Lagavulin

Lagavulin 25 yo 1977/2002, 57,2%

Nyt ollaan jälleen dream drams -osastolla, kun lasiin kaatui Lagavulinin 25-vuotias vuodelta 2002.

Lagavulin 25 yo 1977/2002

(57,2%, OB, 1977–2002, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta. Heinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, vahaista tammisuutta. Suolavettä, sitruksisuutta. Hedelmäisyys taittuu toisaalta myös kevyen rusinaiseen suuntaan. Tervaisuutta, salmiakkia. Yrttisyyttä, hiukan kreosoottia. Upea. Vesilisä avaa omenaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Järkälemäinen. Kuivaa turvesavua, hiilisyyttä, salmiakkia, tervaa. Lääkemäisyyttä, jodia. Kuiva ja silti napakka tammisuus tuo hienosti ryhtiä. Pippurisuutta, mineraalisuutta, kaunista hapokkuutta. Kihelmöivä. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, runko ryhdikäs ja viskositeetti kohdallaan. Jälkimaku on pippurinen, tervainen ja erittäin mineraalinen. Merellisyyttä, suolaisuutta, salmiakkia, lääkemäisyyttä. Kuivaa tammisuutta ja runsasta mausteisuutta. Erittäin pitkä ja mahtava finaali. Vesilisä saa omenaisen ja hunajaisen makeuden kauniisti esille kaiken savun ja tervan takaa.

Arvio: Todella hyvä viski. On aina kärsinyt loistavasta 21-vuotiaasta vertailukohtana ja vierekkäin maisteltuna jääkin siitä hiukan jälkeen, mutta profiililtaan terävämpänä ja mineraalisempana seisoo kyllä ihan omilla jaloillaan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Lagavulin Jazz Festival 2016, 54,5%

Lagavulinin Jazz Festival -pullote vuodelle 2016 oli puhdasta ex-bourbonia ja edellisvuoden julkaisun tavoin jälleen ilman ikämerkintää.

Tynnyreiden valinnasta vastannut Iain McArthur kaatoi tätä lasiini Lagavulinin varastossa syyskuussa. Kun alla oli jo viisi dramia toinen toistaan hienompia tynnyrivahvuisia viskejä, tästä ei valitettavasti jäänyt silloin muita merkintöjä talteen kuin varmuus, että hyvää oli.

Pinky kertoi samalla, että kyse on vanhimmilta osiltaan 15-vuotiaasta ja nuorimmilta osiltaan 7,5-vuotiaasta tuotteesta. Sekoituksessa on ex-bourbonissa kypsyneitä viskejä first fillistä ja refillistä.

On juhlan aika. Hattu päästä.

Lagavulin Jazz Festival 2016

(54,5%, OB, Islay Jazz Festival 2016, Refill American Oak & First Fill ex-Bourbon, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja vegetaalinen, merellinen ja muhkea. Suolaisuutta, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, ostereita, merilevää, märkää laituria. Aprikoosia, kirpeää vihreää omenaa, limettiä. Balkanmakkaraa, hiukan nokisuutta, rasvaisuutta. Kuivaa valkoviiniä, hapokkuutta. Hieno on. Vesilisällä löytyy ruohoisia piirteitä, vanilliinia ja muromaisuutta.

Maku: Sitruksinen ja kirpeä, omenainen ja mineraalinen. Hiilinen turvesavu kohtaa hedelmäisen raikkauden. Pippurisuutta, hapokkuutta, tammea, savumakkaraa. Suutuntuma on täyteläinen ja koko kompleksinen paletti loistavassa tasapainossa. Persikankiveä, artisokkaa, hunajamuroja. Hiukan tuhkaa ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen nokisen turvesavun ja kirpeän hedelmäisyyden juhlaa. Mineraalisuutta, apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, akaasiahunajaa, aprikoosia, omenaa, tammea, pippuria. Loppua kohti tuhkaisuus ja hunajaisuus ottavat hienosti mittaa toisistaan. Pitkä, nautinnollinen finaali. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja tuo pippuriin lisää napakkuutta.

