Highland

Glendronach 23 yo 1993/2016 for The Nectar & LMDW 51,7%

Glendronachin vuosikerta 1993 herättää minussa varmaan ikuisesti suuria tunteita, joten tämä uunituore The Nectarin ja La Maison du Whiskyn yhteispullote on heti valtavien odotusten kohteena.

Parhaiden Glenkkujen tavoin tämäkin on kypsynyt koko ikänsä ex-sherryssä. Nyt ikää on 23 vuotta, mikä on pari vuotta enemmän kuin yleensä niiden kaikkein loisteliaimpien yksilöiden. Mutta maistetaan.

Glendronach 23 yo 1993/2016 for The Nectar & LMDW

(51,7%, OB for La Maison du Whisky & The Nectar, 19.2.1993–8/2016, Cask No. 447, Sherry Butt, 642 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, siirappinen ja pehmeän tallimainen. Yllättävän makea, mutta nahkasatula, tammi ja mausteet antavat hienosti ryhtiä ja särmää. Uuniomenaa, kinuskia, maapähkinävoita. Pieni ruutisuus, hiukan palanutta puuta. Piimäkakkua, kuivattuja hedelmiä, luumua, lakritsia. Upea on. Vesilisä tuo mentholia ja pienen ruohoisen vivahteen.

Maku: Suklainen makeus ja tammisen napakka mausteisuus ottavat välittömästi yhteen. Kohtaamisesta nousee nahkaisuutta, tallisuutta, siirappia, kandisokeria, luumua, rusinaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen, vaikka kaikkein tummimpaan ja tiivisrakenteisimpaan Glendronach-genreen tämä ei sukella. Balanssi on silti hieno, makea hedelmäisyys nousee komeasti järeän sherryn keskeltä. Jälkimaku on muhkean mausteinen ja herkullisesti kuivuva. Tumma suklaa, pieni lakritsisuus, nahkaisuus, talli, luumu, pähkinäisyys, ruuti, kaikki toimii upeasti. Erittäin pitkällisesti kuivuva finaali. Vesilisä ohentaa runkoa melko herkästi, kermaisuus korostuu.

Arvio: Erittäin tyylikäs, klassinen Glendronach. Suurherkkujen joukkoon välittömästi. 91/100

Ardmore Legacy 40%

Legacy julkaistiin 2014 korvaamaan Traditional Cask. Tisleestä 80 % on turpeista, 20 % ei-turpeista. Viimeistelyt on hoidettu QC-tynnyreissä.

Merkittävin muutos Traditional Caskiin verrattuna on volttien pudottaminen 46:sta 40:een. Samalla myös kylmäsuodatus on otettu mukaan. Lähtökohdat eivät siis ole mahdottoman lupaavat, mutta maistetaan.

Ardmore Legacy

(40%, OB, NAS, +/- 2015, Lightly Peated, Quarter Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja likaisen oloinen. Reipasta maltaisuutta, aamiaismuroja ja weetabixia. Vihreää omenaa, hunajamelonia, hiukan appelsiiniakin, mutta niiden seurana mietoa turvesavua ja nokisuutta. Tammi paistaa myös selvästi läpi. Ruohoisuutta, kuivaa heinää. Varsin ohut.

Maku: Maltainen, karamellinen ja paahtunut. Turvesavu tuntuu nokiselta ja vähän päälleliimatulta. Vihreää omenaa, limettiä, ruohoisuutta. Tammi on aktiivista ja tuo kihelmöiviä mausteita mukaan, mutta tanniinien takia syvyyttä ei juuri tule. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri varsin ohut. Paahteisuus, musta tee ja kitkerät sävyt jäävät pintaan leijumaan. Jälkimaku on varsin kuiva ja mausteinen. Tammi piiskaa homman kasaan, vaikka vihreää omenaa, inkivääriä, ruohoisuutta ja pientä karamellin makeutta silti esiintyy. Turvesavu kulkee mukana myös loppusuoralla. Finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Jää vieressä maistetun Traditional Caskin taakse kaikilla osa-alueilla. Maltaisuus ja tammisuus ovat hiukan yliohjautuvia, savu ei kaikilta osin tunnu integroituneelta eikä balanssi ole yleisesti ottaen aivan kohdallaan. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Ardmore Traditional Cask 46%

Ardmore pelaa rohkeasti turpeella ja QC:llä. Maistoin tätä jo muutamia vuosia sitten ja pidin kokemuksesta, mutta nuotit jäivät kirjoittamatta. Nyt tuli aika maistaa tämä uudemman kerran.

