Pernod Ricard

Imperial 1991/2015, Malts of Scotland 48,2%

Toimintansa vuonna 1998 lopettaneen Imperialin tuotantoa on tullut äskettäin markkinoille Malts of Scotlandin pullottamana. Noin 24-vuotiaasta yksilöstä on kyse. Mielenkiintoista katsoa, miten tammi on tehnyt tekosiaan noina vuosina.

Imperial 1991/2015, Malts of Scotland

(48,2%, Malts of Scotland, 1991–2015, Cask No. MoS 15030, Bourbon Barrel, 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Ruohoinen ja vaniljainen. Runsas kukkaisuus, hunajaista makeutta ja yrttistä raikkautta. Minttua, eucalyptusta. Tammi tuoksuu vahvana mutta varsin kuivana. Aprikoosia, omenaa. Vaikutelma on pienestä saippuaisuudesta huolimatta varsin kuivakka, joskin kaunis ja tasapainoinen. Vesilisä avaa mentholin ja raikastaa tätä entisestään.

Maku: Onpa kuiva ja hienolla tavalla tamminen Imperial. Erittäin tyylikäs ensivaikutelma, mutta ei yhtään tislaamon ominaisluonteen mukainen. Karkkisuus on nyt taka-alalla, vain tietty metisyys ja akaasiahunaja muistuttavat siitä. Minttua, anista, mehiläisvahaa, mausteisuutta. Kuivan suutuntuman lisäksi body on varsin kevyt, mutta kantaa hyvin tämän makukokonaisuuden. Aprikoosinen, ruohoinen ja heinäinen, aavistuksen saippuainen paletti. Jännä tervainen vivahde. Jälkimaku tummuu todella, tammisuus on rosoista ja hedelmäisyys jopa ylikypsää. Yrttiteetä, happoisuutta, hidasta kuivumista. Pitkä finaali. Vesilisä helpottaa kovimman tammisuuden kanssa, tuo kepeyttä heti.

Arvio: Erinomainen, erilainen Imperial. Liikkuu hetkittäin tyyliltään jopa jossain Craigellachien tontilla. Puhdaspiirteinen ja tasapainoinen kokonaisuus. 89/100

Caperdonich 20 yo 1992/2013, Jack Wiebers Old Train Line 53,4%

Jack Wiebersin Old Train Line -sarjassa pullotettiin tällainen Caperdonich. Viski on kypsynyt ex-bourbonissa kiitettävät 20 vuotta. Caperdonichin tuotanto oli 1990-luvun alussa vielä täydessä iskussa.

Jos otetaan tähän väliin pieni historiakertaus, Caperdonichin tislaamo siis perustettiin vuonna 1898 ja suljettiin heti 1902, kunnes toiminta alkoi uudelleen 1965. Vaiheet muistuttavat jännittävällä tavalla BenRiachia, joka perustettiin samana vuonna kuin Caperdonich, mutta suljettiin jo vuonna 1900. Sekin avattiin uudelleen 1965.

BenRiach tunnettiin pitkään Longmorn #2:na ja Caperdonich taas Glen Grant #2:na.

Myöhemmät vaiheet kuitenkin eriytyvät rajusti. Caperdonich pantiin pakettiin lopullisesti vuonna 2002, kun taas BenRiach on nykyään kaikkien aikojen kovimmassa iskussa. Onneksi Caperdonichin tuotantoakin vielä löytyy markkinoilta.

Caperdonich 20 yo 1992/2013, Jack Wiebers Old Train Line

(53,4%, Jack Wiebers, Old Train Line, 10/1992–7/2013, Cask No. 121112, Bourbon Cask, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin kepeä, miellyttävän vaniljainen ja kukkaisen pehmeä. Mangoa, hunajamelonia, persikkaa. Puhdistusainemainen vivahde. Paljasta alkoholisuutta tunkee läpi, samoin tammilankkua. Tölkkipäärynää makeassa mehussa, maltaisuutta, sokeria. Ohut vaikutelma hiukan vaivaa tätä. Vesilisä ei tuo oikein mitään.

Maku: Päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Äkäinen liimamaisuus on kärjessä, paljasta bourbonvaikutusta on vaikka muille jakaa. Tammilankkua, glyserolia, viinamaista otetta. Suutuntuma on ohut ja kihelmöivän mausteinen. Jälkimaku alkaa kuitenkin puskea mausteita ja sävyjä ihan uudella tavalla. Valkopippuria, hunajaa, toffeefudgea, vaniljaa. Lakritsia, hedelmäkarkkeja, hapokasta valkoviinisyyttä. Lopussa vielä hurja tammen ja mausteiden tulitus. Pitkä finaali pelastaa tämän. Vesilisä korostaa murokeksisyyttä ja kuivuutta.

