Diageo

Benrinnes 1994/2006, Gordon & MacPhail 46%

Pienen tauon jälkeen lasissa jälleen viskiä. Maistelussa on tällä kertaa Ranskaan päätynyt Benrinnes ysärin tuotannosta. Tynnyristä ei ole mainintaa, mutta väri ja tuoksu viittaavat välittömästi jonkinlaiseen sherrykypsytykseen. Maistetaan.

Benrinnes 1994/2006 Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail Reserve for La Maison du Whisky, 1994–2006, Cask No. 7937, 890 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja kuivan toffeemainen, maakellaria ja multaisuutta tulee välittömästi esiin. Kuivaa heinää, nahkaa, kanelia ja hiukan inkivääriä. Kuivan yleisilmeen keskellä on jännä siirappinen ulottuvuus, paahdettua pähkinää ja maitokahvia. Pieni hedelmäisyyskin löytyy. Vesilisällä löytää päärynää ja minttua.

Maku: Kuivan tuoksun jälkeen yllättävän makea ja öljyinen. Sherryä, siirappia, toffeefudgea, maitosuklaata ja jonkin verran myös rikkisiä ja poltetusta tulitikusta muistuttavia piirteitä. Makeaa omenamehua, appelsiinia, grillattua ananasta. Kahvisuus on edelleen mukana, samoin tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pehmeän öljyinen. Rusinaa, hiukan luumua, kypsää kirsikkaa. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja reippaasti kuivuva. Tummapaahtoista kahvia, kovia toffeekarkkeja, nahkaisuutta, pähkinää, hapanta hedelmäisyyttä. Rusinaa, kuivattuja luumuja, heinäisiä sävyjä, hiukan kireää tammisuutta. Edelleen pieni rikkisyys mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäisiä sävyjä ja raikasta yrttisyyttä.

Arvio: Maukas kokonaisuus pienellä rikkisyydelläkin. Tuoksu antaa odottaa kuivaa viskiä, mutta maku aukeaa nätisti. 85/100

Knockando 1972/1983, 43%

Näitä Justerini & Brooksin Knockando-pullotteita liikkuu maailmalla viljalti, myös vuosikertaa 1972 hiukan erilaisina versioina, monella eri pullotusvuodella. Tämä on nyt versio vuodelta 1983. Olen viitisen vuotta sitten maistanut yhden vähän vastaavan 1966-pullotteen, joka oli etenkin nenässä herkullinen. Jotain vastaavaa voi varmaan odottaa tästäkin.

Knockando 1972/1983, 43%

(43%, OB, Justerini & Brooks, 1972–1983, 75 cl)

Tuoksu: Todella viljainen ja varsin pölyinen. Kevyttä kukkaisuutta, heinää ja aamiaismuroja. Hedelmäisyys pysyy varsin hentona, pyörii lähinnä kevyen omenan ja pienen vesimelonin ympärillä. Maltaisuus tulee kyllä selvänä läpi. Hiukan vaniljaa ja hunajaa makeuttamassa kevyttä kokonaisuutta.

Maku: Öljyisempi ja mielenkiintoisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Omena ja vesimeloni ovat paljon selvempinä ja makeampina esillä. Viljaisuutta, heinäisyyttä ja maltaisuutta kyllä riittää. Tammisuus on myös melko rotevasti esillä. Tietty maanläheisyys tässä on, vähän jotain likaisuutta ja pähkinäistä happamuuttakin. Suutuntuma on kevyt ja runko hento. Jälkimaku on heinäinen ja hiukan pisteliäs, pippurinen ja hapokas. Tammi tulee happamana, jopa osin kitkeränä pintaan. Vaniljaa ja omenaa, mutta ei kovin laajalla spektrillä hedelmiä, vaan enemmän tätä viljaista ja muromaista kuivuutta. Keskipitkä, hiukan kapea finaali.

Arvio: Ihan kelvollinen kevyt perusviski ja oman aikakautensa edustaja. Ei silti mitenkään loista, vaan jää selvästi 1966-pullotetta kapeammaksi esitykseksi. 82/100

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice 61,5%

Maistossa tällä kertaa todella voimakasta Benrinnesiä. Tuttuun MacKillop’s-tyyliin tynnyriksi on merkitty tammi. Oletettavasti kyseessä on siis ex-bourbon.