Arvio: Taivaallinen liemi! Todella hyvä viski, huimassa balanssissa. Mineraalisempi ja monimuotoisempi kuin vierellä verrokkina ollut Lagavulin 12 yo Special Release 2016 (joka on sekin hieno). 92/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s 59,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toinen Cadenhead-tasting keskittyi Islay-pullotteisiin. Luulot ja makuaistin ylimääräiset herkkyydet höylättiin välittömästi pois tällä aloitusviskillä.

Nokkelimmat voivat leukailla, että seitsemänvuotias, tänä vuonna pullotettu viski ei täysin täytä iäkkään harvinaisuuden kriteeristöä, mutta menköön tämä nyt aloitusviskinä. Tastingin pääpointti oli muodostaa kuva Cadenheadin vuonna 2016 julkaisuista viidestä Islay-pullotteesta.

Ja vaikka tässä pullossa ei lue Lagavulin, tastingin vetänyt Petri Vesanen oli saanut asiaan Cadenheadilta vahvistuksen. Pullossahan lukee vain, että tavara on peräisin tammitynnyreistä Kildaltonista.

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s

(59,1%, Cadenhead’s, William Cadenhead Collection, 2016, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruunainen, merellinen ja rasvainen. Suolaa, mineraalisuutta, tiukkaa nokisuutta. Öljyisyyttä, jyväisyyttä, raakaa maltaisuutta. Alkoholisuus hyökyy päälle ihan tosissaan. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja raaka. Jyväisyyttä, havuisuutta, vegetaalisuutta, napakkaa turvesavua. Uunijuuresta, makeaa omenaa. Suutuntuma on painava ja kovaotteinen. Tammi ja maltaisuus ovat nuorekasta sorttia. Jälkimaku lähtee hyvin jyväisenä ja alkoholisena. Sitruksisuutta, kuivaa turvesavua, juuresmaisuutta, aktiivista tammisuutta. Melko lyhyt ja tiukka finaali. Vesilisä pehmentää alkoholin iskua ja nostaa hedelmää pintaan.

Arvio: Hyvin lähellä tämän vuoden virallista 8-vuotiasta, ehkä hiukan rasvaisempi kuitenkin. Napakka tapaus kaikkineen. 86/100

Lagavulin Jazz Festival 2015, 55,4%

Aiemmin maistamani Lagavulin 18 yo Feis Ile -pullotteen jälkeen teki mieli tarttua vielä toiseenkin Lagavuliniin Islaylla.

Käteen sattui vuoden 2015 Jazz Festival -pullote, joka ei ilmeisesti ehtinyt oikein ajoissa myyntiin, koska pulloja ilmaantui jälkikäteen markkinoille suurissa määrin. Toki ne myös katosivat hyllyistä nopeasti.

Lagavulin Jazz Festival 2015

(55,4%, OB, Islay Jazz Festival 2015, Refill American & European Oak Bodega Casks, 3500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua, sitruksisuutta, suolaa ja merilevää. Tuttuun 12-vuotiaaseen verrattuna vielä muhkeampi. Kaikkineen hyvin bourbonvaikutteinen, mutta silti hiukan savumakkaraa ja kuivalihaa löytyy myös. Pientä tunkkaisuutta, rasvaisuutta, raskasta öljyisyyttä. Tammea, vaniljaa ja sitruksisuutta. Merellinen ja järeä kokonaisuus. Nam.

