Moray

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray 56,3%

Tänään lasissa iäkästä Inchgoweria A.D. Rattraylta. Tislaamon profiili on sen verran matala, ettei näihin yleensä kohdistu juurikaan odotuksia. Mutta voltit ovat korkealla ikään suhteutettuna, ja se on aina hyvä merkki.

Inchgower 30 yo 1982/2012, Dewar Rattray

(56,3%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 30.6.1982–29.10.2012, Cask No. 6964, Bourbon Hogshead, 208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ummehtuneen maltainen ja sekavalla tavalla hedelmäinen. Pölyä, Weetabixiä, tunkkaisuutta. Raskas liuotinmaisuus hallitsee, tammisuus tuntuu terävän mausteisena ja hiukan ilkeänä. Eltaantunutta voita, toffeeta. Wasabia, ruohoisuutta. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä nostaa vaniljan pintaan.

Maku: Öljyinen ja terävä. Alkuun päärynää, makeaa kiiviä, hiukan sitruksisuutta. Inkivääriä, kanelia, currya, sinappia, timjamia. Pieni savuisuus tulee taustalta esiin. Suutuntuma on kaikkineen melko pureva ja kuiva. Edelleen jokin tietty liuotinmaisuus on mukana. Vähitellen nousevat myös lakritsi ja tumma yrttisyys. Tammi on runsasta ja maltaisuus liikkuu Weetabix-henkisellä tontilla. Jälkimaku alkaa vaniljaisena ja tiukkana, hetkellisesti nousee päärynämarmeladia ja makeutta, mutta tammi piiskaa ne nopeasti kuolioon. Melko pitkä finaali on täynnä mausteita, liuotinta ja pientä savua. Vesilisällä löytyvät vaahtokarkit ja tomusokerinen makeus nousee.

Arvio: Osin epämiellyttävä ja kauttaaltaan sekava tapaus. Tuoksu on jumissa, mutta mausta löytyy kuitenkin pientä valoa. 79/100

Royal Brackla 12 yo 40%

Bacardi lanseerasi Royal Bracklan uudelleen vuonna 2015. Valikoimaan tulivat 12-, 16- ja 21-vuotiaat viskit.

Ei ole sattumaa, että kaikki kynnelle kykenevät viinajätit pistävät näinä aikoina paukkuja pakkauksiin. Bracklakin sai kultasilauksen ja uuden lukeman hintalappuun saman tien.

Nyt maistelussa uuden setin nuorin viski, johon en pysty oikein kohdistamaan minkäänlaisia odotuksia. Maistellaan avoimin mielin.

Royal Brackla 12 yo

(40%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, leipäinen ja ummehtuneen hedelmäinen. Appelsiinimehua, kuparisuutta, pientä kirpeyttä. Tunkkaisuus aiheuttaa sen, ettei hedelmä tunnu missään vaiheessa kovin makealta. Tamminen ja mausteinen puoli on pinnassa, viski tuntuu varsin nuorelta ja lenseältä. Eikä erityisemmin säväytä kyllä.

Maku: Nostaa tasoa pykälän verran tuoksun jälkeen. Erittäin maltainen ja öljyinen. Oliiviöljyä ja tunkkaisuutta, mutta kirpeä sitruksisuus ja napakka tammisuus ovat selvästi paremmin auki kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja alhaisista volteista huolimatta ryhdikäs. Pientä hunajaisuutta ja mantelia. Jälkimaku pitää maltaisuuden erittäin vahvasti pinnassa. Leipäisyys ja briossi korostuvat. Sitruksisuus, kuivahko suklaisuus, pähkinät ja pieni suolaisuus maistuvat varsin herkullisilta. Öljyinen ja nuorekas, hyvin tamminen ja mausteinen ote säilyy keskipitkän finaalin loppuun saakka. Jälkimaku on tässä parasta.

Arvio: Ummehtuneen maltaisuuden jälkeen aukeaa kivasti, mutta keskitasolla pysytään. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris 56,6%

Suuri Inchgower toimii hyvin matalalla profiililla. Nyt maistelussa on 28-vuotiasta Inchgoweria saksalaisen Whisky-Doris-pullottajan valikoimista.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris

(56,6%, Whisky-Doris, 30.6.1982–13.12.2010, Cask No. 6971, Bourbon Hogshead, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaahtokarkkia ja kuivaa puuta. Erittäin kuivuneen ja pölyisen oloinen. Tomusokeria, vaniljaa, kuivaa heinää, aurinkoon jäänyttä leikattua ruohoa. Hiukan lakritsia, aavistus balsamicoa. Öljyisyyttä ja kireyttä. Kypsytys vaikuttaa menneen överiksi. Vesilisä ei tuo tähän mitään lisää, sävyt vain haalistuvat.

