Highland

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured 53,7%

Glen Garioch julkaisi vuodenvaihteessa 2015–2016 tällaisen ex-sherryssä kypsyneen viskin tax free -myyntiin, tynnyrivahvuisena. Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured

(53,7%, OB, +/- 2015, Travel Retail, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja siirappisen makea, erittäin ruutinen ja taatelimainen. Todella paksu sherrytuoksu, joka on täynnä suklaata, luumuja, rusinoita ja ylikypsää kirsikkaa. Kaakaota ja munalikööriä, piimäkakkua ja rasvaa. Uuniomenaa, fariinisokeria, pähkinävoita, tammea ja mausteita. Vesilisä nostaa paahtuneisuutta ja mausteita pintaan.

Maku: Kermainen ja paksu, mutta ei aivan niin syvä kuin tuoksu antaa odottaa. Siirappista makeutta, tammen purevuutta, ylikypsien hedelmien vyöryä. Ruutisuus on edelleen järeää. Tallimaisuus ja nahkaisuus saavat mukaansa runsaan mausteisuuden, jossa on pippuria, kanelia ja valtava kirjo muitakin makuja. Suutuntuma on pehmeä mutta tammi tuo sopivan särmän. Uuniomenaa, taatelia, rusinaa, viikunaa, hiukan likaista rasvaisuutta. Jälkimaku lähtee todella ruutisena ja rikkisenä, munaliköörimäisenä ja imelänä, kunnes tammi, mausteet ja nahkaisuus alkavat vyöryä. Keskipitkä, napakasti kuivuva finaali. Vesilisä ohentaa profiilia varsin herkästi, nuorekkaat elementit nousevat pintaan.

Arvio: Suurieleinen viski, muhkea sherryisyys syö kaiken. Ruutisuus kulkee rajoilla, mutta silti homma toimii. 87/100

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Loch Lomond Original 40%

Loch Lomondin uudehko ikämerkitsemätön Original ei ole kuulunut viskikauppojen halutuimpiin viskeihin.

Nämä Lomondit ovat perinteisesti olleet tuotteita, joita on kartettu kuin viimeistä päivää – moni olisi valmis amputoimaan raajansa, kunhan ei tarvitsisi tällaiseen koskea. Kuulemma myös Kapteeni Haddock kiroilee, koska kittaa tämän tislaamon tuotantoa.

Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat myös olleet kurjia, mutta päätin silti antaa tälle mahdollisuuden. Pitää muistaa, että varsin huokeasta entry-level-tuotteesta on kyse.

Loch Lomond Original

(40%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Puuroinen ja märän pahvinen, äkkiseltään hiukan ilkeä tuoksu. Maltaisuutta on oikein olan takaa, samoin raakaa tammisuutta ja imelää vaniljaa. Toffeekarkkeja, siirappia, uuniomenaa, makeaa appelsiinia. Kun märästä pahvista pääsee ohi, taustalta löytyy sentään mukavasti mausteita ja suolapähkinää.

Maku: Selvästi parempaa kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Puuromainen maltaisuus ja nuori tammisuus dominoivat, mutta napakka suolaisuus ja imelä hedelmäisyys pelastavat kokonaisuudesta paljon. Mausteisuutta, hiukan pähkinää ja piparkakkua, toffeefudgea. Ihan mielenkiintoinen mineraalisuus ja happaman yrttiliköörimäinen vivahde. Suutuntuma on silti melko ohut ja osin vetinen. Märkä pahvi ei jätä rauhaan, mukana on myös palanutta puuta. Sekavaa on. Jälkimaku on omenainen, appelsiinimehumainen, edelleen puuroinen ja imelä. Vaniljaa, hiukan hunajaa, jyväisyyttä. Lyhyt ja varsin vaatimaton finaali.

Arvio: Taistelu märkää pahvia vastaan. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, joten mahdottoman ankara tätä kohtaan ei ole tarpeen olla. Mutta jos parempia viskejä on tarjolla, tätä voi huoletta välttää. 75/100

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #3386, 53,6%

Maistelussa Glendronachin kovasti pidetty PX-herkku pullotuserästä numero 11. Varsin tummalta ja järeältä vaikuttaa.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(53,6%, OB, 14.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3386, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja varsin voimakasta multaisuutta. Märkiä lehtiä, vanhoja kirjoja, piipputupakkaa. Luumuhilloa, karhunvatukkaa, mallassokeria. Pähkinäisyys on todella pinnassa, mantelia ja saksanpähkinää löytyy. Siirappia, balsamicoa, kirpeää kirsikkaisuutta. Hiukan ohut? Vesilisällä ruohoisuus korostuu.

