus inkivääriä. Hiukan savuakin taustalla. Valtavasti ulottuvuuksia, ikäistään vanhemman oloinen. Vesilisä vapauttaa ruohoisen ja kukkaisen puolen.

Maku: Vahamainen suutuntuma on heti liki täydellinen. Akaasiahunaja, siirappisuus, aprikoosi ja omena maistuvat hienosti. Toffeeta, mantelia, pehmeää mausteisuutta, hiukan pippuriakin, edelleen pieni savu mukana. Suolaisuutta. Kuiva tammisuus ja mehiläisvaha ovat todella kohdallaan. Eucalyptus ja minttu maistuvat. Maltaisuus tulee IPA-oluen kierteellä. Jälkimaku on silkkaa kuivaa tammea, hunajaa ja mausteisuutta. Suolaa, kevyttä savua, todella konsentroitunutta makeutta, aprikoosia, hilloisuutta, pähkinäisyyttä. Erittäin pitkä ja upea finaali. Vesilisä korostaa suolaisen kuivaa otetta. Silkkaa herkkua.

Arvio: Loistava viski, todella paljon ikäistään vanhemman oloinen. Elementtejä Clynelishin klassisesta Flora & Faunasta ja iäkkäämmistä Tomatineista, silti täysin omanlaisensa. Upea yllätys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.