Kirjoittaja: Lauri

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #17926, 47,8%

Jälleen yksi 15-vuotias sherryttely Balvenien sarjasta. Olen näitä muutaman kohdannut aiemminkin, ja laatu on ollut keskimäärin kohdillaan. Muutama vuosi sitten maistamani Cask #16286 oli suorastaan loistava.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #17926

(47,8%, OB, 2015, Sherry Cask No. 17926, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäistä sherryä. Paahtunutta tammea, rusinaa, tummaa suklaata, kuivattuja hedelmiä. Yrttisyys ja nahkaisuus korostuvat, hieno kahvisuus pyörii taustalla. Mausteisuutta ja kirpeyttä, hiukan mansikkahillon sävyjä. Appelsiinia, lakritsia, pienesti pihkaa. Vesilisä tuo hiukan öljyistä likaisuutta esiin.

Maku: Hunajainen ja sherryisen makea. Kinuskia ja luumua, kanelia ja maapähkinävoita. Suklaisuus ja maitokahvi saavat seuraa yrttisyydestä, nahkaisuudesta ja paahtuneesta tammesta. Hunajassa on nautinnollisen kiteinen sävy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri nätisti balanssissa. Maltaisuutta, pähkinää, mansikkahilloa, hiukan lakritsia. Jälkimaku pyörii edelleen hyvin hedelmäisissä ja hunajaisen makeissa ulottuvuuksissa. Sherryssä on kuivattua hedelmää ja toffeeta, paahtunutta tammea ja nahkaa. Kahviset ja suklaiset piirteet saavat hyvin syvyyttä yrteistä ja marjaisuudesta. Finaali on melko pitkä, makea ja maukas. Vesilisä availee jännällä tavalla likaisia ja rasvaisia piirteitä, korostaa paahdetta ja tammea.

Arvio: Makea yksilö, ei kaikkein kompleksisin lajissaan mutta erinomaisen maukas kokonaisuus. 88/100

Kilkerran Heavily Peated Batch No. 9, 59,2%

Glengylen tislaamossa Campbeltownissa tislatun Kilkerranin valikoimista lasiin päätyi tällä kertaa muhkeaa turvepommitusta, Heavily Peated -sarjan ysierää. Äskettäin maistamani seiskaerä oli jälleen oivallinen, joten tätäkin kohtaan on odotuksia, vaikka kyseessä on sinänsä varsin nuori viski.

Kilkerran Heavily Peated Batch No. 9

(59,2%, OB, Bottled 14.8.2023, Small Batch, Batch No. 9, 90% Bourbon, 10% Sherry, Bottled Code 23/161, 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän makea heti kärkeen. Muhkea turpeisuus on pinnassa tietenkin, mutta sen ympärillä on runsaasti kermatoffeeta, vaniljaa ja leivonnaisia. Turvesavu on seiskaerää selvästi kevyempää. Mineraalisuus, limetti ja pieni lääkemäisyyskin ovat mukana. Vesilisä availee vegetaalisia piirteitä.

Maku: Mineraalinen ja napakka, kuivan lääkemäinen ja terävän limettinen. Turvesavu on mukana hiilisenä ja yrttisenä, muttei mitenkään dominoi tätä. New maken henkeä, tynnyrivaikutus on kevyt. Tuoksusta tuttu toffeemaisuus ja vanilja ovat edelleen mukana. Makeaa päärynää, kinuskia, maapähkinävoita. Tietty lääkemäisyys tulee silti läpi, pippuri ja hapokkuus säestävät. Maltaisuutta ja jodia. Suutuntuma on painavan öljyinen ja tekstuuri tiivis. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, vaniljainen, kermainen ja päärynäinen. Pähkinää ja limettiä, pippuria ja lääkettä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo raikkautta lääkemäisyyden keskelle.

