Islay

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa. Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 60,4%

Bruichladdich toi vuonna 2017 kolme tällaista pienjulkaisua Octomorelta. Ponnistus oli osa digitaalista live-tastingkuviota – siitä siis hashtag. Tämä on se viiniversio, kun aiemmin maistelin sen puhtaan ex-bourbonpullotteen. Satsissa on kolmaskin pullote, mutta sitä ei ole nyt valitettavasti tähän hätään saatavilla.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(60,4%, OB, 2.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4468, 2nd Fill Rivesaltes Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Viinisyyttä ja turvesavua. Ex-bourbonissa kypsyneen version tapaan tässäkin on voimakas multaisuus tuoksussa, mitä vielä heinäisyys korostaa. Sitruksisuutta, hapokkuutta, omenaa, hunajamelonia, maltaisuutta ja tuoretta puuta. Mokkanahkaa ja marjaisuutta. Vesilisä korostaa multaa ja märkää heinää.

Maku: Viininen, savuinen ja varsin maanläheinen. Nahkaisuutta, vahvaa tammea, makeaa omenaa, kuningatarhilloa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä, mutta viinikään ei peitä nuoren savuviskin hiukan rujoja piirteitä. Marjaisuutta, maltaista karheutta, inkivääriä, hiukan pippuria. Jännä havuisuus. Jälkimaku on viininen ja edelleen todella turvesavuinen. Vegetaalisuus tulee selvemmin esiin ja multaisuus korostuu. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, heinäisyyttä, nahkaa. Käy loppua kohti hiukan karvaaksi. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa multaa ja happoja.

Arvio: Pidän tästä vähemmän kuin ex-bourbonissa kypsyneestä. Sekava esitys, vaikka ihan hyviä piirteitä onkin seassa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Bruichladdich toi vuonna 2017 myyntiin kolme tällaista Octomore-pienjulkaisua, siis pienissä pulloissa tarjottuja rajallisia eriä. Tämä on se perinteisin niistä, muissa on viinitynnyreitä pelissä.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 15.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4819, Fresh Bourbon, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Makea, multainen savu. Imelää vaniljaisuutta, tuoretta puuta, tuhkaa. Merellinen ja suolainen vivahde kasvaa vähitellen voimakkaaksi. Valkosuklaata, mantelia, päärynää, hunajaa. Tietty ruohoisuus ja maanläheisyys pysyy läsnä koko ajan. Voimaa riittää. Vesilisä tuo esiin makeaa murokeksiä ja voita.

Maku: Paksun öljyinen pistävyys ja muhkea turvesavu jyräävät kaiken alleen. Päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta tammea, mantelimassaa. Ei silti ollenkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa. Tuhkaa, sieniä, vegetaalisuutta, hiukan palvikinkkua. Täyteläinen suutuntuma. Pippuri iskee oikein olan takaa, palanutta puuta ja nokea tulee mukaan. Jälkimaku kääntyy todella tummaksi ja karvaaksi. Mustapippuri ottaa vallan pitkäksi aikaa, suolaisuutta ja happoja riittää. Tammi tulee kaikesta läpi, samoin turvesavu. Ruohoisuutta, multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Melko pitkä finaali kuitenkin. Vesilisä korostaa ruohoa ja heinää.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja levoton nuori turvejyrä. On tässä silti oma hienoutensa, pakko myöntää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove 46%

Prinssi Charlesin Highgrove-hyväntekeväisyysjärjestön nimiin tehdyt Laphroaigin viralliset erikoispullotteet ovat aina olleet haluttua tavaraa.

Tässä on mielenkiintoista se, että kypsytyksen kestoksi mainitaan vähintään 12 vuotta, mutta tynnyröinti- ja pullotushetkien välissä on kuitenkin melkein 14 vuotta.

Ilmeisesti etikettipohja on vakioitu, jotta viskiä voidaan myydä samalla nimellä ja etskalla, vaikka tynnyrit vaihtuvat. Tätä kyseistä tynnyriä #5162 on kohtalaisesti myös kehuttu.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove

(46%, OB, 30.9.1999–7/2013, Matured for a minimum of 12 years, Cask No. 5162, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja sitruunalakritsia. Ruohoinen, omenainen ja vanilliinisokerinen. Muistuttaa jossain määrin vanhempaa virallista 15-vuotiasta, mutta on vielä hedelmäisempi. Runsaasti ananasta, banaania, kiiviä ja viinirypälettä. Tammea, maltaisuutta, antiseptisia aineita, hiukan salmiakkia. Vesilisä avaa raikkaita yrttejä, sitruunamelissaan ja mentholia.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa, reipas hedelmäisyys tukee. Savu on melko maltillinen, salmiakki ja lääkemäisyys kuitenkin maistuvat reippaina. Grillattua ananasta, vihreää omenaa, kiiviä, rypälemäisyyttä, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Pientä nokisuutta ja tammen karheutta. Vihreää teetä, heinäisyyttä, vaniljaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen, nokinen ja varsin suolainen. Tammi käy paahteiseksi ja heinäisyys korostuu. Hedelmäisyys jää savun alle, piparminttua ja lääkemäisyyttä riittää. Pientä vaniljaisuutta on silti loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mentholin pintaan.

Arvio: Herkullinen, klassisella tavalla sitruunalakritsinen Laphroaig, jossa raikas hedelmäisyys on pääosassa. 89/100

Kilchoman Finland Small Batch No. 1, 46%

Aina hienoa, kun Suomeen saadaan eksklusiivinen viski loistavasta tislaamosta. Nyt maistelussa on Kilcholmanin tuore Suomi-pullote. Muistoihin tietysti nousevat omat kokemukseni tislaamolta. Se oli nimittäin mahtava reissu.

Kilchoman Finland Small Batch No. 1

(46%, OB, NAS, 2019, 80% Bourbon & 20% Oloroso Sherry Casks, 550 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen ja vegetaalinen. Öljyinen ja painava ensivaikutelma, runsaasti vaniljaa ja uuniomenaista makeutta. Mantelia, päärynää, hiukan banaania. Hiukan hiiltä ja tuhkaa, pieni lääkemäisyys. Tammi on reippaasti esillä, mausteisena ja melko makeana. Vesilisä avaa hiukan tervaista vivahdetta.

Maku: Hiilisavuinen ja öljyinen, vegetaalinen ja vaniljainen. Herkullinen salmiakki ja turvesavu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti varsin suuri, tätä voi melkein pureskella. Hyvää balanssi. Omenaa, päärynää, makeaa sitruunaisuutta. Suolavetisyyttä, jodia. Lääkemäisyys on vielä tuoksua selvemmin esillä, varsin purevana. Pippurisuutta ja tammista karheutta, mutta samalla myös hunajaa ja hiukan valkosuklaata. Jälkimaku on turvesavuinen ja tuhkainen, sitruksisen kitkerä. Tamminen makeus toimii kuitenkin hyvin yhteen öljyn ja pienen salmiakkisuuden kanssa. Lääkemäisyyttä, pippuria, omenaa, rypälemäisyyttä, banaania ja hiukan yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaa ja merellisyyttä.

Arvio: Maukas Suomi-pullote. Hyvä runko ja balanssi, perusasiat kaikki oivallisesti kohdallaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena pehmeä, maukas ja tasapainoinen Kilchoman”.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland 56,5%

Nyt ollaan lempilajissani. Maistelussa tuhdin sherryinen Bowmore Pohjois-Saksan ylpeydeltä Malts of Scotlandilta.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland

(56,5%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 1995–2011, Cask No. 111, Sherry Hogshead, 189 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Salmiakkinen, sherryinen ja vastustamattoman savuinen. Tervaa ja turvesavua, lakritsia ja omenaa, hyvä suolaisuus ja napakka tammi. Kypsää luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Mausteisuutta ja minttua, yrttisyyttä ja hiukan laventelia. Nahkaisuutta ja tallia. Nam. Vesilisä tuo käristynyttä paahtoleipää esiin.

Maku: Salmiakkinen, tervainen ja tuhdin savuinen. Muhkea sherry ja suklaisuus, mutta runko ei ole yhtä täyteläinen kuin vaikkapa Maltmen’s Selectionissa. Tervaleijonaa ja suolaisuutta kuitenkin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Luumua, rusinaa, suklaisuutta, kypsää kirsikkaa, selvästi erottuvaa laventelia. Kahvia ja maapähkinää, minttua, inkivääriä, kahvista purevuutta. Jälkimaku on lakritsinen, tervainen ja savuinen. Suolaa, sherryä, luumua, rusinaa, hapokkuutta, pippuria. Kahvia. Laventeli nousee roimasti loppua kohden. Melko pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa mineraalisia ja sitruksisia sävyjä runsaasti.

