Islay

Laphroaig 10 yo Sherry Oak Finish 48%

Laphroaig julkaisi pari vuotta sitten tällaisen kymppivuotiaan sherryviimeistelyllä. En ollut tätä vielä kohdannut, joten varsin suurella mielenkiinnolla maistelen, vaikka odotukset ovat ehdottomasti korkeintaan maltilliset.

Laphroaig 10 yo Sherry Oak Finish

(48%, OB, 2021, Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, turvesavuinen, tervainen ja nahkainen. Luumuista ja siirappista makeutta, pekonin ja savumakkaran lihaisuutta, jodimaista ja mineraalista merellisyyttä. Lääkemäisyys ja kamferi ovat mukana – nätti kokonaisuus. Tammessa tosin on pieni tohtoroitu viba. Vesilisä availee tuhkaa ja salmiakkia.

Maku: Todella napakka tammi iskee heti sherryisen makeuden ja hiukan tunkkaisen turvesavun välistä. Pippuria, merellistä purevuutta, suolaisuutta, hapokkuutta, yrttejä. Tervaa ja tuhkaa. Lihaisuus pyörii edelleen pekonin ja savumakkaran ympärillä. Savussa on Laphroaigin tunnusmerkit läsnä, tietty villainen turpeisuus ja lääkemäiset piirteet. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa, makeat ja suolaiset elementit toimivat hyvin. Tammi on kyllä lievästi yliohjautuvaa, eikä kokonaisuus ole mitenkään valtavan syvä, mutta toimii. Jälkimaku on terävän turvesavuinen, salmiakkinen, suolainen ja nopeasti kuivuva. Tummaa suklaata, lihaisuutta, napakkaa tammea, tuhkaa, suolaa. Keskipitkä. Vesilisä korostaa suklaata.

Arvio: Tämä yllätti positiivisesti. Tasapainoinen ja oivallisesti toimiva kokonaisuus. Pullotusvahvuus on kohdallaan, samoin moni muu asia. Toivottavasti tuotteen laatu pitää, kun aikaa kuluu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 86/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2023, 56,4%

Olen ollut iät ja ajat Lagavulinin 12-vuotiaan Special Releasen häpeilemätön fanipoika. Nyt on pakko myöntää, että konsepti alkaa vähän karata. Tequilaviimeistely, oikeasti?

Lagavulin 12 yo Special Release 2023

(56,4%, OB, Special Release 2023, Bottled 21.02.2023, ”The Ink of Legends”, Don Julio Añejo Tequila Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja suolavettä. Sitrusta, merellisyyttä, märkää kalliota, merilevää. Turve on varsin vegetaalista. Savuun kytkeytyy tuhkaa, grillattuja vihanneksia ja oliiviöljyä. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, yrttejä, märkää savimaata. Pieni puuromaisuus ja savumakkara. Vesilisä avaa Limoncelloa ja jodia.

Maku: Pippurinen ja terävän savuinen, mutta samalla jännästi mukana on suolaista voita ja jotain… kemikaaleja. Turvesavu on hyvin vegetaalista, tuhkaa ja grillattuja hedelmiä riittää. Suolavetinen ja savumakkarainen puoli on yhä mukana, kuten tähän sarjaan kuuluu, mutta jotain vähän yksiulotteista tässä nyt on. Sitruunaa, vaniljaa, hunajaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Varsin täyteläinen ja öljyisen painava suutuntuma toki. Siirappiseen vivahtava makeus ei oikein löydä paikkansa. Jälkimaku on täynnä tuhkaista turvesavua, pippuria ja runsasta suolaisuutta. Vegetaalinen turve ja tuhka hallitsevat. Tammi tulee läpi varsin kireänä. Melko pitkä mutta vähän turruttava finaali. Vesilisä tuo saippuaisuutta ja kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Olen siinä määrin tequilanoviisi, etten nyt aivan käsittänyt tätä viskiä. Tässä oli paljon hyviä elementtejä, mutta mikään ei ollut aivan oikeassa paikassa. Joku voisi arvostella tämän tuotteen paljon ankaramminkin, mutta toisaalta suhtaudun tähän sarjaan ja sen jatkoon… kiinnostuneesti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.

Bunnahabhain Staiosha 8 yo 2014/2023, The Maltman 52,5%

Lasissa pyörähti vaihteeksi nuori, tumma ja muhkean turpeinen Bunna. Pullottaja ja pullotussarja olivat entuudestaan aivan uppo-outoja.

