Highland

Tomatin 10 yo 2005/2016 for Shinanoya 58%

Tokioon keskittynyt Shinanoya on yksi Japanin tunnetuimmista alkoholimyymäläketjuista, ja sen valikoimissa on ollut usein huolella valittuja single caskeja eri tislaamoista.

Nyt käsiin sattui 10-vuotias Tomatin, joka on peräisin ensimmäisen täyttökerran ex-sherrytynnyristä. Tälle on myös samanikäinen sisarpullote, 1st fill bourbonista.

Tomatin 10 yo 2005/2016 for Shinanoya 58%

(58%, OB for Shinanoya, 2005–4.2.2016, Cask #5216, 1st Fill Oloroso Sherry Butt, 558 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja varsin rikkinen. Suklaata, kaakaota, kermaisuutta. Paljon lihaisuutta, nyhtöpossua oikein kunnolla. Rikki tulee huomattavalla tavalla läpi, selvästi erottuvaa sisämaalia ja hiukan pienoismallimaaleja. Uuniomenaa, luumukeittoa, kermavaahtoa. Nahkainen ja tamminen vivahde. Vesilisä avaa lihaisuutta ja tiettyä yrttisyyttä.

Maku: Kermainen ja täyteläinen. Maitosuklaata, siirappia, luumua, rusinaa, kaakaota. Tamminen ote tuntuu mukavasti, mausteita ja ryhtiä. Lihaisuutta riittää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen. Jälkimaku on edelleen varsin suklainen ja siirappinen, mutta rikkinen ja maalinen puoli alkaa ottaa nopeasti valtaa. Uuniomenaa, rusinaa, pähkinää. Keskipitkä finaali, jossa yrttilikööri ja kahvisuus nousevat lopuksi maukkaalla tavalla. Vesilisä saa nahkaisen ja lihaisan puolen selvästi esiin. Kestää todella hyvin vettä.

Arvio: Suklainen ja varsin rikkinen tapaus. Tomatin ei ole nyt kyllä valitettavasti ihan parhaimmillaan, vaikka tässä on myös paljon hyvää. 84/100

Glendronach 21 yo 1993/2014 for Shinanoya 45,7%

Maistelussa japanilaiselle Shinanoyalle pullotettua Glendronachia. Vuoden 1993 pullotteet ovat olleet usein varsin tasokkaita, joten tähän kyllä kohdistuu odotuksia. Ja nyt on muuten tämän single caskin pullomääräkin varsin pieni, 259 pulloa.

Glendronach 21 yo 1993/2014 for Shinanoya

(45,7%, OB for Shinanoya, 12.3.1993–10/2014, Cask #626, Oloroso Sherry Butt, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja mokkainen, luumuinen ja muhkea. Kaakaojauhetta ja kahvia löytyy oikein kunnolla. Tallimainen, hienostuneen nahkainen ja kevyen paahtunut vivahde. Siirappia ja ruskeaa sokeria, hiukan sikaria. Vesilisä avaa yrttistä ja espressoista ulottuvuutta.

Maku: Erittäin suklainen ja mausteinen, paksu ja roteva. Tammi tuo silti upeasti ryhtiä, makeuden ja tammen balanssi on loistava. Nahkaisuutta, tallia, maanläheistä ja hedelmäisen ylikypsää tyylikkyyttä. Kahvisuus korostuu hienosti. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen, vaikka tämä kieltämättä myös hyötyisi hiukan korkeammasta voimakkuudesta. Luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä. Jälkimaku kuivuu hienosti, suklaan ja siirapin kautta tullaan nahkaisen ja tammisen otteen äärelle. Espressoa, kaakaojauhetta, kanelia, hitaasti kuivuvaa tammisuutta. Erittäin pitkä ja upea finaali. Vesilisä nostaa mausteisiin vielä yhden kermaisen tason lisää. Herkkua on.

