Highland

Glendronach 20 yo 1995/2015 Cask #4074, 52,8%

Maistelussa brittimarkkinoille pullotettu Glendronach, joka on kypsynyt 20 vuotta PX:ssä. Taas käsissä näyttäisi pullomäärän perusteella olevan sellainen yksilö, joka on kypsynyt parissa eri tynnyrissä, mutta koska pullotus on tehty lopulta yhdestä puncheonista, se on voitu myydä single caskina.

Vastaava tapaus tuli maistettua äskettäin, Cask #3806. Siinäkin yhdestä puncheonista oli saatu yli 700 pulloa 19-vuotiasta viskiä, ja valistunut vierailija tiesi kommentissaan kertoa, miten asian laita näissä todella on.

Nyt tällä viskillä on ikää ja pullomäärääkin on vielä aavistuksen enemmän. Tässä voi siis olla kolmekin refill-tynnyriä alkuperäislähteenä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,8%, OB, 25.10.1995–11/2015, UK Exclusive, Cask #4074, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 735 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, hedelmäinen ja hiukan sulkeutunut. Omenaa, vaniljaa ja tammisuutta vahvasti mukana, luumu ja rusina tulevat esiin vasta niiden alta. Pieni tallisuus ja kellarimaisuuskin löytyy, nahkaisuutta ja hiukan mustetta. Leipämäistä maltaisuutta, perussävy on jopa kuivakka. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä.

Maku: Rusinaisuutta, hedelmää, pähkinää ja tammea. Suutuntuma on melko kermainen mutta runko tuntuu silti aavistuksen kevyeltä. Omena ja vanilja ovat edelleen vahvasti esillä, tammen mausteisuus ja tanniinit tuntuvat selvästi. Maltaisuutta, Weetabixia, nahkaisuutta. Yllättävän kuiva ollakseen PX-tynnyristä. Pähkinäistä karvautta on mukana myös runsaasti. Jälkimaku liikkuu tumman suklaan, luumun ja rusinan mailla. Saksanpähkinää, tammea, kanelia, pientä salmiakkisuutta. Hiukan tunkkainen ja kuivan sulkeutunut. Hedelmäinen makeus jää pienen sitruksisuuden ja omenan varaan. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa makeutta pintaan, ruskeaa sokeria etenkin.

Arvio: Rungoltaan hiukan kevyt ja makumaailmaan kuivakka yksilö. Jää käytännössä kaikilla osa-alueilla merkittävästi ohuemmaksi ja värittömämmäksi kuin vieressä verrokkina ollut Cask #447. Hyvää tämä silti on, mutta ei mene huippujen harvalukuiseen joukkoon. 87/100

Glengoyne Cask Strength Batch #3, 58,2%

Glengoynen CS-sarja on jatkunut varsin säännöllisesti vuositasolla. Olen aiemmin maistanut sekä Batch #1:n että Batch #2:n. Taso tuntui kakkoskierroksella säilyneen, joten maistetaan tämä kolmonenkin.

Glengoyne Cask Strength Batch #3

(58,2%, OB, NAS, +/-2014, 70 cl)

Tuoksu: Kermatoffeeta ja voita oikein olan takaa. Rasvaa riittää, samoin maltaisuutta ja siirappisuutta. Hiukan hapanta puuromaisuutta, heinäisyyttä, poltettua sokeria. Pistävä metallisuus, rautaa ja ummehtuneita sävyjä. Tölkkihedelmiä, persikkaa, makeaa appelsiinia. Pieni kitkerä vivahde taustalla. Vesilisä availee maitokahvia ja yrttisyyttä.

Maku: Kermaisuutta ja reipasta maltaisuutta. Toffeeta, ruskeaa sokeria. Viinimäiset tanniinit, melko vahvat mausteet tammisuuden mukana. Appelsiinia, karvasta pähkinäisyyttä, ruohoisuutta. Sherryvaikutus jää pieneen rusinaisuuteen ja siirappisiin vivahteisiin. Suutuntuma on melko täyteläinen. Heinäisyyttä, viljaisuutta, kuivaa hedelmää. Jälkimaku alkaa tallimaisilla ja nahkaisilla vivahteilla, kunnes varsinainen vyöry alkaa. Edelleen mukana on paljon voita, rasvaisuutta, kermatoffeeta ja maitosuklaata. Mantelimassaa, mausteisuutta, appelsiinia, karvautta, metallisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa sokerisuuden pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen viski. Liikkuu osittain eri suuntaan kuin Batch #2, jossa sherryvaikutus oli vahvempi. Nyt mennään enemmän tisleen ehdoilla. 84/100

Wolfburn Aurora 46%

Varhaista, nuorta Wolfburnia – tällä kertaa ensimmäisen täyttökerran bourbonista ja oloroso-sherrytynnyreistä. Etiketissä kyllä lukee ”Sherry Oak”, mutta informoidut lähteet ovat todenneet, että mukana olisi myös tuota ex-bourbonia.

