Dufftown

The Balvenie Tun 1401 Batch #5, 50,1%

The Balvenien lopetettua Tun 1401 -sarjaa jää kaipaamaan, vaikka Tun 1509 on ainakin ensimmäisen julkaisunsa perusteella todella oivallinen sekin.

Nyt maistelussa Tun 1401:n viides pullote, jonka maistoin ensimmäistä kertaa Uisgessa 2013. Siitä jäi niin hyvät muistot, että teki mieli ottaa yksilö uudelleen käsittelyyn, kun ravitsemusliikkeestä sattui löytymään ihan korkkaamaton pullo.

Dave Stewart on käyttänyt pullotteeseen neljä sherrytynnyriä ja viisi bourbontynnyriä, ja tällä kertaa viski on ollut varsin iäkästä: puolet viskeistä on ollut 40-vuotiasta tai sitä vanhempaa. Vain yksi ex-bourbontynnyri on vuodelta 1991, muuten pääosa tynnyreiden sisällöstä on tislattu jo 1970-luvun alussa.

The Balvenie Tun 1401 Batch #5

(50,1%, OB, 2012, Batch No. 5, 2862 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja mehevän kukkainen. Mehiläisvahaa oikein kunnolla. Upea, kuivan vahamainen tammisuus. Pihkaisuutta, tuoreita männynneulasia. Karamellia, suklaata, siirappia. Vesilisä tuo apilaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Todella runsas ja mehiläisvahainen, mehukas ja tyylikäs. Sherryisiä elementtejä, rusinaisia ja suklaisia piirteitä. Antiikkinen tammisuus, jota vaniljainen bourbonhenkisyys komppaa lähes täydellisesti. Upea. Suutuntuma on täynnä herkullista vahamaisuutta ja kukkaista öljyisyyttä. Jälkimaku on varsin omenainen ja huiman öljyinen, vahamainen ja vaniljainen. Pähkinäisyyttä, makeaa sitruksisuutta, ikääntynyttä bourbonfiilistä oikein kunnolla. Mahtava ja pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin yrttisyyttä ja mausteisuutta ihan reippaasti, mutta eleganssi säilyy loppuun asti.

Arvio: Tyylikäs ja maukas kaiken puolin. Silkkaa nautiskelua. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 85/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 10). Whisky Magazine 78/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts 59,4%

Ainoa Rare Maltsiin pullotettu Convalmore on ollut erityisen pidetty yksilö. Jos se on vähänkään tämän Special Releases -sarjan julkaisun tasoa, laatu saattaa olla erittäin korkea. Maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts

(59,4%, OB, 1978–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, ananasta, tammea, omenaa. Uhkuu voimakasta hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Mehiläisvahaa, hunajaa, ananastölkin mehulientä. Hiukan savua taustalla, jopa ripaus kuivaa lihaisuutta ja lääkemäisyyttä. Apilaa, ruohoisuutta. Runsas, upea tuoksu. Vesilisällä saa esiin kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Vahamainen ja voimakas. Todella runsas omenaisuus ja mausteinen tammisuus dominoivat palettia. Kokonaisuus on silti hyvin balanssissa, erittäin runsas ja tyylikäs. Vaniljaa, hunajaa, kukkaisuutta, sitrusta, tölkkiananasta, oliiviöljyä, hiukan ruohoisuuttakin. Edelleen se pieni savu. Jälkimaku alkaa paahteisen tammisena mutta makeutuu vähitellen. Akaasiahunajaa, apilaa, hedelmäteetä, eucalyptusta, anista. Finaali on pitkä ja runsas, eikä kuivu yhtään liikaa. Herkkua. Vesilisällä sitruksisuus ja anis nousevat selvästi.

Arvio: Vahamainen, kireässä savuisuudessaan todella maukas Convalmore. Hieno on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor 87/100 (per 12). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 85/100 (Dave Broom). Whiskynotes 89/100.

Dufftown 1997/2009, Gordon & MacPhail 43%

Dufftownin tislaamon viski tunnettiin lähinnä Singleton-sarjasta, kunnes vuonna 2014 sieltä tuli valtava tuotevyöry. Tämä G&M-yksilö on pullotettu jo kauan ennen sitä, ja vaikka väri ei mitään paljastakaan, taustatietojen perusteella tämän pitäisi olla refill-sherryssä kypsynyt kaveri.

