Diageo

Lagavulin 12 yo Special Release 2002, 57,8%

Nyt osui vihdoin kohdalle Lagavulinin rakastamani 12-vuotiaiden sarjan kaikkien aikojen toinen julkaisu. Ensimmäinenkin tuli siis markkinoille samaisena vuonna 2002, mutta sen vahvuus oli 58,0%. Nyt on siis tämä toinen samanvuotinen erä maistelussa. Aika erilaista on kuin viimeiseksi maistamani tequilaviimeistelty versio jo ihan tuoksunkin perusteella.

Lagavulin 12 yo Special Release 2002

(57,8%, OB, 2002, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen, runsaan turvesavuinen, hiilinen, vaniljainen ja jämäkkä. Suolainen, jodinen ja antiseptisilla aineilla höystetty. Kuivakka tammisuus nousee kaiken takaa. Hiukan napakkaa lääkemäisyyttä, kevyttä lihaisuutta, runsaasti vaniljaa. Yrttisyyttä, valkopippuria, ruohoisuutta, hiukan hapokkuutta ja sitruunaa. On tämä kyllä aivan älyttömän hieno.

Maku: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Vaniljainen tammi tulee hyvin esiin. Yrttisyyttä, kamferia, suolaisuutta. Merilevää, kirpeää omenaa, valkopippuria, jodia. Suutuntuma on öljyinen ja hienossa balanssissa. Tietty kuiva tyylikkyys tätä hallitsee. Jälkimaku on turvesavuinen ja öljyinen, suolainen, nautinnollisen yrttinen ja hiilinen. Kirpeää omenaa, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä, taustalla kinuskista hiukan makeutta ja vaniljaa. Pitkä ja mahtava lopetus.

Arvio: Huippulaatua vuosien takaa. Tämä pyörii selvästi siellä mineraalisella ja kuivalla puolella verrattuna monien myöhempien editioiden lihaisuuteen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvää”.

Lagavulin 12 yo Special Release 2023, 56,4%

Olen ollut iät ja ajat Lagavulinin 12-vuotiaan Special Releasen häpeilemätön fanipoika. Nyt on pakko myöntää, että konsepti alkaa vähän karata. Tequilaviimeistely, oikeasti?

Lagavulin 12 yo Special Release 2023

(56,4%, OB, Special Release 2023, Bottled 21.02.2023, ”The Ink of Legends”, Don Julio Añejo Tequila Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja suolavettä. Sitrusta, merellisyyttä, märkää kalliota, merilevää. Turve on varsin vegetaalista. Savuun kytkeytyy tuhkaa, grillattuja vihanneksia ja oliiviöljyä. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, yrttejä, märkää savimaata. Pieni puuromaisuus ja savumakkara. Vesilisä avaa Limoncelloa ja jodia.

Maku: Pippurinen ja terävän savuinen, mutta samalla jännästi mukana on suolaista voita ja jotain… kemikaaleja. Turvesavu on hyvin vegetaalista, tuhkaa ja grillattuja hedelmiä riittää. Suolavetinen ja savumakkarainen puoli on yhä mukana, kuten tähän sarjaan kuuluu, mutta jotain vähän yksiulotteista tässä nyt on. Sitruunaa, vaniljaa, hunajaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Varsin täyteläinen ja öljyisen painava suutuntuma toki. Siirappiseen vivahtava makeus ei oikein löydä paikkansa. Jälkimaku on täynnä tuhkaista turvesavua, pippuria ja runsasta suolaisuutta. Vegetaalinen turve ja tuhka hallitsevat. Tammi tulee läpi varsin kireänä. Melko pitkä mutta vähän turruttava finaali. Vesilisä tuo saippuaisuutta ja kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Olen siinä määrin tequilanoviisi, etten nyt aivan käsittänyt tätä viskiä. Tässä oli paljon hyviä elementtejä, mutta mikään ei ollut aivan oikeassa paikassa. Joku voisi arvostella tämän tuotteen paljon ankaramminkin, mutta toisaalta suhtaudun tähän sarjaan ja sen jatkoon… kiinnostuneesti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.