Ardmore Traditional Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2012, Peated, Finished in Quarter Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja kostean turpeinen. Märkiä lehtiä nuotiossa, pehmeää savua, maanläheistä tunnelmaa. Melko aktiivinen tammi on mukavasti balanssissa, vaikka yleisilme on kevyt. Hiukan eucalyptusta, kirpeää omenaa, selvästi erottuvaa vesimelonia. Päärynäkarkkeja, kurkkupastillia. Vesilisällä löytää mineraalisuutta.

Maku: Pehmeän turpeinen, vaniljainen, kuivan hedelmäinen ja hiukan hapokas. Savu on pehmeää ja tammi varsin mausteista ja tanniinista. Mainio tasapaino kaikesta huolimatta, kuivaan suutuntumaan ja hiukan ohueen tekstuuriin on saatu mahtumaan paljon hyviä asioita. Kirpeää omenaisuutta, persikkaa, kuivattua aprikoosia, ruohoisuutta, hiukan rasvaista happamuutta. Jälkimaku nostattaa kielelle eucalyptusta ja hiukan iäkkäämmistä viskeistä tuttua kurkkupastillisuutta. Toki tammen napakkuus, inkivääri, päärynä, aprikoosi ja muut hedelmät kertovat heti, että nuori viski on kyseessä. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee hiukan tuhkaa pintaan.

Arvio: Oikein maukas, kevyt ja erilainen savuviski. Tietyt kurkkupastilliset sävyt muistuttavat hetkellisesti paljon iäkkäämpien viskien piirteitä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Glengoyne Cask Strength Batch #2, 58,9%

Glengoynen Cask Strengthin ykkösbatchistä laajalti pidettiin, joten sarja sai jatkoa vielä samaisena vuonna 2013. Itselleni ei se ykkönenkään tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mutta ehkä pääsen tähän kakkossatsiin paremmin kärryille – maistetaan.

Glengoyne Cask Strength Batch #2

(58,9%, OB, Bottled 27.11.2013, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdisti toffeefudgea ja heinäisyyttä. Maltaisuus on vahvasti pinnassa. Hunajaa, paahdettuja pähkinöitä, mehiläisvahaa. Tallimainen sherryhenkisyys ja hapokas purevuus. Ruohoisia ja kireän omenaisia sävyjä. Raakaa banaania. Kuitenkin siirappinen sherrykin on mukana. Vesilisä tuo voikeksiä ja riisimuroja pintaan.

Maku: Kermainen, mausteinen ja järeä viski. Edelleen maltaisuus on melko raakana kärjessä, samoin hapokkuus. Suutuntuma on täyteläinen mutta maku silti hiukan sulkeutunut. Hedelmäisyys jää kuivan omenan ja kitkerän appelsiinin tasolle. Toffeefudgea, maitosuklaata ja kuorrutettuja maapähkinöitä toki riittää, samoin ruohoisia ja hapokkaita piirteitä. Tammikin tuntuu aktiivisena, pippurisena ja inkiväärisenä. Jälkimaku ajaa maltaisuudella ja tammella heti aivan rajoille. Kuivumisen yhteydessä tanniinit, hapokkuus, kuiva sitruksisuus ja mausteet tekevät selvää jälkeä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee todella hyvää, avaa reippaasti maitosuklaisuutta ja hillitsee happoja.

Arvio: Melkeinpä ykkösbatchin tasolla. Vesilisän kanssa tekee mieli pelata paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Old Pulteney Clipper Round The World 46%

Tämä purjehduskisan mukaan nimetty pullote tuli Old Pulteneylta halvimpaan hintaluokkaan 2014. Mielenkiintoista, että pullomäärä on kuitenkin eksaktisti tiedossa – eli eräänlaista Limited Editionia on kaikesta huolimatta haettu. Odotuksia tätä kohtaan ei silti juurikaan ole.

Old Pulteney Clipper Round The World

(46%, OB, Bottled 7/2014, Commemorative Bottle, 16200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makea. Paksua omenamehua, hunajaisuutta. Silti myös tietty suolaisuus tulee kaikesta läpi. Rapsakkaa maltaisuutta, hiukan puuroisuutta myös. Ruohoinen vivahde. Kanervaisuutta, hiukan rasvaisuutta, paahteisia sävyjä. Simppeli mutta mukava tuoksu. Vesilisä avaa viinikumia ja piparminttuista karkkisuutta.

