Highland

Old Pulteney Vintage 1990, 46%

Old Pulteneyn kevyesti turpeinen 1990-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreistä, joissa on aiemmin kypsynyt savuviskiä.

Kikkailun makua? Ehkä. Pultikan paras puoli ei ole koskaan ollut siinä, että se kestäisi tynnyröintejä erityisen hyvin.

Old Pulteney Vintage 1990

(46%, OB, +/-2014, Lightly Peated, 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen, tuoreen ruohoinen ja hunajainen. Maltaisuudessa on hiivainen ja runsas luonne, tammikin tuntuu tässä erityisen makealta. Toisaalta mukava yrttisyys ja mineraalisuus tasapainottavat tuoksua. Ehkä täältä pienen savunkin jostain taustalta löytää. Vesilisällä tulee nestesaippuaa pintaan.

Maku: Runsaan omenainen, makean sitruunainen, mineraalinen ja nyt jo hiukan savuinen. Turpeisuudessa on pientä ummehtuneisuutta, samoin kuin maltaisuudessa, joka on edelleen hiukan hiivaista ja leipämäistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tammi tuo enimmäkseen vaniljaa ja hunajaisia sitrushedelmiä. Suolaisuus nousee kuitenkin hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja hapokkaan omenainen. Tammi kuivahtaa selvästi, ja myös pieni turvesavu kääntyy varsin kuivaksi. Mineraalinen ja suolainen puoli korostuvat. Melko pitkä mutta kovasti ohentuva jälkimaku. Vesilisä tuo ruohoa ja apilaa.

Arvio: Hetkellisesti hyvinkin maukas Pulteney, mutta savuisuus ei tässä aina ihan löydä paikkaansa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler, Cask #1483, 53,0%

Saksalainen Whiskykanzler nappasi pari vuotta sitten tällaisen tumman sherryherkun Glendronachilta. Kyse on siis berliiniläistä Wein & Whisky -kauppaa ja Berliinin maineikasta Whiskyherbst-festaria pyörittävästä firmasta, joten tältä pullotteeltakin voi odottaa jonkinmoista laatua. Maistetaan pois.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler

(53,0%, OB for http://www.whiskykanzler.de, 16.2.1996–8/2013, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, Cask No. 1483, 678 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja kahvinen. Todella tumma ja painava sherrytuoksu, jossa siirappinen makeus lymyää pinnan alla ilmeisenä. Savumakkaraa, hiiltyneeksi paistettua possunfileetä, jotain karamellisoitunutta. Luumuhilloa ja suklaisuutta. Tallia ja jotain hiukan tupakkaistakin tässä on. Vesilisä nostaa vähän ruutia.

Maku: Todella makea. Siirappinen, kermatoffeemainen makeus hallitsee kokonaisuutta. Tuoksun kahvisuus ja lihaisuus jäävät taka-alalle, vaikka tumma lakritsisuus muistuttaakin tämän yrttisestä ja tallisesta puolesta. Hiukan rikkinen vivahde on mukana. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, mausteetkin ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Tamminen ja nahkainen puoli tulevat vähitellen myös mukaan. Jälkimaku alkaa siirappisen makeana ja paksuna, tumman suklaisena ja kahvisena. Vähitellen tammi, kaneli, neilikka, luumu, lakritsi ja yrtit tulevat mukaan kuvaan. Varsin pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä korostaa tammea ja tanniineja selvästi.

Arvio: Hiukan liian makea, mutta muuten jälleen kerran oivallinen Glendronach. 89/100

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Editionia harvemmin näkee, olen itse maistanut aiemmin niistä yhden. Nyt käsissä vuonna 1998 tislattu ja vuonna 2010 pullotettu yksilö.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition

(40%, OB, 1998–2010, Double Matured in Muscat Wine-Wood, Batch RL/98-10U, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, maltainen ja makea. Varsin marjaisa, mansikkaa ja vadelmaa nousee runsaasti esiin. Hiukan esanssisuutta, jotain parfyymin kaltaista. Karkkisuutta (kovia hedelmäkarkkeja) ja hunajaa. Maltaisuus on kuivaa ja muromaista, tammi pukkaa mausteita ihan kunnolla. Silti hiukan rakenneltu.

