Maistetut

BenRiach 12 yo The Twelve 46%

Maistelussa taas vaihteeksi BenRiachin uutta core rangea, nyt savuton 12-vuotias. Tämä on nyt sitten kypsytelty ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja ex-portviinissä.

BenRiach 12 yo The Twelve

(46%, OB, +/- 2022, Matured in Sherry Casks, Bourbon Barrels and Port Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea hedelmäisyys, tämä tuntuu heti olevan BenRiachin ytimessä. Persikkaa ja makeaa omenaa, hiukan appelsiinia, viinirypäleitä. Pieni portviininen vivahde, mansikkaa ja vadelmaa. Hunajaisuutta, maitosuklaata, kanelia, maltaisuutta, tuoreen oloista tammea. Vesilisä avaa hiukan paahteisuutta ja mustetta.

Maku: Hedelmäinen, hunajainen ja heti varsin maltainen. Kermaisuutta, maitosuklaata, vaniljaviineriä. Persikan ja uuniomenan rinnalle nousee rusinaisuutta ja kypsää banaania, hiukan aprikoosiakin. Tammi on melko reippaasti esillä, varsin mausteisena. Sherryisiä piirteitäkin nousee pintaan, pähkinäisyyttä ja siirappia. Tietty viinisyyskin tässä on pinnassa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nätisti balanssissa. Jälkimaku on maltaisuuden ja tammen liitto. Nyt pähkinäinen karheus saa enemmän tilaa, kaneli ja inkivääri tukevat sitä. Kahvisuutta, rusinaa, kuivattua luumua. Hunaja pehmentää tammen napakkaa otetta, hedelmät jäävät taustalle. Toffeeta, viinisyyttä, happoja. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta esiin.

Arvio: Laadukas perusviski. Hiukan olisi jälkimakuun toivonut pituutta ja syvyyttä vielä, mutta kokonaisuus on hyvässä balanssissa ja tuo BenRiachin klassisen hedelmäisyyden kauniisti esiin. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Bunnahabhain Staiosha 8 yo 2014/2023, The Maltman 52,5%

Lasissa pyörähti vaihteeksi nuori, tumma ja muhkean turpeinen Bunna. Pullottaja ja pullotussarja olivat entuudestaan aivan uppo-outoja.

Bunnahabhain Staiosha 8 yo 2014/2023, The Maltman

(52,5%, Meadowside Blending, The Maltman, 10/2014–4/2023, Cask No. 10182, Refill Butt, 70 cl)

Tuoksu: Paksun lakritsinen, tumman luumuinen ja lihaisalla tavalla turpeinen. Sherrymaski on paksu, itse tisleestä ei tunnu olevan paljon jäljellä. Rusinaa, suklaata, Mars-patukkaa, ylikypsää kirsikkaa, kumia. Vegetaalisuuden ja turpeisuuden rinnalla suolaisuus hallitsee. Vesilisä avaa uuniomenaa ja hedelmiä.

Maku: Jälkiruokatyyppinen, siirappinen puraisu heti kärkeen. Muhkea sherry jättää taakseen itse viskin, vaikka onhan tällainen paksu lakritsi ja luumuhillo tietysti omanlaisensa elämys. Viskinä tämä tuntuu nuorelta, tietty jyväisyys ja ruohoisuus paistavat läpi. Suklaata ja kitkeryyttä. Turpeisuudessa on tuhkaa ja pippuria, suolaisuus pysyy vahvana. Suutuntuma on öljyinen ja paksu, mutta tekstuurissa on ristiriitaisella tavalla jotain vetistä ja vähän ponnetonta. Jälkimaku pyörii turpeisuuden, sherryn, rusinan ja siirapin ympärillä. Vegetaalisuus ja suolaisuus saavat vähän ryhtiä pippurin kautta, mutta kokonaisuus on jopa oudon voimaton voltteihin nähden. Itse viski jää piiloon. Melko lyhyt ja vetinen finaali. Vesilisä tuo suolaista salmiakkia ja yrttisyyttä pintaan.

Arvio: Nuori viski jää muhkean sherrymaskin taakse. Jälkkäriksi tällaista voi mieluusti nauttia, mutta sokkona ei voisi mitenkään arvata, mistähän tällainen on peräisin. 81/100

Mars Komagatake Limited Edition 2021, 48%

Maistelussa muutaman vuoden takainen iso vuosijulkaisu Mars Shinsulta. Kypsytystä on tehty ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä. Kovin isoja odotuksia ei ole.

