Highland

Edradour 10 yo 1996/2007, Signatory Cask #486, 46%

Maistelussa on tällä kertaa tuhtia sherryä Edradourilta ja 1990-luvun lopun tuotannosta. Valtava pullotusmäärä kyseessä, joten tätä on varmaan rakenneltu huolella eikä viimeisessä tynnyrissä ole pitkään vietetty enää aikaa. Vieressä on samanikäinen Cask #429 verrokkina.

Edradour 10 yo 1996/2007, Signatory Cask #486

(46%, Signatory, 6.11.1996–30.7.2007, Cask No. 486, Sherry Cask, 912 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja odotetun sherryinen, rusinainen muttei lainkaan niin tuhti saati lihaisa kuin Cask #429. Appelsiinia, taatelikakkua, hedelmäsiirappia, maitosuklaata, hiukan kanelia ja pullaisuutta. Tammessa on mokkanahkainen sävy, maitokahvia ja viikunahilloa. Vesilisä availee aloe veraa ja minttua.

Maku: Sherryinen, appelsiininen, toffeemainen ja viikunainen. Keltaista luumua, makeaa omenaa. Rusinakeittoa ja taatelikakkua. Runsaat mausteet, kanelia ja vähän pippuriakin. Maltaisuutta, hapokasta tammea. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta tekstuuri melko öljyinen. Cask #429 on tähän verrattuna erittäin paksua ja tuhdin nahkaista sherrypommitusta, tässä ollaan enemmän hedelmien ääressä. Jälkimaku alkaa puskea kitkeryyttä ja hapanta tammea pintaan, paahteisuus ja maltaisuus korostuvat. Mustaa teetä, saksanpähkinää, appelsiininkuorta, kuivattua aprikoosia. Cask #429:n palaneisuus ja kahvisuus ovat tähän verrattuna erittäin tuhteja. Nyt keskipitkä finaali on lopulta varsin kepeä. Vesilisä tuo raikkautta esiin.

Arvio: Hedelmäinen ja kevyen sherryinen Edradour. Ei iske oikein millään tasolla, jää tällaiseksi välimallin viskiksi. 81/100

Teaninich 17 yo 2007/2025, Signatory 55,5%

Nyt on vaihteeksi ihan uusi pullote käsissä, muhkea sherryttely Signatoryn valikoimista ja Teaninichin tislaamosta.

Teaninich 17 yo 2007/2025, Signatory

(55,5%, Signatory Cask Strength Collection, Symington’s Choice, 22.11.2007–13.3.2025, Cask No. 5, 1st Fill Pedro Ximénez Hogshead Finish, 351 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja aromikas, tavallaan runsaan sherryinen heti mutta alla on paljon muutakin. Rusinaa, mysliä, hiukan kahvia. Voimakas vanilja ja pieni marsipaani, mantelia ja tuoretta tammea. Maitosuklaata ja minttua, appelsiinia ja siirappia. Vesilisällä löytyy paahteisuutta ja jopa vähän hiilisyyttä.

Maku: Tuoksun kerrostuneisuus jatkuu makumaailmassa, bourbonin ja sherryn sävyt liikkuvat eri kerroksissa. Hedelmäisyydessä on persikkaa ja appelsiinia, marjaisuus korostuu mansikan ja vadelman kautta. Vaniljaisuus on edelleen reipasta, samoin manteli. Suutuntuma on vähän levoton, terävä ja öljyisen kihelmöivä. Rusinaisuus ja maitosuklaa, maitokahvi ja maltaisuus kiertävät kehää. Jälkimaku on suklainen ja makean hedelmäinen, hiukan luumuinen ja jopa vähän lakritsinen. Maitokahvi ja mantelimassa ovat esillä, samoin makea sitruksisuus ja hiukan imelä viinisyys. Mansikkaa, siirappia, vaniljaa. Mausteisuutta ja tammea, kitkerää pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee päärynää ja minttua.

Arvio: En saanut tästä oikein otetta sherrymaskin takaa. Etenkin tuoksussa on paljon hyvää, mutta sekava makumaailma jätti vähän kylmäksi. Ei tämä lainkaan huono ole, mutta odotukset olivat hitusen korkeammalla. 85/100

Glengoyne Cask Strength Batch #6, 59,8%

Maistelussa nyt kuudes osa tätä Glengoynen CS-sarjaa. En ole ollut fani, mutta mielenkiinnolla maistan.

Glengoyne Cask Strength Batch #6

(59,8%, OB, Bottled 22.8.2018, First Fill European & American & Refill Sherry, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja toffeemaisen makea. Mukavasti raikasta appelsiinia ja omenaa, sitruksinen kirpeys ja persikkainen pehmeys ovat mukana. Kermaisuutta, maltaisuutta, hiukan rusinaa ja luumua. Pähkinäisyyttä, mausteisuutta, mansikkaa. Raikkaampi kuin aiemmat editiot. Vesilisä availee hapankaalia ja muuta fermentoitua.

