Month: huhtikuu 2020

Highland Park Dragon Legend 43,1%

Maistossa vaihteeksi Highland Parkin perustavaraa, tällä kertaa Dragon Legend. Tätä keskihintaista NAS-valikoimaa HP:lla on jo vähintään riittävästi, joten vaikea hahmottaa, mihin kohtaan rangea tämä pullo oikeastaan osuu.

Highland Park Dragon Legend

(43,1%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen, kinuskinen ja jossain määrin vahamainen. Toffeeta, sitrusta, kanervaisuutta, hiukan luumua. Mineraalinen ja havuinen puoli on itse asiassa todella herkullinen. Maitosuklaata ja vaniljaa, tammisuutta, omenaa ja voita. Hiukan heinää ja ruohoisuutta. Vesilisä avaa vegetaalisuutta ja makeutta.

Maku: Mineraalinen ja napakka. Kanervainen, nuotiosavuinen ja toffeessaan tunnistettava Highland Park. Maltaisuudessa on pientä lenseyttä ja puuromaisuutta, mistä en niin piittaisi. Aktiivista tammea, suolaisuutta, omenaa. Suutuntuma on hiukan vetinen, vaikka öljy pitääkin tekstuuria hetken kasassa. Jokin metallinen sivuääni ja happamuus tässä häiritsee. Jälkimaku on nuotiosavuinen, kanervainen, tumman suklainen ja hiukan karvas. Havuisuutta, heinäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta omenaa. Suolaista pähkinätoffeeta, tammea, mausteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja outoa ruosteisuutta.

Arvio: Tuoksu on aivan odottamattoman hyvä, mutta maku latistaa tunnelman heti. Oudot sivuäänet ja nuoren viskin lenseys eivät vakuuta lainkaan. Mutta tuoksu on upea, siitä ei pääse mihinkään. 81/100

Octomore 08.1 Masterclass 59,3%

Maistelussa tällä kertaa jykevää Octomoren savuviskiä ex-bourbonista: tämä 08.1 Masterclass on ollut yksi viime aikojen parhaiten saatavilla olleita Octomore-pullotteita. Omat kohtaamiset näiden Bruichladdichin ”ylisavuisten” kanssa ovat jääneet viime vuosina suhteellisen vähiin.

Octomore 08.1 Masterclass

(59,3%, OB, 2008–22.8.2017, 167 ppm, 1st Fill American Oak, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän nätti! Voimakas kamferi ja tyylikäs lääkemäisyys ovat kärjessä, terva ja kuivakka turvesavu heti siinä kannoilla. Runsaasti sitruunaisuutta ja merellisyyttä, hiukan vaniljaa ja tammista otetta. Mustapippuria, jodia, mineraalisuutta, hedelmäteetä. Vesilisä availee maitosuklaata ja hunajaa.

Maku: Nyt on savua. Makea ja paksu, hiilinen ja tamminen ensipuraisu. Tuoksun tyylikkyys on tiessään, kun pippuri ja turvesavu alkavat riehua. Sitruksisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä. Suutuntuma on lopulta varsin kuiva, kun tanniinit kiristävät suupieliä. Latistuu merkittävästi tuoksusta, ruohoisuus ja omena nousevat pintaan, samoin grillattu ananas. Tammi on aktiivista ja niskan päällä. Jälkimaku on todella turvesavuinen, vegetaalinen ja merellinen. Tammea, jodia, hiukan imelää lääkemäisyyttä. Pippuria, ruohoisuutta, yhä voimistuvaa tanniinisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin makean.

Arvio: Todella kutsuva tuoksu latistuu melko tavanomaiseksi savupommiksi. Paljon tässä on hyvääkin, mutta tuoksu antoi odottaa vielä paljon suurempaa ja vivahteikkaampaa viskiä. 85/100

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar 40,2%

Maistelussa tällä kertaa sherryistä Caol Ilaa Sansibarin valikoimasta. Voltit ovat päässeet alarajan tuntumaan, vaikka pullomäärä on suorastaan valtava. Ei olisi ihme, jos tätä olisi rakenneltu useammastakin tynnyrinjämästä, vaikka kyseessä on päällisin puolin yhden tynnyrin pullote (”Matured in a Sherry Butt”).

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar

(40,2%, Sansibar, Spirits Shop Selection, Samurai Label, 1997–2015, Sherry Butt, 599 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maanläheinen, turpeinen ja nahkainen. Märkiä lehtiä, kosteaa rantakalliota, hiukan kuivaa sherryä. Lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita, mineraalisuutta, hiiltä. Jalohomeisuutta, kosteaa kellaria, umamia, kevyesti tupakkaisuutta. Yrttisyyttä, minttua, kamferia. Vettä ei uskalla lisätä, etteivät voltit valahda.