Arvio: Oikein hyvä Glendronach, jossa tyylikäs kahvisuus korostuu. 90/100

Glen Garioch 1995/2012, 55,3%

Tällä kertaa käsiin sattui ex-bourbonissa kypsynyttä Glen Gariochia. Ikää viskillä on noin 16 vuotta.

Glen Garioch 1995/2012

(55,3%, OB, 1995–2012, Batch No. 10, First Fill Bourbon Barrels, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun hedelmäinen, hunajainen, mausteinen ja vahvan tamminen. Mehiläisvahaa, kovia toffeekarkkeja, maitosuklaata. Trooppisia hedelmiä, mangoa ja cantaloupemelonia. Siirappinen ja yrttinen, paahteinen ja jopa etäisesti kuivan savuinen. Minttua, kamferia. Vesilisä nostaa maltaisuuden kivasti esiin.

Maku: Muhkea ja mausteinen. Siirappinen ja vahamainen ensivaikutelma, tölkkiananasta ja päärynöitä mausteliemessä. Maitosuklaata, pähkinäisyyttä, yrttejä. Trooppisia hedelmiä edelleen runsaasti, mangosta alkaen. Toffeeta, kookosta, inkivääriä, kevyttä pippurisuutta. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Tammi on aktiivista mutta ei silti aja muun paletin yli. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, minkä lisäksi erittäin kuiva turvesavu tulee selvästi esille. Kookosta, karamellia, maitosuklaata, hedelmiä, jogurtin happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hapokkuutta ja heinäisyyttä pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja kaikessa voimassaankin monitahoinen viski. Hyvää. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 81/100 (Neil Ridley), 78/100 (Rob Allanson).

Old Pulteney 6 yo 2008/2015, The Ultimate 46%

Nuorta indie-Pultikkaa, jännää. Eipä näitä ole pahemmin tullut vastaan. Tämän pullottajana on van Wees ja sarjana vanha tuttu The Ultimate.

Old Pulteneyn raakatisle on parhaimpia tähän mennessä vastaan tulleita Kilchomanin ohella, joten nuoresta iästään huolimatta tämä voi olla mielenkiintoinenkin tapaus.

Old Pulteney 6 yo 2008/2015, The Ultimate

(46%, van Wees, The Ultimate, 27.5.2008–6.5.2015, Bourbon Barrel, Cask No. 800001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raaka. Nuori maltaisuus ja tylppä alkoholisuus dominoivat. Pieni pesuainemaisuus tekee jopa hiukan häijyä. Parasta tässä on raakatisleen ominaisluonteesta kumpuava mineraalisuus ja tietty merellinen ote, kevyt suolaisuus ja hapokkuus. Ex-bourbonista on saatu lähinnä tammen purevuus. Vesilisä ei juuri tuo mitään lisää, lähinnä sekoittaa sävyjä entisestään.

Maku: Paljas ja raaka kaikin puolin. Raakaa banaania, kirpeää omenaa, hapanta sitruksisuutta, suolaisuutta, hapokkuutta. Tammi on vahvasti läsnä. Artisokkaa, paahteisuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja kirpeä. Maltaisuus on paljaalla tavalla esillä. Ammattilainen käyttäisi tästä todennäköisesti termiä distillate-driven. Merellinen ote on kaikin puolin uskollinen tislaamon hengelle, mutta kypsytyksen rooli tässä jää vähäiseksi. Jälkimaku on aluksi erittäin sitruksinen ja kirpeä, lujan tamminen ja mausteinen, mutta sitten makea vaniljaisuus alkaa nousta kaiken keskeltä. Hunajaisuutta, omenaa, maltaisuutta. Lopuksi vielä suolaa ja mausteita. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makuun sokerisia ja pehmeämpiä sävyjä.