Mars Komagatake Limited Edition 2021

(48%, OB, 2021, Bourbon Barrels & Sherry Casks, 50000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon puuta heti kättelyssä. Seetripuuta etenkin, tammea myös. Persikkaa ja omenaa, hiukan aprikoosia, jonkin verran banaania. Vaniljaiset, mantelimaiset ja hapanmaitotuotteisiin viittaavat piirteet korostuvat, sherryvivahteet eivät niinkään. Nuorelta vaikuttaa. Vesilisä tuo hunajaa ja päärynää esiin.

Maku: Öljyinen ja pistävä, inkiväärinen ja vähän puiseva. Todella nuorelta tämä vaikuttaa. Banaaninpaloja jogurtissa. Vähän kirpeää omenaa, muromaisuutta, ruohoisuutta. Tammi, vanilja ja manteli tulevat reippaasti läpi, mutta juuri mitään sherryistä en tästä löydä. Ehkä pientä rusinaista makeutta korkeintaan. Suutuntuma on varsin öljyinen, mutta runko tuntuu silti vähän kevyeltä ja tekstuuri huokoiselta. Maltaisuutta ja pientä yrttisyyttä tästä löytyy, muttei oikein syvyyttä. Jälkimaku pyörii edelleen varsin puisevalla ja kireällä puolella. Sitruksisuutta, happamuutta, persikkaa ja omenaa. Palanut vivahdekin löytyy, hiiltynyttä paahtoleipää. Ruohoisuutta ja vegetaalisuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä lisää tomusokerimaista makeutta ja avaa jopa melko herkkää yrttisyyttä.

Arvio: Aika vaatimaton esitys tällä kertaa. Jotenkin monista uusista ja uudehkoista japanilaisista viskeistä on tullut tällaisia, nuoruus paistaa kaikesta läpi eikä käteen jää kovinkaan paljon. 79/100

Glasgow 1770 Golden Beer Cask Finish Batch 2, 58%

Glasgow 1770 -viskien maistelu jatkuu tällaisella vähän erikoisemmalla viskillä. Nyt viski on kypsynyt ensin kolme vuotta ja yhden kuukauden ykköstäytön ex-Bourbonissa, minkä jälkeen kypsytystä on jatkettu ex-PX:ssä, jossa on ollut aiemmin Innis & Gunnin Golden Beeriä.

Idea on ihan kiinnostava, mutta täytyy nyt kuitenkin muistaa, että viiden vuoden kypsytyksen jälkeen tältä ei voi mahdottomia odottaa.

Glasgow 1770 Golden Beer Cask Finish Batch 2

(58%, OB, 17.4.2018–12.6.2023, First Fill Ex-Bourbon Casks, Finished a Pedro Ximenez Sherry Cask that previously held Innis & Gunn’s Golden Beer, Unpeated 02, 340 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja runsaan maltainen. Suklaisuutta, hedelmäsiirappia, vaniljaa. Hiivainen ja mallassokerinen vivahde, tislaamon käymissammioiden tuoksu välähtää tajunnassa. Hiivaleipämäisyyttä, trooppista hedelmää, herukkaisuutta. Hiukan sekava kokonaisuus. Vesilisä avaa päärynää ja kinuskia.

Maku: Imelä hedelmä ja siirappinen makeus kohtaa terävän mausteisuuden. Ananasta, mangoa, rypälemäisyyttä ja hunajamelonia, jota kuorrutetaan kinuskilla ja vaahterasiirapilla. Maltaisuus tulee vahvana läpi, olutmaisella vivahteella jopa. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin terävä. Bourbonfiilis jyrää myös voimalla, marsipaanin ja vaniljan kautta mantelimassaan ja pieneen liimamaisuuteen. Jälkimaku on edelleen trooppisen hedelmäinen, vaniljainen, siirappinen ja maltainen. Tammi tuntuu terävänä ja pippurisena, liimainen vivahdekin on mukana. Finaali jää hiukan simppeliksi ja lyhyeksi. Vesilisä tuo lisää makeutta.

Arvio: Makea ja terävä nuori viski, jossa on hyviä aihioita. Vähän jäi vielä matkaa huipulle. 80/100

Mac-Talla Mara Cask Strength 58,2%

Pari viikkoa sitten maistetun ja hyväksi todetun 15-vuotiaan Mac-Talla Stratan jälkeen täytyy vielä maistaa tämä tynnyrivahvuinen Mara. Odotukset ovat ihan kohtalaisen korkealla, koska myös ikämerkitsemätön Terra oli pienessä geneerisyydessäänkin taannoin ihan pätevä viski.