Maku: Makean hedelmäinen ja toffeemainen, pähkinäinen ja mausteinen. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Appelsiini ja omena ovat vahvasti mukana, tietyn hedelmäkarkkisuuden ryydittämänä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa, tekstuuri melko intensiivinen, voimaa riittää volttienkin perusteella. Maltaisuutta, sherryisyyttä, kermatoffeeta, hedelmäsiirappia. Tiettyjä kakkumaisia ja kypsän hedelmäisiä sävyjä, tölkkipersikkaa ja ylikypsää luumua. Jälkimaku on maitosuklainen, edelleen makean hedelmäinen ja varsin paahteinen. Tammi tulee selvästi esiin, maltaisuus ja pähkinäisyys korostuvat. Kakkumaisuutta, happamuutta, mausteita, kanelia, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan lenseyttä pintaan.

Arvio: Tuntuu olevan linjassa aiempien editioiden kanssa, ehkä vain hiukan tuoreemmalla otteella. Tuoksussa on hetkensä mutta maku ei oikein sykähdytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 16 yo 1995/2011 Cask #3251, 53,3%

Pitkästä aikaa lasissa näitä 1990-luvun alkupuolen kultakauden viskejä Glendronachin tislaamosta, 16-vuotias px-kypsynyt tumma herkku.

Glendronach 16 yo 1995/2011 Cask #3251

(53,3%, OB, 21.7.1995–8/2011, Germany Exclusive, Cask No. 3251, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen ja siirappinen. Runsaasti suklaata ja rusinoita, kypsää luumua ja viikunahilloa. Sherryn takana on mielenkiintoisesti ex-bourboniinkin viittaavia sävyjä, vähän marsipaania ja vaniljasokeria ja mausteisuutta. Currya, balsamicoa, vähän lihaisuuttakin. Vesilisä avaa vähän ruutia ja nahkaa.

Maku: Siirappinen ja mausteinen sherrypommi. Hiukan likainen yleisilme, mutta hyvällä tavalla. Soijaa, hapanimeläkastiketta, savukassleria, rasvaisuutta. Rancio-meininkiä, pekonia ja ylikypsää hedelmää. Karamellia ja vaniljaa, maitosuklaata ja luumuhilloa. Viikuna ja taateli mukana. Suutuntuma on täyteläinen ja kermainen, tekstuuri tuhti. Jälkimaku on edelleen hyvin siirappinen ja makean sherryinen. Napakkaa mausteisuutta, kitkerää ja paahtunutta tammea, pähkinää. Suklaata, luumua, rusinaa ja hapokkuutta. Hapanimeläkastike ja soija ovat yhä mukana. Hiukan karvas kahvisuus nousee esiin vähän rasvaisten ja likaisten sävyjen keskeltä. Melko pitkä ja maukkaan makea finaali. Vesilisä tuo kahviliköörin tuntua.

Arvio: Makean sherryttelyn ystäville. Hiukan nuorekas esitys, mutta kokonaisuus on maukas. 88/100

Edradour 12 yo 2011/2024, Signatory for TWE 59%

Maistelussa jännittävää viinikypsytettyä Edradouria The Whisky Exchangelle. Maistoin tätä itse asiassa jo tilkan Covent Gardenin myymälässä ja päätin ottaa kyytiin, sen verran erikoista oli.

Edradour 12 yo 2011/2024, Signatory for TWE

(59%, Signatory for The Whisky Exchange, Wine Cask Series, 21.10.2011–30.9.2024, Cask No. 413, Second Fill White Burgundy Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja härski. Ylikypsää hedelmää, viinisyyttä, nahkahanskaa. Rikkinen vivahde on mukana, mutta ei huonolla tavalla, enemmänkin poltettuina tulitikkuina. Luumun ja rusinan, siirapin ja kermaisuuden rinnalla on kuiva, mineraalinen ja kalkkinen puoli. Paahdettua pähkinää, viherherukkaa ja savumakkaraa. Tuoretta ananasta, vaniljaa, hiukan kookosta. Vesilisä korostaa rikkiä ja availee toffeefudgea ja vaniljaa.