Arvio: Makeampi ja nuoremman oloinen kuin aiemmin maistamani seiskaerä. Laatua silti. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2013)

Maistelussa Ardbegin klassikkoa 2010-luvun alusta, aikanaan ostettu pullo löytyi kaapin perukoilta ja tuli nyt avatuksi. Vielä tässäkin pullotteessa saattaa olla ihan tilkka vanhaakin tislettä sekoituksessa, vaikka pääosin ollaan varmaankin uudemman ja nuoremman varassa.

Ardbeg Uigeadail (2013)

(54,2%, OB, 2013, Bottle Code 13003442, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja salmiakkinen, turvesavuinen ja tervainen. Herkullinen lääkemäisyys on pinnassa, hiukan savumakkaraa ja vegetaalisuutta kyljessä. Merellisyyttä, jodia, suolaa, antiseptisiä aineita. Suklaista ja rusinaista makeutta, sherryä ja pientä tammista paahdetta. Vesilisä availee vaniljaa ja hunajaista makeutta.

Maku: On tässä jytinää. Turvesavua ja tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Suola ja jodi ovat terävästi esillä, yskänlääkemäisyys ja tummat yrtit säestävät. Sitruksisuutta ja merellisyyttä, kihelmöivää mausteisuutta. Suklaisuus ja toffeefudge tuovat lämpöä ja pehmeyttä kaiken terävyyden keskelle. Suutuntuma on mahtavan öljyinen ja vaikuttava, tekstuuri pysyy komeasti kasassa. Tammi on myös hyvin balanssissa, paahteisena ja pippurisena. Jälkimaku pyörii edelleen turvesavun, salmiakin ja tervan ympärillä. Tervaleijonan ympärillä riittää tapahtumaa, lääkemäisyyttä, suolaisuutta, jodia, hiukan hiiltä, sitruksisuutta, hapokkuutta ja pippuria. Pitkä ja komea finaali. Vesilisällä löytyy päärynäisiä ja vaniljaisia sävyjä sekä selvästi lisää makeutta.

Arvio: Huippuaikojen viimeisiä höyryjä pullossa. Vähän jo kevyempi verrattuna muutamia vuosia aiempiin julkaisuihin mutta omalla tavallaan hieno silti. Olin varautunut pettymäänkin, mutta en pettynyt. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Edradour 10 yo 1996/2007, Signatory Cask #486, 46%

Maistelussa on tällä kertaa tuhtia sherryä Edradourilta ja 1990-luvun lopun tuotannosta. Valtava pullotusmäärä kyseessä, joten tätä on varmaan rakenneltu huolella eikä viimeisessä tynnyrissä ole pitkään vietetty enää aikaa. Vieressä on samanikäinen Cask #429 verrokkina.

Edradour 10 yo 1996/2007, Signatory Cask #486

(46%, Signatory, 6.11.1996–30.7.2007, Cask No. 486, Sherry Cask, 912 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja odotetun sherryinen, rusinainen muttei lainkaan niin tuhti saati lihaisa kuin Cask #429. Appelsiinia, taatelikakkua, hedelmäsiirappia, maitosuklaata, hiukan kanelia ja pullaisuutta. Tammessa on mokkanahkainen sävy, maitokahvia ja viikunahilloa. Vesilisä availee aloe veraa ja minttua.

Maku: Sherryinen, appelsiininen, toffeemainen ja viikunainen. Keltaista luumua, makeaa omenaa. Rusinakeittoa ja taatelikakkua. Runsaat mausteet, kanelia ja vähän pippuriakin. Maltaisuutta, hapokasta tammea. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta tekstuuri melko öljyinen. Cask #429 on tähän verrattuna erittäin paksua ja tuhdin nahkaista sherrypommitusta, tässä ollaan enemmän hedelmien ääressä. Jälkimaku alkaa puskea kitkeryyttä ja hapanta tammea pintaan, paahteisuus ja maltaisuus korostuvat. Mustaa teetä, saksanpähkinää, appelsiininkuorta, kuivattua aprikoosia. Cask #429:n palaneisuus ja kahvisuus ovat tähän verrattuna erittäin tuhteja. Nyt keskipitkä finaali on lopulta varsin kepeä. Vesilisä tuo raikkautta esiin.