Dufftown 1997/2009, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1997–2009, Refill Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makeaa hedelmää. Päärynää, passionhedelmää, mangoa, hunajamelonia. Valkoviininen vaikutelma, mutta varsin hapoton sellainen. Tammea tai tanniineja ei tunnu, enemmän nektarimaista pehmeyttä. Ruohoisuutta, voikukkaa, inkivääriä, nestesaippuaa. Maltaisuus on murokeksimäistä. Pieni liimamainen sivuääni taustalla. Jokseenkin harmiton kokonaisuus.

Maku: Päärynäinen ja mangoinen, selvästi hapokkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makea hedelmäisyys on yllättävänkin miellyttävää, hunajaista ja silti raikasta, karkkimaista. Suutuntuma on toki varsin ohut. Tammisuus tuntuu pehmeinä mausteina ja sahanpurumaisena vivahteena. Maltaisuus tuntuu kevyen hapokkaana ja murokeksi maistuu. Toffeefudgemainen ja hiukan siirappinen makeus löytyvät myös. Jälkimaku on konsentroituneen makea, inkiväärinen, hunajainen ja toffeemainen. Karkkimainen. Päärynä maistuu edelleen. Finaali jää vaatimattomaksi.

Arvio: Hedelmäinen ja harmiton tapaus. Omassa profiilissaan toisaalta ihan asiallinen, kevyt karkkiviski. 81/100

The Balvenie Tun 1509 Batch #1, 47,1%

Balvenie korvasi Tun 1401 -kypsytysastian syksyllä 2014 neljä kertaa isommalla Tun 1509:llä. Dave Stewart tekee edelleen taikojaan, koska hintaluokka on kehdattu pitää yhtä korkealla kuin arvostetuissa Tun 1401 -pullotteissa.

Aiemman Tunin tyyliin kyse on vattauksesta, johon on heitetty sekä ex-bourbontynnyreissä että ex-sherrytynnyreissä kypsynyttä viskiä. Niistä 35 on ollut ex-bourbonia (American Oak Barrels) ja seitsemän ex-sherryä (Sherry Butts). Lopputuloksena on reteästi 11 000 pulloa, joka tosiaan kertoo hyvin tuon Tunin mahtavasta koosta.

The Balvenie Tun 1509 Batch #1

(47,1%, OB, 8/2014, Batch No. 1, 11000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, kuiva tammisuus. Mehiläisvahaa, akaasiahunajaa, kurkkupastillia, anista. Mahtava, tiivis makeus. Sitruksisuutta, eucalyptusta, minttua, apilankukkaa, hiukan vaniljaa. Intensiivinen ja kovaksi puristettu hunajaisuus on aivan loistavaa. Vesilisä vapauttaa pientä ruohoisuutta ja havuisuutta myös.

Maku: Kuivan tamminen ja napakan hunajainen ote tuntuu välittömästi. Mehiläisvahaa, kovaa toffeeta. Erinomainen intensiteetti. Hapokkuutta ja pientä maltaista kireyttä – mutta täysin balanssissa hunajan, eucalyptuksen ja aniksen kanssa. Suutuntuma on öljyinen ja elegantti. Tietyiltä osin paletti on varsin suoraviivainen, mutta jos tällainen kuiva tammisuus puhuttelee, ei tälle voi sanoa vastaan. Jälkimaku alkaa appelsiinisena, kiteisen sokerisena, teemäisenä ja tummavana. Maltaisuus on hiukan hapanta, mutta muuten hunajainen ja kepeän tamminen, vahamainen ote jatkuu todella pitkään. Vesilisä tuo lakritsia, myös finaaliin.

Arvio: Tällainen bourbonvaikutuksen, kuivan tammen ja kiteisen hunajan yhdistelmä on yksinkertaisesti loistava. Ylitti kaikki odotukset, vaikka rakentuu toki varsin suoraviivaisten komponenttien varaan. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16293, 47,8%

The Balvenien 15-vuotiaiden Single Barrel -viskien sarja on kasvanut huomattavan kokoiseksi vuosien varrella, kun erät ovat olleet vain noin 650 pullon kokoluokkaa.

