Month: kesäkuu 2019

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa vuonna 1985 suljetun Coleburnin tuotantoa. Vain yksi Coleburn on tullut maistettua aiemmin, varhaisempaa vuosikertaa.

Tämä nyt maistettava Coleburn saattaa olla laskennalliselta iältään noin kaksikymppistä viskiä – tai sitten hiukan vanhempaa, jos tämä on pantu pulloon vasta 1990-luvun lopulla. Paras arvio pullotusvuodesta on etiketin karttatyylin perusteella 1993.

Gordon & MacPhail on julkaissut melkoisen määrän näitä vuoden 1972 Coleburneja. Täyden pullokoon versioissa pullotusvuosina on tiedossa ainakin 1987, 1989, 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2002. Näkemykset vaihtelevat, joten vaikea on odottaa mitään erityistä.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1972–1993*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja sitruksinen. Runsaasti Hubba Bubba -purukumia. Vaniljaa, tammista makeutta, tomusokeria ja antiikkista pölyisyyttä. Pientä ruohoista kitkeryyttä. Maltaisuudessa on lievä pahvinen vivahde. Persikkaa, päärynämehua, hiukan saksanpähkinää. Melko vaatimaton kattaus.

Maku: Yllättävän maukas ja toimiva hiukan alavireisen tuoksun jälkeen. Mineraalisuutta, persikkaista makeutta, hiukan siirappia, minttua ja pähkinää. Vanhan liiton meininkiä, maltaisuutta ja kuivakkaa tammea riittää. Vahaa ja antiikkista tuntua, hiukan jalohomeisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Vaniljaa, hunajaa, eucalyptusta, tiettyä karkkisuutta ja purukumia. Jälkimaku on mineraalinen, makean hapokas ja reippaan mentholinen. Kuiva tammi nousee pääosaan, sitä säestävät omena ja sitruksisuus sekä karkkisuus ja maltaisuus. Metallisuutta, tölkkihedelmää. Pientä pähkinää on mukana, samoin ruohoisuutta ja kuivaa heinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Hauska viski, jossa on kiistatta myös puutteita ja epätasaisuuksia. Tuoksussa säröt tuntuvat selvimmin, maku on paikoin hyvinkin nautittava. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100.

BenRiach 33 yo 1977/2010 Cask #1033, 52,2%

Maistelussa jykevää sherryistä BenRiachia 1970-luvun tuotannosta. Speksit ovat enemmän kuin kohdallaan, joten odotuksetkin ovat sen mukaiset.

BenRiach 33 yo 1977/2010 Cask #1033

(52,2%, OB, 1977–7/2010, Cask No. 1033, Pedro Ximénez Cask Finish, 331 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuhilloa, suklaata ja mustaherukkamarmeladia. Rusinainen ja viikunainen yleisilme. Mausteet ja tammi tuovat hienon ryhdin, vaikka siirappista Pedro Ximénezin makeutta riittääkin. Toffeefudgea, lakritsia, seetriä, kahvisuutta, hiukan sikaria. Upea on. Vesilisä irrottaa hiukan kumisuutta ja hedelmäteetä.

Maku: Todella vahvasti salmiakkilakritsinen sherry. Mustaherukkaa, mustikkaa, luumua, rusinaa, hiukan makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermaisen pehmeä. Toffeeta, maitokahvia, vadelmahilloa, kirsikkaa, sacherkakkua. Tammi toimii tasapainoisesti ja tuo mausteista jämäkkyyttä. Silti kokonaisuus on edelleen varsin makea. Jälkimaku on lakritsinen ja jopa tervainen, siirappinen ja yrttinen. Viikunaa, vadelmaa, kermatoffeeta, kahvisuutta, mustaherukkaa, tammea. Kohtalaisen pitkä finaali ohenee lopuksi melko paljon. Vesilisä avaa tammeen uusia tasoja ja paljastaa lisää yrttejä.