Arvio: Raaka ja kypsymätön Pulteney, joka on uskollinen distillery characterille. 77/100

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory 58,5%

Loch Lomondin Inchmurrin-indiepullotteet ovat varsin harvinaisia. Tislaamon tuotanto on ollut luvalla sanoen vaihtelevaa, mutta ehkä tässä viskissä voi olla jotain mielenkiintoistakin.

Inchmurrin 22 yo 1993/2016, Signatory

(58,5%, Signatory Vintage, 24.5.1993–4.3.2016, Cask #2851, Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kuivan tamminen ja varsin hunajainen. Metisyyttä ja kukkaisuutta, öljyisyyttä ja ananasmehua. Varsin miellyttävä tuoksu. Taustalla tiettyä antiikkisuutta, vahattua puuta, aavistus paahteisuutta. Kevyt heinäisyys. Karkkisuutta, vaniljaa, kuivattua aprikoosia. Vesilisä nostaa esiin kurkkupastilleja.

Maku: Voimakas ja erikoisen esanssinen. Hedelmäisyyttä löytyy joka lähtöön, aina raikkaasta päärynästä aprikoosiin ja hedelmäkarkkeihin (Ässä Mix). Öljyisyys on järeää ja sen mukana tulee erittäin tiukka maustelasti. Pippurisuutta, inkivääriä. Aktiivinen, poltteleva tammisuus. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus yhdistyy johonkin hiukan eltaantuneeseen. Ylikypsää hedelmää ja hapokkuutta. Todella outo jälkimaku, jossa korostuu sinihomejuusto (!). Erittäin voimakas Roquefort hallitsee. Mukana ovat myös kihelmöivä mausteisuus, vahva tammisuus, karkit ja hunaja, kevyt paahteisuus ja salmiakkisuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo aniksen ja auttaa keventämään tammen yliotetta.

Arvio: Osin mielenkiintoinen ja iäkkään tuntuinen viski, osin vain outo. 83/100

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #3047, 48,6%

International Whisk(e)y Day vaatisi melkeinpä Macallania lasiin, mutta koska sopivaa ei ole juuri nyt käsillä, voin juuri ja juuri ajatella Glendronachin 1990-luvun single caskien jatkavan ”viskin rolls-roycen” määritelmällistä perintöä, kun Macallan itse on… muuttunut.

Itse asiassa Whisky and Wisdom -blogia pitävä Andrew Derbidge on kirjoittanut Macallanin tarinan vaikuttavalla tavalla auki viskiharrastajan näkökulmasta. Michael Jacksonin ylistämä viski oli aikoinaan ihan eri tavaraa kuin nykyinen, ja sen voi todistaa varmasti ihan jokainen, joka on päässyt maistamaan Macallan-viskejä parin vuosikymmenen takaa. Nykyinenkään ei ole huonoa, mutta se vanha oli silti jotain aivan poikkeuksellista.

Maistelussa on kuitenkin tänään siis Glendronachin kaksikymppinen sherryjyrä vuonna 2016 julkaistusta erästä numero 13. Voltit ovat ainakin hiukan alhaalla verrattuna moniin vastaaviin pullotteisiin.

Glendronach 20 yo 1995/2016

(48,6%, OB, 6/1995–1/2016, Batch No. 13, Cask #3047, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, pähkinäinen, luumuinen ja yllättävän karvas. Rusinaa, hapanta kirsikkaa, hehkuviiniä. Happamuudessa on ruohoinen sävy ja hiukan tunkkaisuutta. Runsaasti mustaa teetä, hiukan soijaa ja sitruksisuutta. Tummaa suklaata, paahteisuutta, kaakaojauhetta. Vesilisä tuo raikasta omenaisuutta pintaan.