Pidin kovasti tislaamon ensimmäisestä ulostulosta: Hand Crafted ylitti odotukseni, joten mielenkiinnolla tämän maistan.

Wolfburn Aurora

(46%, OB, NAS, 2016, 1st Fill Bourbon & Oloroso Sherry Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen ja hiukan ummehtunut. Juureksia kellarissa, multaa, kosteaa villasukkaa, märkää pahvia. Osin epämiellyttävä. Toisaalla taas omenainen, päärynäinen, kevyen rusinainen. Kuivattuja hedelmiä, viljaisuutta, kevyttä suolaisuutta. Turvesavu loistaa nyt poissaolollaan. Vesilisällä löytyy banaani.

Maku: Huimasti parempi kuin tuoksu. Maltaisuus ja viljaisuus ovat toki pääosassa, mutta tunnelma on raikas ja hedelmäinen. Tietty rapsakka merellisyys löytyy, mausteisuus ja tanniinit ovat varsin reippaita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja vaniljaisuus tulevat aktiivisen tammen kanssa voimalla läpi. Omena ja päärynä, ananas ja persikka maistuvat. Jälkimaku on happaman viljainen, hiukan rusinainen, mausteinen ja napakka. Ulottuvuuksia on niin niukasti, että ruohoisuus ja kukkaisuus lähinnä maistuvat. Finaali jää varsin lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä saa makean banaaniset sävyt pintaan.

Arvio: Ei oikein omaan makuuni millään tavalla. Tällaisesta tuoksusta toipuminen vaatii aina veronsa. Tisleen perusvire on edelleen lupaava, mutta kypsytyksen kanssa on oltava tarkkana. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glendronach Cask Strength Batch #6, 56,1%

Eilisen Glendronachin Cask Strength -sarjan Batch #5:n jälkeen heti Batch #6 kehiin. Nyt on jo tummemman värinkin perusteella erilaista tavaraa käsissä. Maistetaan pois.

Glendronach Cask Strength Batch #6

(56,1%, OB, 2016, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja siirappinen, paksu ja makea. Erittäin täyteläinen, runsaan liköörimäinen ja muhkean taatelinen. Luumua, viikunaa, hiukan lihaisuutta ja tallisuutta. Hiukan paahteisuutta, palanutta puuta, kuivaa heinää ja sikarilaatikkoa. Piimäkakkua ja rusinaa. Vesilisä tuo mukavasti tikkunekkua esiin.

Maku: Muhkean suklainen ja siirappinen. Taatelia, luumua, runsaasti mausteita – kanelia, inkivääriä, ripaus kardemummaa. Mukava pähkinäisyys. Kaakaojauhetta, hiukan maitokahvia, kermaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja napakan mausteinen. Tammi on melko reipasta mutta ei häiriöksi asti. Napakkaa maltaisuutta, nahkaisuutta, pieni lihaisa vivahde. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja kuivuvan tammen voimalla. Pieni kuiva savuisuus, nahkaisuus, kuivaliha, suolainen salmiakki, kuivattu luumu, kanelinen hedelmäkakku, seetrisyys, sikarilaatikko… Jälkimaku on paahteisuudessaan mielenkiintoinen ja melko pitkä. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja rauhoittelee tammea selvästi.

Arvio: Glendronachin CS minun makuuni. Genrensä parhaimmistoa. Vieressä maistettu Batch #5 jää melko reippaasti tämän varjoon. 89/100

Glendronach Cask Strength Batch #5, 55,3%

Glendronachin Cask Strength pääsi vuonna 2015 jo viidenteen erään. Batch #4 oli itse asiassa taas varsin maukas, joten odotan mielenkiinnolla tätä ja uusinta batchia. Ajattelin siis maistaa Batch #6:n heti tämän perään.

Glendronach Cask Strength Batch #5

(55,3%, OB, 2015, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja varsin maltainen. Weetabixia, pähkinäisyyttä, hiukan leipäisyyttä. Sherry ei jyrää, vaan tammisuus ja hedelmäisyys korostuvat. Muhkeaa omenaisuutta, hiukan (raakaa) luumua, kuivattuja banaanilastuja. Pieni suklaisuus on toki mukana. Varsin suoraviivainen. Vesilisä availee hapokkuutta ja raa’an heinäisiä sävyjä.