Mac-Talla Mara Cask Strength

(58,2%, Morrison, 2020, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Järeän turvesavuinen ja voimakas, suolainen ja vahvan vegetaalinen. Mineraalisuutta ja jodia, märkää rantakalliota ja merilevää, hiukan sitrusta ja reippaasti maltaisuutta. Pientä herukkaisuutta ja kirpeää omenaa, mutta enimmäkseen lihaisa ja tuhkainen suoraviivaisuus jyrää. Vesilisä availee makeaa päärynää.

Maku: Nyt on savua ja jytinää. Todella painava ja merellinen, suolainen ja pureva kokonaisuus. Turve on jälleen tuhkaisella ja rasvaisen vegetaalisella puolella, vaikka pieni sitruunaisuus ja omenaisuus tarjoavat hedelmäistä makeutta. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri jykevä. Lihaisuudessa on pieni bbq-vivahde, jota lääkemäisyys ja yrttisyys säestävät. Jälkimaku tykittää edelleen vahvaa vegetaalista turvesavua ja tuhkaa, suolaisuutta ja sitrusta. Herukkaisuus ja napakka tammi näyttäytyvät, samoin hedelmäisyys saa vähän trooppisia sävyjä. Mineraalisuuden ja hedelmän vuoropuhelu öljyisen ja lääkemäisen turpeisuuden kanssa toimii nätisti. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää vähän tuhkaa ja availee makeutta.

Arvio: Varsin vaikuttava kokonaisuus, jos tykkää nuorekkaasta turvejyrästä. Tässä ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. En osaa asettaa tätä Stratan edelle tai sen perään, kyse on niin toisenlaisesta lähestymisestä savuviskiin – kuin vertaisi tynnyrivahvaa nuorta Lagavulinia ja vanhan aikakauden Laphroaigin 15-vuotiasta toisiinsa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata 46%

Lasissa on myrskyisen ja synkän illan kunniaksi savuista Mac-Tallaa. Yhden tällaisen Morrisonin salaisesta paikasta tulevan Islayn single malt -viskin maistoin taannoin, se oli ikämerkitsemätön ja vähän geneerisen oloinen Terra. Tämä 15-vuotias viski on nyt sitten rakenneltu ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä kypsyneistä liemistä. Vaikuttaa ihan lupaavalta.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata

(46%, Morrison, 2006–2021, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, vegetaalinen ja suolavetinen ensivaikutelma. Vielä selkeämpi Caol Ila -viba kuin Terrassa. Sitrusta, vihreää omenaa, jonkin verran tuhkaa ja hapokkuutta. Merilevää, hiiltä, lääkemäisyyyttä ja jodia. Mineraalinen ja kuivan hedelmäinen kokonaisuus. Vesilisä availee trooppista hedelmää.

Maku: Kuivempi ja napakampi kuin tuoksu antoi odottaa. Turvesavu on heinikkopalon ja nuotion suunnalla, vaikka jostain vegetaalisuuskin nousee esiin. Sitruunalakritsi tuo hetkellisesti mieleen vanhan 15-vuotiaan Laphroaigin. Mukavasti sitrusta, hapokasta omenaa, jotain valkoviinimäistä ja mineraalista samassa paketissa. Paahdettua mantelia, edellee hiukan tuhkaa ja hiiltä. Yrttisyyttä, kuivattua hedelmää, reippaasti suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko mukavan ilmava. Jälkimaku pyörii napakan turvesavun, suolan ja sitruunan ympärillä. Tuhka ja hiili saavat seurakseen vähän pippuria, hapokasta omenaa, maltaisuutta ja yrttejä. Keskipitkä, kevyt ja raikas finaali. Vesilisä kitkeröittää hiilisyyttä.

Arvio: Maukas, kevyt ja tyylikäs Islay-viski. Paljon tässä on edelleen Caol Ilan fiilistä niin kuin Terrassakin oli, mutta nyt löytyy myös vanhan Laphroaigin tunnelmia ja ehkä vähän Bowmore-henkisiä piirteitäkin. Täydellinen myrskyiseen syysiltaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Tamdhu 15 yo 2007/2023, Douglas Laing Old Particular 48,4%

Vaihteeksi lasissa pyörähti Tamdhua ex-bourbonista. Olen näitä ”Tanhuja” maistellut etupäässä sherrykypsytettyinä versioina, joten mielenkiintoista nuuhkaista vaihteeksi tällaista.