Benrinnes 14 yo 1985/1999, MacKillop’s Choice

(61,5%, MacKillop’s Choice, Cask Strength, 4/1985–5/1999, Cask No. 1214, Oak Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton speysiderin tunnelmaa, pölyisyyttä ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja jotain vähän viljaista. Nätti vahaisuus, parafiinia ja mehiläisvahaa. Öljyisyys tuntuu voimakkaana. Sitruksisuutta, hiukan trooppista hedelmää, hapokkuutta. Raikas metsäisyys tulee mieleen. Vesilisä avaa anista ja salmiakkia.

Maku: Öljyinen ja hyvällä tavalla likainen, erittäin voimakas kokonaisuus. Kunnon rakettibensaa, jossa on yhä tällainen vanhan liiton tunnelma mukana. Likaisia kuparipannuja, jotain vähän nokista, happamuutta ja sopivaa kitkeryyttäkin. Omenaisuus ja sitruksisuus ovat mukana, vahamaisuus nousee myös hyvin vahvasti esiin. Jotain vähän puuroista ja ihan hiukan lenseääkin fiilistä tässä on, paljon tutkittavaa ylipäänsä. Suutuntuma on öljyisen painava ja todella vahva, mausteinenkin. Jälkimaku pyörii paljolti vahamaisuuden, ruohoisuuden ja sitruksen ympärillä. Öljyistä likaisuutta, mantelia, viherherukkaa, happamia havuisia sävyjä. Hedelmäisyys kääntyy karvaaksi, tammikin näyttäytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo salmiakkia mukaan.

Arvio: Kiinnostavan persoonallinen ja erittäin voimakas old skool -tyylinen speysider. Viskinä tämä ei ole tasapainoisin eikä hienopiirteisin esitys, mutta eihän tällaisesta voi olla pitämättä. 85/100

Talisker Wilder Seas X Parley 48,6%

Maistelussa tällä kertaa Taliskerilta ex-konjakkitynnyreissä viimeistelty erikoisuus. Tämä on saanut yllättävänkin myönteisen vastaanoton. Olin jo sen verran innostunut Taliskerin uudehkosta The Wild Explorador -julkaisusta, että tämäkin kiinnostaa ehkä jopa tavallista enemmän.

Talisker Wilder Seas X Parley

(48,6%, OB, NAS, Bottled 25.–28.03.2023, XO Cognac Finish, 17940 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja merellinen, suolainen ja hiukan tervainenkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä makean toffeemaisia ja hunajaisia elementtejä, jotka lyövät kättä pippurin, mentholin, tuhkan ja märän kallion kanssa. Rusinaa, sitrusta, pientä konjakkimaisuutta taustalla. Vesilisä korostaa savua ja tervaa.

Maku: Selvästi enemmän Talisker kuin tuoksussa. Nyt on mustapippuria ja turvesavua, suolaisuutta ja savukalaa. Tuhkaisuus on myös läsnä, samoin tietty vegetaalisuus. Makeaa leipämäisyyttä, maltaisuutta, rusinaa, chiliä ja hiukan oliiviöljyäkin. Konjakkimainen makea omenaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko varsin öljyinen. Sitruksisuutta, anista, hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen todella taliskermainen kaikessa mustapippurissaan ja suolaisuudessaan. Turvesavu on yhä tuhkaisella ja vegetaalisella puolella. Anista ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja chiliä. Konjakkimaiset vivahteet säilyvät mukana, rusinaisina ja uuniomenaisina. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suolavetisiä piirteitä lisää esiin.

Yhteenveto: Oikein pätevä moderni Talisker. Tuoksun luomien odotusten jälkeen paletti on viime kädessä ehkä kuitenkin hiukan… tavanomainen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023, 59,7%

Lasissa on tällä kertaa Diageon portviinifinistelty vuosijulkaisu 2023 Taliskerin tislaamosta. Kovin suuria odotuksia ei ole, sen verran erikoiselta kokkaukselta tämä vaikuttaa, mutta maistetaan.

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023

(59,7%, OB, NAS, 2023, Special Release, White, Tawny and Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Ällistyttävän lihaisa ja rasvainen Taliskeriksi. Palvikinkkua, suolavettä, vegetaalista turpeisuutta, märkää köyttä, salmiakkia. Samalla hyvin hedelmäinen ja viinisen makea pohjavire, ylikypsä ja marjaisa. Mansikkaa, vadelmaa, viikunahilloa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä tuo lisää makeita marjoja esiin.