Arvio: Hedelmäinen ja kevyen sherryinen Edradour. Ei iske oikein millään tasolla, jää tällaiseksi välimallin viskiksi. 81/100

Teaninich 17 yo 2007/2025, Signatory 55,5%

Nyt on vaihteeksi ihan uusi pullote käsissä, muhkea sherryttely Signatoryn valikoimista ja Teaninichin tislaamosta.

Teaninich 17 yo 2007/2025, Signatory

(55,5%, Signatory Cask Strength Collection, Symington’s Choice, 22.11.2007–13.3.2025, Cask No. 5, 1st Fill Pedro Ximénez Hogshead Finish, 351 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja aromikas, tavallaan runsaan sherryinen heti mutta alla on paljon muutakin. Rusinaa, mysliä, hiukan kahvia. Voimakas vanilja ja pieni marsipaani, mantelia ja tuoretta tammea. Maitosuklaata ja minttua, appelsiinia ja siirappia. Vesilisällä löytyy paahteisuutta ja jopa vähän hiilisyyttä.

Maku: Tuoksun kerrostuneisuus jatkuu makumaailmassa, bourbonin ja sherryn sävyt liikkuvat eri kerroksissa. Hedelmäisyydessä on persikkaa ja appelsiinia, marjaisuus korostuu mansikan ja vadelman kautta. Vaniljaisuus on edelleen reipasta, samoin manteli. Suutuntuma on vähän levoton, terävä ja öljyisen kihelmöivä. Rusinaisuus ja maitosuklaa, maitokahvi ja maltaisuus kiertävät kehää. Jälkimaku on suklainen ja makean hedelmäinen, hiukan luumuinen ja jopa vähän lakritsinen. Maitokahvi ja mantelimassa ovat esillä, samoin makea sitruksisuus ja hiukan imelä viinisyys. Mansikkaa, siirappia, vaniljaa. Mausteisuutta ja tammea, kitkerää pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee päärynää ja minttua.

Arvio: En saanut tästä oikein otetta sherrymaskin takaa. Etenkin tuoksussa on paljon hyvää, mutta sekava makumaailma jätti vähän kylmäksi. Ei tämä lainkaan huono ole, mutta odotukset olivat hitusen korkeammalla. 85/100

Glen Scotia 14 yo 40% (Dumpy)

Vanhan liiton Glen Scotia nokan edessä, tämä 14-vuotias vihreän pullon versio. Tämä viski on jakanut alusta asti valtavasti mielipiteitä. Pitkäänhän koko tislaamo tunnettiin erittäin arvaamattomana, tuotannon laatu saattoi olla melkein mitä tahansa.

Glen Scotia 14 yo 40% (Dumpy)

(40%, OB, Early 2000’s, Green Dumpy Bottle, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja maltainen, ruohoinen ja yrttinen. Vähän erikoinen kaikkineen, pieni metallinen vivahde ja rasvaista likaisuutta, maalia ja marsipaania. Viinikumikarkkeja, jogurttista happamuutta, karheaa tammea. Silti kokonaisuutena varsin kevyt tuoksu. Pientä suolaisuutta ja mineraalisuutta myös.

Maku: Kevyt, suolainen ja maltainen. Ruohoisuus ja sitrus korostuvat heti, samoin viinikumikarkit ja kevyt yrttisyys. Happamuus ei ole ihan tasapainossa, jogurttiset sävyt häiritsevät ja jonkinlainen metallinen ja maalinen sivuääni vähän häiritsee. Mineraalisuudessa ja raikkaudessa on hetkensä, mutta kitkeryys sekoittaa pakkaa. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri vähän levällään. Jälkimaku pyörii edelleen hyvin mineraalisissa ja maltaisissa sfääreissä. Kitkeryyttä, sitruksisuutta ja hapanmaitotuotteita, sama maalinen sivuääni edelleen taustalla. Ruohoisuutta ja suolaisuutta riittää, mutta kovin ohueksi käy, mentholin ja tammen säestämänä. Melko vaatimaton ja suhteellisen lyhyt finaali.