Benrinnes 1994/2006, Gordon & MacPhail 46%

Pienen tauon jälkeen lasissa jälleen viskiä. Maistelussa on tällä kertaa Ranskaan päätynyt Benrinnes ysärin tuotannosta. Tynnyristä ei ole mainintaa, mutta väri ja tuoksu viittaavat välittömästi jonkinlaiseen sherrykypsytykseen. Maistetaan.

Benrinnes 1994/2006 Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail Reserve for La Maison du Whisky, 1994–2006, Cask No. 7937, 890 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja kuivan toffeemainen, maakellaria ja multaisuutta tulee välittömästi esiin. Kuivaa heinää, nahkaa, kanelia ja hiukan inkivääriä. Kuivan yleisilmeen keskellä on jännä siirappinen ulottuvuus, paahdettua pähkinää ja maitokahvia. Pieni hedelmäisyyskin löytyy. Vesilisällä löytää päärynää ja minttua.

Maku: Kuivan tuoksun jälkeen yllättävän makea ja öljyinen. Sherryä, siirappia, toffeefudgea, maitosuklaata ja jonkin verran myös rikkisiä ja poltetusta tulitikusta muistuttavia piirteitä. Makeaa omenamehua, appelsiinia, grillattua ananasta. Kahvisuus on edelleen mukana, samoin tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pehmeän öljyinen. Rusinaa, hiukan luumua, kypsää kirsikkaa. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja reippaasti kuivuva. Tummapaahtoista kahvia, kovia toffeekarkkeja, nahkaisuutta, pähkinää, hapanta hedelmäisyyttä. Rusinaa, kuivattuja luumuja, heinäisiä sävyjä, hiukan kireää tammisuutta. Edelleen pieni rikkisyys mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäisiä sävyjä ja raikasta yrttisyyttä.

Arvio: Maukas kokonaisuus pienellä rikkisyydelläkin. Tuoksu antaa odottaa kuivaa viskiä, mutta maku aukeaa nätisti. 85/100

Knockando 1972/1983, 43%

Näitä Justerini & Brooksin Knockando-pullotteita liikkuu maailmalla viljalti, myös vuosikertaa 1972 hiukan erilaisina versioina, monella eri pullotusvuodella. Tämä on nyt versio vuodelta 1983. Olen viitisen vuotta sitten maistanut yhden vähän vastaavan 1966-pullotteen, joka oli etenkin nenässä herkullinen. Jotain vastaavaa voi varmaan odottaa tästäkin.

Knockando 1972/1983, 43%

(43%, OB, Justerini & Brooks, 1972–1983, 75 cl)

Tuoksu: Todella viljainen ja varsin pölyinen. Kevyttä kukkaisuutta, heinää ja aamiaismuroja. Hedelmäisyys pysyy varsin hentona, pyörii lähinnä kevyen omenan ja pienen vesimelonin ympärillä. Maltaisuus tulee kyllä selvänä läpi. Hiukan vaniljaa ja hunajaa makeuttamassa kevyttä kokonaisuutta.

Maku: Öljyisempi ja mielenkiintoisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Omena ja vesimeloni ovat paljon selvempinä ja makeampina esillä. Viljaisuutta, heinäisyyttä ja maltaisuutta kyllä riittää. Tammisuus on myös melko rotevasti esillä. Tietty maanläheisyys tässä on, vähän jotain likaisuutta ja pähkinäistä happamuuttakin. Suutuntuma on kevyt ja runko hento. Jälkimaku on heinäinen ja hiukan pisteliäs, pippurinen ja hapokas. Tammi tulee happamana, jopa osin kitkeränä pintaan. Vaniljaa ja omenaa, mutta ei kovin laajalla spektrillä hedelmiä, vaan enemmän tätä viljaista ja muromaista kuivuutta. Keskipitkä, hiukan kapea finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen kevyt perusviski ja oman aikakautensa edustaja. Ei silti mitenkään loista, vaan jää selvästi 1966-pullotetta kapeammaksi esitykseksi. 82/100

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice 61,5%

Maistossa tällä kertaa todella voimakasta Benrinnesiä. Tuttuun MacKillop’s-tyyliin tynnyriksi on merkitty tammi. Oletettavasti kyseessä on siis ex-bourbon.