Maku: Siirappinen makeus löytyy, vaikka tuoksu ei sitä juuri indikoi. Pääosan varastavat kuitenkin nahkaiset, pähkinäiset ja happaman ruohoiset sävyt. Tavallaan tällainen tallimainen, multainen, karvas ja kitkerän teemäinen ote tuo ryhtiä, toisaalta taas suklaa ja luumu eivät aivan pärjää niille. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi ei ole aivan kohdallaan. Tammisuus ja paahteinen maltaisuus tulevat reippaasti läpi. Jälkimaku alkaa tanniinisena ja mausteisena, jopa pippurisena. Tammea, paahteisuutta, tallia, nahkaa, pähkinää, ruohoisuutta. Pitkä ja varsin karvaaksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmäisyyttä ja makeutta.

Arvio: Hyvä sherryviski, mutta balanssi ei ole aivan parhaasta päästä. Vierellä verrokkina Cask #447 tuo hyvän vertailukohdan, mitä tasapaino voi näissä viskeissä oikeasti tarkoittaa. 87/100

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry’s Own Selection 46%

Mielenkiintoisen oloinen Clynelish Berryltä, oletettavasti ex-bourbontynnyristä.

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2012, Cask No. 6470, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Vaniljaa ja kukkaista makeutta. Hyvin tyypillinen Clynelish-tuoksu, olkoonkin, että maltaisuus ja puuromainen vivahde puskee taustalta läpi. Sitruunamehua, kirpeyttä, suolaisuutta, hiukan kuivaa savua. Tammi tuntuu kuivana tuoksussa. Vesilisä korostaa puuroisuutta.

Maku: Vahainen ja ruohoinen, melko kitkerä ja pippurisen mausteinen. Happamuutta, sitruunaa, suolaisuutta. Tietty kuiva kireys tässä on, vaikka vahamaisuus toimii jälleen hienosti. Suutuntuma on kuivakka ja tekstuuri tiivis. Omenaa, raakaa luumua, viinirypäleitä. Hapokasta maltaisuutta. Jälkimaku alkaa todella tanniinisena ja karvaana, erittäin tamminen ja pippurinen yleisilme ottaa hetkeksi kaiken tilan. Ruohoisuutta, sitruunankuorta, suolaa, kuivaa savua, hapokkuutta. Pieni karkkinen ja vaniljainen nuotti kuitenkin tulee esille vähitellen. Finaali on melko pitkä ja runsas. Vesilisä tuo pehmeää maltaisuutta pintaan.

Arvio: Hiukan turhan kitkerä ja balanssiltaan haastava tapaus. Ei mene omiin suosikkeihini. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Glendronach 20 yo 1995/2015 Cask #444, 52%

Maistelussa kaksikymppinen Glendronach vuonna 2015 julkaistusta pullotuserästä numero 12. Pullomäärä on tässä tapauksessa 691, joten yhteen PX Sherry Puncheoniin on taas saatu mahtumaan varsin tuhdisti viskiä.

Glendronach 20 yo 1995/2015

(52,0%, OB, 2.6.1995–8/2015, Batch No. 12, Cask #444, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 691 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, multaisuutta, lihaisuutta. Selvästi tallisempi ja lihaisampi kuin äskettäin maistamani #3273, mutta samantyylinen tumma suklaisuus ja paksu luumuhillo ovat mukana. Uuniomenaa, rusinaa, pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, kanelia, siirappia. Hienoinen rikkisyys ja soija. Vesilisä avaa pientä vahamaisuutta.

Maku: Taatelinen ja suklainen, lihaisa ja tumma. Kaiken siirapin keskellä tamminen ja tallimainen karvaus tuo hyvin särmää. Runsas kahvisuus ja pähkinäisyys. Suutuntuma on täyteläinen, mutta silti balanssi jää pykälän jälkeen #3273:sta. Lakritsia, nahkaisuutta, pieni soijamaisuus. Ruohoisuutta, hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä, uuniomenaa, rusinaa. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja kaakaojauhemainen. Paahteisuutta, rusinaisuutta, todella multainen ja tallimainen, lihaisa vyörytys. Kirsikkaisuutta, happamuutta, tanniineja. Varsin pitkä ja runsas finaali, jossa vaha ja rasva korostuvat lopuksi. Vesilisällä tulee lisää rasvaa pintaan.