Arvio: Varsin ohut ja yksioikoinen, ei oikein minun viskini missään suhteessa. Jälkimaun syvyys oli tässä kuitenkin hienoa. 84/100

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask 51,2%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettiin myös hiukan iäkkäämpi Longmorn.

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask

(51,2%, The Whisky Cask, 10th Anniversary, 1990–2015, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen ja tyylikäs. Varsin kuiva, hienon tamminen ja mausteinen kokonaisuus. Kiteistä sokerisuutta, metisyyttä, kukkaisuutta. Vaniljaa, mehiläisvahaa. Makeaa sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuudessa aavistus heinäisyyttä ja saippuaisuutta. Vesilisä tuo sitruksista kepeyttä.

Maku: Rasvainen ja ”painava” suutuntuma tulee ensimmäisenä. Ananasta, omenaa, mandariinia. Ruohoisuutta, yrttisyyttä. Tammi on vahvasti pinnassa, mausteisuus on napakkaa ja tanniinit kuivattavat suuta nopeasti. Mehiläisvaha ja hunaja jäävät taka-alalle, kun hapokas ja hapan maltaisuus valtaa alaa. Heinäinen ja puuromainen, hiukan saippuainen lenseys uhkaa syödä tämän ulottuvuudet. Onneksi jälkimaku pelastaa kokonaisuuden. Se alkaa hienon hunajaisena ja mausteisena, kasvaa hedelmäisyydessä ja lakritsissa komeisiin mittoihin. Paahteisuutta, pihkaa, hedelmäteetä, minttua – varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa puisevuutta eikä vie makua oikeaan suuntaan.

Arvio: Tunnistettava Longmorn, jossa on paljon hyvää. 86/100

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line 52,9%

Aberlour-julkaisu saksalaisen Jack Wiebersin Old Train Line -sarjasta on kerännyt kehuja. Kiinnostavaa kohdata jälleen ex-bourbonissa kypsynyt Aberlour.

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line

(52,9%, Jack Wiebers, Old Train Line, 5/1988–8/2014, Cask No. 05291, Bourbon Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella runsas, mausteinen ja vaniljainen. Voimakas omenaisuus, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mehiläisvahaa. Upea tammisuus, tavallaan melkein päällekäyvä mutta hyvässä mielessä. Lakritsia, anista, apilankukkaa, metisyyttä. Hienon öljyinen ja aromikas. Vesilisä tuo ananasta ja hunajamelonia esiin.

Maku: Öljyinen ja varsin tiukka, tammi on jo todella rajoilla. Mausteisuus menee valkopippuriin ja inkivääriin asti. Vihreää omenaa, vaniljaa, vahamaisuutta. Suutuntuma on napakka. Kireä bourbonsävy, tölkkiananasta ja terävää puuta. Jälkimaussa ruohoisuus ja kukkaisuus nousevat jälleen, samoin hento lakritsi. Inkivääriä, pippuria, vaniljaista tammisuutta. Öljyisyys ja aromien kirjo ovat kiitettävällä tasolla. Erittäin mausteinen finaali on myös varsin pitkä. Vesilisällä tasapaino paranee ja hedelmäisyys nousee.

Arvio: Tuoksultaan likimain loistava mutta makunsa puolesta hiukan liian tamminen ja ärjy. 86/100

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask 55,8%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on pullotettu myös tällainen Glenallachie, suoraan first fill sherrystä. Aiempi kokemukseni tislaamon tuotannosta on ohut – vain yksi maistettu yksilö – joten mielenkiintoista on päästä taas tällainen kohtaamaan.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask

(55,8%, The Whisky Cask, 2005–2015, 10th Anniversary, First Fill Sherry Puncheon, 4 cl miniature)

Tuoksu: Paksun maltainen ja erittäin kuminen. Polkupyörän sisäkumia, jotain hiukan palanutta. Paahteinen ja kahvinen maltaisuus, puuromaisuutta ja joulukakkua. Siirappisuutta, luumuhilloa, tummaa suklaata, taateleita. Kaikkineen ei mikään erityisen houkutteleva. Vesilisä tuo estereitä ja saksanpähkinää pintaan.

Maku: Sherrykypsytys huitelee aivan rajoilla. Luumuhillo ja siirappi ovat pinnassa, kumisuus varsin päällekäyvää. Maltaisuus tuntuu edelleen vahvana, portteria ja paahteisuutta. Tummapaahtoinen kahvi ja hapan tumma suklaa korostuvat. Suutuntuma on kermaisuudessaan varsin kihelmöivä. Jälkimaku on kitkerän paahteinen, todella kahvinen ja luumuhilloinen. Saksanpähkinää, taatelia, kumisuutta, tammea. Hiukan yksioikoinen finaali, jossa portteri korostuu. Suuhun jää happaman maltainen ja karvaan pähkinäinen tuntuma. Vesilisä tekee tälle hyvää – odottamaton hedelmäisyys pääsee valloilleen, makea omena etenkin.