Maku: Mansikkainen ja vaniljainen, tamminen ja napakka. Maltaisuus on hiukan raakana pinnassa, puuromaisena ja hiukan jyväisenä jopa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tanniinit suipistavat suuta. Kovat hedelmäkarkit, esanssisuus ja keinotekoisen tuntuinen sitruksisuus hallitsevat kokonaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja tanniininen, imelän jälkiruokaviininen ja aavistuksen kireä. Erikoinen kokonaisuus, kovat hedelmäkarkit ja hapokas maltaisuus eivät löydä tasapainoa oikein millään. Marjaisuus ja aktiivinen tammisuus ovat vahvasti mukana. Korkeintaan keskipitkä finaali ei herätä sen suurempaa ihastusta.

Arvio: Hedelmäinen yleisviski on saanut karkkisen ja marjaisan käsittelyn. Balanssi on päässyt siinä tohinassa hiukan kärsimään. 82/100

Glendronach 18 yo 1993/2011 Cask #1, 54,9%

Glendronachin ykköstynnyri on peräisin kultaiselta vuodelta 1993. Tuolloin pistettiin 15. tammikuuta yhteensä yli kolmeenkymmeneen järjestysnumeroituun tynnyriin tislettä, jolle oli luvassa toistakymmentä vuotta ex-sherryn kovaa käsittelyä.

Muutama noista tynnyreistä on käsittääkseni vielä saapumatta markkinoille, mutta vitosbatchissa saatiin ulos tämä tynnyri numero yksi. Otan hatun päästä ja ryhdyn maistelemaan.

Glendronach 18 yo 1993/2011

(54,9%, OB, 15.1.1993–2011, Batch #5, Oloroso Sherry Butt, Cask No. 1, 509 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa suklaata ja balsamicoa. Joulukakun mausteita, luumuhilloa. Hyvällä tavalla raskas kokonaisuus. Öljyisyyttä, nahkaisuutta, tallimaisuutta, lihaisuutta (parmankinkkua). Sherryisyys on tummaa mutta silti siirappisen makeaa. Erittäin houkutteleva kattaus. Vesilisä saa esiin paahtuneisuutta ja kumia.

Maku: Kermainen ja täyteläinen, silkkaa herkuttelua. Luumua, suklaata, rusinaa, siirappia. Hiukan balsamicoa ja rasvaista lihaisuutta. Tallimaiset sävyt kääntyvät multaisuuteen ja satulaan. Uuniomenaa, erittäin kypsiä kirsikoita, tiettyä rancio-fiilistä. Melko napakka mausteisuus. Jälkimaku alkaa siirappisena ja imelän sherryisenä, kunnes tammi alkaa tehdä tekojaan. Mokkaisuus nousee, esiin tulee espressoa ja tanniineja. Kuivuminen on kuitenkin hallittua ja tyylikästä. Tumma suklaa, luumuhillo ja kuivaliha pysyvät kyydissä mukana hamaan loppuun saakka. Varsin pitkä ja mehukas finaali. Vesilisä korostaa makeutta mutta ei oikein pidä enää tasapainoa kasassa.

Arvio: Erittäin maukas sherryherkku. Vain makupaletin pieni kapeus ja vedenkeston rajoitukset estävät pistämästä tälle vielä kovempiakin pisteitä. Sherryinen makeus ja tamminen kuivuminen taistelevat eeppisesti. 90/100

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW, Cask #1822, 55,6%

Belgian ja Ranskan yhteinen Glendronach on kypsynyt ex-PX-tynnyrissä. Itse asiassa ensimmäistä kertaa maistan 2000-luvun single caskia Glendronachilta enkä oikein edes tiedä, mitä odottaa.

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW

(55,6%, OB for The Nectar & La Maison du Whisky, 21.2.2003–9/2015, Cask No. 1822, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 632 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas, erittäin suklainen ja taatelinen. Hevostallia, satulanahkaa, kuivalihaa. Siirappista makeutta ja ruskeaa sokeria. Uuniomenaa, rusinaa, viikunahilloa. Ylikypsiä luumuja. Maltaisuus tuntuu melko voimakkaana ja tammi vaikuttaa aktiiviselta. Lupaava tuoksu. Vesilisä tarjoilee hiukan toffeeta.

Maku: Todella makea. Selvästi yksioikoisempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa, mutta suklaisuus, siirappi ja taateli ovat silti herkullisesti esillä. Tallimaisuus tulee varsin robustina läpi, samoin maltaisuudessa on karhea sävy. Tammi kuivattaa suuta melkoisesti. Suutuntuma on silti varsin täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja tanniinisena. Taatelikakkua ja pientä rikkisyyttä. Siirappia, toffeeta, ylikypsiä hedelmiä, omenaa. Keskipitkä, mausteinen finaali. Vesilisällä mukaan tulee maitokahvinen sävy.

