Aberlour

Aberlour A’bunadh Batch #54, 60,7%

Aberlourin A’bunadh on edennyt jo 54. erään. Saavutus on merkittävä tällaiselle tuotteelle, jonka tiedän saaneen monen kokemattomamman silmät vetistelemään. Tässäkin erässä on voimaa yli 60 volttia, joten on oltava hiukan varovainen, kun petoa lähtee lähestymään.

Aberlour A’bunadh Batch #54

(60,7%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Runsas toffee. Maitosuklaata, siirappia, rusinaa. Taatelikakkua, kuivattuja hedelmiä. Maltaisuus ja reipas tammisuus tuntuvat sen verran, että tuoksu paljastaa tämän melko nuoreksi. Marjaisuutta löytyy myös, vadelmaa ja puolukkahilloa (!). Oloroson tallimaiset piirteet ovat paljolti piilossa. Vesilisä tuo kahvinpapuja ja lisää eloisuutta mausteisuuteen.

Maku: Erittäin runsas ja voimakas. Edelleen toffeemaiset ja maitosuklaiset, makeat piirteet ovat tämän erän pääosassa. Taatelikakku ja rusinat ja kuivatut hedelmät ovat myös korostuneesti esillä. Tammi on melko paljas ja tanniinit nappaavat lujasti kiinni. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, väkivahva ja mausteisen kihelmöivä. Sherryisyys on liikkuu marjaisella puolella. Jälkimaku alkaa varsin kahvisena ja paahteisena, tammi kuivahtaa mutta kermainen toffeemaisuus iskee sitä vastaan. Finaali kehittyy yllättävänkin hienoksi ja monimuotoiseksi. Marjaisuutta, kinuskia, siirappia, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisällä löytyy maitokahvi, kermaisuus korostuu entisestään.

Arvio: Voimakas, kermainen ja väkivahva, taattua A’bunadhia. Hyvää on, vaikka nuoruus välillä pilkahteleekin. 87/100

Benrinnes 23 yo 1985/2009, 58,8%

Benrinnes on mielenkiintoinen tislaamo, etenkin tiettyjen sherrykypsytystensä osalta. Nyt käsissä yksi sen moderneista klassikoista, vuonna 1985 tislattu ja tukevassa sherryssä 23 vuotta lymynnyt viski.

Benrinnes 23 yo 1985/2009

(58,8%, OB, 1985–2009, Sherry Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherry! Kunnon pommi, paksua luumua ja tummaa suklaata on oikein huolella. Taatelikakkua, viikunaa, rusinaa. Kuivalihaa. Saksanpähkinää. Kanelia, inkivääriä, maustepippuria. Pieni rikkisyys on mukana, mutta pysyy etäällä. Happamuutta ja makeutta hienosti oikeissa suhteissa. Vesilisä irrottaa yrttisiä ja tallimaisia piirteitä oikein runsaasti.

Maku: Olorosoa, luumua ja pähkinää täydeltä laidalta. Erittäin intensiivinen Sunsweet-luumu pysyy kyydissä tästä ikuisuuteen. Taatelikakussa on kauniin hapahko sävy, tiettyä piimäisyyttä ja hapankermaa. Tammisuutta löytyy, mausteita ja rotia. Kanelia, rusinaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaku pukkaa luumua ja tummaa suklaata, piimäkakkua ja pähkinöitä. Rikkisyys kulkee myös mukana, samoin tiettyä maanläheisyys ja farmimaisuus. Oivallinen kokonaisuus, finaali on pitkä ja runsas. Vesilisä pehmentää suutuntuman todella kermaiseksi ja tuo paljon lisää maanläheistä sävykkyyttä.

Arvio: Kermaiseksi kääntyvä sherrypommi, jossa on hienoa happamuutta ja sopivaa kulmaa. Vain rikkisyys pudottaa tämän palkintopallilta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100. Dramming 88/100. Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 79 (Rob Allanson). Whisky Monitor Database 87/100 (per 5).