Maku: Täyteläinen ja voimakas. Todella maltainen ja mausteinen esitys, hapokkuutta ja leipäisyyttä riittää. Toki mukana on myös suklaisuutta, rusinaisuutta ja hiukan karamellimäisiä piirteitä, mutta Batch #4:n siirappisuus tästä puuttuu. Yrttisyyttä, kuivattuja hedelmiä, omenaa, viikunaa. Suutuntuma on paksun kermainen ja vahvan mausteinen. Jälkimaku on tammisuudessaan jopa raju, mausteisuus vyöryy inkiväärin ja pippurin voimalla. Melko kuiva ja karvas yleisilme, vaikka omenaa ja luumua löytyykin. Hunajaisuus ja pähkinäisyys tulevat onneksi mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suklaata mukavasti ja nostaa makeutta pintaan.

Arvio: Ei omiin suosikkeihin. On tämä edelleen ihan hyvä viski, mutta näin vahva maltaisuus ja tietty karvaus eivät silti täysillä puhuttele, jos muistelee vaikkapa Batch #1:n mahtavuutta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #3806, 54,5%

PX-kypsytetty 19-vuotias Glendronach vuonna 2015 julkaistusta erästä numero 12. Pullomäärä tuntuu kyllä erikoisen suurelta tämän ikäiselle ja näillä volteilla varustetulle single caskille.

Glendronach 19 yo 1995/2015

(54,5%, OB, 20.9.1995–8/2015, Batch No. 12, Cask #3806, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 701 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti, sokerinen ja pähkinäinen. Siirappia oikein kunnolla. Suklaata, luumuhilloa, Mars-patukkaa. Vivahtaa hiukan rikkisyyteen, joka toimii silti hyvin. Liköörimäisyyttä, paahteisuutta, taatelia. Lihaisuutta, pekonia, tallisuutta, nahkaa. Todella järeä kokonaisuus. Vesilisä nostaa uuniomenaa esiin.

Maku: Paksun täyteläinen, suklainen ja siirappinen. Lihaisuus korostuu, pekoni ja BBQ-possu maistuvat. Nahkaisuutta, maanläheisyyttä, mausteista tammisuutta. Erittäin raskas ja tiivis tekstuuri. Liköörisyyttä, kirsikkaa, ylikypsiä hedelmiä, likaisuutta, paksua yrttisyyttä ja runsasta pähkinäisyyttä. Jälkimaku kevenee jonkin verran, vaikka siirappisuus ja paksu suklaisuus pysyvät toki mukana. Tammisuus aukeaa hyvin ja kuivahtaa erittäin pitkällisesti ja tyylikkäästi. Hedelmäisyys korostuu, luumu ja uuniomena etenkin. Toffeen, pähkinän ja hiukan karvaan kahvisuuden vuoropuhelu on upea. Finaali on pitkä. Vesilisä keventää tammen otetta ja raikastaa ilmettä.

Arvio: Valtavan suuri ja valtavan herkullinen Glendronach. Ei kalpene yhtään Nectarin ja LMDW:n hienon 1993-pullotteen rinnalla. 91/100

Glengoyne 25 yo 48%

Vuonna 2014 julkaistu Glengoynen 25-vuotias oli erittäin himoittu pullote jo julkaisunsa aikoihin. Sain vihdoin mahdollisuuden maistaa tuotteen. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla.

Glengoyne 25 yo

(48%, OB, 2014, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Upea ja iäkkään oloinen sherrytuoksu, jossa on syvyyttä ja kompleksisuutta. Vanhaa tammea, tummaa suklaata, luumua, rusinaa, kahvia. Hiukan savuinen vivahde, ruutia löytyy mutta hyvällä tavalla. Minttua, uuniomenaa, yrttisyyttä. Muhkea mutta silti kuiva kokonaisvaikutelma. Vesilisä avaa sitrusta ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Hiukan ohuempi kuin tuoksu antaa odottaa. Kahvia, tummaa suklaata, taatelia, uuniomenaa ja rutkasti mausteisuutta. Ruutisuus on edelleen mukana, tietty pippurinen purevuus ja tamminen kuivuus. Hiukan tallista ja nahkaista otetta, öljyisyyttä. Suutuntuma on silti melko kuiva ja osin jopa pureva, vaikka tässä on hienostuneitakin elementtejä vaikka muille jakaa. Jälkimaku muistuttaa rasvaisessa tummassa suklaassaan joitain japanilaisia huippuviskejä. Pähkinäisyyttä, rusinaa, kahvisuutta, hiukan savua ja ruutia. Tammi kuivuu upeasti ja pitkällisesti, pippuri pysyy mukana. Hieno, pitkä finaali. Vesilisä nostaa nahkaa ja korostaa kuivaa otetta entisestään.

