Speyside

Linkwood 27 yo 1982, SMWS 39.80, 54,5%

Lasissa Scotch Malt Whisky Societyn päteväksi arvioitu Linkwood ex-bourbonista. Ikää on 27 vuotta, joten luonnetta tältä tietysti toivoo.

Linkwood 27 yo 1982, SMWS 39.80

(54,5%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 10/1982, Cask No. 39.80, ’Comforting warmth and sweet security’, Refill Hogshead, 171 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis hedelmäisyys on korostuneesti pinnassa. Omenaa, päärynää, hunajamelonia, hiukan persikkaa. Runsaasti vaniljakastiketta. Tammi tuntuu voimakkaalta ja osin sahanpuruiseltakin, jopa pölyiseltä. Öljyinen ja mausteisuudessaan napakka kokonaisuus. Vesilisä tekee hyvää, raikastaa tätä ja nostaa yrttisiä sävyjä pintaan.

Maku: Aktiivisen tamminen ja tiukan hedelmäinen paletti. Kihelmöivä mausteisuus kulkee inkiväärin ja valkopippurin kautta, hedelmistä omenaisuus on kirpeää ja hunajameloni hiukan makeaa. Suutuntuma on öljyinen ja sangen kireä. Hiukan jyväinen maltaisuus tuntuu jopa epäkypsältä, vaikka iäkkäästä viskistä pitäisi kai olla kyse. Jälkimaku lähtee karvaaseen suuntaan, pähkinäisyyttä ja sitruksisuutta löytyy. Tammi on edelleen aktiivista, nyt jo todella paahteista ja hiukan kitkerääkin. Omenaa löytyy vielä hiukan, mutta tammi saa tästä totaalisen ylivallan. Finaali on silti varsin pitkä ja mausteinen. Vesilisä on liki välttämätön, koska vain sen avulla tammi rauhoittuu ja hedelmäisyys saa makeita piirteitä.

Arvio: Ei erityisen säväyttävä Linkwood. Kireä ja tamminen tapaus, joka aukeaa vasta kunnon vesilisällä. 83/100

BenRiach 29 yo 1984/2014 Cask #488, 51,1%

BenRiachin turpeistettu ikäviski on peräisin hogsheadista, mutta värin perusteella on vaikea sanoa, mitä tynnyrissä on mahtanut olla ennen tätä. Tummalta näyttää.

Sinänsä jännä, että Batch 11:n julkaisuihin on sattunut tällainen vain 150 pullon setti mukaan.

BenRiach 29 yo 1984/2014

(51,1%, OB, 1984–7/2014, Batch 11, Peated, Cask No. 488, Hogshead, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää turpeisuutta, salmiakkia ja marsipaania. Onpa persoonallinen. Savu on paksua, tammi tuntuu aktiiviselta ja makeudessa on jotain paahdetun vaahtokarkin tapaista mukana. Sammunutta nuotiota, yrttilikööriä, hiukan yskänlääkettä. Ylikypsää hedelmäisyyttä, rusinaa. Vesilisä korostaa tämän tiettyä tunkkaisuutta.

Maku: Viinikumimainen makeus ja hiukan suolainen salmiakkilakritsi ottavat yhteen. Turvesavu on edelleen paksua, ja se korostaa tämän imeliä piirteitä. Tammi tuntuu voimakkaana ja melko purevana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka, yleisilme on jokseenkin tunkkainen. Marsipaani ja paahdettu vaahtokarkki ovat vahvasti läsnä. Hedelmäisyys kulkee tummilla poluilla, rusinaa ja ylikypsää luumua. Jälkimaku alkaa vahvan salmiakkisena ja yrttiliköörimäisenä, kunnes kuivahtaa tammen avulla suorastaan mokkaiseksi. Kaakaojauhetta, tomusokeria. Makeaksi kääntyvä finaali jää silti keskipitkäksi. Vesilisällä nousee suola.