Viime vuonna sarjaan saatiin myös ensimmäinen sherrykypsytetty julkaisu. Sitä saattoi kyllä jo odottaakin.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask

(47,8%, OB, 2014, Sherry Butt, Cask No. 16293, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuivalla tavalla sherryinen. Kitkerää appelsiinia, ruohoa. Hunajaista makeutta, rusinaa ja viikunaa. Hiukan pahvinen vivahde, maltaisuus menee happaman puolelle. Paahtoleipää, mustikkaa, hilloisuutta. Mausteissa neilikkaa, hiukan kanelia. Ei suuremmin säväytä. Vesilisä vapauttaa mintun ja mukavasti kukkaisuutta.

Maku: Onpa raju mausteisuus, pippuria ja wasabia oikein kunnolla. Inkivääriä myös. Todella tamminen purkaus muuttuu nopeasti erittäin puisevaksi. Sahanpurua ja maltaisuutta, hapanta teetä ja tanniineja. Pieni rusinaisuus, appelsiini ja hunaja pelastavat. Suutuntuma on öljyinen ja tuoksuun nähden yllättävän raskas. Jälkimaku on paahtunut ja tamminen. Mustaa teetä, tanniineja, viikunahilloa, paahtoleipää, karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaalia. Vesilisällä tammen kovin isku rauhoittuu, yrtit ja kukkaisuus saavat tilaa.

Arvio: Maussa on huomattavan raskas isku, mutta tasapaino kaikkineen on vähän hukassa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

The Singleton of Dufftown 18 yo 40%

Diageo panosti kesällä 2014 Dufftownin tuotannon uudelleenlanseeraukseen, ulos tuli vino pino uusia NAS-tuotteita. Nyt kokeilussa jo vähän aiemmin markkinoille tullut 18-vuotias, uudehkoa tuotantoa siis sekin.

Aiemmat Dufftown-kokemukseni eivät ole olleet kovin mairittelevia, mutta ehkä siihen nyt tulee muutos, kun on vähän iäkkäämpi tapaus lasissa.

The Singleton of Dufftown 18 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja maltaisuutta. Toffeeta ja kinuskikastiketta, mutta samaan aikaan ympärillä leijuu hapan mustan teen sävy. Hiukan räikeä, robusti tammisuus pilkistaa seasta. Omenapiirakkaa, rusinaa, Snickers-patukkaa. Tällainen yhdistelmä makeutta ja happamuutta ei oikein toimi, ulottuvuudet jäävät vähiin eikä mikään vedä puoleensa.

Maku: Alkuun hunajaisen makea ja pehmeä. Appelsiinimehu on makeaa, toffee ja maitosuklaa korostuvat, kunnes kirpeä mausteisuus tulee mukaan kuvaan. Samalla appelsiiniin ilmestyy hapan vivahde. Maltaista hapokkuutta, karvasta pähkinäisyyttä, mustaa teetä. Tammisuus maistuu yhtä nuorekkaana kuin se tuoksuikin. Suutuntuma on pienestä kermaisuudesta huolimatta varsin ohut. Jälkimaku alkaa karvaana, saksanpähkinäisenä ja jotenkin rujolla tavalla tammisena. Maltaisuus maistuu edelleen epäkypsänä. Mausteisuutta, kanelia, hiukan minttua. Melko vaatimaton finaali, joka ei säväytä miltään osin.

Arvio: Hapan ja teemäinen, silti tavanomaisen maltainen esitys ei tee vaikutusta. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

The Balvenie Tun 1401 Batch #8, 50,2%

The Balvenie Tun 1401 on yksi Balvenien tislaamomestarin David Stewartin suurista taidonnäytteistä. Hän on valinnut omin käsin pullotuseriin sopivat tynnyrit ja naittanut sekoituksensa sittemmin kuuluisaksi tulleessa, kahden tuhannen litran vetoisessa Tun 1401 -sekoitusastiassa.

Tun 1401 -sarja päättyi viime vuoden lopussa yhdeksänteen julkaisuerään, ja tänä vuonna sen tilalle lanseerattiin Tun 1509. Kyseinen kypsytysastia on neljä kertaa suurempi kuin vanha 1401, ja hinnatkin ovat välittömästi nousseet. Dave Stewart sekoittaa kuitenkin edelleen, joten ehkä laatukin pitää kutinsa.

Tun 1401 Batch #8 on yhdistelmä yhdeksässä amerikkalaisessa ex-bourbontynnyrissä ja kolmessa eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsynyttä viskiä. Pääosa tynnyreistä on 1970-luvulta, kaksi 1980-luvulta ja yksi vuodelta 1991. Väri viittaa siihen, että sherryvaikutus olisi melko huomattavaa.

