Douglas McGibbon

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance 46%

Maistelussa kahdessa refill hogsheadissa huhujen mukaan noin yhdeksän vuotta kypsynyt Talisker, joka on vaaleaa kuin vesi. Pullottajana on Douglas Laingin omistama Douglas McGibbon, sarjana Provenance.

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Small Batch Bottling, Bottled Spring 2014, Refill Hogsheads, DMG 10227 & 10229, 70 cl)

Tuoksu: Todella raju raakatisleen hyöky heti kärkeen. Tylppä, turvesavuinen, raaka. Hiukan lihaisuutta, merivettä, pientä ummehtuneisuutta. Mietoa sitruunaisuutta, suolaa, märkää ruohoa. On kyllä erittäin suoraviivainen tuoksu, puhdasta tislettä ilman tammea. Huh. Vesilisä avaa raakaa banaania ja hunajamelonia.

Maku: Öljyinen ja suolainen, hiukan tuoksua jalostuneempi kokonaisuus. Maistuu ihan kypsyneeltä viskiltä jo, vaikka tammesta ei ole varsinaisesti vieläkään tietoa. Pehmeää turvesavua, parmankinkkua, sitruunaisuutta, raakaa omenaa. Mineraalisuus ja merivesi ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on öljyinen ja varsin painava. Hiukan tuhkaa, hapokkuutta, salmiakkia. Jälkimaussa tuhkaisuus vielä korostuu entisestään. Kuivaa turvesavua, napakkaa mausteisuutta, oliiveja, suolavettä. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tunteen kielen päälle. Vesilisä ei tuo juuri mitään lisää makuun, keventää vain tiukkaa otetta.

Arvio: Erittäin paljas ja suoraviivainen Talisker. Mielenkiintoinen, raaka ja hienostelematon. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Douglas McGibbon on Fred Douglas Laingin vuonna 1950 perustama pullotusyhtiö, jonka hän nimesi vaimonsa isoisän, legendaarisen Islayn tislaajan mukaan.

Douglas McGibbon on ollut osa Douglas Laingia, ja kun perheyhtiö ositettiin 2013, Provenance-sarja jäi Fred Laingin johtamalle Douglas Laingille. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut Hunter Laing, jolta löytyy muun muassa Old Malt Cask -sarja.

Selvää, eikö?

Nyt käsissä on 15-vuotias Blair Athol suoraan ex-sherrytynnyristä.

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Summer 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9757, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Siirappia on rutkasti, siellä on persikkaa ja päärynää säilöttynä. Hiukan ylikypsä vaikutelma, tiettyä tunkkaisuutta, vaikka rakenne ei sinänsä vaikuta paksulta. Kovia toffeekarkkeja, hunajamelonia, mehiläisvahaa, marsipaania. Makea ja hiukan erikoinen kokonaisuus, mielenkiintoinen toki.

Maku: Siirappinen ja maltainen. Kinuskikastike on pinnassa, suutuntuma hyvin kermainen. Tammisuus näyttäytyy mutta hautautuu pian makeiden säilykehedelmien alle. Maltaisuus on makeaa ja melko hapokasta. Toffeeta ja hunajaa riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän tammisena, mutta jälleen makeus iskee: siirappia, kinuskia, karkkisekoituksia, päärynää, purukumia. Keskipitkä finaali päättyy sentään tammiseen nuottiin.

Arvio: Karkkiviski, jossa tammi taistelee siirapin kanssa loppuun asti. Miellyttävä yllätys. 86/100