Arvio: Erittäin persoonallinen viski, imelän vaahtokarkkinen ja savuisen salmiakkinen. 87/100

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import 40%

Macallanin seitsemänvuotias oli ihan oikeaa sherryviskiä aikoinaan, ja Italiassa rakastettiin sitä. Maistelussa seitsemän vuoden ikäinen sherryherkku, jonka milanolainen Giovinetti & Figli on roudannut saapasmaahan runsaat kymmenen vuotta sitten.

Whisky and Wisdomin Andrew Derbidge kirjoitti äskettäin viisaasti Macallanin muutoksesta 2000-luvulla. ”Macallan – The past, present, and future collide” ja ”The highs and lows of Macallan” ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia postauksia kaikille Mäkkäristä kiinnostuneille.

Mutta nyt tämän seitsemänvuotiaan viskin pariin. Tuoksu on ainakin hämmästyttävän muhkea.

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import

(40%, OB, Imported by Giovinetti & Figli, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kypsän hedelmäinen ja varsin makea. Herkkä mausteisuus toimii hyvin yhteen hunajaisen imelyyden kanssa, ja tammikin integroituu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Kermatoffeeta, fariinisokeria, aivan pieni rikkinen elementti taustalla. Todella herkullinen.

Maku: Intensiivisen makea, samalla huomattavan kevyt ja elegantti. Sherryiset piirteet kantavat kuitenkin komeasti, ja rusinainen luonne saa ryhtiä mausteisuudesta. Bodyssa on kaikesta huolimatta täyteläisyyttä, tekstuuri on kermainen ja tiivis. Fariinisokeri ja siirappi toimivat nautinnollisesti, kun tammi alkaa vähitellen napata kiinni. Kypsää omenaa, hiukan luumua. Jälkimaku on kermatoffeemainen, ja pieni rikkisyys tulee jälleen mukaan kuvaan. Joulukakun mausteita, kermaisuutta, rusinaa, maitosuklaata, hiukan tammea. Finaali jää korkeintaan keskipitkäksi, mutta tyyli säilyy loppuun asti. Ikäisekseen erittäin korkealaatuinen viski on kyseessä.

Arvio: Loistokas seitsemänvuotias! Suurta herkkua, vaikka ulottuvuudet ovatkin vielä rajatut. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen omaava tuote”. Whisky Monitor Database 71/100 (per 2).

Royal Brackla 12 yo 40%

Bacardi lanseerasi Royal Bracklan uudelleen vuonna 2015. Valikoimaan tulivat 12-, 16- ja 21-vuotiaat viskit.

Ei ole sattumaa, että kaikki kynnelle kykenevät viinajätit pistävät näinä aikoina paukkuja pakkauksiin. Bracklakin sai kultasilauksen ja uuden lukeman hintalappuun saman tien.

Nyt maistelussa uuden setin nuorin viski, johon en pysty oikein kohdistamaan minkäänlaisia odotuksia. Maistellaan avoimin mielin.

Royal Brackla 12 yo

(40%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, leipäinen ja ummehtuneen hedelmäinen. Appelsiinimehua, kuparisuutta, pientä kirpeyttä. Tunkkaisuus aiheuttaa sen, ettei hedelmä tunnu missään vaiheessa kovin makealta. Tamminen ja mausteinen puoli on pinnassa, viski tuntuu varsin nuorelta ja lenseältä. Eikä erityisemmin säväytä kyllä.

Maku: Nostaa tasoa pykälän verran tuoksun jälkeen. Erittäin maltainen ja öljyinen. Oliiviöljyä ja tunkkaisuutta, mutta kirpeä sitruksisuus ja napakka tammisuus ovat selvästi paremmin auki kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja alhaisista volteista huolimatta ryhdikäs. Pientä hunajaisuutta ja mantelia. Jälkimaku pitää maltaisuuden erittäin vahvasti pinnassa. Leipäisyys ja briossi korostuvat. Sitruksisuus, kuivahko suklaisuus, pähkinät ja pieni suolaisuus maistuvat varsin herkullisilta. Öljyinen ja nuorekas, hyvin tamminen ja mausteinen ote säilyy keskipitkän finaalin loppuun saakka. Jälkimaku on tässä parasta.