Maku: Lihaisa ja todella turvesavuinen, mutta selvästi kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Kuivan viininen ja hapokas ensipuraisu, jossa Taliskerin mustapippuri on hienosti heti esillä. Vegetaalisuutta, kuivalihaa, runsaasti suolaisuutta, pähkinää. Melkoisesti tuhkaisuutta ja tuoretta tammea. Suutuntuma on melko öljyinen ja pistelevän pippurinen. Yrttisyyttä, hapokkuutta, kirpeää omenaa, salmiakkijauhetta. Paljon nuorempi fiilis kuin tuoksussa. Jälkimaku on täynnä suolaa ja mustapippuria, hapokasta marjaisuutta ja rasvaista bbq-lihaa. Savumakkaraa, runsasta turvesavua, salmiakkia, kuivaa viinisyyttä ja tammea. Viimeinenkin makeus katoaa nopeasti. Mustaa teetä, pähkinäisyyttä, tuhkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa kattausta hyvin ja saa makeutta nousemaan kitkerien elementtien rinnalle.

Arvio: Harvinaisen mielenkiintoinen tapaus! Tuoksussa tuntuu lihaisin Talisker ikinä, mutta maku on kuiva kuin mikä. Portviini tuntuu nenässä makealta, mutta suussa tapahtuu jotain aivan muuta. Tuhkaisuudessaan tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta tylsä viski tämä ei ainakaan ole. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mortlach 12 yo 43,4%

Jostain syystä Dufftownin pedon 12-vuotias peruspullote on jäänyt tässä blogissa maistamatta ja nuotittamatta. Korjattakoon tämä puute tänään.

Mortlach 12 yo

(43,4%, OB, +/- 2022, ‘The Wee Witchie’, Ex-Sherry & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Sitruksisuutta, persikkaa, marjaisuutta, mantelia. Murokeksiä ja vaniljaa, hiukan kanelia ja rusinaa. Lihaisuuden ja öljyisen painon kyllä aistii, vaikka yleisilme on silti vähän tavanomainen. Maltaisuutta, mineraalisuutta, kuivattua aprikoosia. Vesilisä avaa toffeeta ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen. Hapokkuus taittaa hienosti tämän öljyisyyttä, eikä kokonaisuus tunnu rasvaiselta saati liian painavalta, vaan elävältä. Persikka ja aprikoosi, sitruksisuus ja kuivatut hedelmät ovat hyvin esillä. Paahdettua mantelia, rusinaa, hiukan karamellia ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri painokas, mutta balanssi pysyy hienosti. Mineraalisuutta ja maltaisuutta. Jälkimaku pyörii hapokkaiden nuottien ympärillä. Pähkinäisyys tuntuu happamana ja maltaisuudessa on tietty karheus mukana, samoin tammi tulee varsin purevana nyt läpi. Sitruksista kitkeryyttä, tiettyä lihaisuutta ja öljyistä painokkuutta riittää kyllä ihan loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy päärynää ja vaniljaa.

Arvio: Varsin onnistunut kokonaisuus. Hapokkuuden ja öljyisyyden yhdistelmä toimii todella hyvin, vaikka kyseessä on lopulta kuitenkin ihan perusviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

Talisker 10 yo 45,8% (2022)

Tämäkin klassikko jatkaa kulkuaan. Pikkupullossa oli tässä kohtaa vielä vanha etiketti, vaikka kartonkiin on painettu päivämäärä 14.3.2022.

Jo vuotta aiemmin tuli Taliskerin isoihin core range -pulloihin etikettiuudistus, mutta jostain syystä tätä kääpiöjulkaisua on pyöritetty vielä vanhalla ulkoasulla.

Vierellä on verrokkina Taliskerin peruskympin vuoden 2016 pullotuserää, joten jännä nähdä, mitä kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua.

Talisker 10 yo (2022)

(45,8%, OB, Bottled 14.3.2022, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua, rasvaisuutta ja merellistä tunnelmaa. Suolaisuutta, merilevää, kosteaa heinää, märkää köyttä. Tammi puskee tuoreena ja makean vaniljaisena läpi. Vegetaalinen, juuresmainen turve taittuu vähän nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Pippuria, märkää rantahiekkaa. Vesilisä avaa anista ja yrttejä. Kuuden vuoden takainen versio samasta viskistä tuoksuu todella lääkemäiseltä, salmiakkiselta ja kuivan yrttiseltä tämän rinnalla.

Maku: Turvesavuinen, tuhkainen ja makea. Suolaista voita, merivettä, runsaasti tuoretta tammea. Vaniljainen makeus kohtaa mustapippurisen purevuuden. Hiilisyys ja noki ovat yllättävän vahvasti esillä. Omenaa, hiukan trooppista hedelmää, oliiviöljyä, merilevää, karheaa maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko tuhti. Mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä, vegetaalisuutta ja likaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen vahvasti turvesavun ja merellisyyden ympärillä, tuttua mustapippuria unohtamatta. Tuhti suolaisuus, reipas nokisuus. Lakritsia ja tervaa, mineraalisuutta, hapokasta tammea. Edelleen myös vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lääkemäisyyden ja aniksen pintaan. Myös makupuolella kuuden vuoden takainen pullote tuntuu erittäin terävältä, yrttiseltä ja pippuriselta tämän rinnalla.