Tamdhu 15 yo 2007/2023, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 10/2007–1/2023, Cask No. DL 16954, Refill Hogshead, 349 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti rapsakkaa tammea, muromaisuutta ja ruohoisuutta. Päärynä tulee vahvasti läpi, samoin vanilja. Jännä hiilinen vivahde, yrttisyyttä ja jotain vähän palanutta. Maltaisuus on pinnassa, hiukan puuromaisena ja jyväisenäkin. Hapokkuutta ja kireyttä, ikäistään nuorempi fiilis. Vesilisä avaa kermaisuuutta.

Maku: Hapokas ja valkoviinimäisen pirskahteleva ensivaikutelma. Rieslingiä, rypälemäisyyttä, mineraalisuutta. Samallla kuitenkin myös maltaisuus tulee voimalla läpi, jyväisenä ja melko kireänä. Päärynä ja sitruksisuus ovat reippaasti esillä, ja nuorekkaasti tunnelmasta huolimatta tämä tuntuu jokseenkin isolta viskiltä. Suutuntuma on melko täyteläinen ja suutuntuma öljyinen. Jotain hiilistä ja likaista tässä on, suolaisuutta ja hiukan vegetaalisuuttakin. Jälkimaku on suolainen, heinäinen, maltainen ja tummasävyinen. Vegetaalisuus ja hiilisyys korostuvat, samoin happamuus ja mineraalinen kireys. Päärynän makeudesta on enää ailahdus. Melko pitkä finaali on yllättävänkin rauhallinen. Vesilisä hedelmäisyys saa lisää sävyjä.

Arvio: Ei oikein omaan makuuni. Hetkittäin kiinnostava, mutta yleisilme jää vähän rujoksi. Toisaalta on tässä jotain aitoa. Viskiä ei ole ainakaan tohtoroitu millään finistelykikkailulla. 80/100

Glasgow 1770 Manzanilla Sherry Cask Batch 1, 59%

Maistelussa tällä kertaa mielenkiintoinen Manzanilla-sherrytynnyrissä kypsynyt single cask Glasgow-tislaamosta. Turpeeton tisle on kypsynyt refill-Manzanillassa, jossa on ollut aiemmin turpeista viskiä.

Glasgow 1770 Manzanilla Sherry Cask Batch 1

(59%, OB, 12.3.2018–25.7.2023, Unpeated 01, Cask No. 18/218, Refill Manzanilla Sherry Butt, 813 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savumakkarainen, suolainen ja rasvainen, suorastaan odottamaton heti alkuun. Runsaasti mineraalisuutta, suklaakastiketta, imelää luumuhilloa, turpeisuutta. Grillattua paprikaa, kuivattua hedelmää, maapähkinävoita – melkoinen kattaus kaikenlaista. Todella kiinnostava. Vesilisä paljastaa poltetun tulitikun.

Maku: Hapokas ja pisteliäs, melkoinen pölähdys tuhkaisuutta ja tupakansavua. Mineraalisuus ja pippurisuus antavat vähitellen tietä suolaiselle karamellille ja savumakkaralle. Kinuskin ja suklaan vastapainoksi nousee pistävä mausteisuus ja turpeisen öljyinen jytäkkyys. Jännittävästi rasvaiset savuelementit ja tisleen mineraalinen, savuton puoli kerrostuvat omiin lokeroihinsa. Suutuntuma on jopa melko kevyt, vaikka runko onkin jossain määrin öljyinen. Hapokkuuden seasta löytyy myös sitruksisia ja trooppisen hedelmäisiä sävyjä. Jälkimaku pyörii edelleen suolaisuuden ja rasvaisuuden, turpeisen likaisuuden ja suklaisen makeuden ympärillä. Tuhkaa, pippuria, karamellia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo vähän rikkiä ja kahvisuutta esiin.

Arvio: Hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka parissa viettää mielellään aikaa. On tämä selvästi nuori viski ja paljon maussa on kerrostumia, mutta paljon kiehtovaakin tällaisessa extreme-tapauksessa on. 84/100

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros 50%

Phil ja Simon Thompson saivat napattua tällaisen Craigellachie-pullotteen itselleen vuoden 2009 tuotannosta. Tätä 13-vuotiasta viskiä on vallan kehuttukin. Kypsytyksessä on ollut käytössä Refill Hogshead.

