International Whisk(e)y Day vaatisi melkeinpä Macallania lasiin, mutta koska sopivaa ei ole juuri nyt käsillä, voin juuri ja juuri ajatella Glendronachin 1990-luvun single caskien jatkavan ”viskin rolls-roycen” määritelmällistä perintöä, kun Macallan itse on… muuttunut.

Itse asiassa Whisky and Wisdom -blogia pitävä Andrew Derbidge on kirjoittanut Macallanin tarinan vaikuttavalla tavalla auki viskiharrastajan näkökulmasta. Michael Jacksonin ylistämä viski oli aikoinaan ihan eri tavaraa kuin nykyinen, ja sen voi todistaa varmasti ihan jokainen, joka on päässyt maistamaan Macallan-viskejä parin vuosikymmenen takaa. Nykyinenkään ei ole huonoa, mutta se vanha oli silti jotain aivan poikkeuksellista.

Maistelussa on kuitenkin tänään siis Glendronachin kaksikymppinen sherryjyrä vuonna 2016 julkaistusta erästä numero 13. Voltit ovat ainakin hiukan alhaalla verrattuna moniin vastaaviin pullotteisiin.

Glendronach 20 yo 1995/2016

(48,6%, OB, 6/1995–1/2016, Batch No. 13, Cask #3047, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, pähkinäinen, luumuinen ja yllättävän karvas. Rusinaa, hapanta kirsikkaa, hehkuviiniä. Happamuudessa on ruohoinen sävy ja hiukan tunkkaisuutta. Runsaasti mustaa teetä, hiukan soijaa ja sitruksisuutta. Tummaa suklaata, paahteisuutta, kaakaojauhetta. Vesilisä tuo raikasta omenaisuutta pintaan.

Maku: Siirappinen makeus löytyy, vaikka tuoksu ei sitä juuri indikoi. Pääosan varastavat kuitenkin nahkaiset, pähkinäiset ja happaman ruohoiset sävyt. Tavallaan tällainen tallimainen, multainen, karvas ja kitkerän teemäinen ote tuo ryhtiä, toisaalta taas suklaa ja luumu eivät aivan pärjää niille. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi ei ole aivan kohdallaan. Tammisuus ja paahteinen maltaisuus tulevat reippaasti läpi. Jälkimaku alkaa tanniinisena ja mausteisena, jopa pippurisena. Tammea, paahteisuutta, tallia, nahkaa, pähkinää, ruohoisuutta. Pitkä ja varsin karvaaksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmäisyyttä ja makeutta.

Arvio: Hyvä sherryviski, mutta balanssi ei ole aivan parhaasta päästä. Vierellä verrokkina Cask #447 tuo hyvän vertailukohdan, mitä tasapaino voi näissä viskeissä oikeasti tarkoittaa. 87/100

Maistelussa kaksikymppinen Glendronach vuonna 2015 julkaistusta pullotuserästä numero 12. Pullomäärä on tässä tapauksessa 691, joten yhteen PX Sherry Puncheoniin on taas saatu mahtumaan varsin tuhdisti viskiä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,0%, OB, 2.6.1995–8/2015, Batch No. 12, Cask #444, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 691 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, multaisuutta, lihaisuutta. Selvästi tallisempi ja lihaisampi kuin äskettäin maistamani #3273, mutta samantyylinen tumma suklaisuus ja paksu luumuhillo ovat mukana. Uuniomenaa, rusinaa, pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, kanelia, siirappia. Hienoinen rikkisyys ja soija. Vesilisä avaa pientä vahamaisuutta.

Maku: Taatelinen ja suklainen, lihaisa ja tumma. Kaiken siirapin keskellä tamminen ja tallimainen karvaus tuo hyvin särmää. Runsas kahvisuus ja pähkinäisyys. Suutuntuma on täyteläinen, mutta silti balanssi jää pykälän jälkeen #3273:sta. Lakritsia, nahkaisuutta, pieni soijamaisuus. Ruohoisuutta, hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä, uuniomenaa, rusinaa. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja kaakaojauhemainen. Paahteisuutta, rusinaisuutta, todella multainen ja tallimainen, lihaisa vyörytys. Kirsikkaisuutta, happamuutta, tanniineja. Varsin pitkä ja runsas finaali, jossa vaha ja rasva korostuvat lopuksi. Vesilisällä tulee lisää rasvaa pintaan.