Arvio: Ummehtuneen maltaisuuden jälkeen aukeaa kivasti, mutta keskitasolla pysytään. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61, 60,4%

Olen kuullut lukemattomia kertoja, että Glen Moray on mainettaan parempi tislaamo – pitää vain löytää oikeat pullotteet.

Yhtään todella hyvää Glen Morayn viskiä en ole vielä päässyt maistamaan, mutta ehkä tämä Scotch Malt Whisky Societyn valitsema tynnyri korjaa tilanteen kerralla.

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 1/1990, Cask No. 35.61, ’Just so-ooh nice’, First Fill Ex-Bourbon Barrel, 213 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas hedelmäisyys tulvahtaa runsaana: hunajamelonia, viinirypäleitä, tuoretta ananasta. Vaniljakastikkeen makeutta, minttua ja särmikkyyttä sen rinnalla. Lakritsinen, tumma sävy on yllättävän syvä tämän kaiken rinnalla. Pehmeitä hedelmäkarkkeja, tammea taustalla. Vesilisä pehmentää särmiä.

Maku: Hedelmäinen ja raikas, moniuloitteinen ja voimakas. Tuoksusta tutut melonin, viinirypäleiden ja ananaksen sävyt ovat mukana. Vaniljaisuuden rinnalla tammi ajaa lujaa sisään mausteilla ja tanniineillakin. Suutuntuma on öljyinen, rungon osalta keskitäyteläinen ja mausteiden paineessa kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tummalla yrttisyydellä ja lakritsilla, joiden takaa raikas hedelmäisyys enää vain pilkistää, lähinnä omenaisuutena. Tammi ja terävät mausteet ovat isossa roolissa, valkopippuria ja chiliäkin löytyy. Minttua, kurkkupastillia, kovaa hedelmäkarkkia. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisällä tähän saa herkästi ruohoisen, kitkerän sävyn.

Arvio: Hedelmäisyydessään hieno viski. Jos jälkimakuun olisi saanut lisää mittaa ja tammea hiukan rauhoittumaan, tämä olisi ollut huippukokemus. 88/100

Benromach 10 yo 100 proof 57%

Benromachin 10-vuotias on mielestäni ollut jo useiden vuosien ajan erittäin vakuuttava viski ikäisekseen (täältä blogistakin löytyy vanhempi ja uudempi versio). Nyt maistelussa järempi versio samasta aineesta.

Benromach 10 yo 100 proof

(57%, OB, +/- 2015, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Järeän oloinen tisle, nyt on selvästi peruskymppiä isompi viski käsissä. Likaisen rasvainen ja muhkea, löytyy vaahterasiirappia ja paahdettua taatelia kosolti. Pähkinäisyyttä, vaniljakastiketta, hiukan inkivääriä ja jotain vähän maatunutta. Yrttinen, havuinen vivahde. Vesilisä tuo minttua ja hiukan rikkiä.

Maku: Erittäin suurimuotoinen, tekstuuri on tiivis ja runko painava. Rasvaisuutta, oliiviöljyä, yrttisyyttä. Kuivaa sherryä muistuttava kitkerä vivahde toimii mehukkaasti yhteen ylikypsän hedelmäisyyden kanssa. Nahkaisuutta, saksanpähkinää, tammea, turpeisuutta, hiukan maakellaria. Appelsiininkuorta, kirpeyttä. Napakka inkivääri kulkee mukana. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja rasvaisena. Vihreää teetä, kuivuvaa tammea, pippurisuutta, inkivääriä. Hiukan metallinen vivahde mukana, jotain palanutta. Turvesavua löytyy kitkerältä tontilta. Keskipitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytyy tummaa, varsin karvasta suklaisuutta.

Arvio: Yllätyksellinen ja erittäin mielenkiintoinen viski. Ei varmasti jokaiseen makuun. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 89/100. Dramming 87/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Sara Smith).

The Macallan Forties 40%

The Macallan julkaisi 2000-luvun alussa neljä Travel Series -viskiä, jotka herättivät paljon kohua – ikämerkitsemättömät replicat olivat pöyristyttävä ilmiö noihin aikoihin. Nyt Twenties-pullotteen jälkeen maisteluun pääsee Forties. (Thirties ja Fifties jäävät vielä odottamaan toisia aikoja, jos sattuisivat tulemaan vastaan.)