Arvio: Todella upean tuoksun jälkeen maku jää hiukan… kapeaksi. Komea viski silti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Magazine 86/100 (Annabel Meikle), 90/100 (Neil Ridley).

Tullibardine 500 Sherry Finish 43%

Tullibardine on myös mennyt NAS-hommiin mukaan. Tämä viisisatanen on viimeistelty ex-sherryssä. Odotuksia ei juuri ole, tislaamon tuotanto ei ole tähän mennessä päässyt tekemään sen suurempaa vaikutusta. Mutta maistetaan.

Tullibardine 500 Sherry Finish

(43%, OB, NAS, +/- 2015, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinista makeutta, sahanpurumaista tammea ja muhkeaa maltaisuutta. Toffeeta ja voita. Hiukan erikoinen metallinen klangi on mukana. Ruohoisuutta, maanläheistä fiilistä, jopa multaisuutta. Taustalta löytyy aavistus rusinaista sherryisyyttä, mutta se jää pahasti tässä jalkoihin. Hiukan ohutta on.

Maku: Maku on tuoksua paremmin kasassa kaikin puolin. Edelleen appelsiinia löytyy, mutta hiukan kitkerämpänä. Tammea, mausteisuutta, nahkaisuutta, pientä kireyttä kaikin puolin. Rusinaa, kaakaojauhetta (Van Houten), jotain vähän eltaantunutta hedelmäisyyttä. Maltaisuudessakin on pieni pahvinen sivumaku. Suutuntuma on melko heppoinen ja kuiva. Jälkimaussa mausteisuus korostuu vielä entisestään, pippuri ja inkivääri ovat vahvasti mukana. Tammi kuivuu kunnolla ja vetää tanniinit ja nahkaisuudet pintaan. Kitkerää appelsiinia, karvasta pähkinäisyyttä, maltaisuutta ja hiukan rusinaa löytyy. Keskipitkä finaali.

Arvio: Perusviski, ei herätä suuria tunteita muttei ole missään nimessä kelvotonkaan. Sherrypuoli jäi tässä aktiivisen tammen takia täysin taka-alalle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Glenmorangie Milsean 46%

Glenmorangien Private Edition -sarjan pullotteena tuli aivan vuoden 2015 lopussa markkinoille Milsean, joka on jälleen näitä Dr Billin luomuksia.

Bill Lumsdenin käsissä on syntynyt tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt ja uudelleenpaahdetuissa ex-viinitynnyreissä viimeistelty viski. Useinhan näissä Private Editioneissa on ollut jokin kypsytyksiin kytketty koukku, nyt se tällainen.

Pakkaus viestii vahvasti karkkisuudesta. Katsotaan, onko ulkokuorelle katetta itse viskissä.

Glenmorangie Milsean

(46%, OB, Bottled 3.11.2015, Private Edition, Ex-Bourbon & Re-Toasted Wine Casks Finish, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karkkisen makea, hunajainen ja vaniljainen. Hedelmäkarkkisuutta, nallekarkkeja, vaahtokarkkia. Appelsiinisuutta, imelää sokerisuutta, hiukan rommimaisuutta myös. Toffeeta, kookosta. Silti mukana on hapanta tammisuutta ja hapokasta maltaisuutta, jossa on tietty kireys mukana. Vesilisä tuo kynsilakanpoistoainetta selvästi esiin.

Maku: Erikoinen yhdistelmä imelyyttä ja hapokkuutta. Jokin bourbonmainen ulottuvuus löytyy myös. Appelsiinista happamuutta, karvasta aprikoosia, roimaa tammisuutta. Suutuntuma on öljyisyydestä huolimatta melko kevyt. Hedelmäkarkit ovat tuoksun tapaan voimakkaasti läsnä, mutta mausteisuus ja maltaisuus ovat tässä silti vielä isompaa sarjaa. Hunajaisuutta, ruohoisuutta, hiukan saksanpähkinää. Jälkimaku heittää yllättäen kurkkupastillisen ja mentholisen puolen pintaan. Hunajaisuutta, vaniljaa, vahvaa tammisuutta, mausteita, ruohoisuutta. Melko pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytää kermaisuuden, samalla hunajaisuus voittaa hapot.

Arvio: Mielenkiintoinen, haastava tapaus. Balanssissa on silti tekemistä. Pieni pettymys tämä kuitenkin lopulta on. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 91/100 (Joel Harrison).