Islay

Lagavulin 12 yo Special Release 2008, 56,4%

Burns Nightin jälkeisessä talvisen sumuisessa harmaudessa teki mieli tarrata pitkään hillottuun Lagavulinin 12-vuotiaaseen, joka on julkaistu sarjan ensimmäisellä vuosikymmenellä eli tarkemmin vuonna 2008.

Rupesin muistelemaan pullon kyljessä mainittua The Strange Horse of Suinabhalia, josta kirjoitin enemmän vuosia sitten, kun maistelin tämän sarjan julkaisua vuodelta 2003. Siitä tarinasta ei enää ole jälkeäkään vuoden 2020 pullotteessa, joka sattui nyt tämän vanhan yksilön vierelle verrokiksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2008

(56,4%, OB, 2008, 8th Release, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, suolaisuutta, kirpeyttä ja merellisyyttä. Todella kuiva ja hyvässä ojennuksessa pysyvä kokonaisuus, joka ei karkaile yhtään. Merilevää, suolavettä, märkää kalliota. Tammen seassa on pieni hiilinen ja tervainen vivahde. Mineraalisuutta, kamferia, pippuria. Hieno on. Vesilisä tuo hunajaa ja toffeeta mainiosti esiin.

Maku: Paljon muhkeampi turvesavu kuin hyvin terävä tuoksu antoi odottaa. Tervaisuus ja hiili ovat hyvin esillä, samoin tietty lääkemäisyys, yrttisyys ja kamferi. Myöhempiin julkaisuihin verrattuna lihaisuus on vain kuivana taustalla, kun mineraalisuus, pippuri ja tammen napakat mausteet hallitsevat ilmatilaa. Limettiä, vähän melonia, kirpeää omenaa. Suutuntuma on öljyinen ja napakka, yleisilme kauttaaltaan sieltä kuivasta päästä. Tähän verrattuna 2020-editio on todella tuhkainen ja varsin makea. Jälkimaku on napakan turvesavuinen, lääkemäinen ja kuiva. Mustapippuri korostuu uljaasti, kamferin ja salmiakin säestämänä. Kirpeä omena, tammi ja sitruksisuus pysyvät mukana pitkään. Hiukan anista ja jotain vähän rommimaistakin löytyy lopulta. Pitkä finaali on nautinnollinen. Vesilisä avaa herkkää makeutta, akaasiahunajaa ja kinuskia.

Arvio: On tämä vain todella hieno viski – mutta edellytyksenä tietysti on, että tällaisista tykkää. Kuiva ja pirun tyylikäs kokonaisuus, josta vielä puuttuu vähän myöhempien julkaisujen muhkea lihaisuus. Nyt ollaan vielä mineraalisella ja napakalla otteella liikkeellä, ja kun vertaa vieressä vuoden 2020 julkaisuun, on näissä vanhoissa vedoissa kiistatta omanlaisensa tyyli ja laatu mukana. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2002, 57,8%

Nyt osui vihdoin kohdalle Lagavulinin rakastamani 12-vuotiaiden sarjan kaikkien aikojen toinen julkaisu. Ensimmäinenkin tuli siis markkinoille samaisena vuonna 2002, mutta sen vahvuus oli 58,0%. Nyt on siis tämä toinen samanvuotinen erä maistelussa. Aika erilaista on kuin viimeiseksi maistamani tequilaviimeistelty versio jo ihan tuoksunkin perusteella.

Lagavulin 12 yo Special Release 2002

(57,8%, OB, 2002, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen, runsaan turvesavuinen, hiilinen, vaniljainen ja jämäkkä. Suolainen, jodinen ja antiseptisilla aineilla höystetty. Kuivakka tammisuus nousee kaiken takaa. Hiukan napakkaa lääkemäisyyttä, kevyttä lihaisuutta, runsaasti vaniljaa. Yrttisyyttä, valkopippuria, ruohoisuutta, hiukan hapokkuutta ja sitruunaa. On tämä kyllä aivan älyttömän hieno.

Maku: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Vaniljainen tammi tulee hyvin esiin. Yrttisyyttä, kamferia, suolaisuutta. Merilevää, kirpeää omenaa, valkopippuria, jodia. Suutuntuma on öljyinen ja hienossa balanssissa. Tietty kuiva tyylikkyys tätä hallitsee. Jälkimaku on turvesavuinen ja öljyinen, suolainen, nautinnollisen yrttinen ja hiilinen. Kirpeää omenaa, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä, taustalla kinuskista hiukan makeutta ja vaniljaa. Pitkä ja mahtava lopetus.

