Month: maaliskuu 2024

Longrow 10 yo ’Red’ Refill Malbec Matured 52,5%

Melkoisesti laajentunut tämäkin sarja. Muistan maistaneeni yhden Red-pullotteen aiemmin, se oli Shiraz-tynnyreistä ja kymmenen vuotta sitten. Tämä on nyt sitten Malbecia, ilmeisesti seitsemän vuotta ensin ex-bourbonissa ja sen jälkeen ex-viinitynskissä kolme vuotta. Jos Lonkkari yleensäkin jakaa mielipiteitä, nämä viinitynnyreissä kypsytetyt tekevät sitä vielä rajummin.

Longrow 10 yo ’Red’ Refill Malbec Matured 2020

(52,5%, OB, Bottled 1.12.2020, Refill Malbec Matured, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja marjaisa. Mineraalinen, melko kuiva ja melko hillityllä tavalla turvesavuinen. Punaviini tulee tanniinisena ja hapokkaana nätisti läpi. Tammea, suolaista karamellia, salmiakkia, kuivalihaa, Longrow’n likaisuutta. Vaniljaa ja sitrusta, öljyä ja mansikkaa. Vesilisä korostaa vaniljaa ja kinuskista makeutta.

Maku: Napakka turvesavu on selvästi enemmän esillä kuin tuoksussa, myös pieni lihaisuus jää täysin punaviinin varjoon. Runsasta marjaisuutta, mansikkaa ja vadelmaa, punaherukkaa ja karpaloa. Suolaisuus on voimakasta, samoin kuiva tuhkaisuus ja mineraalisuus. Suutuntuma on öljyinen ja pippurisen pisteliäs. Tummaa suklaata, kuivattua luumua, nahkaa. Suolaista toffeeta, salmiakkia, savumakkaraa, taustalla hiukan rasvaista likaisuutta. Jälkimaku on suolainen ja salmiakkinen, edelleen hyvin punaviininen ja tammisen rapsahteleva. Mineraalisuutta, hiilisyyttä, hapokkuutta. Likaisuutta ja pippuria. Marjaisuus pysyy mukana läpi keskipitkän finaalin. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja lakritsia, pehmentää tammen otetta.

Arvio: Mielenkiintoinen ja laadukas pullote. Hiukan tiukempi ja terävämpi muinainen Shiraz-versio eikä puoliksikaan niin lihaisa kuin monet viime vuosina maistamani Lonkkarit. 86/100

Glenfarclas 1997/2022 The Family Casks 56%

Maistelussa kesältä 2022 julkaistu sherryinen Glenfarclas. Kypsytystä on takana suunnilleen neljännesvuosisata. Pidin taannoin maistamastani vastaavan pullotusajankohdan ’Farclas-pullotteesta todella paljon, mutta nämä single cask -julkaisut ovat kokemukseni perusteella usein hyvin erilaisia eläimiä. Vaikea taas tietää, mitä tuleman pitää. Se selviää vain maistamalla.

Glenfarclas 1997/2022 The Family Casks 56%

(56%, OB, 1997–26.7.2022, The Family Casks Summer 2023 Release, Cask No. 3, Sherry Butt, 549 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, maltainen ja napakan sherryinen. Hiukan sulkeutunut, mutta öljyisen intensiivinen ja yrttisen syvä kokonaisuus. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivaa tammilankkua, hiukan havuisuutta. Hunajaisuus, vanilja ja omenaisuus hyvin esillä. Vesilisä tuo toffeeta ja vähän poltettua tulitikkua esiin.

Maku: Kahvi ja suklaa kohtaavat yrttisyyden ja maltaisuuden. Maku on linjassa tuoksun kanssa. Sherry tuo nyt hapokkuutta ja melkoisesti katkeruuttakin mukaan. Pähkinäisyys ja mysli, ehkä pieni muovailuvahakin tulevat esiin. Marjaisuutta ja tanniineja puskee pintaan, tammi tuntuu karkealta ja maltaisuus maistuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko öljyisen napakka, mutta yleisfiilis pysyy vähän sulkeutuneena. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan pippuria. Jälkimaku on todella runsas, maltainen ja suklainen. Sherry pyörii happamassa ja karvaassa maisemassa, pähkinäisyyttä ja reipasta tammea riittää. Marjaisuus ja yrtit tuntuvat vähän kireiltä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Vesilisä avaa kermaisuutta ja lisää toffeeta ja sokerista karkkisuutta, saa tämän aukeamaan heti hiukan paremmin.

Arvio: Tässä on jotain todella uljasta, mutta kokonaisuus jää silti vähän suppuun. Vesilisä on ehdottomasti paikallaan ja tekee tälle hyvää. Kaikesta huolimatta pidin saman kesän 2001-julkaisusta selvästi enemmän. 87/100

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle 62,7%

Maistelussa todella järeä, volttipuolueen ehdottomasti hyväksymä Port Charlotte -pullote freesistä ex-bourbonista. Tämä on tietääkseni saksalaisen Whisky-Fässlen ainoa PC-julkaisu tähän mennessä. Erityistä huomiota piireissä on herättänyt myös etiketin typo viskin alkuperässä: Isaly Scotland. Olkoon se vain persoonallista.

