Month: joulukuu 2014

Bowmore 14 yo 1998/2012, The Whisky Cask 50,9%

Saksalainen The Whisky Cask on julkaissut yksityisenä pullottajana jo vinon pinon Islay-viskejä. Tällä kertaa käsiin osui 14-vuotias Bowmore, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Bowmore 14 yo 1998/2012, The Whisky Cask

(50,9%, The Whisky Cask, 9/1998–10/2012, Bourbon Barrel, 4 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen ja yllättävän savuinen. Turvetta ja suolavettä, sitruunamehua ja vihreää omenaa. Hyvin huokoinen tuoksu, runkoa ei juuri nimeksikään. Rasvaa, hiukan ruohoa, tuoretta tammisuutta. Miellyttävä kuitenkin. Vesilisä tuo nestesaippuaa esiin. Samalla vaikutelma kevenee entisestään.

Maku: Rasvainen ja suolainen. Pehmeä turpeisuus maistuu huomattavan selvästi. Valkoviinin hapokkuutta, vaniljaa, valkopippuria, tammisuutta. Kookosta, sitruunaa, omenaa. Kirkas ja freesi paletti, suutuntuma on pehmeä ja rasvainen – omalaatuinen yhdistelmä sinänsä. Jälkimaku alkaa salmiakkisena ja turpeisena, tammi ja pippuri näyttäytyvät aluksi vahvoina. Vähitellen hunajainen ja yrttinen makeus nousevat esiin. Maistuva, keskipitkä finaali. Vesilisä ei tuo mitään lisää, ainoastaan jo valmiiksi ohut runko ohenee nopeasti.

Arvio: Hyvin kevyt ja kirkas Bowmore, jossa on mielenkiintoisia yhtymäkohtia The Whisky Caskin pullottamaan 12-vuotiaaseen Laphroaigiin. Maistuu ihan hyvältä, mutta ei oikein pysäytä millään osa-alueella. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts 56,6%

Glendullanin kontribuutio Rare Maltsiin oli peräti seitsemän julkaisun kokoinen. Tämä 26-vuotias vuodelta 2005 oli niistä viimeinen, ja sen jälkeen myös koko Rare Malts -sarja päättyi.

Klassikoiden äärellä ollaan taas, joten odotusten määrää on turha vähätellä. Kiinnostaahan tämä, vaikka kokemukseni Glendullanista ovat olleet tähän asti varsin vaatimattomat.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts

(56,6%, OB, 1978–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuiva. Vahamaisuutta, kuivakkaa tammisuutta, ruohoa, valkoviiniä, mineraalisuutta. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja, hiukan murokeksiä. Minttua, sitruunamelissaa, tuoretta yrttisyyttä. Hiukan metisyyttä, apilankukkaa. Tiivis ja tyylikäs tuoksu. Vesilisä tuo pintaan päärynää ja vaniljaa.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa, valkoviinimaisuus ja maltaisuus kohtaavat kuivan tammen ja metisen makeuden. Erittäin öljyinen suutuntuma, ryhdikäs ja konsentroitunut maku. Mineraalisuutta ja runsaasti pippuria, taustalla minttua. Paljon paahteista karamellisuutta. Omenaa, aprikoosia, kurkkupastillia. Mielenkiintoinen viski, tiivis ja voimakas. Jälkimaku alkaa yrttisen teemäisenä, tummana ja tammisena. Öljyinen, siirappinen makeus ja kuivan kireä mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Aprikoosia, hiukan päärynää, kovia toffeekarkkeja… Hieno ja varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja anista. Nam.

Arvio: Todella kompleksinen ja kiinnostava viski. Silkkaa laatua. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 82/100 (Michael Jackson), 82/100 (Ian Wisniewski).

Glendronach 12 yo Original 43%

Glendronachin perusvalikoiman nuorin viski on jo valmiiksi kunnolla sherryinen – siinä on käytetty sekä Oloroso- että Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä kypsyneitä tisleitä. Olen tämän 12-vuotiaan pullotteen jo aiemminkin maistanut, mutta nyt on aika tehdä se huolella.

Tällainen laadukkaiden ex-sherrytynnyreiden extravaganza, jota Glendronach harrastaa, on mietityttänyt minua kovasti. Käykö tislaamolle lopulta niin kuin Macallanille? Että siitä tulee vain vanhan maineensa varjo, tislaamo ilman loistavia uusia tynnyreitä ja sitä kautta loistavaa uutta tuotantoa?

Veikkaukseni on, että käy. On hyvää liiketoimintaa rahastaa kuplan aikana kaikki, mikä irti lähtee. Harrastajana tietenkin suren jo etukäteen.

Glendronach 12 yo Original

(43%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Mustaa teetä, makeutusainetta, rusinaa, luumua, toffeeta, hunajaa. Imelä ja intensiivinen, makean olutmainen tuoksu. Jotain palanutta myös. Yrttisyyttä, hiukan nestesaippuaa, kumia. Runsas mutta ei kovin houkutteleva. Jokin maalaismaisessa ja imelän paahdetussa yleisilmeessä ei vetoa.

Maku: Aito Glendronach, maku on heti ihan eri tasolla tuoksuun verrattuna. Makea toki, mutta kaikin puolin houkuttelevampi. Sherryinen ja rusinainen, yrttinen ja runsas paletti. Nam. Suutuntuma on selvästi kevyempi kuin vaikkapa 18-vuotiaassa versiossa, mutta kantaa tämän silti riittävän hyvin. Toffeeta, tammisuutta, teetä, hunajaa, punaista omenaa, luumua, suklaata, savua. Jälkimaku on paahteinen ja tamminen, ryhdikäs. Teetä, kevyttä savuisuutta, mustaherukkahilloa, kirpeää omenaa, hiukan limettiä. Kiinnostava, keskipitkä finaali.

Arvio: Nenässä hiukan vaatimaton mutta suussa makean herkullinen ja runsas. Tietty levottomuus paljastaa, että nuoresta viskistä on vielä kyse ja potentiaalia löytyy kyllä enemmänkin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Dramming 82/100.