Maku: Öljyinen, raskas ja merellinen. Turvesavua, pientä lihaisuutta, pippuria, hiukan salmiakkia. Rasvaisuutta, likaisuutta, voita. Maanläheinen ja osin tunkkainenkin tunnelma, joka saa kuitenkin sitruksisuudesta ja kirpeästä hedelmäisyydestä terää. Suutuntuma on raskas ja täyteläinen. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, öljyinen ja järeä. Savukin pääsee oikein kunnolla esiin, samoin suolaisuus. Oikein kunnolla tervaa ja salmiakkia, siihen kylkeen vielä lihaisuutta ja nahkaa. Merilevää, ostereita, hiukan lääkemäisyyttä, herukkaa. Hyvä tamminen ja pippurinen vääntö loppuvaiheissa. Erittäin pitkä ja suurimuotoinen finaali.

Arvio: Kerrassaan oivallinen Lagavulin tämäkin, tasapainoinen ja suuri viski. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016, 49,5%

Matkustin Islayn paratiisisaarelle. Ensimmäisten viskien joukossa päätin maistaa Lagavulinin 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun Feis Ile -pullotteen, joka kulkee myös nimellä Bicentenary Edition.

Julkaisen ensin muutamia maistelumerkintöjä reissulta. Varsinaista matkaraporttia seuraa myöhemmin.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016

(49,5%, OB, Feis Ile 2016, Bicentenary Edition, Refill Hogsheads & European Oak Bodega Sherry Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, merellinen, suolainen ja öljyinen. Kaiken keskellä leijuu kuitenkin pirteä mentholisuus, sitruksisuus ja tietty raikas valkoviinimäisyys. Samalla toki löytyy merilevää, jodia, hiukan antiseptisia aineita. Turvesave tuntuu pehmeältä mutta hallitsevalta, mineraalisuus kietoutuu ympärille varsin mielenkiintoisesti. Pieni tunkkaisuus on mukana, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen, savuinen ja vahamainen. Merellisyyttä, ruohoisuutta, edelleen vähän valkoviinimäisiä sävyjä. Mentholia riittää, samoin pippurisuutta. Joukosta löytyy myös tuttuja maanläheisiä sävyjä, savumakkaraa, suolaista voita. Suutuntuma on rasvainen ja muhkea. Jälkimaku alkaa varsin kirpeänä ja savuisena. Mukana on pippurisuutta ja napakkaa teemäisyyttä, kunnes hunajaisuus ja merellisyys nousevat pintaan. Omenaisuutta, mineraalisuutta, eucalyptusta, suolaa, jodia, lääkemäisiä sävyjä, hiukan tervaa ja lakritsia. Erittäin pitkä ja upea finaali.

Arvio: Erinomainen, kirkkaan tyylikäs Lagavulin, jonka raikas mentholisuus integroituu hienosti muihin sävyihin. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition 43%

Lasissa tuttua Lagavulinin DE-tuotantoa. Jostain syystä tämä vuonna 2014 julkaistu pullote näyttää menneen monelta ohitse – myös itseltäni. Korjataan tilanne.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2014, Batch lgv 4/503, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tervainen. Suolaa, jodia, merellistä pistävyyttä. Maanläheinen makeus, multaa. Hiukan hehkuviinimäinen vivahde pilkistää salmiakin ja sitruksisuuden keskeltä. Hiukan ylikypsää hedelmäisyyttä on myös mukana, mutta profiili on silti hiukan ohuen tuntuinen.

Maku: Savuinen ja öljyinen, tervainen ja salmiakkinen. Mukava pähkinäisyys, rasvaisuutta löytyy. Edelleen pieni vetisyys häiritsee, suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri varsin heikko siihen nähden, millaisia nämä Lagavulinin DE:t olivat aikanaan. Silti nuotiosavun, kostean turpeisuuden, suolan, jodin ja sitruksisuuden yhdistelmässä on paljon todella hyvää. Omenaisuutta, greippiä, merellisyyttä. Jälkimaku alkaa makean viinisenä ja imelän hedelmäisenä, kunnes kuiva turvesavu ja napakka salmiakki saavat yliotteen. Öljyä, suolaa, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, hiukan bbq-possua. Keskipitkä, maukas finaali.

Arvio: Hiukan ohut kokonaisuus, vaikka maukas viski on toki kyseessä. 86/100