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle

(62,7%, Whisky-Fässle, 2008–2019, Cask No. 3201, Fresh Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Mahtavan järeä. Turvesavua, sitruunaa, suolaa, jodia. Terävä ja mineraalinen, lääkemäinen ja yrttinen kokonaisuus. Vaniljaa ja valkopippuria, Hansaplastia ja kamferia, hiukan kuivalihaa. Kirkas niin kuin vanhat Islay-viskit, ilman tuhkaa tai tunkkaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä avaa makeutta, toffeeta.

Maku: Voimakas, tuhdin turvesavuinen ja pykälää tuoksua sekavampi kokonaisuus. Sitruunaa ja suolaa, pippuria ja lihaisuutta. Mineraalinen ja yrttinen, mutta varsin kitkerä kokonaisuus, jossa kuitenkin riittää huimasti makua. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan toffeeta. Suutuntuma on öljyinen ja jopa kermainen, runko hyvin kasassa. Merellisyyttä ja vegetaalisuutta, tuoretta tammea ja nyt jopa vähän sitä tuoksusta kateissa ollutta tuhkaa. Jälkimaku on pippurinen ja suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan kahvinen. Vihreää omenaa, sitruunaa, lääkemäisyyttä ja jodia. Tuhkaa ja tammea. Pippurisuutta, maanläheisiä nuotteja, yrttisyyttä, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa hedelmäisyyttä ja hieman yllättäenkin sokerisuutta.

Arvio: Taivaallinen tuoksu, jota olisin voinut sokkona veikata jopa vanhaksi Ardbegiksi. Maku palauttaa maan pinnalle. Lopulta ”vain” oikein hyvä kokonaisuus. 88/100

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe 56,6%

Maistelussa tällä kertaa tummaa tavaraa Billy Walkerin pajalta. Tällainen Glenallachie päätyi Hollannissa majaansa pitävälle, sangen maineikkaalle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 6.4.2009–9/2021, Cask No. 699, Oloroso Puncheon, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin sherryinen, nahkainen ja tallinen. Enemmän kahvisessa kuin hedelmäisessä päädyssä sherrykypsytykseltään. Tummaa suklaata, kaakaota, luumuhilloa, hiukan siirappiakin. Pähkinäisyyttä, paahtuneisuutta, tammea, märkiä lehtiä ja kanelista mausteisuutta. Vesilisä avaa havuisuutta ja mustetta.

Maku: Järeän sherryinen, tumman suklainen ja napakan marjaisa. Kahvisuutta, kermaisuutta, pähkinäisyyttä, rusinaa ja luumuhilloa. Jännä viinikumisuus ja kolakarkki mukana, kokonaisuus tuntuu kypsemmältä kuin normaali 12-vuotias sherryviski. Tammi on toki selvästi mukana ja puskee kanelia, pippurisuutta ja pientä karvauttakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jopa järeä. Mustaherukkaa, mustikkaa. Jälkimaku on intensiivisen tumma, tamminen ja suklainen. Marjaisuus ja karvaus käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua sherryn, siirapin ja kaakaon kanssa. Espressoa, pippuria, hiukan lakritsia, viinikumia ja kolakarkkiakin. Paahteisuus ja tammi korostuvat lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja hunajaa pintaan.

Arvio: Laadukas pullote, yksi parhaista tähän mennessä kohdalleni osuneista Glenallachien viskeistä. Tyyliltään hyvin lähellä Douglas Laingin myönteisesti yllättänyttä 12-vuotiasta, mutta vieläkin kypsemmän ja vakuuttavamman oloinen tapaus. 87/100

Talisker Wilder Seas X Parley 48,6%

Maistelussa tällä kertaa Taliskerilta ex-konjakkitynnyreissä viimeistelty erikoisuus. Tämä on saanut yllättävänkin myönteisen vastaanoton. Olin jo sen verran innostunut Taliskerin uudehkosta The Wild Explorador -julkaisusta, että tämäkin kiinnostaa ehkä jopa tavallista enemmän.

Talisker Wilder Seas X Parley

(48,6%, OB, NAS, Bottled 25.–28.03.2023, XO Cognac Finish, 17940 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja merellinen, suolainen ja hiukan tervainenkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä makean toffeemaisia ja hunajaisia elementtejä, jotka lyövät kättä pippurin, mentholin, tuhkan ja märän kallion kanssa. Rusinaa, sitrusta, pientä konjakkimaisuutta taustalla. Vesilisä korostaa savua ja tervaa.

Maku: Selvästi enemmän Talisker kuin tuoksussa. Nyt on mustapippuria ja turvesavua, suolaisuutta ja savukalaa. Tuhkaisuus on myös läsnä, samoin tietty vegetaalisuus. Makeaa leipämäisyyttä, maltaisuutta, rusinaa, chiliä ja hiukan oliiviöljyäkin. Konjakkimainen makea omenaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko varsin öljyinen. Sitruksisuutta, anista, hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen todella taliskermainen kaikessa mustapippurissaan ja suolaisuudessaan. Turvesavu on yhä tuhkaisella ja vegetaalisella puolella. Anista ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja chiliä. Konjakkimaiset vivahteet säilyvät mukana, rusinaisina ja uuniomenaisina. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suolavetisiä piirteitä lisää esiin.

Yhteenveto: Oikein pätevä moderni Talisker. Tuoksun luomien odotusten jälkeen paletti on viime kädessä ehkä kuitenkin hiukan… tavanomainen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.