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead 56%

Cadenheadin hienoon Small Batch -sarjaan on poimittu poikkeuksellisesti ex-bourbonkypsytettyä Tamdhua. Mielenkiintoista maistaa, miten sherryjyristä tunnetun tislaamon viski taipuu tällaiseen puuhun.

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead

(56%, Cadenhead Small Batch, 1991–6/2014, Bourbon Hogsheads, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen, mausteinen, öljyinen ja iso. Upea havuisuus, eucalyptusta ja intensiivistä metsäisyyttä. Hiukan savuisuutta, joka tulee kauniisti esiin. Samaan aikaan tuoksusta löytyy vartalovoidetta ja kukkaisuutta, hedelmäistä runsautta ja raikkautta. Mineraalisuuttakin. Hieno! Vesilisä nostaa vahaisuutta.

Maku: Öljyinen, tamminen ja pistelevän mausteinen, suuri makupaletti. Persikkaa, päärynää, makeaa ja runsasta hedelmäisyyttä. Öljyisyys tekee tästä täyteläisen ja intensiivisen. Tammi on ehkä hiukan liiankin ärhäkkää. Teen karvautta ja raa’an banaanin happamuutta tulee esiin, se leikkaa persikkanektarimaista makeutta lujalla otteella. Pieni laventelikin löytyy, siitä pidän aina. Eucalyptuksen raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkimaku leijuu savuisuuden äärellä, öljyisen hedelmäisyyden ja kurkkupastillin viileyden ympärillä. Eucalyptusta, piparminttua, havuisuutta. Kuivuus pitkästi ja komeasti. Vesilisä korostaa minttua mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen maku jää pykälän jälkeen, kunnes jälkimaku nousee taas sfääreihin. Kaikkineen oivallinen viski, vaikka ei silti täysin eeppinen. 89/100

Aberlour 18 yo 43%

Maistelussa Aberlourin iäkkäin peruspullote, 18-vuotias. A’bunadhin rinnalla käytännössä kaikki muut Aberlourin tuotteet kalpenevat selvästi, mutta tämä ehkä voisi päästä lähelle. Tai sitten näitä ei pitäisi verrata Apunappiin ollenkaan.

Aberlour 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja hedelmäteemäinen. Raikasta yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Melkoisesti maltaisuutta, mutta kutsuvalla tavalla. Toffeefudgea. Punaista omenaa, rusinaa, ruokosokeria, viikunaa, hiukan vaniljaisuutta. Miellyttävä tamminen mausteisuus. Yllättävänkin monitahoinen tuoksu näillä volteilla.

Maku: Kevyt maltaisuus, appelsiinisuus ja toffeemaisuus kohtaavat. Tavallaan helppo mutta silti kiinnostava paletti. Toffeefudge ja konjakkimaisuus korostuvat, kunnes alta alkaa löytyä vaniljaa, tammisuutta, mausteisuutta, hedelmäteetä, viikunahilloa. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt, ja kun A’bunadhia miettii, yllättävänkin kevyt. Aavistus maitosuklaata ja siirappia kuitenkin löytyy. Jälkimaku on jälleen yrttisellä puolella, mintun ja sitruunamelissan äärellä. Hiukan eucalyptusta myös. Omenaista kirpeyttä, hiukan toffeeta edelleen, kevyttä tammista mausteisuutta. Kuivuu lopussa teen kautta. Keskipitkä, varsin mukava finaali.

Arvio: Kevyessä mutta silti hallitsevassa maltaisuudessaan yllättävänkin monipuolinen speysider. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4). Dramming 83/100.

Aberlour 16 yo Double Cask Matured 40%

Ranskan myydyin single malt ei ole oikein pärjännyt näissä sarjoissa ja ikäluokissa. A’bunadh on silti niin hyvä viski, että tähän suhtautuu lähtökohtaisen myönteisesti.