Bunnahabhain Staiosha 8 yo 2014/2023, The Maltman

(52,5%, Meadowside Blending, The Maltman, 10/2014–4/2023, Cask No. 10182, Refill Butt, 70 cl)

Tuoksu: Paksun lakritsinen, tumman luumuinen ja lihaisalla tavalla turpeinen. Sherrymaski on paksu, itse tisleestä ei tunnu olevan paljon jäljellä. Rusinaa, suklaata, Mars-patukkaa, ylikypsää kirsikkaa, kumia. Vegetaalisuuden ja turpeisuuden rinnalla suolaisuus hallitsee. Vesilisä avaa uuniomenaa ja hedelmiä.

Maku: Jälkiruokatyyppinen, siirappinen puraisu heti kärkeen. Muhkea sherry jättää taakseen itse viskin, vaikka onhan tällainen paksu lakritsi ja luumuhillo tietysti omanlaisensa elämys. Viskinä tämä tuntuu nuorelta, tietty jyväisyys ja ruohoisuus paistavat läpi. Suklaata ja kitkeryyttä. Turpeisuudessa on tuhkaa ja pippuria, suolaisuus pysyy vahvana. Suutuntuma on öljyinen ja paksu, mutta tekstuurissa on ristiriitaisella tavalla jotain vetistä ja vähän ponnetonta. Jälkimaku pyörii turpeisuuden, sherryn, rusinan ja siirapin ympärillä. Vegetaalisuus ja suolaisuus saavat vähän ryhtiä pippurin kautta, mutta kokonaisuus on jopa oudon voimaton voltteihin nähden. Itse viski jää piiloon. Melko lyhyt ja vetinen finaali. Vesilisä tuo suolaista salmiakkia ja yrttisyyttä pintaan.

Arvio: Nuori viski jää muhkean sherrymaskin taakse. Jälkkäriksi tällaista voi mieluusti nauttia, mutta sokkona ei voisi mitenkään arvata, mistähän tällainen on peräisin. 81/100

Mac-Talla Mara Cask Strength 58,2%

Pari viikkoa sitten maistetun ja hyväksi todetun 15-vuotiaan Mac-Talla Stratan jälkeen täytyy vielä maistaa tämä tynnyrivahvuinen Mara. Odotukset ovat ihan kohtalaisen korkealla, koska myös ikämerkitsemätön Terra oli pienessä geneerisyydessäänkin taannoin ihan pätevä viski.

Mac-Talla Mara Cask Strength

(58,2%, Morrison, 2020, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Järeän turvesavuinen ja voimakas, suolainen ja vahvan vegetaalinen. Mineraalisuutta ja jodia, märkää rantakalliota ja merilevää, hiukan sitrusta ja reippaasti maltaisuutta. Pientä herukkaisuutta ja kirpeää omenaa, mutta enimmäkseen lihaisa ja tuhkainen suoraviivaisuus jyrää. Vesilisä availee makeaa päärynää.

Maku: Nyt on savua ja jytinää. Todella painava ja merellinen, suolainen ja pureva kokonaisuus. Turve on jälleen tuhkaisella ja rasvaisen vegetaalisella puolella, vaikka pieni sitruunaisuus ja omenaisuus tarjoavat hedelmäistä makeutta. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri jykevä. Lihaisuudessa on pieni bbq-vivahde, jota lääkemäisyys ja yrttisyys säestävät. Jälkimaku tykittää edelleen vahvaa vegetaalista turvesavua ja tuhkaa, suolaisuutta ja sitrusta. Herukkaisuus ja napakka tammi näyttäytyvät, samoin hedelmäisyys saa vähän trooppisia sävyjä. Mineraalisuuden ja hedelmän vuoropuhelu öljyisen ja lääkemäisen turpeisuuden kanssa toimii nätisti. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää vähän tuhkaa ja availee makeutta.