Arvio: Huippulaatua vuosien takaa. Tämä pyörii selvästi siellä mineraalisella ja kuivalla puolella verrattuna monien myöhempien editioiden lihaisuuteen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvää”.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan Batch 6, 46,2%

Maistoin viisi vuotta sitten Ardbegin ensimmäisen Thaigh Bhan -julkaisun, joka oli myönteinen yllätys. Nyt on pihalla jo kuudes erä, joka sattui sopivasti kohdalle.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan Batch 6, 2024 Release

(46,2%, OB, 4.4.2005–23.5.2024, Batch #TB/06-04.04.2005/24.DB, American Oak & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja napakan turvesavuinen. Yllättävän paljon Ardbegin vanhan liiton klassista Hansaplast-meininkiä ja Vick’siä. Hiilisyyttä, sitruunaisuutta, märkää köyttä ja meriveden kastelemaa laituria. Mineraalisuutta, kevyttä tervaisuutta, suolapähkinää. Kevyt mutta houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Tervainen, lääkemäinen ja vähän kevyemmin savuinen kuin tuoksu antoi odottaa. Ja ylipäänsä miedompi suussa kuin nenässä. Suklaisuutta, mokkaisuutta, suolapähkinää, paahtunutta tammea, pientä hiilisyyttä, hiukan lakritsiakin. Vanhojen aikojen tummia Vicks Menthol -kurkkupastilleja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri yllättävänkin ilmava. Jälkimaku on lääkemäinen ja sitruksinen, hyvin kevyesti turvesavuinen ja tuhkainen. Kamferia, omenaa, edelleen pientä suklaista makeutta, pähkinäisyyttä ja suolaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja keveydessään tasapainoinen julkaisu. Tykkään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Bowmore Feis Ile 2013, 56,5%

Bowmoren Feis Ile -pullotteena oli vuonna 2013 tällainen ykkös- ja kakkostäytön bourbontynnyreissä kypsynyt yksilö. Ikämerkintää ei ole. Silti itse viski vaikuttaa lupaavalta.

Bowmore Feis Ile 2013

(56,5%, OB, Feis Ile 2013, Bourbon Cask Matured, Bottled 16th May 2013, 1st & 2nd fill American Bourbon Casks, 1000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, sitruunainen, hiukan ruohoinen. Pehmeän turvesavuinen, kevyttä tervaisuutta, hiukan hiiltä ja jotain bensaista taustalla. Persikkaa, viinirypäleitä, kinuskia, vaniljaa. Varsin rapsakka maltaisuus tulee myös selvästi esiin. Pyöreä ja vallan tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, vaniljainen, sitruunainen ja herukkainen. Raakaa persikkaa, jotain pistelevää, pippuriakin. Pehmeä bourbonfiilis vaniljakastikkeen kera, vaikka tammi onkin roimasti pinnassa. Maku jää tuoksua selvästi suppeammaksi ja vaatimattomammaksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri pehmeän öljyinen. Kinuskia, hiukan lakritsia, viinikumikarkkia, maltaisuutta, kevyttä suolaisuutta. Jälkimaku on pippurinen, kitkerän tamminen ja edelleen vähän bensainen. Turvesavu pysyy vähän taustalla, kun kuiva kitkeryys ottaa vallan. Vaniljaa, hunajaa, hiukan suolaista toffeeta. Keskipitkä finaali kärsii pienestä yksiulotteisuudesta.

Arvio: Pieni pettymys, vaikka tuoksussa on ehdottomasti hetkensä. Vähän kapea ja kuivankitkerä makuprofiili, ei aivan lähde. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Smoke On The Water, ”Ei mikään ’wow’, mutta hyvää perustasoa”.

Laphroaig 10 yo Sherry Oak Finish 48%

Laphroaig julkaisi pari vuotta sitten tällaisen kymppivuotiaan sherryviimeistelyllä. En ollut tätä vielä kohdannut, joten varsin suurella mielenkiinnolla maistelen, vaikka odotukset ovat ehdottomasti korkeintaan maltilliset.