Maku: Siirappisen makea, mutta samaan aikaan tammisen tanakka ja mausteisen pureva kokonaisuus. Selvästi isompi viski kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on täyteläinen ja sokerinen. Luumua, taatelia, tummaa suklaata, yrttejä ja nahkaisuutta. Tammi on vahvasti läsnä ja tietty multainen ja maanläheinen fiilis vetää palettia. Mausteisuus on neilikkaisella ja kanelisella tontilla, pientä pippuria unohtamatta. Aavistus rikkisyyttä ja espresson kitkeryyttä. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena ja siirappisen imelänä, mutta tammi kuivuu tyylikkäästi ja pitää homman kasassa. Luumua, kirsikkaa, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisä alkaa nopeasti hapottaa ja sekoittaa tasapainon.

Arvio: Suurimuotoinen viski, jossa on paljon erinomaisuutta. Ei silti mestaruussarjaa, koska tuoksu jää hiukan mausta jälkeen ja balanssissa on pieniä haasteita. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees 61,8%

Todella vähän on Lochsiden viskejä tullut vastaan. Tislaamohan suljettiin 1992 ja tuhottiin 2005. Nyt käsillä on erittäin kovilla volteilla varustettu yksilö, joka on viettänyt 17 vuotta refill-bourbonissa. Mielenkiintoista.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees

(61,8%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 18.9.1991–15.1.2009, Cask No. 15216, Refill Bourbon Barrel, 184 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kevyt, kukkainen ja vaniljainen. Mikään ei viestitä, että tässä olisi näin valtavan korkeat voltit. Päärynämarmeladia, mehiläisvahaa, sulaa voita, kermaisuutta. Tammilastuja, puuöljyä, jotain pientä liuotinmaisuutta. Hiukan konerasvaa ja likaisuutta taustalla. Ujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa karkkisuutta pintaan.

Maku: Voimakkuus tuntuu tiettynä pistona, mutta muuten maku jatkaa tuoksun kermaista ja pehmeän päärynäistä linjaa. Finlandia-marmeladikarkkeja, minttua, mausteisuutta. Tammi piiskaa melko aktiivisena ja nostattaa melkoiset löylyt. Alla on vaniljainen ja hedelmäkarkkinen runko, suutuntuma on öljyisyydessään melko kevyt. Tumma yrttisyys, rasva ja pieni lakritsi tuovat mukavasti särmää tähän. Jälkimaku on öljyinen, mehiläisvahainen ja runsaan vaniljainen. Päärynää, makeaa omenaa, viinirypäleitä, hiukan kookosta. Tammi kuivuu varsin vähän, karkkisuus ja minttu jatkuvat keskipitkän finaalin loppuun asti. Vesilisällä rypälemäisyys korostuu selvästi.

Arvio: Erittäin voimakas mutta silti varsin ujo ja sulkeutunut viski. Karkkisuutta riittää, mutta muuten karaktääri jää kovin hahmottomaksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Old Pulteney Vintage 1990, 46%

Old Pulteneyn kevyesti turpeinen 1990-vuosikertajulkaisu on peräisin ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreistä, joissa on aiemmin kypsynyt savuviskiä.

Kikkailun makua? Ehkä. Pultikan paras puoli ei ole koskaan ollut siinä, että se kestäisi tynnyröintejä erityisen hyvin.

Old Pulteney Vintage 1990

(46%, OB, +/-2014, Lightly Peated, 70 cl)

Tuoksu: Makean omenainen, tuoreen ruohoinen ja hunajainen. Maltaisuudessa on hiivainen ja runsas luonne, tammikin tuntuu tässä erityisen makealta. Toisaalta mukava yrttisyys ja mineraalisuus tasapainottavat tuoksua. Ehkä täältä pienen savunkin jostain taustalta löytää. Vesilisällä tulee nestesaippuaa pintaan.