The Balvenie Tun 1401 Batch #8

(50,2%, OB, 2013, Batch #8, 2700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaakaomainen, raikkaan mentholinen. Kuiva tammisuus korostuu. Yrttisyyttä ja herukkaisuutta, pähkinäisyyttä ja – ennen kaikkea – hunajaisuutta. Hunaja tulee upeasti läpi, samoin mehiläisvaha. Kovia hedelmäkarkkeja, kovaa toffeeta, Toffifee-karkkeja. Huonekaluvahaa, anista. Monitasoinen ja kiinnostava, loistava balanssi makeuden ja raikkauden välillä. Vesilisä tuo esiin bourbonsävyjä: vaniljaa, briossia, sitruksisuutta.

Maku: Suklaata ja kuivaa tammisuutta, mahtava yhdistelmä. Öljyinen ja silti raikas suutuntuma, anista ja mentholia riittää. Napakka mausteisuus: neilikkaa, kanelia, inkivääriä, hiukan maustepippuriakin. Hunajaisuus toimii todella hienosti, sitä tukemassa on herkullinen, kova toffee. Mehiläisvahaa, rusinaa, luumuhilloa, kahvisuutta, mantelia, piparminttua, hiukan limettiä. Huimasti tasoja. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, lakritsilla ja kahvilla, kunnes painuu varsin paahteiseksi, pähkinäiseksi ja pippuriseksi. Sen jälkeen hunaja ja herukkaisuus nousevat – wow. Pitkä ja loistokas finaali. Vesilisä tuo vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä (banaania) pintaan.

Arvio: Kuivan tamminen ja tiiviin hunajainen viski, josta tasot eivät lopu kesken. Vähemmän sherryvaikutusta kuin väri antoi olettaa, mutta sielua tässä on sitäkin enemmän. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100. Whisky Magazine 92/100 (Neil Ridley), 90/100 (Rob Allanson).

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts 56,6%

Glendullanin kontribuutio Rare Maltsiin oli peräti seitsemän julkaisun kokoinen. Tämä 26-vuotias vuodelta 2005 oli niistä viimeinen, ja sen jälkeen myös koko Rare Malts -sarja päättyi.

Klassikoiden äärellä ollaan taas, joten odotusten määrää on turha vähätellä. Kiinnostaahan tämä, vaikka kokemukseni Glendullanista ovat olleet tähän asti varsin vaatimattomat.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts

(56,6%, OB, 1978–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuiva. Vahamaisuutta, kuivakkaa tammisuutta, ruohoa, valkoviiniä, mineraalisuutta. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja, hiukan murokeksiä. Minttua, sitruunamelissaa, tuoretta yrttisyyttä. Hiukan metisyyttä, apilankukkaa. Tiivis ja tyylikäs tuoksu. Vesilisä tuo pintaan päärynää ja vaniljaa.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa, valkoviinimaisuus ja maltaisuus kohtaavat kuivan tammen ja metisen makeuden. Erittäin öljyinen suutuntuma, ryhdikäs ja konsentroitunut maku. Mineraalisuutta ja runsaasti pippuria, taustalla minttua. Paljon paahteista karamellisuutta. Omenaa, aprikoosia, kurkkupastillia. Mielenkiintoinen viski, tiivis ja voimakas. Jälkimaku alkaa yrttisen teemäisenä, tummana ja tammisena. Öljyinen, siirappinen makeus ja kuivan kireä mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Aprikoosia, hiukan päärynää, kovia toffeekarkkeja… Hieno ja varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja anista. Nam.

Arvio: Todella kompleksinen ja kiinnostava viski. Silkkaa laatua. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 82/100 (Michael Jackson), 82/100 (Ian Wisniewski).

The Balvenie 30 yo ’Thirty’ 47,3%

William Grant & Sons ei käytännössä anna Balvenien tynnyreitä yksityisille pullottajille, joten sillä on esimerkiksi näihin Thirty-viskeihin varaa valita parhaat päältä. Tuotteen maine on sen mukainen. Vaikka en ole suuri Balvenie-fani, tätä maistoa olen odottanut.