Maku: Öljyinen ja hyvin erikoinen. Viinisen makea ja ylikypsän hedelmäinen puoli ottaa voimalla yhteen kirpeän ja mineraalisen hapokkuuden ja pähkinäisen karvauden kanssa. Savumakkaraa ja kassleria, nahkaisuutta, satulaa, kaikkea mahdollista härskiä ja päällekäyvää. Taatusti jakaa mielipiteitä, mutta itselleni näin isot maut uppoavat. Suolaista voita, ranskalaisen tammen pistävää pippurisuutta, kirpeän viinimäisiä vivahteita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri öljyinen. Jälkimaku pyörii pippurisena ja tammisena, happaman pähkinäisenä ja hapokkaana. Savumakkaraa, mineraalisuutta ja ylikypsää hedelmää riittää. Viinisyyden mukana tulee mielenkiintoinen yhdistelmä kuivaa kirpeyttä ja hedelmäistä makeutta. Vesilisä nostaa esiin hiilisyyttä, palaneita ja paahtuneita sävyjä.

Arvio: Todella runsas ja härski viski. Isoja makuja erikoisella kierteellä. Kokonaisuus jakaa varmuudella mielipiteet, mutta ei jätä taatusti ketään kylmäksi. 86/100

Edradour 9 yo 2010/2020, The Ultimate 58,6%

Lasissa yönmusta Edradour. Olen hakenut aiemminkin synkän sherryisiä Edradoureja, mutta tämä on jotenkin aivan poikkeuksellisen tuhti yksilö.

Edradour 9 yo 2010/2020, The Ultimate

(58,6%, Van Wees’ The Ultimate, 17.11.2010–8.1.2020, First Fill Sherry Butt, Cask No. 391, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhdin sherryinen. Suklaata, luumua, rusinaa ja paksua siirappia tulee ovista ja ikkunoista. Kypsää kirsikkaa ja kolajuomaa, paahdettua tammea ja nahkaa, kahvia ja pähkinää. Tisle jää täysin taustalle, mutta kaikessa muhkeudessaan jo tuoksu on herkkua. Vesilisä availee toffeeta ja vaniljaa.

Maku: Pommien pommi. Sherry on aivan äärirajalla, mutta jos tällaisesta tykkää, niin kuin minä tykkään, onhan tämä jotain aivan mahtavaa. Suklaata ja siirappia, luumuhilloa ja rusinaa, pähkinöitä ja kahvia. Kolakarkkeja ja viikunaa, vaniljaa ja tammea, juuri sopivaa happoisuutta kaiken imelyyden rinnalla. Yrttisyys ja marjaisuus tulevat hienosti esiin. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri erittäin järeä. Jälkimaku on edelleen jykevän sherryinen, suklainen ja luumuinen. Nahkaisuus tulee selvästi esiin, tammi puskee paahdetta, mustaherukkaisuus ja kahvi tuovat särmää. Siirappisuus ja kolakarkkisuus pysyvät kyydissä pitkään. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä tuo hyvin sävyjä esiin, mausteita ja yrttejä, mutta kokonaisuus toimii oikein hienosti ilman lisättyä vettäkin.

Arvio: Aivan mahtava sherrypommi, ihan parhaita kohdalleni osuneita nuoria Edradourin sherryviskejä. Ja kun henkilökohtaiset mieltymykset ovat tällaiset, myös arvio on sen mukainen. 88/100

Glen Garioch 18 yo The Renaissance 4th Chapter 50,2%

Maistelusssa tällaista uuden aikakauden Glen Garioch -tuotantoa. Ei juuri odotuksia, ainoastaan laventelin tiedän kadonneen varmuudella.

Glen Garioch 18 yo The Renaissance 4th Chapter

(50,2%, OB, +/- 2020, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Paljon puutavaraa heti kärkeen. Tammen rinnalla toki myös napakkaa sherryä, kuivattuja hedelmiä, rouheaa maltaisuutta. Kuivattuja sieniä myös, aavistus maakellaria, multaa. Mustaa teetä, tupakkaisuutta, kuivaa lehtikasaa. Kuivakakkua myös, murokeksiä ja saksanpähkinää. Vesilisällä trooppinen hedelmäisyys aukeaa.

Maku: Muhkea ja selvästi tuoksua sherryisempi. Runsasta mausteisuutta, tiikerikakkua, appelsiininkuorta, tammista napakkuutta. Rusinaa, maltaisuutta, kuivattua aprikoosia, omenapiirakkaa, vaniljakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen tukeva. Pähkinäisyyttä, hiukan pippurisuutta, yrttisiä sävyjä. Jälkimaku pyörii mielenkiintoisella tavalla hiukan imelän kinuskin ja jossain määrin karvaan pähkinäisyyden ympärillä. Inkivääriä ja pippuria, sherryisyyttä, vaniljaa, kakkumaisia sävyjä. Maltaisuus pysyy myös tuhdisti mukana, samoin reipas tammisuus. Yrttinen, hiukan havuinen ja terävän mentholinen puoli nousee myös esiin loppusuoralla. Melko pitkä, tyylikäs finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja herukkaa.