Arvio: Kuminen ja karvas sherrymonsteri sulaa vedellä ihan miellyttäväksi viskiksi. Tasapainolla tämä ei silti pääse juhlimaan. 83/100

Tamdhu 21 yo 1990/2011, Liquid Sun 48,1%

Tamdhun sherrytynnyreissä kypsyneet yksilöt voivat joskus yllättää. Parhaimmillaan niissä on tiettyä tallimaista persoonallisuutta, kuten Samarolin Tamdhussa vuodelta 1988. Nyt näyttäisi olevan vielä astetta kovempi sherrypommi käsillä. Se tikittää siihen malliin, että täytyy maistaa.

Tamdhu 21 yo 1990/2011, Liquid Sun

(48,1%, Liquid Sun, 1990–2011, Sherry Butt, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja viikunaa oikein kunnolla. Luumuja, rusinoita, taatelikakkua, kaikki sherrypommin elkeet. Miellyttävä kirsikkaisuus, jossa on jotain hyvällä tavalla liköörimäistä. Nahkaisuutta, ikääntyneen tammista vivahdetta. Maanläheisyyttä, tallia, satulaa, märkää puuta. Vesilisä tuo esiin heinän ja taustalta jopa pienen savun.

Maku: Suklaisen muhkea ja jouluisen mausteinen. Viikunaa riittää, samoin luumuhilloa ja taatelikakkua. Hyvä balanssi makean rusinaisuuden ja tammisen mausteisuuden suhteen. Nahkaiset vivahteet, tallimaisuus ja lakritsi maistuvat, samoin kahvi ja piparkakku. Suutuntuma on roteva ja erittäin miellyttävä. Jälkimaku on kahvinen, tumman suklainen ja kauniisti kuivuva. Tammi pysyy hienosti roolissaan ja antaa tilaa luumulle, viikunalle ja rusinoille. Maltaisuuttakin löytyy, samoin pähkinää. Kirsikkaisuus voimistuu selvästi loppua kohti ja kokonaisuus makeutuu liköörimäiseksi. Varsin pitkä finaali on miellyttävä loppuun asti. Vesilisä korostaa pehmeää kahvisuutta.

Arvio: Kunnon sherryherkku, miellyttävällä vahvuudella ja kirsikkaisella twistillä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Imperial 19 yo 1995/2014, Signatory 52,2%

Imperialin tunnusmerkkinä on karkkimaisuus, ja muutamasta aiemmin maistamastani Imperialista se on lyönyt heti läpi. Entäs tämä Signatory?

Imperial 19 yo 1995/2014, Signatory

(52,2%, Signatory, Cask Strength Collection, 21.8.1995–2.12.2014, Hogsheads, Cask No. 50165 + 50166, 546 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen ja varsin makea. Omenaa, hunajamelonia, mangoa, persikkaa ja kaikkea hedelmäsalaattiin sopivaa. Vaniljaa ja tammea, äkkiseltään varsin iäkäs vaikutelma. Karamellisuutta, poltettua sokeria, paahtuneen intensiivistä makeutta. Toisaalta taustalta löytyy kukkainen ja ruohoinenkin ulottuvuus. Akaasiahunajaa, metisyyttä, aavistus pihkaa. Vesilisällä pieni liimamainen vivahde tulee esiin.

Maku: Omenainen ja öljyinen profiili. Makeuden vastapainona tammisuus ja mausteisuus toimivat hienosti. Vaniljaa, hunajaa, tikkunekkua, kovia toffeekarkkeja. Nostaa veden kielelle, sen verran nektarimainen tämä on. Persikkaa ja hunajamelonia riittää. Inkivääriä, lakritsia ja ripaus anista. Jälkimaussa on kovia toffeekarkkeja, hedelmäteetä, hunajaa ja omenahilloa. Lakritsi korostuu, samoin inkivääri ja pieni pippurisuus. Varsin pitkä, tyylikkään tamminen ja vaniljaisen makea finaali. Vesilisä korostaa tammen nuorekasta ulottuvuutta.

Arvio: Oivallinen Imperial, karkkiviskien kuninkuusluokkaa. 89/100

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd 46%

Longmornin vuosi 1992 oli oivallinen. Jostain syystä Berry Bros & Rudd on pullottanut tämän Longmornin 46-volttisena, vaikka yleensä single caskit on tapana pistää pulloon tynnyrivahvuisena. Maistetaan pois.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2013, Cask No. 71764, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, hunajaa, monihedelmänektaria. Varsin vahamainen ja öljyinen tammisuus; mehiläisvahaa ja pehmeää mausteisuutta, minttua. Makeaa omenaa, aprikoosia, mangoa, mandariinia. Kireän hapokas maltaisuus. Hiukan pihkaa. Varsin nätti ja tyylikäs kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin tiettyä mineraalisuutta.