The Balvenie 30 yo ’Thirty’

(47,3%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Valtavan runsas ja ekspressiivinen. Kukkaisuutta, hedelmiä, valtavasti puhtaita vaikutelmia ja silkkaa tyylikkyyttä. Kuiva, vahamainen tammisuus on taivaallista. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, ruusuja, aprikoosia, mandariinia, neilikkaa, kovia hedelmäkarkkeja. Upea, upea kokonaisuus. Vesilisä avaa hiukan vaniljaa, minkä lisäksi maltaisuus ja pihkaisuus alkavat nousta esiin.

Maku: Makean hunajainen ja kuivan tamminen, hienosti tunnistettava Balvenie-fiilis välittömästi. Tasapainoinen suutuntuma, silkkisen pehmeä ja silti vaikuttavan suuri. Akaasiahunajaa, metisyyttä, kermatoffeeta, kovia hedelmäkarkkeja. Eucalyptusta, makeaa hilloisuutta, kirpeää marjaisuutta – komea paletti. Maltaisuus löytyy myös, tyylikkäänä. Jälkimaku on edelleen hunajainen ja tamminen, eucalyptusta ja teetä riittää. Mandariinia, aprikoosia, minttua, anista, vaniljaa. Todella pitkä. Vesilisä tuo vielä kermaisuutta.

Arvio: Uskomattoman hieno, klassinen ja puhdaspiirteinen speysider. Tämä ylitti kaikki odotukseni. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 3). Whiskynotes 87/100.

Kininvie 23 yo 1990 Batch No. 2, 42,6%

Myönnän heti alkuun: tätä viskiä olen odottanut. Kininvie on ainoa sellainen toiminnassa oleva skotlantilainen mallasviskitislaamo, jonka single maltia en ole koskaan maistanut.

Lasken siis ainoastaan mukaan vähintään kolme vuotta kypsyneitä single malt -pullotteita markkinoille päästäneet tislaamot, ja siksi Strathearn, Roseisle, Daftmill, Wolfburn ja Ailsa Bay eivät ole (vielä) mukana. Tosin jos Sergen maistama Images-pullote on todella Ailsa Bayn viskiä, listaani on tullut yhden harvinaisuuden mentävä aukko.

Kininvien viskiä olen kyllä nähnyt parin vuoden ajan eri paikoissa myynnissä, Hazelwoodin nimellä. En ole kuitenkaan ollut valmis maksamaan useita satoja euroja siitä ilosta, että pääsen maistamaan esimerkiksi varsin tavanomaisena pidettyä 17-vuotiasta Hazelwoodia.

Tänä vuonna odotukseni lopulta palkittiin, kun Kininvie saapui markkinoille ihan omalla nimellään. Alkukesästä tuli myyntiin ensimmäinen Kininvie-batch Taiwanissa, ja nyt alkusyksystä saapui kakkoserä Eurooppaan. Ja tässä se nyt on.

Kininvie 23 yo 1990 Batch No. 2

(42,6%, OB, 1990, Batch No. 2, Hogsheads and Sherry Butts, 9686 bts., 35 cl)

Tuoksu: Runsas ja yllättävän voimakas. Kukkaisuutta, omenaa, vaniljaa, briossia. Jyvämäisyydessään varsin bourbonhenkinen. Kermainen fiilis, silti sitruksen purevuutta. Tuoretta tammea, metisyyttä, parafiiniä. Kepeän kukkaisuuden alla lepää tuhti maltaisuus. Varsin tavanomainen tuoksu, kaiken kaikkiaan.

Maku: Kirpeän mausteinen ja maltainen. Tuore tammi iskee kiinni ja kuivattaa kermaista suutuntumaa oikein kunnolla. Omenaa, appelsiininkuorta, mehiläisvahaa, mantelia, vaniljaa. Vain pieni rusinaisuus muistuttaa, että kypsytyksessä on ollut mukana myös ex-sherrytynnyreitä. Yleisvaikutelma on hapan ja melko raaka. Mustaa teetä, hiukan kitkerää rypälemäisyyttä ja yrttisyyttä. Tasapainon osalta kokonaisuus on levoton. Jälkimaku menee varsin tanniiniseksi, inkivääri ja kirpeä sitruksisuus lyövät jo hiukan yli. Pippurisuus tulee puun takaa aivan lopuksi, ja sen potku kannattelee melko pitkää finaalia.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen mutta lajissaan erittäin persoonallinen. Ei silti mene omiin suosikkeihin. 81/100