Arvio: Todella herkullinen Bowmore, joka on saanut paljon irti sherrytynnyristä. Yllättävän mojovat laventelit ysäripullotteeksi – maistuu. 90/100

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still 50,7%

Jim McEwanin käsistä lähti vuonna 2006 tällainen Blacker Stilliksi nimetty ja sittemmin melko tunnetuksi noussut Bruichladdich. Tarina kertoo muita tummemmasta pannusta, jonka tuottama sävy tisleeseen on ollut tietysti ylimaallisen kultivoitunut.

Liemi on kypsynyt 20 vuotta sherrytynnyreissä. Tosin Whiskyfunin Serge kirjoittaa, että osa satsista olisi ollut peräisin portviinitynnyreistä, mutta tätä tietoa pullon kylki ei vahvista. Voi olla, että tästä on jokin toinen versiokin ollut jakelussa hetken, mene ja tiedä (tai sitten on ollut vain sekaannusta Black Artin kanssa).

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still

(50,7%, OB, 1986-2006, Sherry Casks, 2840 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hienosti tulee Bruichladdichin ruohoinen ja merellinen puoli läpi aromaattisesta olorososta. Kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, omenalohkoja, viikunaa, luumuja. Kahvisuutta, balsamicoa. Nahkaisuutta, tallisuutta, maakellaria, riistamaisia sävyjä. Nätti suolainen vivahde, hennosti ruutia. Hyvin auki volteista huolimatta. Vesilisä tuo rikin selvemmin esiin, mutta ei onneksi mitenkään ummehtuneesti.

Maku: Aprikoosia, omenaa, sherryisyyttä ja runsasta aromaattisuutta. Herkkä ja hieno kokonaisuus. Tallinen ja satulainen tuntu on hyvin läsnä, samoin tuttu ruohoinen ja yrttisen napakka puoli. Kahvisuutta riittää. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti ilmeikäs ja napakka. Tammea, mausteisuutta, hapokkuutta, hiukan rusinaa ja suklaata. Jälkimaku on nahkainen, rusinainen ja viikunainen. Tammi puree melko reippaasti kiinni ja kuivahtaa. Aprikoosia, suolaisuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja kinuskista makeutta tammen takaa hyvin esiin.

Arvio: Hieno kokonaisuus, mutta jälkimaku ei ole aivan muun loiston tasolla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bowmore 1964/1979 Bicentenary 43%

Maistelussa on yksi kaikkien aikojen kehutuimmista Bowmore-pullotteista tislaamon 200-vuotisjuhlilta. Katselin tätä pulloa viimeksi Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen vitriinissä ja mietin, tulenko koskaan sitä enää kohtaamaan, saati maistamaan. Nyt tuli yllättäen sen aika.

Bowmore 1964/1979 Bicentenary

(43%, OB, 1964–1979, 75 cl)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, herukkainen ja täysin uskomaton. Passionhedelmää, mangoa, ananasta, mustaherukkaa, pihkaisuutta ja tummaa yrttisyyttä, kamferia ja balsamicoa. Turvesavua ei tunnu, mutta tietty merellinen vivahde ja pieni terva löytyvät taustalta. Kuivattua aprikoosia, herukanlehteä, parafiinia, hiukan lakritsia, pientä myskisyyttä. Huh huh.

Maku: Vaikuttavan intensiivinen, hedelmäinen ja tumman yrttinen. Merellisyys, terva ja lääkemäisyys ovat selvästi vahvemmin esillä kuin tuoksussa, jopa kevyesti hiilinen savu maistuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta todella voimakas voltteihin nähden. Trooppiset hedelmät, etenkin mango ja passionhedelmä maistuvat. Herukkaisuus kääntyy todella tummaksi ja vahvaksi. Kuivaa maltaisuutta ja pähkinäisyyttä löytyy, samoin rusinaa ja vahaista tammisuutta. Jälkimaku on herukkainen ja hedelmäinen, tervainen ja suolainen. Mangoa ja mustaherukkaa riittää. Kamferia, merellisyyttä, lääkemäisyyttä, minttua, öljyisyyttä, lakritsia. Erittäin pitkä ja vaikuttava finaali.

Arvio: Loputtoman kompleksisen ja suorastaan maagisen syvän tuoksun jälkeen maku ei enää pääse täysin yllättämään uusilla kerroksilla, vaikka upea onkin. Kokonaisuudessaan tämä on toki mykistävä kappale viskihistoriaa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Port Charlotte 8 yo 2001/2010, Malts of Scotland 60,6%

Maistelussa jännittävä viinitynnyrikypsytetty Port Charlotte. Zinfandel on tuttu rypäle lähinnä melko stydeistä ja hapokkaista punaviineistä, mutta hiukan hirvittää, miten sellainen pelittää savuviskin kanssa yhteen.