Arvio: Herkullinen viski, mutta jää kaikilla osa-alueilla selvästi #3273:sta jälkeen. 88/100

Maistelussa Glenkun kaksikymppinen sherryjyrä batchista 12. Pullomäärä on taas korkea, mutta väristä päätellen mukaan päätynyt viski ei ole ihan väsynyttä. Tätä on kyllä kehuttu, joten maistetaan.

Glendronach 20 yo 1994/2015

(53,3%, OB, 9.9.1994–8/2015, Batch No. 12, Cask #3273, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 680 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen, tervainen ja muhkean hedelmäinen. Rusinaa, toskaomenaa, jännän konjakkimainen nuotti. Melkoisesti kahvisuutta, tummaa yrttisyyttä, kanelisuutta, kaakaojauhetta, tummaa suklaata, tammea. Pieni ruohoinen kitkeryys tuo nätisti särmää kaiken siirapin keskelle. Hieno on. Vesilisällä nousee makeaa sitruunalimonadia ja jopa kukkaisuutta.

Maku: Kahvinen, taatelinen ja valtavan sherryinen. Ei silti yltiömakea, vaan rusinan ja luumun keskellä tammi näyttäytyy omalaatuisena, vahamaisena ja osin karvaanakin. Hyvä ryhti. Pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, aavistus lakritsia. Tallimaisia sävyjä, nahkaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja hiukan rasvainenkin. Ruohoisuutta, hapokkuutta, yrttejä, punaista omenaa. Jälkimaku on todella kahvinen, tumman suklainen, tallimainen ja tyylikkäästi karvas. Omenaa, nahkaisuutta, viinimäisyyttä, hiukan kirsikkaa, lakritsia. Todella hienosti balanssissa, pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin hedelmäisen, pintaan tulee sitruksisia ja makean omenaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas ja ryhdikäs Glendronach. Kaikki todella hienosti kohdallaan, vaikka vieressä Cask #447 kyllä muistuttaa, että sherrykypsytykseen on mahdollista saada jopa tätäkin enemmän ulottuvuuksia. 90/100

Maistelussa brittimarkkinoille pullotettu Glendronach, joka on kypsynyt 20 vuotta PX:ssä. Taas käsissä näyttäisi pullomäärän perusteella olevan sellainen yksilö, joka on kypsynyt parissa eri tynnyrissä, mutta koska pullotus on tehty lopulta yhdestä puncheonista, se on voitu myydä single caskina.

Vastaava tapaus tuli maistettua äskettäin, Cask #3806. Siinäkin yhdestä puncheonista oli saatu yli 700 pulloa 19-vuotiasta viskiä, ja valistunut vierailija tiesi kommentissaan kertoa, miten asian laita näissä todella on.

Nyt tällä viskillä on ikää ja pullomäärääkin on vielä aavistuksen enemmän. Tässä voi siis olla kolmekin refill-tynnyriä alkuperäislähteenä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,8%, OB, 25.10.1995–11/2015, UK Exclusive, Cask #4074, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 735 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, hedelmäinen ja hiukan sulkeutunut. Omenaa, vaniljaa ja tammisuutta vahvasti mukana, luumu ja rusina tulevat esiin vasta niiden alta. Pieni tallisuus ja kellarimaisuuskin löytyy, nahkaisuutta ja hiukan mustetta. Leipämäistä maltaisuutta, perussävy on jopa kuivakka. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä.

Maku: Rusinaisuutta, hedelmää, pähkinää ja tammea. Suutuntuma on melko kermainen mutta runko tuntuu silti aavistuksen kevyeltä. Omena ja vanilja ovat edelleen vahvasti esillä, tammen mausteisuus ja tanniinit tuntuvat selvästi. Maltaisuutta, Weetabixia, nahkaisuutta. Yllättävän kuiva ollakseen PX-tynnyristä. Pähkinäistä karvautta on mukana myös runsaasti. Jälkimaku liikkuu tumman suklaan, luumun ja rusinan mailla. Saksanpähkinää, tammea, kanelia, pientä salmiakkisuutta. Hiukan tunkkainen ja kuivan sulkeutunut. Hedelmäinen makeus jää pienen sitruksisuuden ja omenan varaan. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa makeutta pintaan, ruskeaa sokeria etenkin.