Arvio: Ikäisekseen suorastaan mahtava viski. Vertailukohta tislaamon 1990-luvun kultavuosiin vain on kova. 86/100

Glendronach 33 yo 40%

Lasissa tuttua iäkästä Glendronachia, josta nuotit ovat aina jääneet kirjaamatta ylös. Vaikutelma tästä on aiemmin ollut hiukan ohentunut, jopa väsynyt, mutta nyt pitää ottaa kunnon tyypit – tämä viski on ansainnut aikaa.

Glendronach 33 yo

(40%, OB, +/- 2008, Oloroso Sherry Oak, Bottle Code AV/326, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, tumman yrttinen ja varsin kuivalla tavalla tamminen. Vanhoja kirjoja, nahkaa. Intensiivinen marjaisuus, vadelmaa ja mansikkaa. Suklaisuutta runsaasti, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa. Yleisilmeessä on huomattavaa kuivaa ja huokoista olemusta. Hunajaa, maitokahvia, ruskeaa sokeria.

Maku: Öljyinen ja kuiva. Tammi menee todella rajoilla, yrttinen ja nahkainen puoli tulevat pinnassa. Joulukakku on kuivaa, hiukan piimäisyyttä kuitenkin mukana, neilikkaa ja kanelia. Kuivakkaa marjaisuutta. Suutuntuma jää tekstuuriltaan huokoiseksi, runko on hiukan väsynyt ja puu ottanut liikaa valtaa. Jälkimaku alkaa mukavan pippurisena ja tumman suklaisena, vaikka runko on ohentunut. Tammi on kuivaa, minttua ja neilikkaa riittää. Varsin pitkä, kihelmöivän mausteinen ja lopussa erittäin kuiva finaali.

Arvio: Rungoltaan ohentunut mutta sherryisyydessään tyylikäs ikäviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition 46%

Jostain syystä minulla on aina jäänyt Clynelishin Distillers Edition maistamatta, vaikka kaikki muut Diageon DE:t ovat tuttuja. Korjataanpa tilanne. Tämä on nyt sitten finistelty ex-olorosossa.

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition

(46%, OB, 1992–2007, Double matured in Oloroso Seco Sherry Wood, Batch Cl-Br: 170-2g, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsokerinen ja kukkainen, öljyinen ja kerroksellinen. Sherry tuntuu varsin ohuena, mutta silti sen mukana tulee kumisaapasmainen ummehtuneisuus. Alta löytyy metinen, kukkainen ja tiiviin öljyinen runko, joka edustaa klassista clynelishmäisyyttä. Rommirusinaa ja suklaata. Vesilisällä minttua ja yrttisyyttä.

Maku: Herkullinen metisyys ja mehiläisvahaisuus tulee heti läpi, muistuttaa vanhan Flora & Faunan parhaita hetkiä. Sen ympärille kuitenkin rakentuu hiukan sekava, sherryinen kokonaisuus, jossa on hedelmäkakkua, rusinaa ja rasvaista suklaata. Runsaasti mausteita ja melko aktiivista tammisuutta. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Suutuntuma on öljyinen, mutta runko on silti korkeintaan keskitäyteläinen. Tasapainossa on vähän tekemistä. Jälkimaku alkaa sokerisella ja mehiläisvahaisella otteella, jossa on tiettyä öljyisyyttä ja kiteisyyttä – ja se on tässä parasta. Jälleen sherryiset, imelät, rusinaiset ja suklaiset piirteet ovat mukana. Keskipitkä, varsin pippuriseksi ja puristavaksi käyvä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja kepeää yrttistä otetta.

Arvio: Jos homma olisi paremmin kasassa, kyseessä olisi huippuviski. Nytkin hyvää kyllä, ylitti selvästi odotukset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Martine Nouet), 85/100 (Ian Wisniewski).

Glendronach 24 yo 1990/2014 Cask #1162, 52,9%

Glendronachin Batch 11:een kuului kaksi pullotetta vuodelta 1990, kumpikin ex-PX:ää. Odotukset ovat zeniitissä, nämä ovat olleet todellisia suurherkkuja.

Glendronach 24 yo 1990/2014

(52,9%, OB, 5.9.1990–11/2014, Batch 11, Cask No. 1162, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaan ja taatelin juhlaa. Rusinaa, luumuhilloa, kaakaojauhetta. Yrttinen napakkuus on hienossa balanssissa vaahterasiirapin ja pähkinäisen makeuden kanssa. Kahvisuus on runsasta ja intensiivistä. Nahkainen ja tallimainen puoli tuo juuri sopivan robustiuden. Komeasti syvyyttä. Vesilisä avaa makeutta, nostaa juuri sopivasti kinuskia kahvisuuden rinnalle.