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros

(50%, Thompson Bros, 18.5.2009–2022, Refill Hogshead, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, itse asiassa heti todella jyväinen ja puuromainen tapaus. Runsaasti voita ja rasvaista murokeksiä, öljyisyyttä, omenaa, makeaa sitrusta ja keltaista luumua. Hiivaleipää, suolaisuutta. Nyt mennään todella vahvasti tisleen komennossa. Mineraalinen kirpeys kohtaa kukkaisuuden. Vesilisä tuo mantelia ja vaniljajäätelöä esiin.

Maku: Todella tuhdin öljyinen, mineraalinen ja raikkaan sitruksinen. Kirpeää omenaa, mantelia, maltaisuutta, edelleen paljon rasvaisuutta ja murokeksiä kuten tuoksussa. Suolaisuutta, napakkaa pippuria ja reippaasti vegetaalisiakin piirteitä. Suutuntuma on öljyinen ja tuhti, täynnä suolaista voita ja ylipäänsä painavaa rasvaisuutta. Jotain vähän likaistakin tässä on, vaikka ananaksen ja trooppisen hedelmän raikkaus luo siihen hienon kontrastin. Hiivamaisia ja viljaisia piirteitä kyllä riittää. Jälkimaku on on edelleen voimakkaan maltainen, kirpeän omenainen ja vahvasti tisleen piirteillä ratsastava. Murokeksiä, hiivaa, mantelia, inkivääriä, valkopippuria, runsasta tammisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä pehmentää yleisilmettä dramaattisesti ja nostaa makeita, kukkaisia ja karkkisia piirteitä esiin.

Arvio: Tässä on nyt jotain todella hienoa, vaikka en yleensä ole tämän viskityylin ylin ystävä. Tislevetoisena tapauksena koin pääseväni hyvinkin lähelle Craigellachien kovaa ydintä. Mielenkiintoinen viski kaikenlaisten tynnyrikikkailujen ja tohtorointien keskellä. 85/100

Glasgow 1770 Peated Cask Strength Batch 1, 60,8%

Lasissa tällä kertaa turpeista Glasgow 1770 -viskiä, nyt oikein tynnyrivahvana Batch-julkaisuna. Kypsytyksessä on käytetty ex-neitsyttammea ja viimeistelyssä Pedro Ximénez -sherrytynskiä. Tuntuu varsin tykiltä tapaukselta jo volttienkin perusteella.

Glasgow 1770 Peated Cask Strength Batch 1

(60,8%, OB, Matured In Virgin Oak & Finished In Pedro Ximénez Sherry Casks, 1000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa turvesavua, siirappista sherryisyyttä ja ihan puhdasta puuta. Sahattua tammilautaa, runsasta vaniljaa ja vähän liimapuutakin tulee esiin. Toisesta suunnasta tulee rusinaa, suklaata ja kuivattuja luumuja. Savumakkaraa, nahkaa ja suolaakin löytyy. Vesilisällä paljastuu alta vähän sitruksisuutta.

Maku: Nyt ajetaan sisään isolla voimalla. Tuhti, rasvainen ja salmiakkinen turvesavu tuo ensin mukanaan siirappisen ja suklaisen sherryn, mutta makeus kuitenkin jää hetkeksi todella suoraviivaisen tammen jalkoihin. Tuoksun tapaan maku on erittäin kerrostunut, joka toisaalta tekee tästä kiinnostavan – elementit ovat hyvin erillään. Suolaisuutta, hapokkuutta, mustapippuria, hiukan pekonia ja kahvisuutta, jotain vähän palanuttakin. Jälkimaku on tämän ehkä heikoin lenkki, nyt integroitumisen puute sekoittaa palettia paljon. Hiukan liimainen tammi, runsas vaniljaisuus ja heinäisyys, siirappi ja savumakkara, salmiakkisuus ja kuiva turvesavu pyörivät hiukan hahmottomina. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä paljastaa kirpeän omenan.

Arvio: Erikoinen tapaus, harvoin tulee näin kerrostunutta viskiä vastaan. Silti tässä on jotain aidosti kiinnostavaa, vaikka nuorelta ja vähän epäkypsältä tämä kiistatta tuntuu. 83/100