Arvio: Rungoltaan hiukan kevyt ja makumaailmaan kuivakka yksilö. Jää käytännössä kaikilla osa-alueilla merkittävästi ohuemmaksi ja värittömämmäksi kuin vieressä verrokkina ollut Cask #447. Hyvää tämä silti on, mutta ei mene huippujen harvalukuiseen joukkoon. 87/100

Eilisen Glendronachin Cask Strength -sarjan Batch #5:n jälkeen heti Batch #6 kehiin. Nyt on jo tummemman värinkin perusteella erilaista tavaraa käsissä. Maistetaan pois.

Glendronach Cask Strength Batch #6

(56,1%, OB, 2016, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja siirappinen, paksu ja makea. Erittäin täyteläinen, runsaan liköörimäinen ja muhkean taatelinen. Luumua, viikunaa, hiukan lihaisuutta ja tallisuutta. Hiukan paahteisuutta, palanutta puuta, kuivaa heinää ja sikarilaatikkoa. Piimäkakkua ja rusinaa. Vesilisä tuo mukavasti tikkunekkua esiin.

Maku: Muhkean suklainen ja siirappinen. Taatelia, luumua, runsaasti mausteita – kanelia, inkivääriä, ripaus kardemummaa. Mukava pähkinäisyys. Kaakaojauhetta, hiukan maitokahvia, kermaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja napakan mausteinen. Tammi on melko reipasta mutta ei häiriöksi asti. Napakkaa maltaisuutta, nahkaisuutta, pieni lihaisa vivahde. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja kuivuvan tammen voimalla. Pieni kuiva savuisuus, nahkaisuus, kuivaliha, suolainen salmiakki, kuivattu luumu, kanelinen hedelmäkakku, seetrisyys, sikarilaatikko… Jälkimaku on paahteisuudessaan mielenkiintoinen ja melko pitkä. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja rauhoittelee tammea selvästi.

Arvio: Glendronachin CS minun makuuni. Genrensä parhaimmistoa. Vieressä maistettu Batch #5 jää melko reippaasti tämän varjoon. 89/100

Glendronachin Cask Strength pääsi vuonna 2015 jo viidenteen erään. Batch #4 oli itse asiassa taas varsin maukas, joten odotan mielenkiinnolla tätä ja uusinta batchia. Ajattelin siis maistaa Batch #6:n heti tämän perään.

Glendronach Cask Strength Batch #5

(55,3%, OB, 2015, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja varsin maltainen. Weetabixia, pähkinäisyyttä, hiukan leipäisyyttä. Sherry ei jyrää, vaan tammisuus ja hedelmäisyys korostuvat. Muhkeaa omenaisuutta, hiukan (raakaa) luumua, kuivattuja banaanilastuja. Pieni suklaisuus on toki mukana. Varsin suoraviivainen. Vesilisä availee hapokkuutta ja raa’an heinäisiä sävyjä.

Maku: Täyteläinen ja voimakas. Todella maltainen ja mausteinen esitys, hapokkuutta ja leipäisyyttä riittää. Toki mukana on myös suklaisuutta, rusinaisuutta ja hiukan karamellimäisiä piirteitä, mutta Batch #4:n siirappisuus tästä puuttuu. Yrttisyyttä, kuivattuja hedelmiä, omenaa, viikunaa. Suutuntuma on paksun kermainen ja vahvan mausteinen. Jälkimaku on tammisuudessaan jopa raju, mausteisuus vyöryy inkiväärin ja pippurin voimalla. Melko kuiva ja karvas yleisilme, vaikka omenaa ja luumua löytyykin. Hunajaisuus ja pähkinäisyys tulevat onneksi mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suklaata mukavasti ja nostaa makeutta pintaan.

Arvio: Ei omiin suosikkeihin. On tämä edelleen ihan hyvä viski, mutta näin vahva maltaisuus ja tietty karvaus eivät silti täysillä puhuttele, jos muistelee vaikkapa Batch #1:n mahtavuutta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.