Maku: Maku vahvistaa tuoksun oletuksen, todella kuiva ja pölisevän tamminen suutuntuma. Lakritsin mukana tulee kuitenkin pieni laventelisuus, joka tuo harvinaisen pikantin ulottuvuuden tähän. Se ei silti pelasta sitä, että tammi dominoi ja sävyt ovat muilta osin jo pääosin menneet menojaan. Tomusokerinen, vaahtokarkkinen ja vaniljainen makupaletti ovat enää jäljellä. Jälkimaku on tumman lakritsinen ja soijamainen, suolainen ja öljyinen. Tuo vielä yhden tason tähän, laventelinen ja mustaherukkainen puoli ovat varsin miellyttäviä. Melko pitkä finaali kuivuu rajusti. Vesilisä pehmentää ja tuo karkkisuutta, mutta runko ohenee välittömästi.

Arvio: Liian kauan tynnyrissä viipynyt yksilö. Tällä on pienet, hyvät hetkensä, mutta ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 10).

Miltonduff 21 yo 1978/1999, Signatory 59,2%

Tänään maistelussa Signatoryn pullottama Miltonduff, jossa on vielä harvinaisen lujasti volttejakin. Näitä ei tule ihan joka päivä vastaan.

Miltonduff 21 yo 1978/1999, Signatory

(59,2%, Signatory Vintage, 23.1.1978–28.1.1999, Dumpy Bottle, Cask No. 1685, Sherry Cask, 535 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyistä puuta, tunkkaisuutta, homeista korkkia. Homeisuuden alla lymyää jykevä alkoholisuus ja finoa muistuttava sherryisyys. Homejuusto ja sienet ovat tässä niin häiritseviä, että kestää aikaa löytää välistä hedelmäisiä ja suklaisia sävyjä. Demerara-sokeria ja vahamaisuuttakin on. Vesilisä avaa mukavasti omenaa ja pehmeän ruohoisia piirteitä.

Maku: Terävä ja kuivakan sherryinen maku on eri lajia kuin tuoksu. Suolakiveä, finomaisuutta. Kitkeryyttä, Campari-henkisyyttä, appelsiininkuorta. Puisevuutta ja pippurisuutta. Korkkimattoa. Hyvin erikoinen kokonaisuus, kun suutuntumakin on kuiva, suolainen ja kihelmöivän mausteinen. Jälkimaku alkaa todella pippurisena ja voimakkaana, mutta tumma suklaisuus nousee mukavasti esiin taustalta. Vahvaa mustaa teetä, lujaa tammisuutta, hapokkuutta. Suolaisuus vielä korostuu loppua kohti. Hedelmäisyys kulkee pienenä sivujuonteena, appelsiini lähinnä. Finaali on pitkä ja kompleksinen. Vesilisä keventää pippuria ja tuo tuoretta ruohoa pintaan.

Arvio: Hyvin erikoislaatuinen viski. Homeisen tuoksun ja suolaisen maun ristisiitos. Ei varsinaisesti ihan minun juttuni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 4).

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra 53,8%

Ainoa Kintran julkaisema Glen Keith on ollut pidetty pullote, jota on myyty tietääkseni myös ruotsinlaivalla. Vaikka kokemukseni Glen Keithistä ovat keskinkertaiset, tälle voi kuulopuheiden perusteella pistää jo pieniä odotuksiakin.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra

(53,8%, Kintra, 10/1992–7/2012, Bourbon Hogshead, Cask No. 120587, 156 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vaniljainen, erittäin raikas ja kukkainen. Kermaisuutta, mantelia, kookosmaitoa. Pehmeää sitruksisuutta, minttua. Vahva mutta tyylikäs tammisuus. Maltaisuus tuntuu runsaana ja hapokkaana, mutta silti yleisvaikutelma on tasapainoinen. Vesilisä tuo sekä tumman paahteisia että päärynäisen makeita sävyjä esiin.

Maku: Kermainen ja vaniljainen. Tammi on etualalla, mausteisuus erittäin runsasta. Minttu maistuu hienosti. Omenaisuus tuntuu kirpeänä ja sitruksisuudessa on varsin napakka ote. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas, varsin kuivattavakin. Jälkimaku alkaa päärynäisenä ja kukkaisen kevyenä, hunajaisena ja vaniljaisena. Kookosmaitoa ja mantelimassaa, hedelmäteetä, mausteista tammisuutta. Eucalyptusta, minttua, kovia hedelmäkarkkeja. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu kauan ja tyylillä. Vesilisä tekee tälle hyvää, mausta aukeaa lakritsinen ja kaakaomainen, tumma puoli. Itse asiassa lisätty vesi tuo loistavan ulottuvuuden makupalettiin.