Arvio: Osuu täydellisesti preferenssiini, rakastan juuri näitä Benkkuja. Yksi ylimääräinen piste saattaa olla nyt mukana puhtaasti henkilökohtaisista syistä. 92/100

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland 54,6%

Tällä kertaa lasissa harvoin nähtyä Tamnavulinia, pullottajana Paderbornin ylpeys Malts of Scotland. Sinänsä nämä Tamnavulinit ovat olleet keskimäärin sen verran hajutonta ja mautonta tavaraa, ettei tähänkään kohdistu minkäänlaisia odotuksia.

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland

(54,6%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 5/1993–1/2013, Cask No. MoS 13003, Bourbon Hogshead, 175 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja roiman tamminen, hedelmäinen ja hiukan vahamainen. Vihreää omenaa, limettiä, hiukan lakritsista vivahdetta. Heinäinen ja yrttinen puoli on selvästi esillä maltaisuutta riittää. Nestesaippuaa, päärynämehua, parafiinia, hapokkuutta. Varsin perinteinen kaikin puolin. Vesilisä korostaa saippuaa ja tuo hiukan erikoisen rasvaisuuden esiin, voita ja popkornia.

Maku: Vahaisuus on yllättävänkin vahvaa, mausteet ja tammi iskevät kiinni kaikin voimin sen keskeltä. Reipasta heinäisyyttä, kanervaisuutta ja pippuria. Tumma ja lakritsinen juonne on väkevänä mukana. Limettiä, raakaa päärynää, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on vahaisuudessaan melko täyteläinen ja mausteisuudessaan todella kihelmöivä. Maltaisuutta, hapokkuutta, pähkinää. Jälkimaku on vahamainen ja päärynäinen, havuinen ja tumman yrttinen. Aktiivinen tammi tekee tästä hiukan kovan. Hapokkuus ja pippuri paukuttavat päälle oikein kunnolla. Melko pitkä ja julma finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää, karambolaa ja kiiviä etenkin.

Arvio: Ei mikään erityisen nautinnollinen viski, vaikka tässä hetkensä onkin. Elämässä on mahdollista pärjätä myös maistamatta tätä. 82/100

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail 56%

Maistossa tällä kertaa Italiaan pullotettua vanhaa Old Pulteneyta oikein kunnon volteilla. Sen verran niukasti vanhaa indie-Pultikkaa on tullut vuosien saatossa eteen, että tämä tuntuu jo jonkinlaiselta harvinaisuudelta.

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail for Sestante Import, 1970–1988, Rare Highland Malt, 75 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja pölyisyyttä, vahaa ja merellisyyttä. Erittäin tyylikäs heti kärkeen. Kuivaa hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta, hiukan heinää, suolaisuutta. Vihreää teetä, mausteisuutta. Mangoa ja hiukan banaania, vaniljaa, seesamiöljyä, tammista napakkuutta. OBE-fiilistä. Vesilisä avaa mentholia ja tuo pientä hammastahnamaista makeutta.

Maku: Taivahan vallat, nyt on vahaa ja voimaa. Mineraalisuus ja merellisyys ovat hyvin esillä, samoin hedelmäiset sävyt. Hunajaa, vaniljaa, mangoa, öljyistä makeutta, joka toimii heinäisen suolaisuuden kanssa hyvin yhteen. Suutuntuma on silti melko kuiva ja herkän oloinen, kaikesta rungon kermaisesta ja öljyisestä painavuudesta huolimatta. Hapokas valkoviinimäisyys pysyy mukana, samoin vihreä tee. Jälkimaku on sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin hapokas. Viinirypäleitä, kiiviä, mentholia, tammea. Tammi kuivuu varsin reippaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin piparminttuisia ja yrttisiä sävyjä vielä lisää.

Arvio: Tisleessä on paljon tuttua, mutta kokonaisuutena tämä on jotain sellaista, mitä en ollut vielä päässyt kohtaamaan. Todella hieno viski, ylitti odotukset kevyesti. 90/100