Sen verran hyviä nämä Malts of Scotlandin PC-pullotteet ovat olleet kautta linjan, että tästäkin on lupa odottaa elämystä.

Port Charlotte 8 yo 2001/2010, Malts of Scotland

(60,6%, Malts of Scotland, 14.12.2001–4/2010, Exclusive Bottling for Whisky Fair Limburg 2010, Cask No. 969, Zinfandel Barrel, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas turvesavu ja merellisyys, suolaisuutta ja salmiakkia on vaikka muille jakaa. Sitruksisuutta, öljyä, lihaisuutta ja rasvaa. Oikein kunnon savukassleria. Silti tietty hapokkuus ja jännä makeus pitävät kokonaisuuden monipuolisena. Anista ja limettiä. Nam. Vesilisä korostaa tuhkaa ja happoja.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja painava kokonaisuus. Sitruunaisuutta, suolaa, hedelmäistä makeutta. Paljon vähemmän savua ja lakritsia kuin tuoksussa, nyt kolakarkit ja rommirusinafudge maistuvat. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tiiviin öljyinen. Pientä savumakkaraa löytyy edelleen, samoin öljyisen likaisia sävyjä. Jälkimaku on jälleen voimakkaammin ja paahteisemmin turvesavuinen. Hiiltä, tuhkaa, happamuutta. Suolaa ja sitruksisuutta riittää edelleen, nyt pippuri ja aktiivinen tammi tekevät jo tuhojaan. Mustaa teetä, hapokkuutta, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää raikkautta ja yrttejä mukaan.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte. Zinfandel ei sinänsä vaikuta mihinkään, koska mitään viinisiä sävyjä tästä ei tunnu löytyvän millään. Se voi ehkä olla hyväkin asia, koska kokonaisuus on aivan kohdallaan. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Laphroaig 27 yo 1980/2007, 57,4%

Maistelussa kenties kaikkien aikojen halutuin sherryinen Laphroaig. Kieltämättä tämän maistaminen tuntuu epätodelliselta, koska tämä on pyörinyt toiveviskieni liston kärkisijoilla vuosikaudet. Ei auta kuin pyyhkiä ne ajatukset mielestä ja lähestyä tätä… viskinä.

Laphroaig 27 yo 1980/2007

(57,4%, OB, 1980–2007, Five Oloroso Sherry Casks, 972 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen ja suklainen, muhkean tervainen ja lakritsinen. Kuivaa lihaisuutta, kahvia, luumuhilloa, kinuskia, kamferia. Turvesavu leijuu taustalla, suolaisuus ja merellisyys korostuvat. Makeus ja suolaisuus vuorottelevat tuoksussa hienosti, aivan kuin kyseessä olisi iäkkäämpikin viski. Öljyinen, nahkainen, erittäin kompleksinen ja mahtavan voimakas tuoksu. Huh huh. Vesilisä avaa appelsiinimarmeladia ja minttua.

Maku: Tervainen, turvesavuinen, kahvinen ja tumman suklainen kokonaisuus. Aivan käsittämätön syvyys, kun ottaa huomioon, miten paksun viininen sherryisyys ottaa tästä mittaa. Lakritsia, öljyisyyttä, yrttisyyttä, lihaisuutta. Sherryisyys ja tammi ovat melko kuivattavia, mutta luumuinen ja rusinainen makeus leikkaa siihen käytännössä täydellisesti. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja runko vaikuttavan tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, suolaisuutta, nahkaa, sitruksista hapokkuutta. Yrttien ilotulitusta ja pihkaista pureskeltavuutta riittää. Jälkimaku on lakritsinen, turvesavuinen ja kahvinen, varsin reippaasti kuivuva mutta silti jatkuvasti elävä ja kompleksinen. Loistelias suklaisuus, sherry ja öljy jatkavat kulkuaan. Pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja makeutta lisää, pehmentää tammen otetta ja tuo tiettyä vahaisuutta mukaan.

Arvio: Paras tähän mennessä maistamani Laphroaig. Odotin paljon, jäin silti melkein sanattomaksi. Nyt on sherryinen savuviski niin uljaasti kohdallaan, ettei paremmasta väliä. Hienoa oli tämäkin päivä elää. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 13).