Arvio: Monitahoinen ja runsaspiirteinen viski, joka nousee etenkin vesilisällä loistoon. Silkkaa laatua. Hieno yllätys. 88/100

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur 59,9%

Viime vuosina yksityisten pullottajien Glenlivetiä on näkynyt entistä harvemmin, koska tislaamon omien pullotteiden kysyntä kasvaa kovaa vauhtia. Sehän uhkaa jo Glenfiddichiä maailman myydyimpänä single maltina.

Nyt käsissä James MacArthurin vuonna 2001 pullottama 25-vuotias yksilö, miniatyyrinä. Alkoholiprosentti on ikään nähden korkealla, joten tynnyri on ollut ilmeisen laadukas.

Kyseessä on varsin luotettavien lähteiden mukaan ex-sherrytynnyri, ja värikin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen. Mitään mokkaa tämä ei silti näytä olevan.

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur

(59,9%, James MacArthur, Old Master’s, 1976–2001, Cask No. 4311, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin omalaatuinen. Likainen, ylikypsän hedelmäinen, kostean turpeinen. Metallisuutta, rikkiä. Sherryvaikutus tuntuu luumuhillona ja kirsikkana. Omenaista raikkautta kaiken tummasävyisyyden keskellä – huima syvyys ja kompleksisuus. Appelsiinia, saksanpähkinää. Vesilisä tasapainottaa, lika vähän väistyy.

Maku: Kirsikkainen ja öljyinen, mausteinen ja samalla likainen, turpeinen ja robusti. Todella rehevä sekahedelmäisyys. Metallisuus ja rikki ovat koko ajan matkassa mukana. Punaista omenaa, siirappia, poltettua sokeria, saksanpähkinää, rotevaa maltaisuutta. Suutuntuma on voimakas ja öljyinen, keskitäyteläinen runko kestää makupaletin painolastin juuri ja juuri. Jälkimaku on spektaakkeli: sherryisyys, nahkaisuus, turve, rikki, kaneli, luumu, omena, tumma suklaa – kaikki on läsnä. Kesto on melkein ikuinen. Vesilisä tuo suklaisuutta paremmin esiin ja miellyttävää kermatoffeeta tasapainottamaan likaisia sävyjä.

Arvio: On niin järkyttävän iso viski, että pakko arvostaa. Likainen ja tunkkainen, täysin älytön. Mutta kuitenkin niin kompleksinen ja kiinnostava, etten muista vastaavaa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).

Cardhu 15 yo 40%

Cardhun tislaamon oma tuotanto jää jatkuvasti Johnny Walkerin varjoon, vaikka tämä 15-vuotias on kuulunut sen perusvalikoimaan jo pidemmän aikaa.

Cardhu 15 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja makea. Ruohoisuutta, heinää, vesikasveja. Vaahtokarkkia, purkkaa, hunajaa, jotain yrttistä kurkkupastillia. Anista, vaniljaa, briossia. Voitaikinamaisuutta. Runsaampi kuin 12-vuotias, mutta ei vieläkään mikään suuri viski. Perinteinen ja mallikelpoinen sinänsä.

Maku: Maltainen ja yllättävän kuivasti tamminen. Tällainen tammen kuivuus puhuttelee minua aina. Vahamaisuutta, yrttisyyttä, vaniljaa. Maltaisuus on miellyttävän hapokasta ja sitruksista, silti leivosmaista ja mukavalla tavalla jyväistäkin. Suutuntuma on kevyt, se on tämän heikkous, mutta pieni vahamaisuus tuo sentään tukea. Vihreää omenaa, mandariinia, karamellista makeutta, runsaasti mausteisuutta. Jälkimaku on yllättävän kuiva ja melko kitkeräkin. Roteva mausteisuus ja tietty paahteisuus säestävät maltaisuutta. Kaikkineen jälkimaku jää hiukan lyhyeksi ja valjuksi. Perusmaku toimii siitä huolimatta.

Arvio: Yhden pienen pykälän parempi kuin Cardhun 12-vuotias. Edustaa perinteistä maltaista tyyliä eikä yritä olla yhtään enempää kuin mitä on. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Knockando 12 yo 43%

Pieni Knockandon tislaamo pitää perusvalikoimassaan 12-vuotiasta ja 18-vuotiasta pullotetta. Myös 25-vuotiasta näkyy silloin tällöin.

Tiedän, että niitä ei pidetä kovinkaan korkeatasoisina, mutta Knockandon kontribuutio Diageon The Managers’ Choice -sarjaan oli mielestäni niin tyrmäävä, että pakko on saada maistaa tätä 12-vuotiastakin.

Knockando 12 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja maltainen. Toffeeta, maitosuklaata, pekaanipähkinää. Hiivaleipää, oikein kunnon limppumaisuutta. Corn flakes -muroja, rasvaista keksiä. Omenaa, mandariinia. Tasapainoinen mutta hiukan tavanomainen speysider.