Arvio: Varsin vaikuttava kokonaisuus, jos tykkää nuorekkaasta turvejyrästä. Tässä ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. En osaa asettaa tätä Stratan edelle tai sen perään, kyse on niin toisenlaisesta lähestymisestä savuviskiin – kuin vertaisi tynnyrivahvaa nuorta Lagavulinia ja vanhan aikakauden Laphroaigin 15-vuotiasta toisiinsa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata 46%

Lasissa on myrskyisen ja synkän illan kunniaksi savuista Mac-Tallaa. Yhden tällaisen Morrisonin salaisesta paikasta tulevan Islayn single malt -viskin maistoin taannoin, se oli ikämerkitsemätön ja vähän geneerisen oloinen Terra. Tämä 15-vuotias viski on nyt sitten rakenneltu ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä kypsyneistä liemistä. Vaikuttaa ihan lupaavalta.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata

(46%, Morrison, 2006–2021, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, vegetaalinen ja suolavetinen ensivaikutelma. Vielä selkeämpi Caol Ila -viba kuin Terrassa. Sitrusta, vihreää omenaa, jonkin verran tuhkaa ja hapokkuutta. Merilevää, hiiltä, lääkemäisyyyttä ja jodia. Mineraalinen ja kuivan hedelmäinen kokonaisuus. Vesilisä availee trooppista hedelmää.

Maku: Kuivempi ja napakampi kuin tuoksu antoi odottaa. Turvesavu on heinikkopalon ja nuotion suunnalla, vaikka jostain vegetaalisuuskin nousee esiin. Sitruunalakritsi tuo hetkellisesti mieleen vanhan 15-vuotiaan Laphroaigin. Mukavasti sitrusta, hapokasta omenaa, jotain valkoviinimäistä ja mineraalista samassa paketissa. Paahdettua mantelia, edellee hiukan tuhkaa ja hiiltä. Yrttisyyttä, kuivattua hedelmää, reippaasti suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko mukavan ilmava. Jälkimaku pyörii napakan turvesavun, suolan ja sitruunan ympärillä. Tuhka ja hiili saavat seurakseen vähän pippuria, hapokasta omenaa, maltaisuutta ja yrttejä. Keskipitkä, kevyt ja raikas finaali. Vesilisä kitkeröittää hiilisyyttä.

Arvio: Maukas, kevyt ja tyylikäs Islay-viski. Paljon tässä on edelleen Caol Ilan fiilistä niin kuin Terrassakin oli, mutta nyt löytyy myös vanhan Laphroaigin tunnelmia ja ehkä vähän Bowmore-henkisiä piirteitäkin. Täydellinen myrskyiseen syysiltaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg Spectacular 46%

Ardbegin tämän vuoden vuosijulkaisu on nimeltään Spectacular. Olen taas vähän myöhässä tämän maistamisen kanssa, mutta toisaalta en ole ihan hirveän kiihkeästi jaksanut näihin uusiin Ardbeg-julkaisuihin suhtautua enää vuosikausiin.

Yleisimmin kohtaamiset ovat olleet pieniä pettymyksiä, vaikka joukkoon on sentään mahtunut muutama mukavakin viski. Odotuksia on reivattu silti jatkuvasti alaspäin.

Ardbeg Spectacular 46%

(46%, OB, Ardbeg Day 2024, Ex-Bourbon & Port Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, terävän turvesavuinen ja hiukan kireä. Varsin suoraviivainen ja kikkailematon lähestymistapa pitkästä aikaa, vaikka pakkaus ja tynnyröintitiedot viestivät aivan muuta. Sitruksinen, kirpeän omenainen, hiilisyyttä. Tammi on terävänä mukana, suolainen salmiakki ja pieni terva tuoksuvat.

Maku: Terävän savuinen ja todella tuhkainen. Yrttiä, kamferia, salmiakkijauhetta. Tammessa on todella paahtunut, jopa vähän hiiltynyt sävy. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta, mutta kaikesta huolimatta tasapaino on mukavasti kohdallaan. Hedelmäisyys tuo makeutta, pientä hilloisuuttakin löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen, runko kevyehkö. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja turvesavuinen. Makean hedelmän ja suolaisen salmiakin yhdistelmä toimii tyylikkäästi. Sitruksisuutta, paahteisuutta, hedelmäkarkkia, terävää tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Paljas ja suoraviivainen Ardbeg, jonkinlaista paluuta juurille tässä tehdään näissä Ardbeg Day -hommissa. Ja hyvä niin, koska monina vuosina tynnyrikombot ovat olleet erikoisia mutta laatu ei ole aina päätä huimannut. Juuri minkäänlaista portviinitynnyrin vaikutusta en tästä löytänyt, ja unohdin maistelun aikana koko asian. Viskin nimi on tässä taas jonkinlainen vastakohta itse tuotteelle, vähän niin kuin Ardcore, joka ei ollut lainkaan hardcore. Tämäkin on mahdollisimman kaukana spektaakkelista. 85/100

Ardbeg BizarreBQ 50,9%

Olen metsästänyt tätä Ardbegin BizarreBQ:ta maisteluun pidemmän aikaan, hyvin hitaasti ja huonolla menestyksellä. Nyt onnistuin hankkiutumaan sen ääreen. Port Charlotten ystävänä speksi tuntui hyvin houkuttelevalta.