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice

(61,5%, MacKillop’s Choice, Cask Strength, 4/1985–5/1999, Cask No. 1214, Oak Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton speysiderin tunnelmaa, pölyisyyttä ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja jotain vähän viljaista. Nätti vahaisuus, parafiinia ja mehiläisvahaa. Öljyisyys tuntuu voimakkaana. Sitruksisuutta, hiukan trooppista hedelmää, hapokkuutta. Raikas metsäisyys tulee mieleen. Vesilisä avaa anista ja salmiakkia.

Maku: Öljyinen ja hyvällä tavalla likainen, erittäin voimakas kokonaisuus. Kunnon rakettibensaa, jossa on yhä tällainen vanhan liiton tunnelma mukana. Likaisia kuparipannuja, jotain vähän nokista, happamuutta ja sopivaa kitkeryyttäkin. Omenaisuus ja sitruksisuus ovat mukana, vahamaisuus nousee myös hyvin vahvasti esiin. Jotain vähän puuroista ja ihan hiukan lenseääkin fiilistä tässä on, paljon tutkittavaa ylipäänsä. Suutuntuma on öljyisen painava ja todella vahva, mausteinenkin. Jälkimaku pyörii paljolti vahamaisuuden, ruohoisuuden ja sitruksen ympärillä. Öljyistä likaisuutta, mantelia, viherherukkaa, happamia havuisia sävyjä. Hedelmäisyys kääntyy karvaaksi, tammikin näyttäytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo salmiakkia mukaan.

Arvio: Kiinnostavan persoonallinen ja erittäin voimakas old skool -tyylinen speysider. Viskinä tämä ei ole tasapainoisin eikä hienopiirteisin esitys, mutta eihän tällaisesta voi olla pitämättä. 85/100

Talisker Wilder Seas X Parley 48,6%

Maistelussa tällä kertaa Taliskerilta ex-konjakkitynnyreissä viimeistelty erikoisuus. Tämä on saanut yllättävänkin myönteisen vastaanoton. Olin jo sen verran innostunut Taliskerin uudehkosta The Wild Explorador -julkaisusta, että tämäkin kiinnostaa ehkä jopa tavallista enemmän.

Talisker Wilder Seas X Parley

(48,6%, OB, NAS, Bottled 25.–28.03.2023, XO Cognac Finish, 17940 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja merellinen, suolainen ja hiukan tervainenkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä makean toffeemaisia ja hunajaisia elementtejä, jotka lyövät kättä pippurin, mentholin, tuhkan ja märän kallion kanssa. Rusinaa, sitrusta, pientä konjakkimaisuutta taustalla. Vesilisä korostaa savua ja tervaa.

Maku: Selvästi enemmän Talisker kuin tuoksussa. Nyt on mustapippuria ja turvesavua, suolaisuutta ja savukalaa. Tuhkaisuus on myös läsnä, samoin tietty vegetaalisuus. Makeaa leipämäisyyttä, maltaisuutta, rusinaa, chiliä ja hiukan oliiviöljyäkin. Konjakkimainen makea omenaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko varsin öljyinen. Sitruksisuutta, anista, hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen todella taliskermainen kaikessa mustapippurissaan ja suolaisuudessaan. Turvesavu on yhä tuhkaisella ja vegetaalisella puolella. Anista ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja chiliä. Konjakkimaiset vivahteet säilyvät mukana, rusinaisina ja uuniomenaisina. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suolavetisiä piirteitä lisää esiin.

Yhteenveto: Oikein pätevä moderni Talisker. Tuoksun luomien odotusten jälkeen paletti on viime kädessä ehkä kuitenkin hiukan… tavanomainen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023, 59,7%

Lasissa on tällä kertaa Diageon portviinifinistelty vuosijulkaisu 2023 Taliskerin tislaamosta. Kovin suuria odotuksia ei ole, sen verran erikoiselta kokkaukselta tämä vaikuttaa, mutta maistetaan.

