Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100