Laphroaig 10 yo Sherry Oak Finish

(48%, OB, 2021, Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, turvesavuinen, tervainen ja nahkainen. Luumuista ja siirappista makeutta, pekonin ja savumakkaran lihaisuutta, jodimaista ja mineraalista merellisyyttä. Lääkemäisyys ja kamferi ovat mukana – nätti kokonaisuus. Tammessa tosin on pieni tohtoroitu viba. Vesilisä availee tuhkaa ja salmiakkia.

Maku: Todella napakka tammi iskee heti sherryisen makeuden ja hiukan tunkkaisen turvesavun välistä. Pippuria, merellistä purevuutta, suolaisuutta, hapokkuutta, yrttejä. Tervaa ja tuhkaa. Lihaisuus pyörii edelleen pekonin ja savumakkaran ympärillä. Savussa on Laphroaigin tunnusmerkit läsnä, tietty villainen turpeisuus ja lääkemäiset piirteet. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa, makeat ja suolaiset elementit toimivat hyvin. Tammi on kyllä lievästi yliohjautuvaa, eikä kokonaisuus ole mitenkään valtavan syvä, mutta toimii. Jälkimaku on terävän turvesavuinen, salmiakkinen, suolainen ja nopeasti kuivuva. Tummaa suklaata, lihaisuutta, napakkaa tammea, tuhkaa, suolaa. Keskipitkä. Vesilisä korostaa suklaata.

Arvio: Tämä yllätti positiivisesti. Tasapainoinen ja oivallisesti toimiva kokonaisuus. Pullotusvahvuus on kohdallaan, samoin moni muu asia. Toivottavasti tuotteen laatu pitää, kun aikaa kuluu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 86/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2023, 56,4%

Olen ollut iät ja ajat Lagavulinin 12-vuotiaan Special Releasen häpeilemätön fanipoika. Nyt on pakko myöntää, että konsepti alkaa vähän karata. Tequilaviimeistely, oikeasti?

Lagavulin 12 yo Special Release 2023

(56,4%, OB, Special Release 2023, Bottled 21.02.2023, ”The Ink of Legends”, Don Julio Añejo Tequila Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja suolavettä. Sitrusta, merellisyyttä, märkää kalliota, merilevää. Turve on varsin vegetaalista. Savuun kytkeytyy tuhkaa, grillattuja vihanneksia ja oliiviöljyä. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, yrttejä, märkää savimaata. Pieni puuromaisuus ja savumakkara. Vesilisä avaa Limoncelloa ja jodia.

Maku: Pippurinen ja terävän savuinen, mutta samalla jännästi mukana on suolaista voita ja jotain… kemikaaleja. Turvesavu on hyvin vegetaalista, tuhkaa ja grillattuja hedelmiä riittää. Suolavetinen ja savumakkarainen puoli on yhä mukana, kuten tähän sarjaan kuuluu, mutta jotain vähän yksiulotteista tässä nyt on. Sitruunaa, vaniljaa, hunajaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Varsin täyteläinen ja öljyisen painava suutuntuma toki. Siirappiseen vivahtava makeus ei oikein löydä paikkansa. Jälkimaku on täynnä tuhkaista turvesavua, pippuria ja runsasta suolaisuutta. Vegetaalinen turve ja tuhka hallitsevat. Tammi tulee läpi varsin kireänä. Melko pitkä mutta vähän turruttava finaali. Vesilisä tuo saippuaisuutta ja kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Olen siinä määrin tequilanoviisi, etten nyt aivan käsittänyt tätä viskiä. Tässä oli paljon hyviä elementtejä, mutta mikään ei ollut aivan oikeassa paikassa. Joku voisi arvostella tämän tuotteen paljon ankaramminkin, mutta toisaalta suhtaudun tähän sarjaan ja sen jatkoon… kiinnostuneesti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.

Bunnahabhain Staiosha 8 yo 2014/2023, The Maltman 52,5%

Lasissa pyörähti vaihteeksi nuori, tumma ja muhkean turpeinen Bunna. Pullottaja ja pullotussarja olivat entuudestaan aivan uppo-outoja.