Maku: Aprikoosinen ja vahamainen, melko kuiva kokonaisuus. Kapeampi paletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Runsas, hapokas maltaisuus. Akaasiahunajaa ja minttua, mietoa mausteisuutta. Suutuntuma kevyen öljyinen. Tammi potkii melko vahvasti, vääntää perusmaun lopulta varsin happamaksi ja jopa karvaaksi. Jälkimaussa on pils-oluen jälkimakua muistuttava maltaisen hapokas tulvahdus, erikoinen sinänsä. Mustan teen karvautta, kovia hedelmäpastilleja, hiukan hunajaa, pihkaa, makeaa sitruksisuutta, paljon tammea. Keskipitkä finaali, jossa kuivuminen hellittää mukavasti loppua kohti. Vesilisällä tulee jyväisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin lupaava viski taittuu lopulta happaman puolelle. Ihan hyvää tämä on silti. 85/100

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra 53,8%

Ainoa Kintran julkaisema Glen Keith on ollut pidetty pullote, jota on myyty tietääkseni myös ruotsinlaivalla. Vaikka kokemukseni Glen Keithistä ovat keskinkertaiset, tälle voi kuulopuheiden perusteella pistää jo pieniä odotuksiakin.

Glen Keith 19 yo 1992/2012, Kintra

(53,8%, Kintra, 10/1992–7/2012, Bourbon Hogshead, Cask No. 120587, 156 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja vaniljainen, erittäin raikas ja kukkainen. Kermaisuutta, mantelia, kookosmaitoa. Pehmeää sitruksisuutta, minttua. Vahva mutta tyylikäs tammisuus. Maltaisuus tuntuu runsaana ja hapokkaana, mutta silti yleisvaikutelma on tasapainoinen. Vesilisä tuo sekä tumman paahteisia että päärynäisen makeita sävyjä esiin.

Maku: Kermainen ja vaniljainen. Tammi on etualalla, mausteisuus erittäin runsasta. Minttu maistuu hienosti. Omenaisuus tuntuu kirpeänä ja sitruksisuudessa on varsin napakka ote. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas, varsin kuivattavakin. Jälkimaku alkaa päärynäisenä ja kukkaisen kevyenä, hunajaisena ja vaniljaisena. Kookosmaitoa ja mantelimassaa, hedelmäteetä, mausteista tammisuutta. Eucalyptusta, minttua, kovia hedelmäkarkkeja. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu kauan ja tyylillä. Vesilisä tekee tälle hyvää, mausta aukeaa lakritsinen ja kaakaomainen, tumma puoli. Itse asiassa lisätty vesi tuo loistavan ulottuvuuden makupalettiin.

Arvio: Monitahoinen ja runsaspiirteinen viski, joka nousee etenkin vesilisällä loistoon. Silkkaa laatua. Hieno yllätys. 88/100

Longmorn 15 yo 45%

Longmornin pidetty 15-vuotias katosi markkinoilta jokunen vuotta sitten. Äskettäin se korvautui kokonaan uudella 16-vuotiaalla.

Moni on silti sitä mieltä, että nimenomaan se 15-vuotias oli aito asia – ja totta kai vanhojen pullojen hinnat lähtivät nopeaan nousuun. Nyt kyseinen tuote maistossa miniatyyrinä.

Longmorn 15 yo

(45%, OB, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajaa, apilankukkaa, maltaisuutta ja nättiä yrttisyyttä. Pihkaisuutta, kuivaa ja vahamaista tammea. Hapokas maltaisuus toimii hienosti. Sitruksisuutta, mandariinia, mineraalisuutta, kukkaista kepeyttä, sitruunamelissaa, minttua. Kepeyden vastapainona on melko raskasta öljyisyyttä, läpitunkevaa mehiläisvahaa. Hyvä balanssi, todella herkullinen vaikutelma. Vesilisä tuo esiin heinää ja saippuaisuutta.

Maku: Hieno yhdistelmä sitruksista kirpeyttä ja öljyistä maltaisuutta. Kuivaa tammisuutta ja mehiläisvahan intensiivisyyttä. Hedelmäteetä, hunajaa, mandariinia, aprikoosia, minttua, siirappista makeutta. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuuri tiivis. Maltaisuus toimii hienosti, eucalyptus ja sitruksisuus maistuvat kirpeinä. Jälkimaussa tammi ottaa suuren roolin, se kulkee upean vahamaisena ja kuivana hamaan loppuun saakka. Musta tee, kuivatut sekahedelmät, kaneli, pieni pippuri, minttu – komea finaali. Vesilisä korostaa aprikoosia.

Arvio: Upea yllätys. Erittäin hieno, tasapainoinen ja suuriluonteinen viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 82/100 (per 6).