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023

(59,7%, OB, NAS, 2023, Special Release, White, Tawny and Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Ällistyttävän lihaisa ja rasvainen Taliskeriksi. Palvikinkkua, suolavettä, vegetaalista turpeisuutta, märkää köyttä, salmiakkia. Samalla hyvin hedelmäinen ja viinisen makea pohjavire, ylikypsä ja marjaisa. Mansikkaa, vadelmaa, viikunahilloa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä tuo lisää makeita marjoja esiin.

Maku: Lihaisa ja todella turvesavuinen, mutta selvästi kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Kuivan viininen ja hapokas ensipuraisu, jossa Taliskerin mustapippuri on hienosti heti esillä. Vegetaalisuutta, kuivalihaa, runsaasti suolaisuutta, pähkinää. Melkoisesti tuhkaisuutta ja tuoretta tammea. Suutuntuma on melko öljyinen ja pistelevän pippurinen. Yrttisyyttä, hapokkuutta, kirpeää omenaa, salmiakkijauhetta. Paljon nuorempi fiilis kuin tuoksussa. Jälkimaku on täynnä suolaa ja mustapippuria, hapokasta marjaisuutta ja rasvaista bbq-lihaa. Savumakkaraa, runsasta turvesavua, salmiakkia, kuivaa viinisyyttä ja tammea. Viimeinenkin makeus katoaa nopeasti. Mustaa teetä, pähkinäisyyttä, tuhkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa kattausta hyvin ja saa makeutta nousemaan kitkerien elementtien rinnalle.

Arvio: Harvinaisen mielenkiintoinen tapaus! Tuoksussa tuntuu lihaisin Talisker ikinä, mutta maku on kuiva kuin mikä. Portviini tuntuu nenässä makealta, mutta suussa tapahtuu jotain aivan muuta. Tuhkaisuudessaan tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta tylsä viski tämä ei ainakaan ole. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mortlach 12 yo 43,4%

Jostain syystä Dufftownin pedon 12-vuotias peruspullote on jäänyt tässä blogissa maistamatta ja nuotittamatta. Korjattakoon tämä puute tänään.

Mortlach 12 yo

(43,4%, OB, +/- 2022, ‘The Wee Witchie’, Ex-Sherry & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Sitruksisuutta, persikkaa, marjaisuutta, mantelia. Murokeksiä ja vaniljaa, hiukan kanelia ja rusinaa. Lihaisuuden ja öljyisen painon kyllä aistii, vaikka yleisilme on silti vähän tavanomainen. Maltaisuutta, mineraalisuutta, kuivattua aprikoosia. Vesilisä avaa toffeeta ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen. Hapokkuus taittaa hienosti tämän öljyisyyttä, eikä kokonaisuus tunnu rasvaiselta saati liian painavalta, vaan elävältä. Persikka ja aprikoosi, sitruksisuus ja kuivatut hedelmät ovat hyvin esillä. Paahdettua mantelia, rusinaa, hiukan karamellia ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri painokas, mutta balanssi pysyy hienosti. Mineraalisuutta ja maltaisuutta. Jälkimaku pyörii hapokkaiden nuottien ympärillä. Pähkinäisyys tuntuu happamana ja maltaisuudessa on tietty karheus mukana, samoin tammi tulee varsin purevana nyt läpi. Sitruksista kitkeryyttä, tiettyä lihaisuutta ja öljyistä painokkuutta riittää kyllä ihan loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy päärynää ja vaniljaa.

Arvio: Varsin onnistunut kokonaisuus. Hapokkuuden ja öljyisyyden yhdistelmä toimii todella hyvin, vaikka kyseessä on lopulta kuitenkin ihan perusviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

Talisker 10 yo 45,8% (2022)

Tämäkin klassikko jatkaa kulkuaan. Pikkupullossa oli tässä kohtaa vielä vanha etiketti, vaikka kartonkiin on painettu päivämäärä 14.3.2022.

Jo vuotta aiemmin tuli Taliskerin isoihin core range -pulloihin etikettiuudistus, mutta jostain syystä tätä kääpiöjulkaisua on pyöritetty vielä vanhalla ulkoasulla.

Vierellä on verrokkina Taliskerin peruskympin vuoden 2016 pullotuserää, joten jännä nähdä, mitä kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua.