Maku: Omenamehua, pirskahtelevaa hapokkuutta, varsin napakka suolaisuus. Old Pulteneyn ominaisluonne tulee hyvin esille. Tammisuus tuntuu nuorekkaana ja erittäin aktiivisena, tanniinit purevat kiinni mutta mausteisuudessa on miellyttävä pehmeys silti mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa kuiva. Jälkimaku lähtee rakentelemaan hapokkaan omenaisuuden, pehmeän vaniljaisuuden ja merellisen suolaisuuden kolmiyhteyden varaan. Kihelmöivä mausteisuus tuo mieleen makeisjauheen. Ruohoinen vivahde on mukana, samoin tammi puree loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä päärynä tulee esiin.

Arvio: Hiukan yksinkertainen ja selvästi nuori viski, mutta ei ollenkaan hassumpi. Ainakin Pultikan distillery character on tässä luonteenomaisella tavalla läsnä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured 53,7%

Glen Garioch julkaisi vuodenvaihteessa 2015–2016 tällaisen ex-sherryssä kypsyneen viskin tax free -myyntiin, tynnyrivahvuisena. Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured

(53,7%, OB, +/- 2015, Travel Retail, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja siirappisen makea, erittäin ruutinen ja taatelimainen. Todella paksu sherrytuoksu, joka on täynnä suklaata, luumuja, rusinoita ja ylikypsää kirsikkaa. Kaakaota ja munalikööriä, piimäkakkua ja rasvaa. Uuniomenaa, fariinisokeria, pähkinävoita, tammea ja mausteita. Vesilisä nostaa paahtuneisuutta ja mausteita pintaan.

Maku: Kermainen ja paksu, mutta ei aivan niin syvä kuin tuoksu antaa odottaa. Siirappista makeutta, tammen purevuutta, ylikypsien hedelmien vyöryä. Ruutisuus on edelleen järeää. Tallimaisuus ja nahkaisuus saavat mukaansa runsaan mausteisuuden, jossa on pippuria, kanelia ja valtava kirjo muitakin makuja. Suutuntuma on pehmeä mutta tammi tuo sopivan särmän. Uuniomenaa, taatelia, rusinaa, viikunaa, hiukan likaista rasvaisuutta. Jälkimaku lähtee todella ruutisena ja rikkisenä, munaliköörimäisenä ja imelänä, kunnes tammi, mausteet ja nahkaisuus alkavat vyöryä. Keskipitkä, napakasti kuivuva finaali. Vesilisä ohentaa profiilia varsin herkästi, nuorekkaat elementit nousevat pintaan.

Arvio: Suurieleinen viski, muhkea sherryisyys syö kaiken. Ruutisuus kulkee rajoilla, mutta silti homma toimii. 87/100

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Loch Lomond Original 40%

Loch Lomondin uudehko ikämerkitsemätön Original ei ole kuulunut viskikauppojen halutuimpiin viskeihin.

Nämä Lomondit ovat perinteisesti olleet tuotteita, joita on kartettu kuin viimeistä päivää – moni olisi valmis amputoimaan raajansa, kunhan ei tarvitsisi tällaiseen koskea. Kuulemma myös Kapteeni Haddock kiroilee, koska kittaa tämän tislaamon tuotantoa.

Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat myös olleet kurjia, mutta päätin silti antaa tälle mahdollisuuden. Pitää muistaa, että varsin huokeasta entry-level-tuotteesta on kyse.

Loch Lomond Original

(40%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Puuroinen ja märän pahvinen, äkkiseltään hiukan ilkeä tuoksu. Maltaisuutta on oikein olan takaa, samoin raakaa tammisuutta ja imelää vaniljaa. Toffeekarkkeja, siirappia, uuniomenaa, makeaa appelsiinia. Kun märästä pahvista pääsee ohi, taustalta löytyy sentään mukavasti mausteita ja suolapähkinää.