The Macallan Forties

(40%, OB, NAS, 2001, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja likainen, raskaan sherryinen ja melko turpeinen. Maltaisuus on vahvana pinnassa, puuroinen ja jyväinen vivahde puskee taustalta. Vaniljaa ja rotevaa tammisuutta. Twentiesiin verrattuna härski tapaus, voita pannulla ja ylikypsää hedelmää nahkahousun takataskussa. Vegetaalinen turve kulkee taustalla.

Maku: Raskaan öljyinen ja likaisen hedelmäinen. Voita, ketjurasvaa, nokea, vegetaalista turpeisuutta. Maltaisuus tuntuu puuroisena. Suutuntuma on öljyinen ja raskas. Hedelmäisyys kulkee aprikoosin ja omenan kautta luumuun ja viikunaan. Jälkimaku on edelleen paksu ja raskaan hedelmäinen, rasvaisuus ja likainen turpeisuus tulevat läpi kaikesta. Maltaisuus on puuroisena edelleen mukana. Melko pitkä ja roteva finaali.

Arvio: Raskaan öljyinen ja osittain härskiintynyt sherryviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 10).

The Macallan Twenties 40%

Nyt maistoon sattuivat vierekkäin The Macallanin aikanaan erittäin kiistellyt Travel Series -viskit 1920s ja 1940s. Vielä 2000-luvun alkupuolella tällaiset 500 millilitran pulloihin pakatut NAS-replicat olivat totaalinen pyhäinhäväistys.

Nykypäivän näkövinkkelistä näissä on jotain klassisen tyylikästä, ei ollenkaan mitään räikeää rahastusta tai glitter-pölytystä kuin mitä lentokenttien viskihyllyillä näkee nykyään.

The Macallan Twenties

(40%, OB, NAS, Bottled 2004, Travel Series, Sherry Cask, 50 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja kevyen yrttinen. Kermatoffeeta, maitosuklaata, pehmeää mausteisuutta. Nahkainen vivahde, sikarilaatikkoa. Pehmeä turvesavun ailahdus taustalla. Oivallinen kokonaisuus. Selvästi klassisempi ja nyansoidumpi kuin Forties.

Maku: Pehmeä ja makean sherryinen. Maitosuklainen ja kinuskinen, varsin makea ja joulukakkuinen. Viikunaa, hiukan luumua, kevyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Eleganssi on ihan toista luokkaa kuin Fortiesissa. Jälkimaku alkaa toffeemaisena ja makean suklaisena, kunnes sulaa mausteisiin ja kuivahkoon tammisuuteen. Balanssi pitää keskipitkän finaalin loppuun asti. Maukas kokonaisuus, joka ei edes kaipaa vesitilkkaa.

Arvio: Maitosuklainen ja kevyen tasapainoinen sherryttely. Hyvää, pesee suuren osan Macallanin nykytuotannosta mennen tullen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 9).

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83, 57,1%

Miehekkään oloinen Mortlach ex-sherrytynnyristä. Tässä luulisi olevan rasvaa ja lihaa isompiinkin grillivartaisiin. Ja nyt on viskin liikanimikin sieltä Scotch Malt Whisky Societyn lyriikkapakan terävimmästä päästä, Cocktails after rugby.

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83

(57,1%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 11/1995, Cask No. 76.83, ’Cocktails after rugby’, First-fill Ex-Sherry Butt, 605 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja hedelmäinen. Tynnyri tuntuu tammisuudessaan aktiiviselta ja vahvalta, mutta nyansseja saa hiukan hakea sen alta. Tölkkiananasta, uuniomenaa, kinuskikastiketta. Tarte Tatin löytyy, mutta sherryvaikutus tuntuu melko ohuelta. Monihedelmämehua on, lihaisuutta ei. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja minttua selvästi pintaan.