Arvio: Herkullinen viski, mutta jää kaikilla osa-alueilla selvästi #3273:sta jälkeen. 88/100

Glen Garioch 1998/2014 Wine Cask Matured 48%

Käsissä Glen Gariochin kokeilu viinitynnyrien kanssa. Edellisenä vuonna pullotettu sherryversio ei ollut hassumpi, joten tämäkin kyllä kiinnostaa.

Glen Garioch 1998/2014 Wine Cask Matured

(48%, OB, 23.6.1998–2014, Batch No. 24, Bordeaux Wine Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja hapokas, todella maltainen ja marjaisa. Väkevää viiniä, nahkaisuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Hiukan raparperia, kirsikkaa, sitruksisuutta. Maltaisuudessa on puuromainen sävy, leipäisyyttä löytyy. Imelä makeus liikkuu hunajan ja toffeen maastossa. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Todella viininen, yhtä aikaa purevan mausteinen ja imelän hunajainen. Hehkuviiniä, hapokkuutta, tanniineja. Maltaisuus on todella puuromaista, tunkkaista ja ummehtuneen leipämäistä, mutta inkiväärin ja valkopippurin napakkuus leikkaa siihen kiinni. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Varsin sekava kokonaisuus, punaiset viinimarjat ja vadelmat ja mandariinit ovat kaikki samassa sopassa. Jälkimaku alkaa chilin kaltaisella kuumotuksella, tammi laulaa ja hapot säestävät. Hunajaisuutta ja kovia toffeekarkkeja löytyy, mutta inkivääri ja raparperi määräävät. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo imelyyttä kosolti pintaan.

Arvio: Todella viininen. Selvästi liikaa tanniineja ja happoja omaan makuuni. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 86/100 (Chris Goodrum), 88/100 (Joel Harrison).

Glendronach 20 yo 1994/2015 Cask #3273, 53,3%

Maistelussa Glenkun kaksikymppinen sherryjyrä batchista 12. Pullomäärä on taas korkea, mutta väristä päätellen mukaan päätynyt viski ei ole ihan väsynyttä. Tätä on kyllä kehuttu, joten maistetaan.

Glendronach 20 yo 1994/2015

(53,3%, OB, 9.9.1994–8/2015, Batch No. 12, Cask #3273, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 680 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen, tervainen ja muhkean hedelmäinen. Rusinaa, toskaomenaa, jännän konjakkimainen nuotti. Melkoisesti kahvisuutta, tummaa yrttisyyttä, kanelisuutta, kaakaojauhetta, tummaa suklaata, tammea. Pieni ruohoinen kitkeryys tuo nätisti särmää kaiken siirapin keskelle. Hieno on. Vesilisällä nousee makeaa sitruunalimonadia ja jopa kukkaisuutta.

Maku: Kahvinen, taatelinen ja valtavan sherryinen. Ei silti yltiömakea, vaan rusinan ja luumun keskellä tammi näyttäytyy omalaatuisena, vahamaisena ja osin karvaanakin. Hyvä ryhti. Pähkinäisyyttä, kaakaojauhetta, aavistus lakritsia. Tallimaisia sävyjä, nahkaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja hiukan rasvainenkin. Ruohoisuutta, hapokkuutta, yrttejä, punaista omenaa. Jälkimaku on todella kahvinen, tumman suklainen, tallimainen ja tyylikkäästi karvas. Omenaa, nahkaisuutta, viinimäisyyttä, hiukan kirsikkaa, lakritsia. Todella hienosti balanssissa, pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin hedelmäisen, pintaan tulee sitruksisia ja makean omenaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas ja ryhdikäs Glendronach. Kaikki todella hienosti kohdallaan, vaikka vieressä Cask #447 kyllä muistuttaa, että sherrykypsytykseen on mahdollista saada jopa tätäkin enemmän ulottuvuuksia. 90/100