Maku: Maltainen ja pähkinäinen. Miellyttävä toffeemaisuus, maitosuklaa ja siirappi tukevat makeaa avausta. Suutuntuma on melko rasvainen, suorastaan kermainen, ja samalla ryhdikkään mausteinen. Tammisuus tuo aavistuksen kireyttä profiiliin. Anista, omenaa, makeaa sitruksisuutta. Maltaisuus maistuu melko hapokkaana. Keksimäisyys ja muro-osasto ovat myös läsnä. Jälkimaku liikkuu pehmeän maisteisuuden, pähkinöiden ja tammisuuden välillä. Toffee ja uuniomena maistuvat, mutta finaali ei kanna kovin kauas.

Arvio: Miellyttävä ja klassinen profiili, mutta omaperäisyydellä tämä viski ei juhli. 81/100

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland 55,4%

Tormore on erikoinen tislaamo: vuonna 1960 perustetuksi sillä on poikkeuksellisen kaunis tislaamorakennus. Sen sijaan kokemukseni Tormoren viskistä eivät ole olleet kovin kauniita.

Maistelussa on tällä kertaa Malts of Scotlandin vuonna 1988 tislattu ja vuonna 2012 pullotettu sherrymonsteri. Voi olla herkkuakin, mene ja tiedä.

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland

(55,4%, Malts of Scotland, 9/1988–9/2012, Sherry Butt, Cask #MoS 12043, 524 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja suklainen. Rusinaa ja kuivattua luumua on vaikka muille jakaa. Siirappinen ja mausteinen vaikutelma, neilikkaa ja lakritsia, klassisen sherryjyrän ainekset. Aavistus lihaisuutta ja tupakkaa. Vesilisä tuo pintaan hiukan luonnonkumia ja tummaa yrttisyyttä. Herkullinen!

Maku: Makean sherryinen ja paksu aloitus. Siirappi ja suklaa dominoivat, kunnes mausteisuus ja rusinaisuus alkavat nousta esiin. Suutuntuma on öljyinen mutta body on silti melko kevyt, vaikka tynnyri tuo alkuun ryhtiä ja massaa. Kuivattu luumu, neilikka, joulukakun mausteet ja taateli maistuvat. Hyvin konsentroitunut vaikutelma. Jälkimaku on lakritsinen ja makean tamminen, mausteinen ja lämmittävä. Miellyttävä ja melko pitkä finaali kuivuu nätisti. Vesilisä avaa hienosti mausteisuutta, vaikka sen kanssa onkin oltava tarkkana.

Arvio: Erinomainen sherrytynnyri nostaa tämän Tormoren aivan uudelle tasolle. Ylitti kaikki odotukset, pakko myöntää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Longmorn 36 yo 1976/2013, Malts of Scotland 53,7%

Jos pitäisi skotlantilaisista tislaamoista nostaa yksi vuosikerta ylitse muiden, moni varmasti poimisi vuoden 1976. Jostain syystä sille vuodelle on sattunut monta loistavaa viskiä – muun muassa BenRiachia, Ardbegiä ja nyt käsissä olevaa Longmornia.

Tämä Malts of Scotlandin Longmorn on kypsynyt 36 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. Ei voi olla ihan huonoa.

Longmorn 36 yo 1976/2013, Malts of Scotland

(53,7%, Malts of Scotland, 5/1976–4/2013, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 13029, 143 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Tuoretta persikkaa, punaista omenaa, hunajamelonia, mangoa, aprikoosia. Neilikkaa, apilankukkaa. Muhkea paletti, runsas tammisuus. Vaniljaa, hunajaa, pähkinäisyyttä, toffeeta. Makeaa sitruksisuutta ja nektarimaisuutta. Hieno nenä. Vesilisä tuo taustalta esiin jännän lihaisuuden.

Maku: Öljyinen ja paksu suutuntuma, pehmeää nektaria suorastaan. Persikkaa, päärynää, makeaa uuniomenaa, aprikoosia. Neilikkaa ja pehmeitä mausteita, vaniljaisuutta. Upea tammisuus, todella hyvin tasapainossa. Maltaisuus maistuu melko makeana, tuo hiukan happoisuutta mukaan. Jälkimaku alkaa melko vahvalla tammisuudella, esiin tulee toffeeta ja omenaisuutta. Vahva mausteisuus dominoi finaalia, mutta kiristyvän tammisuuden vastapainona on öljyinen ja sokerinen loppuliuku. Kompleksisuus ei ole ihan huippuluokkaa. Vesilisä yllättäen korostaa tanniinisuutta.

Arvio: Hieno hedelmäpommi, jonka tasapaino pitää koko pitkän finaalin loppuun asti. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.