Aberlour 16 yo Double Cask Matured

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen ja virkistävä. Mielenkiintoinen yhteys sitruksisen tammisuuden ja rusinaisen sherryisyyden välillä. Päärynää ja raikasta trooppista hedelmää, minttua ja hedelmäkarkkeja. Toisaalla taas tummempia sävyjä, vihreää teetä ja hilloisuutta. Varsin kerrostunut kokonaisuus, myös aavistuksen kirpeä.

Maku: Sherryisempi ensivaikutelma kuin tuoksussa. Rusinaisuus ja kevyt suklaisuus ovat heti läsnä. Vähitellen tammen mausteisuus ja vaniljaisuus ottavat kuitenkin vallan, sitruksinen ja yrttinen kirpeys nousee. Edelleen kovin kerrostunut kokonaisuus. Suutuntuma on hiukan ohut, maltaisuus tuntuu hapokkaana ja osin vähän karheana. Silti tässä on jotain omaperäisyyttä. Päärynää, omenaa, minttua, mausteisuutta. Jälkimaku käy hiukan puisevalla tavalla tammiseksi ja saksanpähkinäiseksi, kunnes sulaa vähitellen toffeen ja karamellin kautta appelsiiniseksi ja omenaiseksi. Minttu, hedelmäkarkkisuus (Jelly Beans) ja maltaisuus hallitsevat keskipitkää, varsin makeaa finaalia.

Arvio: Varsin kerrostunut mutta silti yllättävän kiinnostava perusviski. Pätevää tavaraa, jos kadottaa Aberlourin sherryjyrät kokonaan mielestä ja maistelee tätä omana tapauksenaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt 40%

Kesäretken Keppana Kellariin päätti tämä jalo yksilö, jonka kanssa suoritettiin juhlallinen bottle kill. Niissä on aina vaaransa, kun ei voi tietää, kuinka kauan pullo on ollut auki, mutta tästä tajusi heti, että viski elää vielä voimakkaana.

Taannoin kyynisyyteni Macallania kohtaan hellitti hiukan, kun pääsin kaikkien oscurojen jälkeen maistamaan 30 yo Sherry Oakin. Tätä Speymaltia kohtaan odotukset olivat tietysti aivan zeniitissä.

The Macallan 1966/2000, Gordon & MacPhail Speymalt

(40%, Gordon & MacPhail, Speymalt, 1966–2000, Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, suklainen ja runsas. Wow. Vaahterasiirappia, rusinaa, makeaa hedelmäisyyttä. Pientä liköörimäisyyttäkin. Fariinisokeria, siirappisuutta, uuniomenaa. Pähkinäisyyttä, öljyisyyttä. Pientä tervaisuutta ja lakritsia taustalla. Sherryisyys on eleganttia ja tammisuus intensiivistä, antiikkista ja hienoa. Käsittämättömän syvä ja upea tuoksu.

Maku: Suklainen, luumuinen, massiivinen. Pähkinäinen, seetrinen, kahvinen. Vaahterasiirappia, kahvilikööriä, kuivaa ja kaunista tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja hienosyinen. Fariinisokeria ja siirappisuutta, rusinaa ja yrttisyyttä. Ylikypsiä sekahedelmiä. Lakritsinen ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja liköörinen, sherryinen ja pähkinäinen. Suklaata, siirappisuutta, silkkaa herkuttelua, joka jatkuu likimain ikuisesti. Kuivuu hienosti, tasapaino pitää loppuun asti. Mahtava finaali, hiljaiseksi vetää.

Arvio: Loistelias Macallan, ei yhtään väsynyt eikä yhtään liiaksi kuivunut. Hymy ei tahdo lähteä tämän jälkeen kasvoilta millään. 94/100

The Macallan 30 yo Sherry Oak 43%

Kerta kiellon päälle, ja pari vielä varmuudeksi. Macallan Oscuro oli niin luja pettymys, että pakko oli jotain Macallania vielä lasiin löytää. Nyt kokeillaan kolmekymppistä. Josko nyt osuisi maaliin.