Arvio: Omalaatuinen viski menneisyydestä. Ei ihan kohdallaan, vaikka kiinnostava onkin. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Kilkerran Heavily Peated Batch No. 7, 59,1%

Olen ollut viime aikoina innostunut taas näistä Kilkerranin viskeistä. Laatuhan on ollut kovaa kautta linjan. Lasissa tällä kertaa seiskaerä tätä kovempaa turvetykitystä. Ilmeisesti noin viisivuotiaasta tavarasta on kyse, ja turpeisuus on vedetty varsin korkealle tasolle 85 ppm.

Kilkerran Heavily Peated Batch No. 7

(59,1%, OB, Bottled 12.9.2022, Peat In Progress, Batch No. 7, 90% Bourbon, 10% Sherry, Bottle Code 22/186, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti turvesavu iskee välittömästi. Mineraalinen ja sitruunainen yleisilme, kermaisuutta ja savujuustoa. Vegetaalisuutta ja pientä lihaisuuttakin, pehmeää yrttisyyttä, mantelia ja vaniljaa, hunajaa ja paahtoleipää. Hiukan lakritsia ja hedelmäkarkkisuutta. Vesilisä availee makeaa päärynää ja hiukan anista.

Maku: Pehmeän turvesavuinen, vegetaalinen ja pippurinen, mutta öljyisyys pehmentää terävyyttä heti. Merellinen ja suolainen ensipuraisu, sitruunaisuutta ja hapokasta omenaa. Tuoksussakin pilkistänyt savujuusto tulee hyvin esiin, kermaisuus luo muutenkin hyvän kontrastin mineraalisiin ja teräviin piirteisiin. Suutuntuma on kautta linjan öljyinen ja tekstuuri jämäkkä. Leivosmaisuutta, vaniljaa, maltaisuutta, mantelia. Jälkimaku on varsin yrttinen ja pehmeän kermainen kaiken tuiman turvesavun keskellä. Pippuria, maltaisuutta, tuhkaa, leipämäisiä sävyjä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan piparminttua ja hunajaa.

Arvio: Erinomaisen maukas ja kiinnostava savuviski, vaikka jälkimaku saisi mieluusti olla vielä hiukan pidempi ja syvempi. 87/100

Ardbeg 23 yo 2000/2023 ’Vintage Y2K’ 46%

Millenniumia muistellen: Ardbeg julkaisi taannoin tällaisen Y2K-julkaisun, joka on ilmeisesti täysin sherrytynnyreiden sisällöistä rakenneltu, vaikka väri ei kovin tumma olekaan.

Ardbeg 23 yo 2000/2023 ’Vintage Y2K’

(46%, OB, 1.12.2000–2023, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Onpa hieno lääkemäisyys heti vastassa. Hansaplast-laastaria ja jodia. Tyylikäs, kuiva turvesavu. Tervaa, salmiakkia, merellisyyttä ja suolaisuutta. Sitruunalakritsia, minttua, mineraalisuutta, vaniljaa. Pähkinää, kuivattuja hedelmiä. Kaunis old skool -fiilis. Vesilisä avaa omenaa ja makeutta.

Maku: Todella vaikuttava välittömästi. Vegetaalinen ja kuiva turpeisuus, napakka mausteisuus sekä mineraalinen ja merellinen puoli ottavat heti mittaa toisistaan. Sitruuna saa seurakseen keltaista luumua, viinirypäleitä ja minttua. Tervaisuus ja suolaisuus, lääkemäisyys ja jodi tuovat mieleen Ardbegin tyylin vuosien takaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta tekstuuri on tasapainoinen ja kokonaisuus nautinnollinen. Pähkinää, hiukan vaniljaa, lakritsia. Jälkimaku on kuivan turpeisuuden, lääkemäisyyden ja pippurin korkea veisu. Sitruunalakritsia, mineraalisuutta, hapokkuutta, hiukan vegetaalisuutta ja luumun makeutta. Erittäin pitkä ja kauniisti kehittyvä finaali. Vesilisä saa vaniljaisuutta ja akaasiahunajaa pintaan.