Maku: Nyt on erikoinen. Aivan kuin vanha sherryinen savuviski, joka olisi viettänyt liikaa aikaa lasipullossa auringossa. Hiilisyyttä, lakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä. Turvesavu on kuivaa ja pehmeää kuin iäkkäässä viskissä ikään. Suutuntuma on kummallisen ohut mutta makuja silti riittää. Omenaa, mineraalisuutta, sitruksisuutta ja happoja. Maanläheisyys ja tupakkaisuus pysyvät myös kyydissä mukana. Tammi on poissa lähes kokonaan, vaikka pientä mustapippuria esiintyykin. Jälkimaku on lakritsinen, hyvin miedosti turvesavuinen ja mineraalinen. Lääkemäisyyttä ja kuivakkaa sherryä riittää. Tupakkaisuutta, appelsiinia, kirpeää omenaa, nahkaisuutta. Tammikin tulee vähitellen esiin ja kuivahtaa. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin kapeaksi.

Arvio: Hyvin erikoinen sherryinen Caol Ila. Mielenkiintoinen mutta aivan rajalla. Intuitio sanoo toistuvasti, että tämä on pilalla. Ei ehkä täysin, mutta jotain peruuttamatonta kummaa tälle on tapahtunut matkan varrella. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa andorralaiselle Cava Benito -viskikaupalle pullotettu Glendronach. Jälleen ollaan legendaarisen vuoden 1993 tuotannon äärellä, vaikka tammikuun 15. päivän sijaan maaliskuun puolella.

Tynnyrityyppi on yleispätevästi vain Sherry Butt. Tummalta näyttää. Vieressä verrokkina on saman vuoden nuorempi esitys, loistava Cask #26.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659

(59,1%, OB for Cava Benito, 19.3.1993–2018, Cask No. 659, Sherry Butt, 556 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja syvä, balsamicoa ja soijakastiketta. Espressoa, luumuhilloa ja mustaherukkaa. Lihaisuus on mukana vahvana, savumakkaraa ja tallisuutta riittää. Sherryä, nahkaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, hehkuviiniä. Tämän rinnalla Cask #26 on makea ja osin jopa siirappinen, vaikka sävykkäämpikin samalla. Vesilisä tuo pientä toffeeta esiin.

Maku: Synkkä ja vaativa sherrypommi. Kahvi ja balsamico iskevät kiinni heti, makeutta ei ole enää nimeksikään. Pähkinää, kypsää ja karvasta luumua, lihaisuutta, nahkaa. Tallisuutta ja savulihaa, ranciohenkisyyttä ja paahtunutta puuta. Suutuntuma on täyteläinen ja mausteisen voimakas. Öljyinen ja mineraalinen yleisilme. Van Houtenin kaakaojauhetta, kellarimaisuutta. Jälkimaku on edelleen synkän sherryinen, lakritsinen ja soijamainen. Balsamicoa, mustaa oliivia, paahtunutta tammea, jopa hiilisyytä. Mineraalisuutta, espressoa, pähkinää. Pitkä ja syvä finaali. Vesilisä avaa makeita sävyjä ja toffeeta.

Arvio: Laadukas ja vaativa. Nyt ollaan tontilla, jossa pähkinät ja kahvi ottavat vallan eikä hedelmäisyyttä juuri löydy. Tämän rinnalla Cask #26 on pehmeä nautiskeluviski. 89/100

Glenfarclas 10 yo 40% (2000)

Maistelussa on tällä kertaa lasillinen vanhaa Glenfarclasin perussarjaa.

Glenfarclas 10 yo (2000)

(40%, OB, +/- 2000, old label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja pehmeän sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pähkinäsekoitusta. Tammi pilkistää myös taustalta, mutta jää mausteisuuden taakse. Jokseenkin tuhti yleisilme, vahamainen ja painavan öljyinen. Kevyttä kahvisuutta, paahtoleipää, tilkka paksua sitruslikööriä.

Maku: Maltainen ja öljyinen, toffeemainen ja miedon kahvinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä pähkinäistä karvautta ja sherryistä pehmeyttä. Tammi on kuivaa kuin iäkkäämmässä viskissä konsanaan, mutta vahamaisuus pitää paketin kasassa. Suutuntuma on miellyttävän öljyinen ja pehmeä. Tummia sävyjä, lakritsia ja marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja hiukan sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen ja edelleen varsin maltainen. Suklaisuutta ja kahvia riittää, samoin kuivattuja hedelmiä. Tammi käy vähitellen karvaammaksi, marjaisuus ja sitruksisuus kiristyvät. Keskipitkä finaali.

Arvio: Yllättävänkin tanakka ja kypsän oloinen kymppivuotias. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläisen sherryinen Glenfarclas”.