The Macallan 30 yo Sherry Oak

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja mausteinen, erittäin intensiivinen ja runsas. Nyt on homma kohdallaan. Luumuhilloa, rusinaa, tummaa suklaata, joulukakkua, neilikkaa, yrttisyyttä. Kermaisuutta ja maltaisuutta, hienostuneen kuivakkaa tammisuutta, antiikkinahkaa ja herukkaisuutta. Marjaisuudessa on nätti kirpeys mukana. Tiettyä mineraalisuuttakin löytyy. On kyllä upea.

Maku: Kepeä ja runsas. Tammi on vahvasti pinnassa, kuivana ja kauniina. Yrttisyyttä, rusinaa, makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta. Hieno eucalyptus. Sherryisyys on kuivan pähkinäistä ja vain hennosti suklaista. Suutuntuma on kermainen ja miellyttävä, mutta huomattavan kevyt silti. Jälkimaku alkaa hienosti tammella ja rapealla maltaisuudella. Tumma suklaa, luumu, kirsikka ja lakritsi ovat läsnä. Pähkinäisyyttä, paahtoleipää, hilloisuutta. Komea ja erittäin pitkä finaali, joka kuivuu hienosti niin, että mineraalisuus ja minttu korostuvat loppua kohti.

Arvio: Nyt on Macallan kohdallaan. Kepeys ja helppous ovat kerrankin toimivia piirteitä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

The Macallan Oscuro 46,5%

Kerta kiellon päälle: petyin jo The Macallanin Travel Retail -valikoimista Whisky Maker’s Editioniin ja Estate Reserveen, mutta nyt lasiin päätyi vielä yksi Mäkkäri sieltä tax free -osaston kalliimmasta päästä.

Oscurossa on sekoitettu vuosien 1987–1997 välillä tislattuja viskejä. Etiketin mukaan tynnyreinä on jälleen käytetty sherry seasoned oak casks -osastoa eli puuteknologian puolelle on menty, huljutettu sherryä eurooppalaisessa tammessa ja todennäköisesti myös varsin pienissä tynnyreissä. Iso osa tynnyreistä on ollut first filliä, mikä on tietysti tällaisissa tapauksissa luonnollista.

Yleinen epäilys tätä kohtaan on suuri, mutta maistetaan.

The Macallan Oscuro

(46,5%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, luumua, viikunaa, suklaata. Oikein roteva sherrytuoksu. Tallia, satulaa. Vieno lakritsi. Ylikypsiä sekahedelmiä, hiukan pekonia, siirappisuutta, toffeefudgea. Varsin herkullinen tuoksu. Vesilisä avaa mausteisuutta mukavasti.

Maku: Sherryisen makea mutta tuoksuun nähden yllättävän ohut. Tekstuuri on huokoinen, vaikka makupaletissa puskee suklaata ja taatelikakkua. Rusinaa, mausteisuutta, kanelia. Maltaisuus tulee happoisena ja hiukan karvaana läpi. Tammi tuntuu yllättävän kireänä. Jälkimaku on alkuun jopa häiritsevän karvas ja hapan, maltaisuus ja sherry eivät oikein keskustele keskenään. Tummaa suklaata, saksanpähkinää, kuivaa hedelmäkakkua. Melko pitkä finaali, mutta loppunousu jää puuttumaan. Vesilisä tuo suutuntumaan kermaisuutta, mutta syvyyttä tähän ei saa mitenkään.

Arvio: Nykypäivän Mäkkäriä hiukan runsaammassa ja suklaisemmassa muodossa. Helppoa juotavaa, sitä tällä on ilmeisesti tavoiteltu. 86/100

The Macallan Estate Reserve 45,7%

Estate Reserve pullotettiin vahvuudella 80 UK Proof ja asemoitiin The Macallanin laajan tax free -valikoiman high endiin. Kypsytys ”sherry seasoned hogsheadeissa” kuulostaa taas siltä, että puuteknologiaa on käytetty kosolti.