Arvio: Mielenkiintoinen, runsas ja kokonaisuutena varsin tasapainoinen esitys. Viskityylinä en ehkä tällaista modernia virittelyä täysin koe omakseni, mutta laatu on silti läsnä vahvasti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Smoke On The Water, ”Kiva ja vivahteikas viski”.

Glendronach Cask Strength Batch #9, 59,4%

Uuteen ikämerkitsemättömään core rangeen keskittynyt Uisge 2025:n Glendronach-tasting huipentui tähän muutamien vuosien takaiseen Cask Strength -pullotteeseen.

Olen maistanut sarjan kuusi ensimmäistä julkaisua, ja monien muiden sarjojen tapaan aloitus oli aikanaan loistava ja laatu sittemmin vaihdellut. Nyt myynnissä on jo Batch #12, ja se on kuulemma sarjan viimeinen julkaisu.

Glendronach Cask Strength Batch #9

(59,4%, OB, 2020, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tikkunekkumainen ja siirappinen. Maitosuklaata, mausteisuutta, maapähkinää. Hiukan lihaisuutta, vähän tallia. Mansikkaisia ja kypsän kirsikkaisia sävyjä, luumua ja kaakaojauhetta. Pieni multaisuus ja umami mukana myös.

Maku: Vaahterasiirappinen ja uuniomenainen. Muhkean hedelmäinen ja maitosuklainen, todella öljyinen ja robusti. Hiukan lakritsia ja tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri tiheä. Mausteisuutta, tammea, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä. Jälkimaku on öljyinen ja mausteinen, siirappinen ja suklainen. Omenaa, luumua, hapokkuutta, pähkinää, jotain vähän kitkerääkin. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja muhkea viski. Erottuu kyllä edukseen monenlaisten sherryviskien joukosta, vaikkei mitenkään parhaimmistoon tässä sarjassa kuulukaan. 87/100

Glendronach Ode to the Dark 50,8%

Stewart Buchananin vetämässä Uisge 2025:n Glendronach-tastingissa tämä taisi olla yleisön eniten odottama viski, täysin PX-tynnyreissä kypsynyt tumma herkku uudesta core rangesta. Tähän sekoitetuilla viskeillä on ollut kuulemma 8-12 vuotta ikää.

Glendronach Ode to the Dark

(50,8%, OB, 2024, Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti sherry, makea ja luumuinen. Suklaata, siirappia, rusinaa. Mokkaiset ja syvän mausteiset nuotit tulevat hienosti läpi. Klassisen Glendronachin fiilis on hyvin läsnä, vaikka tietyt maltaiset ja tammiset piirteet ehkä viestivätkin siitä, ettei mistään ikäviskistä ole kyse.

Maku: Makean sherryinen, muhkea ja kahvinen. Uuniomenaa, luumuhilloa, suklaata, karamellia. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri todella tuhti. Mausteisuutta, paahdettua pähkinää, kaakaojauhetta. Jälkimaku on tuhdin sherryinen, suklainen ja luumuinen. Uuniomenaa, marjaisuutta, mausteisuutta. Runsas kahvisuus. Melko pitkä finaali.

Arvio: Muhkea ja klassinen Glendronach. Sinänsä oikein myönteinen yllätys, vaikka nuoruus vähän paistaakin läpi. Kunnon voltit ovat kyllä tässä paikallaan. 85/100

Glendronach Ode to the Embers 48,4%

Glendronachin uuteen core rangeen kuuluu myös tällainen olorosokypsytystä ja turpeista mallasta yhdistelevä tapaus, johon on haettu eräänlaista old skool -tyyliä. Ikää tähän käytetyillä viskeillä on kuudesta kymmeneen vuoteen, kertoi Stewart Buchanan Uisge 2025:n tastingissa.

Glendronach Ode to the Embers

(48,4%, OB, 2024, Peated, Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vähän sekava, kevyt turvesavu tulee vähitellen läpi, hiilisenä ja vähän tuhkaisena. Nimen mukaista hiillosta. Mausteisuutta, happamuutta, pähkinää. Uuniomenaa, luumuhilloa, marjaisuutta. Sherryisyys on itsessään vähän piipussa ja kallistuu kahviseen suuntaan.

Maku: Todella makea verrattuna tuoksuun. Uuniomenaa, toffeeta, suklaata, rusinaa. Nyt se sherry sieltä lopulta oikein kunnolla nousee esiin. Savumakkaraa ja vähän hiilisiä sävyjä, muhkeaa maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja tekstuuri yhä vähän sekava. Jälkimaku on hedelmäinen, mausteinen ja pehmeän turpeinen. Hiilinen ja heinäinen savu on jotain, mitä oma mieli ei nyt jotenkin osaa yhdistää Glendronachiin. Pähkinää, nahkaisuutta, kitkerää hedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kiinnostava kuriositeetti. 82/100