Maku: Erittäin täyteläinen ja muhkea, muttei hetkeäkään liian makea. Melko hapokas, tumma kahvisuus on vahvasti esillä. Taateli, luumuhillo ja rusina tuovat makeutta. Tumman suklaan intensiivisyys on läsnä joka hetki. Tammi ja mausteet ovat hetkittäin äärirajoilla, mikä tekee tästä myös todella mielenkiintoisen. Kompleksisuutta vielä lisää tämä nahkainen, lihaisa, hiukan lakritsinenkin puoli. Jälkimaku kulkee kahvisen ja maanläheisen avauksen jälkeen tumman suklaiseen ja paahteisen tammiseen suuntaan. Mausteita riittää. Taustalla uuniomenaa ja luumua. Erittäin pitkä ja monipolvinen finaali. Huh. Vesilisä tuo maitosuklaan ja vapauttaa lisää sävyjä kahvisuuden alta.

Arvio: Ikäluokkansa huippuja. Tynnyri ei ole väsähtänyt vielä yhtään, vaan kahvinen intensiteetti on melko mykistävällä tasolla. 92/100

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183, 51,3%

Glendronach on kahdenkympin iässä perinteisesti parhaimmillaan. Nyt maistossa jälleen yksi loistavien vuosikertojen sherryherkku.

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183

(51,3%, OB, 15.11.1991–10/2012, Batch #7, Cask #3183, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja raskas. Suklaata, taatelia, nahkaa. Sikaria, kirsikkaisuutta. Huomattava marjaisuus, vadelmaa ja mustaherukkaa. Tekstuuri on makean oloinen, tallinen puoli jää kevyeksi hunnuksi taustalle. Vesilisä vapauttaa estereitä runsain mitoin.

Maku: Makea ja marjaisa, suklainen ja rusinainen. Tamminen puraisu tekee hyvää, mausteisuus tulee joulukakun kautta. Silti tekstuurissa on jotain ohenevaa, ihan parhaiden tynnyreiden jämäkkyyteen ei päästä. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta body saisi olla isompikin. Jälkimaku kuivahtaa varsin nopeasti, tammisuus ja maisteisuus ottaa yliotteen kirsikkaisen suklaisesta ja siirappisen marjaisasta puolesta. Silti oikein tyylikäs ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä omenainen, kepeä hedelmäisyys tulee pintaan.

Arvio: Maukas mutta rungoltaan ehkä aavistuksen kevyeksi jäävä PX-sherryttely. 88/100

Old Pulteney Duncansby Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjassa on monenlaista veijaria mukana. Tämä Duncansby Head on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä, joten harvinaisen vähän on mitään kikkailua. Toivottavasti toimii.

Old Pulteney Duncansby Head

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Lighthouse Series, Bourbon & Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuoren oloinen, jyvämäisyyttä ja ruohoisuutta riittää. Maltaisuus on pinnassa kuivan keksimäisenä ja taustalla uhittelee hiukan karkea tammisuus. Suolaisuutta ja kirkasta öljyisyyttä. Päärynä tuo makeutta, samoin pieni vaniljaisuus. Kypsymätön kaikkineen. Vesilisä ohentaa tätä herkästi ja tuo saippuaisuutta esiin.

Maku: Rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa, mutta melko robusti ja kypsymätön siitä huolimatta. Suolainen ja likaisen rasvainen kokonaisuus, jossa raaka päärynä ei oikein riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko öljyinen. Tammi on aktiivista, pukkaa maustetta ja ärsykettä, mutta tasapaino ei ole kaikkineen järin kummoinen. Maltaisuus on jokseenkin kehittymätöntä ja jyväisyys paistaa läpi. Pientä toffeeta löytyy sentään. Jälkimaku kuivahtaa hiukan puisevaksi, Marie-keksiä ja sahajauhoa. Mukaan tulee hapanmaitotuotteita ja kitkerää sitruksisuutta. Finaali jää varsin lyhyeksi, vaikka mausteita vielä löytyykin. Vesilisällä löytyy neilikkaa ja lisää hiukan yllättäenkin sävyjä.

Arvio: Vaatimaton esitys. Ei hukkaa tislaamon perusluonnetta, mutta ei silti sytytä. 78/100