En osaa odottaa tältä mitään. Mäkkärin nykytuotanto on ollut yhtä pettymysten sarjaa, ja pahimmat tapaukset ovat löytyneet juuri täältä Travel Retail -puolelta.

The Macallan Estate Reserve

(45,7%, OB, NAS, +/- 2015, The 1824 Collection, Travel Retail Exclusive, Sherry Seasoned Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja tallihenkinen sherryisyys on pinnassa. Satulaa, multaisuutta, ummehtunutta kellarimaisuutta. Maltaisuus tuntuu raskaana ja tunkkaisena. Ylikypsiä sekahedelmiä, rancion tuntua. Luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Napakat mausteet, teroitettua lyijykynää. Silti hiukan ohut kokonaisuus. Vesilisällä tietty käynyt fiilis lisääntyy, ummehtuneisuus tulee selvemmin pintaan.

Maku: Sherryisyys yliohjautuu, tallimaisuus jättää alleen todella paljon sävyjä. Ylikypsät sekahedelmät, luumu ja rusinat maistuvat korostuneesti. Karvasta appelsiinia. Maltaisuus on edelleen varsin tunkkaista. Suutuntuma ei ole ollenkaan niin täyteläinen kuin toivoisi, tasapaino on hiukan hukassa. Jälkimaussa homma alkaa toimia paremmin, siirapin ja mausteiden läsnäolo vahvistuu. Tammi tuntuu tuoreena, mutta suklaa ja luumu pitävät kokonaisuutta pystyssä. Karvautta, pähkinäisyyttä, kitkerää teemäisyyttä. Ohenee keskipitkän finaalin loppua kohti selvästi. Vesilisä nostaa mausteita ja helpottaa kireyttä.

Arvio: Tasapaino-ongelmista kärsivä sherryttely, joka jää pykälän verran Rubyn taakse. Runkoa ja luonnetta tämä kaipaisi kipeästi lisää, koska lähtökohdat ovat todella lupaavat. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3). Whisky Magazine 85/100 (Rob Allanson), 75/100 (Dominic Roskrow). Whiskynotes 82/100.

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line 52,9%

Aberlour-julkaisu saksalaisen Jack Wiebersin Old Train Line -sarjasta on kerännyt kehuja. Kiinnostavaa kohdata jälleen ex-bourbonissa kypsynyt Aberlour.

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line

(52,9%, Jack Wiebers, Old Train Line, 5/1988–8/2014, Cask No. 05291, Bourbon Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella runsas, mausteinen ja vaniljainen. Voimakas omenaisuus, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mehiläisvahaa. Upea tammisuus, tavallaan melkein päällekäyvä mutta hyvässä mielessä. Lakritsia, anista, apilankukkaa, metisyyttä. Hienon öljyinen ja aromikas. Vesilisä tuo ananasta ja hunajamelonia esiin.

Maku: Öljyinen ja varsin tiukka, tammi on jo todella rajoilla. Mausteisuus menee valkopippuriin ja inkivääriin asti. Vihreää omenaa, vaniljaa, vahamaisuutta. Suutuntuma on napakka. Kireä bourbonsävy, tölkkiananasta ja terävää puuta. Jälkimaussa ruohoisuus ja kukkaisuus nousevat jälleen, samoin hento lakritsi. Inkivääriä, pippuria, vaniljaista tammisuutta. Öljyisyys ja aromien kirjo ovat kiitettävällä tasolla. Erittäin mausteinen finaali on myös varsin pitkä. Vesilisällä tasapaino paranee ja hedelmäisyys nousee.

Arvio: Tuoksultaan likimain loistava mutta makunsa puolesta hiukan liian tamminen ja ärjy. 86/100