Ardbeg BizarreBQ

(50,9%, OB, 2023, Double Charred Oak Casks, Pedro Ximénez Sherry Casks & BBQ Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, salmiakkinen, lihaisa, kirpeän omenainen ja napakan mausteinen. Paistirasvaa, suolaisuutta, ylikypsää hedelmää, pekonia, savumakkaraa, bbq-kastiketta. Port Charlotten tunnelmaa, mutta vähän kevyempänä ja raikkaampana. Nätti terva pyörii mukana.

Maku: Turvesavuinen, pippurinen ja savumakkarainen. Bbq-kastike hyvin esillä, pekonia ja kassleria riittää. Salmiakki ja suolaisuus maistuvat, yskänlääkettä ja yrttisyyttä. Ylikypsä ja imelä hedelmäisyys sekä tietty rancio-tunnelma ovat vahvoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko nätisti balanssissa. Port Charlotten piirteistä huolimatta tämä on paljon kevyempää ja vähemmän öljyisempää tavaraa kuin keskimääräinen PC. Paahteisuutta, kirpeää sitrusta, hapokasta omenaa, makeaa luumua. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean lihaisuuden, salmiakin ja terävän turvesavun ympärillä. Pippuria, savulihaa, bbq-meininkiä, hiukan kahvisuutta. Luumuinen hedelmäisyys käy vähän happamaksi ja tammi kuivuu terävästi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukasta tavaraa. Tämä menee suosikkieni joukkoon viimeisen kymmenen vuoden Ardbeg-julkaisuista. Jälkimaku vain jätti vähän toivomisen varaa, muuten kokonaisuus on hyvinkin onnistunut. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Smoke On The Water, ”Paljon kivoja piirteitä”.

Mac-Talla Terra 46%

Lasissa on tällä kertaa vähän erilaista tavaraa. Kyseessä on perusviskiä Islaylta, mutta alkuperä ei ole tiedossa. Pullottaja Morrisonin perheen nimi kyllä kilisyttää heti viskinörteillä kelloja: entisiä Bowmoren omistajia. Jotenkin silti tuntuu, että tämä jenkkitammessa kypsynyt ja oletettavasti hyvin nuori liemi olisi peräisin jostain muualta, mutta mene ja tiedä.

Mac-Talla Terra

(46%, Morrison, Classic Islay, NAS, 2021, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Merilevää, sitruksisuutta, suolavettä, märkää kalliota. Caol Ila tulee mieleen. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran vaniljaa. Maakellarin lattiaa, vähän multaa, pientä tammista mausteisuutta. Vesilisä avaa lääkemäisiä elementtejä, kamferiakin.

Maku: Turvesavua, merellisyyttä ja reippaasti tuhkaa. Suolaisuus on voimakkaasti esillä, mutta toffeefudge pehmentää. Mineraalisuuden ja heinäisyyden ympärillä pyöritään, eikä kovin monipuolista palettia ole esillä. Sitruunamehua, pientä pippurisuutta, vaniljaa, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Tammi pysyy rauhallisena ja makeana, vaikka kokonaisuus on ilmeisen nuori. Jälkimaku on todella tuhkainen ja turvesavuinen edelleen. Suolaisuus, merellisyys ja hapokkuus korostuvat. Tammi käy pisteliääksi, mutta kokonaisuus on silti varsin raikas ja sitruksinen. Toffeefudgea, hunajaa. Loppusuora on varsin simppeli ja korkeintaan keskipitkä. Vesilisä tuo esiin lääkemäisyytta ja eucalyptusta.

Arvio: Tällaisella nuorella viskillä on ehkä vähän vaikea erottua. Mutta ei tässä suurta vikaa ole. 81/100

Kilchoman Casado 2022, 46%

Olen alkuvuonna pelannut vähän tavallista enemmän Kilchomanin kanssa, kun tuli osallistuttua myös Uisgen Kilchoman-tastingiin. Nyt kohdalle osui vielä tällainenkin pullote. Casadon nimi tarkoittaa portugaliksi ilmeisesti naitettua.