Maku: Runsaan omenainen, makean sitruunainen, mineraalinen ja nyt jo hiukan savuinen. Turpeisuudessa on pientä ummehtuneisuutta, samoin kuin maltaisuudessa, joka on edelleen hiukan hiivaista ja leipämäistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tammi tuo enimmäkseen vaniljaa ja hunajaisia sitrushedelmiä. Suolaisuus nousee kuitenkin hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja hapokkaan omenainen. Tammi kuivahtaa selvästi, ja myös pieni turvesavu kääntyy varsin kuivaksi. Mineraalinen ja suolainen puoli korostuvat. Melko pitkä mutta kovasti ohentuva jälkimaku. Vesilisä tuo ruohoa ja apilaa.

Arvio: Hetkellisesti hyvinkin maukas Pulteney, mutta savuisuus ei tässä aina ihan löydä paikkaansa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler, Cask #1483, 53,0%

Saksalainen Whiskykanzler nappasi pari vuotta sitten tällaisen tumman sherryherkun Glendronachilta. Kyse on siis berliiniläistä Wein & Whisky -kauppaa ja Berliinin maineikasta Whiskyherbst-festaria pyörittävästä firmasta, joten tältä pullotteeltakin voi odottaa jonkinmoista laatua. Maistetaan pois.

Glendronach 17 yo 1996/2013 for Whiskykanzler

(53,0%, OB for http://www.whiskykanzler.de, 16.2.1996–8/2013, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, Cask No. 1483, 678 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja kahvinen. Todella tumma ja painava sherrytuoksu, jossa siirappinen makeus lymyää pinnan alla ilmeisenä. Savumakkaraa, hiiltyneeksi paistettua possunfileetä, jotain karamellisoitunutta. Luumuhilloa ja suklaisuutta. Tallia ja jotain hiukan tupakkaistakin tässä on. Vesilisä nostaa vähän ruutia.

Maku: Todella makea. Siirappinen, kermatoffeemainen makeus hallitsee kokonaisuutta. Tuoksun kahvisuus ja lihaisuus jäävät taka-alalle, vaikka tumma lakritsisuus muistuttaakin tämän yrttisestä ja tallisesta puolesta. Hiukan rikkinen vivahde on mukana. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, mausteetkin ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Tamminen ja nahkainen puoli tulevat vähitellen myös mukaan. Jälkimaku alkaa siirappisen makeana ja paksuna, tumman suklaisena ja kahvisena. Vähitellen tammi, kaneli, neilikka, luumu, lakritsi ja yrtit tulevat mukaan kuvaan. Varsin pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä korostaa tammea ja tanniineja selvästi.

Arvio: Hiukan liian makea, mutta muuten jälleen kerran oivallinen Glendronach. 89/100

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Editionia harvemmin näkee, olen itse maistanut aiemmin niistä yhden. Nyt käsissä vuonna 1998 tislattu ja vuonna 2010 pullotettu yksilö.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition

(40%, OB, 1998–2010, Double Matured in Muscat Wine-Wood, Batch RL/98-10U, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, maltainen ja makea. Varsin marjaisa, mansikkaa ja vadelmaa nousee runsaasti esiin. Hiukan esanssisuutta, jotain parfyymin kaltaista. Karkkisuutta (kovia hedelmäkarkkeja) ja hunajaa. Maltaisuus on kuivaa ja muromaista, tammi pukkaa mausteita ihan kunnolla. Silti hiukan rakenneltu.

Maku: Mansikkainen ja vaniljainen, tamminen ja napakka. Maltaisuus on hiukan raakana pinnassa, puuromaisena ja hiukan jyväisenä jopa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tanniinit suipistavat suuta. Kovat hedelmäkarkit, esanssisuus ja keinotekoisen tuntuinen sitruksisuus hallitsevat kokonaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja tanniininen, imelän jälkiruokaviininen ja aavistuksen kireä. Erikoinen kokonaisuus, kovat hedelmäkarkit ja hapokas maltaisuus eivät löydä tasapainoa oikein millään. Marjaisuus ja aktiivinen tammisuus ovat vahvasti mukana. Korkeintaan keskipitkä finaali ei herätä sen suurempaa ihastusta.