Arvio: Todella nautinnollinen Ardbeg. Ylitti kaikki odotukseni. Tässä on paljon sellaista, mihin Ardbegissa aikoinaan ihastuin. 90/100

Teerenpeli Palo 46%

Teerenpelin tastingpaketin viimeisenä viskinä maistellaan sherryinen savuviski Palo. Kypsytyksessä on käytetty ex-PX:ää ja ex-Olorosoa. En ole tätä aiemmin ennättänyt missään maistaa, joten suhtaudun avoimesti ja mielenkiinnolla.

Teerenpeli Palo

(46%, OB, +/- 2024, Peated, PX & Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ensivaikutelma on terävä, turvesavu tuntuu napakalta ja sherryisyys jopa hiukan kitkerältä. Hapanleipämäinen viljaisuus niin kuin oli Savussakin. Suolaista voita, hiukan musteisuutta, rusinaa, kuivattua luumua, tummaa hedelmäisyyttä. Chorizoa, juustoa, muovailuvahaa. Pieni liuotinmainen vivahde.

Maku: Turvesavuinen ja tumman hedelmäinen. Kuivalihaa, hapokkuutta, suolaisuutta, hiukan tuhkaa. Rusina ja kuivattu luumu ovat mukana, samoin tietty musteisuus. Suolaista karamellia, ruskistettua voita, edelleen tisleelle tyypillisiä viljaisia ja vähän jyväisiäkin piirteitä. Suutuntuma on melko kevyt mutta tekstuuri pysyy hyvin kasassa. Jälkimaku pyörii edelleen terävän turvesavun ja vähän kitkerän sherryn ympärillä. Suolaa, heinäisyyttä, viljaisuutta, vähän tuhkaisuutta ja pientä yrttistä lääkemäisyyttäkin. Nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, karheaa tammisuutta, maltaisuutta ja kuivattua luumua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Turvesavun terä leikkaa tästä enimmän makeuden. Ei ihan omaan makuuni lopulta. Sherryisenä Teerenpelinä Kaski toimii mielestäni selvästi paremmin kaikilla osa-alueilla. 81/100

Teerenpeli Savu 43%

Teerenpelin tastingpaketin pehmeä savuviski on nimeltään simppelisti Savu, ja se on kypsynyt sekä ex-bourbonissa että ex-PX-tynnyreissä. Tätä en olekaan aiemmin maistanut.

Teerenpeli Savu

(43%, OB, +/- 2024, Gently Peated, Bourbon & Pedro Ximénez Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Jyväisellä tavalla viljainen, päärynäinen ja ohuesti rusinainen. Savu löytyy kevyenä taustalta, enemmän savuavan lehtikasan ailahduksena kuin varsinaisesti turpeisena. Hapanleipää, maltaisuutta, hiivaisuutta, hiukan humalaa. Mineraalisuutta, vähän kuivaa multaa. Banaania ja aavistus persikkaa.

Maku: Savuisempi kuin tuoksu, nyt löytyy jo vähän hiiltä ja tuhkaakin. Yllättävän öljyinen ensipuraisu. Viljaisuus ja maltaisuus ovat edelleen vahvasti läsnä. Persikkaa, päärynää, hiukan banaania, sitruunaa. Vaniljaa ja suolaisuutta, pieni jälkiruokaviininen vivahde. Suutuntuma on melko kevyt mutta tekstuuri mukavan öljyinen. Jälkimaku pyörii edelleen viljaisuuden, napakan nuotiosavun ja hiukan kitkeräksi kääntyvän hedelmäisyyden ympärillä. Tuhkaa, hapokkuutta, mineraalisuutta, maltaisuutta, edelleen aavistus persikkaa ja päärynää. Keskipitkä finaali makeutuu mukavasti loppua kohti.

Arvio: Hiukan epäkypsän tuoksun jälkeen makumaailma toimii omassa lokerossaan aivan asiallisesti. Jälkimaussa etenkin on hetkensä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.