Kyseessä on viski, joka on pantu kasaan kuuden vuoden ex-bourbonkypsytyksen jälkeen Douron alueen jättimäisissä 6000 litran punaviinisammioissa. Liemi on kypsynyt niissä vielä kaksi vuotta. Whiskynotesin Ruben esittää tästä keissistä blogissaan ihan relevanttia pohdintaa, koska skotlantilaisten itse itselleen laatimien ankarien teknisten säädösten perusteella kypsytysastian maksimikoko saa olla 700 litraa.

Oli miten oli, tällaista punaviiniläträttyä tavaraa on nyt sitten lasissa. Otetaan selvää, mistä itse viskissä on kyse.

Kilchoman Casado 2022

(46%, OB, NAS, 2022, Married in Portuguese Red Wine Vats, 12900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, merellinen ja suolainen. Sitruunaa, jonkin verran makeampaakin hedelmää, banaania, makeaa omenaa ja persikkaa etenkin. Marjoista vadelma korostuu, mutta mitenkään erityisen viiniseltä tämä ei tuoksu. Jodia, merilevää. Vaniljaa ja tuoretta tammea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja lakritsia esiin.

Maku: Makean ja suolaisen kamppailu alkaa saman tien. Merellisyyttä ja nuotiosavua, sitruunaa ja makeaa omenaa, vähän banaania ja edelleen myös persikkaa. Bbq-kastikemaisuutta, pientä lihaisuutta, hunajaa ja toffeeta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt ja runko tuntuu kaikkineen vähän ohuelta, vaikka makua tässä silti riittää. Kokonaisuus on ehkä vähän yksinkertainen. Tuhkaisuutta, tuoretta tammea, edelleen hyvin niukasti viiniä tai marjaisuutta. Jodin ja yskänlääkkeen vivahteita. Jälkimaku on edelleen merellinen ja nuotiosavuinen, melko tuhkainen ja hiukan pippurinenkin. Yrttisyyttä, inkivääriä, hapokkuutta, tuoretta tammea. Vadelmaa, sitrusta. Melko lyhyt finaali jää hiukan valjuksi. Vesilisä avaa päärynää ja salmiakkia.

Arvio: Kevyt ja hiukan kypsymätön, kaiken kypsyttelyn jälkeen yllättävänkin tavanomainen Kilchoman. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle 62,7%

Maistelussa todella järeä, volttipuolueen ehdottomasti hyväksymä Port Charlotte -pullote freesistä ex-bourbonista. Tämä on tietääkseni saksalaisen Whisky-Fässlen ainoa PC-julkaisu tähän mennessä. Erityistä huomiota piireissä on herättänyt myös etiketin typo viskin alkuperässä: Isaly Scotland. Olkoon se vain persoonallista.

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle

(62,7%, Whisky-Fässle, 2008–2019, Cask No. 3201, Fresh Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Mahtavan järeä. Turvesavua, sitruunaa, suolaa, jodia. Terävä ja mineraalinen, lääkemäinen ja yrttinen kokonaisuus. Vaniljaa ja valkopippuria, Hansaplastia ja kamferia, hiukan kuivalihaa. Kirkas niin kuin vanhat Islay-viskit, ilman tuhkaa tai tunkkaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä avaa makeutta, toffeeta.

Maku: Voimakas, tuhdin turvesavuinen ja pykälää tuoksua sekavampi kokonaisuus. Sitruunaa ja suolaa, pippuria ja lihaisuutta. Mineraalinen ja yrttinen, mutta varsin kitkerä kokonaisuus, jossa kuitenkin riittää huimasti makua. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan toffeeta. Suutuntuma on öljyinen ja jopa kermainen, runko hyvin kasassa. Merellisyyttä ja vegetaalisuutta, tuoretta tammea ja nyt jopa vähän sitä tuoksusta kateissa ollutta tuhkaa. Jälkimaku on pippurinen ja suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan kahvinen. Vihreää omenaa, sitruunaa, lääkemäisyyttä ja jodia. Tuhkaa ja tammea. Pippurisuutta, maanläheisiä nuotteja, yrttisyyttä, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa hedelmäisyyttä ja hieman yllättäenkin sokerisuutta.

Arvio: Taivaallinen tuoksu, jota olisin voinut sokkona veikata jopa vanhaksi Ardbegiksi. Maku palauttaa maan pinnalle. Lopulta ”vain” oikein hyvä kokonaisuus. 88/100