Arvio: Hedelmäinen yleisviski on saanut karkkisen ja marjaisan käsittelyn. Balanssi on päässyt siinä tohinassa hiukan kärsimään. 82/100

Glendronach 18 yo 1993/2011 Cask #1, 54,9%

Glendronachin ykköstynnyri on peräisin kultaiselta vuodelta 1993. Tuolloin pistettiin 15. tammikuuta yhteensä yli kolmeenkymmeneen järjestysnumeroituun tynnyriin tislettä, jolle oli luvassa toistakymmentä vuotta ex-sherryn kovaa käsittelyä.

Muutama noista tynnyreistä on käsittääkseni vielä saapumatta markkinoille, mutta vitosbatchissa saatiin ulos tämä tynnyri numero yksi. Otan hatun päästä ja ryhdyn maistelemaan.

Glendronach 18 yo 1993/2011

(54,9%, OB, 15.1.1993–2011, Batch #5, Oloroso Sherry Butt, Cask No. 1, 509 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa suklaata ja balsamicoa. Joulukakun mausteita, luumuhilloa. Hyvällä tavalla raskas kokonaisuus. Öljyisyyttä, nahkaisuutta, tallimaisuutta, lihaisuutta (parmankinkkua). Sherryisyys on tummaa mutta silti siirappisen makeaa. Erittäin houkutteleva kattaus. Vesilisä saa esiin paahtuneisuutta ja kumia.

Maku: Kermainen ja täyteläinen, silkkaa herkuttelua. Luumua, suklaata, rusinaa, siirappia. Hiukan balsamicoa ja rasvaista lihaisuutta. Tallimaiset sävyt kääntyvät multaisuuteen ja satulaan. Uuniomenaa, erittäin kypsiä kirsikoita, tiettyä rancio-fiilistä. Melko napakka mausteisuus. Jälkimaku alkaa siirappisena ja imelän sherryisenä, kunnes tammi alkaa tehdä tekojaan. Mokkaisuus nousee, esiin tulee espressoa ja tanniineja. Kuivuminen on kuitenkin hallittua ja tyylikästä. Tumma suklaa, luumuhillo ja kuivaliha pysyvät kyydissä mukana hamaan loppuun saakka. Varsin pitkä ja mehukas finaali. Vesilisä korostaa makeutta mutta ei oikein pidä enää tasapainoa kasassa.

Arvio: Erittäin maukas sherryherkku. Vain makupaletin pieni kapeus ja vedenkeston rajoitukset estävät pistämästä tälle vielä kovempiakin pisteitä. Sherryinen makeus ja tamminen kuivuminen taistelevat eeppisesti. 90/100

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW, Cask #1822, 55,6%

Belgian ja Ranskan yhteinen Glendronach on kypsynyt ex-PX-tynnyrissä. Itse asiassa ensimmäistä kertaa maistan 2000-luvun single caskia Glendronachilta enkä oikein edes tiedä, mitä odottaa.

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW

(55,6%, OB for The Nectar & La Maison du Whisky, 21.2.2003–9/2015, Cask No. 1822, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 632 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas, erittäin suklainen ja taatelinen. Hevostallia, satulanahkaa, kuivalihaa. Siirappista makeutta ja ruskeaa sokeria. Uuniomenaa, rusinaa, viikunahilloa. Ylikypsiä luumuja. Maltaisuus tuntuu melko voimakkaana ja tammi vaikuttaa aktiiviselta. Lupaava tuoksu. Vesilisä tarjoilee hiukan toffeeta.

Maku: Todella makea. Selvästi yksioikoisempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa, mutta suklaisuus, siirappi ja taateli ovat silti herkullisesti esillä. Tallimaisuus tulee varsin robustina läpi, samoin maltaisuudessa on karhea sävy. Tammi kuivattaa suuta melkoisesti. Suutuntuma on silti varsin täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja tanniinisena. Taatelikakkua ja pientä rikkisyyttä. Siirappia, toffeeta, ylikypsiä hedelmiä, omenaa. Keskipitkä, mausteinen finaali. Vesilisällä mukaan tulee maitokahvinen sävy.

Arvio: Ikäisekseen suorastaan mahtava viski. Vertailukohta tislaamon 1990-luvun kultavuosiin vain on kova. 86/100