Arvio: Hyvin tämä on pitänyt pintansa aikojen saatossa, vaikka tammi on selvästi kääntynyt modernimpaan ja makeampaan suuntaan. Sama kehityshän näkyi jo vuoden 2016 rotaatiossa verrattuna vanhaan Map Labeliin, joten jälkimmäisen täytyisi tuntua tätä vasten varmaan äärimmäisen kuivalta ja lääkemäiseltä. Toisaalta tiedän, että Talisker ylipäänsä jakaa mielipiteitä; veikkaan, että tämä makeampi ja pehmeämpi tuotanto ei ehkä vedä yhtään enempää uusia faneja puoleensa. Mutta Taliskerista tykkäävälle tässä on palikat yhä kohdallaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Mortlach 13 yo Special Release 2021, 55,9%

The Beast of Dufftown on tehnyt uutta tulemista ylibrändäämisen vuosien ja pienten parfyymipullojen jälkeen. Nyt maistelussa vuoden 2021 erikoisjulkaisu, josta olisi edelleen voinut vähän näitä sarjanimiä ja liikanimiä ja muita kikkareita poistaa. The Moonlit Beast? Pffftt…

Mortlach 13 yo Special Release 2021

(55,9%, OB, 2007–2021, Special Release 2021, Untold Legends, ”The Moonlit Beast”, Virgin and Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja mineraalinen. Herukkainen, sitruksinen, tavallaan vähän heleä, kalkkinen ja kuivan vahainen. Todella kirkas yleisilme, terävää yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Limoncelloa, kirpeää omenaa, vähän kookosta. Hiivaisuutta ja murokeksiä. Vesilisä tuo maltaisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen, öljyinen, todella voimakas. Kirpeä, herukkainen, sitruksinen ja minttuinen. Hapokkuutta ja suolaisuutta. Suutuntuma on painava ja runko pureskeltava, mikä on jännä yhdistelmä tällaisen heleyden kanssa. Raparperia, eucalyptusta, inkivääriä, vähän vaniljaa, aavistus jotain liuotinta. Jälkimaku on öljyinen ja kirkas, todella kirpeä ja hapokas. Mineraalinen, terävä, hapokkaan omenainen. Ihan pieni savun ailahdus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo merkittävästi lisää sokerista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat jännittävästi hiukan eri paria, kun The Beast of Dufftown paljastaa todellisen luonteensa vasta tisleen painavuudella. Jotain vaikuttavaa tässä kyllä on, vaikka mikään makujen runsaudensarvi ei ole kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 86/100.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing 62,1%

Lasiin pääsi tällä kertaa todella monelle viskikaupalle tehty erikoispullote Blair Atholin tislaamon tuotannosta. Volttipuoluehan tämän liemen riemumielin hyväksyy.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing

(62,1%, Douglas Laing, Old Particular for Dram 242, Jürgen’s Whiskyhuis, De Straffe Hoek, Wine 4 You, & Prima Vinum, 3/2009–8/2020, Cask No. DL 13994, Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja öljyinen, varsin ruohoinen ja omenainen. Hunajaa ja kermatoffeeta, jotain leivosmaista, vaniljakastiketta, hedelmäsiirappia. Painava kokonaisuus, rommirusinaa ja mausteisuutta, tammista sävykkyyttä. Sherry iskee hedelmäisestä kulmasta. Vesilisä tuo esiin herukkaa ja mandariinia.

Maku: Iso ja painava saman tien, kermainen ja hedelmäsiirappinen. Hunaja ja tammi taistelevat kovalla voimalla, sherry puskee sekä ylikypsää hedelmää että tiettyä suolaisuutta. Ruohoisuus ja mausteet iskevät kiinni. Kirpeää omenaa, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja runko järeä. Sherryn mukana tulee hiukan muovailuvahaa ja jotain vähän lenseää. Leivosmaisuus on todella kosteaa ja vähän hapantakin. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean hedelmän, imelän hunajan ja leivosmaisen happamuuden ympärillä. Kirpeää tammea, mausteita. Varsin pitkä finaali. Vesilisä paljastaa hiukan metallisuutta.

Arvio: Erittäin muhkea ja varsin monipuolinen Blair Athol. Kyllä maistuu näin kesäaikaan. 85/100