Talisker 10 yo (2022)

(45,8%, OB, Bottled 14.3.2022, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua, rasvaisuutta ja merellistä tunnelmaa. Suolaisuutta, merilevää, kosteaa heinää, märkää köyttä. Tammi puskee tuoreena ja makean vaniljaisena läpi. Vegetaalinen, juuresmainen turve taittuu vähän nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Pippuria, märkää rantahiekkaa. Vesilisä avaa anista ja yrttejä. Kuuden vuoden takainen versio samasta viskistä tuoksuu todella lääkemäiseltä, salmiakkiselta ja kuivan yrttiseltä tämän rinnalla.

Maku: Turvesavuinen, tuhkainen ja makea. Suolaista voita, merivettä, runsaasti tuoretta tammea. Vaniljainen makeus kohtaa mustapippurisen purevuuden. Hiilisyys ja noki ovat yllättävän vahvasti esillä. Omenaa, hiukan trooppista hedelmää, oliiviöljyä, merilevää, karheaa maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko tuhti. Mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä, vegetaalisuutta ja likaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen vahvasti turvesavun ja merellisyyden ympärillä, tuttua mustapippuria unohtamatta. Tuhti suolaisuus, reipas nokisuus. Lakritsia ja tervaa, mineraalisuutta, hapokasta tammea. Edelleen myös vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lääkemäisyyden ja aniksen pintaan. Myös makupuolella kuuden vuoden takainen pullote tuntuu erittäin terävältä, yrttiseltä ja pippuriselta tämän rinnalla.

Arvio: Hyvin tämä on pitänyt pintansa aikojen saatossa, vaikka tammi on selvästi kääntynyt modernimpaan ja makeampaan suuntaan. Sama kehityshän näkyi jo vuoden 2016 rotaatiossa verrattuna vanhaan Map Labeliin, joten jälkimmäisen täytyisi tuntua tätä vasten varmaan äärimmäisen kuivalta ja lääkemäiseltä. Toisaalta tiedän, että Talisker ylipäänsä jakaa mielipiteitä; veikkaan, että tämä makeampi ja pehmeämpi tuotanto ei ehkä vedä yhtään enempää uusia faneja puoleensa. Mutta Taliskerista tykkäävälle tässä on palikat yhä kohdallaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Mortlach 13 yo Special Release 2021, 55,9%

The Beast of Dufftown on tehnyt uutta tulemista ylibrändäämisen vuosien ja pienten parfyymipullojen jälkeen. Nyt maistelussa vuoden 2021 erikoisjulkaisu, josta olisi edelleen voinut vähän näitä sarjanimiä ja liikanimiä ja muita kikkareita poistaa. The Moonlit Beast? Pffftt…

Mortlach 13 yo Special Release 2021

(55,9%, OB, 2007–2021, Special Release 2021, Untold Legends, ”The Moonlit Beast”, Virgin and Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja mineraalinen. Herukkainen, sitruksinen, tavallaan vähän heleä, kalkkinen ja kuivan vahainen. Todella kirkas yleisilme, terävää yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Limoncelloa, kirpeää omenaa, vähän kookosta. Hiivaisuutta ja murokeksiä. Vesilisä tuo maltaisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen, öljyinen, todella voimakas. Kirpeä, herukkainen, sitruksinen ja minttuinen. Hapokkuutta ja suolaisuutta. Suutuntuma on painava ja runko pureskeltava, mikä on jännä yhdistelmä tällaisen heleyden kanssa. Raparperia, eucalyptusta, inkivääriä, vähän vaniljaa, aavistus jotain liuotinta. Jälkimaku on öljyinen ja kirkas, todella kirpeä ja hapokas. Mineraalinen, terävä, hapokkaan omenainen. Ihan pieni savun ailahdus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo merkittävästi lisää sokerista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat jännittävästi hiukan eri paria, kun The Beast of Dufftown paljastaa todellisen luonteensa vasta tisleen painavuudella. Jotain vaikuttavaa tässä kyllä on, vaikka mikään makujen runsaudensarvi ei ole kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 86/100.