Maku: Öljyinen ja painava tekstuuri, mutta makupaletti jää hiukan kapeaksi. Tammi pukkaa vaniljaa ja hedelmät ovat mukana. Tölkkiananas ja omenainen hedelmäsalaatti johtavat joukkoja, mausteisuus ja minttu tulevat perässä. Rasvaisuutta löytyy, samoin pientä nokisuutta ja palaneisuuttakin. Jälkimaku on tässä tyypillisintä Mortlachia – lihaisuus herää, oikein raskaana ja paksuna. Paistirasvaa, suolaista voita, kihelmöivää mausteisuutta. Siirappisia uunijuureksia, makeaa omenaa suoraan pannulta. Kinuskia, järeää tammisuutta. Jos tämä on cocktail-osasto, turpaanhan tässä tulee. Keskipitkä finaali, katkeaa hiukan kesken. Vesilisä on paikallaan, tasoittaa pahimpia balanssipulmia.

Arvio: Hiukan epätasainen esitys, jonka jälkimaku nostaa tällaisen viskin ansaitsemalle tasolle. Kokonaisuus jää silti hiukan hajanaiseksi, vaikka yksittäiset komponentit toimivatkin. 84/100

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium, Cask #7377, 51,8%

Belgiaan on pullotettu tällainen 20-vuotias BenRiach Premium Spiritsille vuonna 2015, ex-olorossa kypsynyt ja turpeinen viski.

Tunnen oloni tämän ääressä hiukan haikeaksi. Brown-Forman ilmoitti 27. huhtikuuta, että se ostaa The BenRiach Distillery Companyn 285 miljoonalla punnalla.

Voisin arvella tämän tiedon perusteella, että BenRiachin ja Glendronachin single caskien aika alkaa olla ohi. Billy Walker hoiteli parhaat tynnyrit markkinoille, ja se oli sitten suurin piirtein siinä.

Ja kun muistan, millaista Glenglassaugh’n tislaamossa oli pari vuotta sitten, ymmärrän kyllä, miksi sitä ei ole kukaan saanut vauhtiin. Sehän on valtavilla pannuilla varustettu loputon rahareikä, joka sitoo pääomat vuosikymmeniksi.

Edes Walkerin eteläafrikkalaisilla kavereilla ei ollut niin syviä taskuja, että se olisi onnistunut. Sen sijaan Glendronachin varastojen kanssa Walker teki elämänsä kaupat: tynnyrikaupalla huippuviskejä sopuhintaan.

Mutta nyt ollaan BenRiachin melko uuden single caskin ääressä. Nautitaan nyt tästä.

BenRiach 20 yo 1995/2015 for Premium Spirits Belgium

(51,8%, OB for Premium Spirits Belgium, 5.6.1995–9/2015, Cask No. 7377, Oloroso Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeisuutta, kumisaapasta, tervaa ja lihaisuutta. Kuivalihaa, prosciuttoa, savumakkaraa. Turvesavussa on sekä vegetaalinen että nokinen puoli pinnassa. Sherry tuntuu melko makeana suklaisuutena, kerrostuneena ja aavistuksen ohuena savun lomassa. Hiukan sekava kokonaisuus. Vesilisä tuo Echinaforcen kehiin, minttuakin löytyy.

Maku: Makean suklainen sherryisyys, napakka mausteisuus ja hiukan hiilinen turvesavu iskevät päälle saman tien. Kokonaisuus tuntuu hiukan heikosti integroituneelta, kerrostuneelta ja osin ohueltakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta tekstuuri jättää toivomisen varaa. Kuiva ja suolainen puoli nousee tässä hallitsevaksi. Savumakkarainen ja vegetaalisen turpeinen makupaletti. Jälkimaku alkaa todella tummana ja tervaisena, tumman suklaisena ja yrttisenä, vaikka tietty hentous tätä vaivaakin. Hiukan pähkinäisyyttä, nokisuutta ja raskasta savua. Lakritsia, kumisaapasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä ei jaksa oikein kannatella makuja näin sankan savun läpi.

Arvio: Irtonaisen sherryinen ja savuinen BenRiach, joka ei aivan vakuuta. Toki tässä on paljon hyvää, mutta odotukset olivat todella paljon korkeammalla. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.