Bunnahabhain Staiosha 8 yo 2014/2023, The Maltman

(52,5%, Meadowside Blending, The Maltman, 10/2014–4/2023, Cask No. 10182, Refill Butt, 70 cl)

Tuoksu: Paksun lakritsinen, tumman luumuinen ja lihaisalla tavalla turpeinen. Sherrymaski on paksu, itse tisleestä ei tunnu olevan paljon jäljellä. Rusinaa, suklaata, Mars-patukkaa, ylikypsää kirsikkaa, kumia. Vegetaalisuuden ja turpeisuuden rinnalla suolaisuus hallitsee. Vesilisä avaa uuniomenaa ja hedelmiä.

Maku: Jälkiruokatyyppinen, siirappinen puraisu heti kärkeen. Muhkea sherry jättää taakseen itse viskin, vaikka onhan tällainen paksu lakritsi ja luumuhillo tietysti omanlaisensa elämys. Viskinä tämä tuntuu nuorelta, tietty jyväisyys ja ruohoisuus paistavat läpi. Suklaata ja kitkeryyttä. Turpeisuudessa on tuhkaa ja pippuria, suolaisuus pysyy vahvana. Suutuntuma on öljyinen ja paksu, mutta tekstuurissa on ristiriitaisella tavalla jotain vetistä ja vähän ponnetonta. Jälkimaku pyörii turpeisuuden, sherryn, rusinan ja siirapin ympärillä. Vegetaalisuus ja suolaisuus saavat vähän ryhtiä pippurin kautta, mutta kokonaisuus on jopa oudon voimaton voltteihin nähden. Itse viski jää piiloon. Melko lyhyt ja vetinen finaali. Vesilisä tuo suolaista salmiakkia ja yrttisyyttä pintaan.

Arvio: Nuori viski jää muhkean sherrymaskin taakse. Jälkkäriksi tällaista voi mieluusti nauttia, mutta sokkona ei voisi mitenkään arvata, mistähän tällainen on peräisin. 81/100

Mac-Talla Mara Cask Strength 58,2%

Pari viikkoa sitten maistetun ja hyväksi todetun 15-vuotiaan Mac-Talla Stratan jälkeen täytyy vielä maistaa tämä tynnyrivahvuinen Mara. Odotukset ovat ihan kohtalaisen korkealla, koska myös ikämerkitsemätön Terra oli pienessä geneerisyydessäänkin taannoin ihan pätevä viski.

Mac-Talla Mara Cask Strength

(58,2%, Morrison, 2020, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Järeän turvesavuinen ja voimakas, suolainen ja vahvan vegetaalinen. Mineraalisuutta ja jodia, märkää rantakalliota ja merilevää, hiukan sitrusta ja reippaasti maltaisuutta. Pientä herukkaisuutta ja kirpeää omenaa, mutta enimmäkseen lihaisa ja tuhkainen suoraviivaisuus jyrää. Vesilisä availee makeaa päärynää.

Maku: Nyt on savua ja jytinää. Todella painava ja merellinen, suolainen ja pureva kokonaisuus. Turve on jälleen tuhkaisella ja rasvaisen vegetaalisella puolella, vaikka pieni sitruunaisuus ja omenaisuus tarjoavat hedelmäistä makeutta. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri jykevä. Lihaisuudessa on pieni bbq-vivahde, jota lääkemäisyys ja yrttisyys säestävät. Jälkimaku tykittää edelleen vahvaa vegetaalista turvesavua ja tuhkaa, suolaisuutta ja sitrusta. Herukkaisuus ja napakka tammi näyttäytyvät, samoin hedelmäisyys saa vähän trooppisia sävyjä. Mineraalisuuden ja hedelmän vuoropuhelu öljyisen ja lääkemäisen turpeisuuden kanssa toimii nätisti. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää vähän tuhkaa ja availee makeutta.

Arvio: Varsin vaikuttava kokonaisuus, jos tykkää nuorekkaasta turvejyrästä. Tässä ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. En osaa asettaa tätä Stratan edelle tai sen perään, kyse on niin toisenlaisesta lähestymisestä savuviskiin – kuin vertaisi tynnyrivahvaa nuorta Lagavulinia ja vanhan aikakauden Laphroaigin 15-vuotiasta toisiinsa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata 46%

Lasissa on myrskyisen ja synkän illan kunniaksi savuista Mac-Tallaa. Yhden tällaisen Morrisonin salaisesta paikasta tulevan Islayn single malt -viskin maistoin taannoin, se oli ikämerkitsemätön ja vähän geneerisen oloinen Terra. Tämä 15-vuotias viski on nyt sitten rakenneltu ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä kypsyneistä liemistä. Vaikuttaa ihan lupaavalta.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata

(46%, Morrison, 2006–2021, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, vegetaalinen ja suolavetinen ensivaikutelma. Vielä selkeämpi Caol Ila -viba kuin Terrassa. Sitrusta, vihreää omenaa, jonkin verran tuhkaa ja hapokkuutta. Merilevää, hiiltä, lääkemäisyyyttä ja jodia. Mineraalinen ja kuivan hedelmäinen kokonaisuus. Vesilisä availee trooppista hedelmää.

Maku: Kuivempi ja napakampi kuin tuoksu antoi odottaa. Turvesavu on heinikkopalon ja nuotion suunnalla, vaikka jostain vegetaalisuuskin nousee esiin. Sitruunalakritsi tuo hetkellisesti mieleen vanhan 15-vuotiaan Laphroaigin. Mukavasti sitrusta, hapokasta omenaa, jotain valkoviinimäistä ja mineraalista samassa paketissa. Paahdettua mantelia, edellee hiukan tuhkaa ja hiiltä. Yrttisyyttä, kuivattua hedelmää, reippaasti suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko mukavan ilmava. Jälkimaku pyörii napakan turvesavun, suolan ja sitruunan ympärillä. Tuhka ja hiili saavat seurakseen vähän pippuria, hapokasta omenaa, maltaisuutta ja yrttejä. Keskipitkä, kevyt ja raikas finaali. Vesilisä kitkeröittää hiilisyyttä.

Arvio: Maukas, kevyt ja tyylikäs Islay-viski. Paljon tässä on edelleen Caol Ilan fiilistä niin kuin Terrassakin oli, mutta nyt löytyy myös vanhan Laphroaigin tunnelmia ja ehkä vähän Bowmore-henkisiä piirteitäkin. Täydellinen myrskyiseen syysiltaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg Spectacular 46%

Ardbegin tämän vuoden vuosijulkaisu on nimeltään Spectacular. Olen taas vähän myöhässä tämän maistamisen kanssa, mutta toisaalta en ole ihan hirveän kiihkeästi jaksanut näihin uusiin Ardbeg-julkaisuihin suhtautua enää vuosikausiin.

Yleisimmin kohtaamiset ovat olleet pieniä pettymyksiä, vaikka joukkoon on sentään mahtunut muutama mukavakin viski. Odotuksia on reivattu silti jatkuvasti alaspäin.

Ardbeg Spectacular 46%

(46%, OB, Ardbeg Day 2024, Ex-Bourbon & Port Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, terävän turvesavuinen ja hiukan kireä. Varsin suoraviivainen ja kikkailematon lähestymistapa pitkästä aikaa, vaikka pakkaus ja tynnyröintitiedot viestivät aivan muuta. Sitruksinen, kirpeän omenainen, hiilisyyttä. Tammi on terävänä mukana, suolainen salmiakki ja pieni terva tuoksuvat.

Maku: Terävän savuinen ja todella tuhkainen. Yrttiä, kamferia, salmiakkijauhetta. Tammessa on todella paahtunut, jopa vähän hiiltynyt sävy. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta, mutta kaikesta huolimatta tasapaino on mukavasti kohdallaan. Hedelmäisyys tuo makeutta, pientä hilloisuuttakin löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen, runko kevyehkö. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja turvesavuinen. Makean hedelmän ja suolaisen salmiakin yhdistelmä toimii tyylikkäästi. Sitruksisuutta, paahteisuutta, hedelmäkarkkia, terävää tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Paljas ja suoraviivainen Ardbeg, jonkinlaista paluuta juurille tässä tehdään näissä Ardbeg Day -hommissa. Ja hyvä niin, koska monina vuosina tynnyrikombot ovat olleet erikoisia mutta laatu ei ole aina päätä huimannut. Juuri minkäänlaista portviinitynnyrin vaikutusta en tästä löytänyt, ja unohdin maistelun aikana koko asian. Viskin nimi on tässä taas jonkinlainen vastakohta itse tuotteelle, vähän niin kuin Ardcore, joka ei ollut lainkaan hardcore. Tämäkin on mahdollisimman kaukana spektaakkelista. 85/100