Maku: Selvästi parempaa kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Puuromainen maltaisuus ja nuori tammisuus dominoivat, mutta napakka suolaisuus ja imelä hedelmäisyys pelastavat kokonaisuudesta paljon. Mausteisuutta, hiukan pähkinää ja piparkakkua, toffeefudgea. Ihan mielenkiintoinen mineraalisuus ja happaman yrttiliköörimäinen vivahde. Suutuntuma on silti melko ohut ja osin vetinen. Märkä pahvi ei jätä rauhaan, mukana on myös palanutta puuta. Sekavaa on. Jälkimaku on omenainen, appelsiinimehumainen, edelleen puuroinen ja imelä. Vaniljaa, hiukan hunajaa, jyväisyyttä. Lyhyt ja varsin vaatimaton finaali.

Arvio: Taistelu märkää pahvia vastaan. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, joten mahdottoman ankara tätä kohtaan ei ole tarpeen olla. Mutta jos parempia viskejä on tarjolla, tätä voi huoletta välttää. 75/100

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #3386, 53,6%

Maistelussa Glendronachin kovasti pidetty PX-herkku pullotuserästä numero 11. Varsin tummalta ja järeältä vaikuttaa.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(53,6%, OB, 14.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3386, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja varsin voimakasta multaisuutta. Märkiä lehtiä, vanhoja kirjoja, piipputupakkaa. Luumuhilloa, karhunvatukkaa, mallassokeria. Pähkinäisyys on todella pinnassa, mantelia ja saksanpähkinää löytyy. Siirappia, balsamicoa, kirpeää kirsikkaisuutta. Hiukan ohut? Vesilisällä ruohoisuus korostuu.

Maku: Siirappisen makea, mutta samaan aikaan tammisen tanakka ja mausteisen pureva kokonaisuus. Selvästi isompi viski kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on täyteläinen ja sokerinen. Luumua, taatelia, tummaa suklaata, yrttejä ja nahkaisuutta. Tammi on vahvasti läsnä ja tietty multainen ja maanläheinen fiilis vetää palettia. Mausteisuus on neilikkaisella ja kanelisella tontilla, pientä pippuria unohtamatta. Aavistus rikkisyyttä ja espresson kitkeryyttä. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena ja siirappisen imelänä, mutta tammi kuivuu tyylikkäästi ja pitää homman kasassa. Luumua, kirsikkaa, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisä alkaa nopeasti hapottaa ja sekoittaa tasapainon.

Arvio: Suurimuotoinen viski, jossa on paljon erinomaisuutta. Ei silti mestaruussarjaa, koska tuoksu jää hiukan mausta jälkeen ja balanssissa on pieniä haasteita. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees 61,8%

Todella vähän on Lochsiden viskejä tullut vastaan. Tislaamohan suljettiin 1992 ja tuhottiin 2005. Nyt käsillä on erittäin kovilla volteilla varustettu yksilö, joka on viettänyt 17 vuotta refill-bourbonissa. Mielenkiintoista.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees

(61,8%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 18.9.1991–15.1.2009, Cask No. 15216, Refill Bourbon Barrel, 184 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kevyt, kukkainen ja vaniljainen. Mikään ei viestitä, että tässä olisi näin valtavan korkeat voltit. Päärynämarmeladia, mehiläisvahaa, sulaa voita, kermaisuutta. Tammilastuja, puuöljyä, jotain pientä liuotinmaisuutta. Hiukan konerasvaa ja likaisuutta taustalla. Ujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa karkkisuutta pintaan.

Maku: Voimakkuus tuntuu tiettynä pistona, mutta muuten maku jatkaa tuoksun kermaista ja pehmeän päärynäistä linjaa. Finlandia-marmeladikarkkeja, minttua, mausteisuutta. Tammi piiskaa melko aktiivisena ja nostattaa melkoiset löylyt. Alla on vaniljainen ja hedelmäkarkkinen runko, suutuntuma on öljyisyydessään melko kevyt. Tumma yrttisyys, rasva ja pieni lakritsi tuovat mukavasti särmää tähän. Jälkimaku on öljyinen, mehiläisvahainen ja runsaan vaniljainen. Päärynää, makeaa omenaa, viinirypäleitä, hiukan kookosta. Tammi kuivuu varsin vähän, karkkisuus ja minttu jatkuvat keskipitkän finaalin loppuun asti. Vesilisällä rypälemäisyys korostuu selvästi.

Arvio: Erittäin voimakas mutta silti varsin ujo ja sulkeutunut viski. Karkkisuutta riittää, mutta muuten karaktääri jää kovin hahmottomaksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).