Suntory

Bowmore 23 yo 1989/2013 Port Cask Matured 50,8%

Bowmoren portviinissä viimeistellyt pullotteet ovat jakaneet todella rajusti mielipiteitä vuosien saatossa. Esimerkiksi omat suosikkini Voyage ja Dawn on rusikoitu rajusti, mutta itse olen niistä valtavasti pitänyt.

Osittain sama on kohdannut tätä vuonna 1989 tislattua ja vuonna 2013 julkaistua Port Cask Matured -pullotetta, jonka olen maistanut jo monta kertaa mutta aina jättänyt syystä tai toisesta nuotittamatta. Ensikohtaaminen tapahtui Uisgessa 2014 ja jäi hyvin mieleen.

Nyt pistettiin tämäkin viski ojennukseen. On kyllä mahtavaa tavaraa. Viimeksi nautin tätä Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen baarissa syyskuussa 2016 enkä voi sitäkään hetkeä unohtaa.

Bowmore 23 yo 1989/2013 Port Cask Matured

(50,8%, OB, 1989-2013, Port Cask Matured, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja salmiakkinen, juuri sitä parasta portviinistä Bowmore-tunnelmaa. Tervaa, turvesavua, siirappia, luumuisuutta, suklaata. Hieno mineraalisuus ja pippurisuus tulee läpi, upea polkakarkkisuus on läsnä vahvasti. Hedelmäisyyttä ja hilloisuutta on vaikka muille jakaa. Vesilisä aukoo nahkaisia sävyjä lisää.

Maku: Hilloinen, viininen, salmiakkinen ja suklainen. Intensiivisen tervainen, todella runsaan mausteinen ja öljyinen. Suutuntuma on varsin öljyinen ja runko keskitäyteläinen. Turvesavua, mineraalisuutta, tammea, nahkaa, luumua. Polkakarkkeja, yrttisyyttä, hapokkuutta. Nam. Jälkimaku on salmiakkinen, piparminttuinen, suolainen ja miedon savuinen. Herkullinen öljyisyys ja hedelmäisyys leijuu pitkään. Viinisyyttä, mausteisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti mentholia ja merellisyyttä lisää.

Arvio: Suurta herkkua, edelleen. Asettuu Voyagen ja Dawnin kanssa samoihin mittelöihin, ja kun ottelu päättyy, se on siellä Voyagen kanssa viimeisenä pystyssä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Hyvä ja tyylikäs Portkypsytetty Bowmore”.

Bowmore 16 yo 2016, WoodWinters Isle Solera 58,1%

WoodWinters on Skotlannissa toimiva viinin ja viskin jälleenmyyjä, joka on keksinyt pullottaa juomia itse keksimiensä koodien mukaisilla nimillä. Nyt maistelussa on viski, joka nimi on ”The Four” ja alaotsikkona on ”Isle Solera”.

Tässä koodeksissa ”The Four” viittaa viskialueena Islayn saareen ja ”Isle Solera” taas sherrykypsytettyyn Bowmoreen. Selvyyden nimessä olkoon se näissä maistelunuoteissa jo otsikossa auki kirjoitettuna.

Bowmore 16 yo 2016, WoodWinters Isle Solera

(58,1%, WoodWinters, 2016, Sherry Cask, 700 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja voimakkaan sherryinen, täyteläistä turvesavua ja salmiakkia riittää. Hilloinen, luumuinen ja rusinainen yleisilme, johon merellisyys ja pieni pippurisuus tuovat särmää. Kahvia, yrttilikööriä, sikaria. Tammea, nahkaisuutta, hiukan tallia ja lihaisuutta. Nam. Vesilisä tuo vähän mentholia.

Maku: Upea yhdistelmä tummaa suklaata, kirpeää hilloisuutta, salmiakkia ja makeaa yrttilikööriä. Mustaherukkaa, mustikkaa, hiukan rusinaa ja luumuhilloa. Mustapippuria, lääkemäisyyttä, turvesavua, kahvia. Suutuntuma on varsin painava ja runko tiivisrakenteinen. Tallisuutta, nahkaisuutta, saksanpähkinää, öljyisyyttä. Fariinisokerin makeus yhdistyy komeasti mentholin ja sitruksen kirpeyteen. Jälkimaku liikkuu savuisissa ja paahteisissa maisemissa, joissa yskänlääkkeen, salmiakin ja pippurin aiheuttama jyly sulaa vähitellen pähkinän, rusinan ja kuivuvan tammen seesteisyyteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajan ja uuniomenan mukaan.

Arvio: Todella herkullinen ja aseistariisuvan sherryinen Bowmore. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Bowmore 22 yo 1989/2011, Liquid Sun 50,7%

Tällä kertaa lasiin lorahti mehukkaan oloinen Bowmore, joka on tislattu vuonna 1989 ja pistetty pulloon 2011. Ex-bourbontynnyristä on saatu 256 pulloa.

Bowmore 22 yo 1989/2011, Liquid Sun

(50,7%, Liquid Sun, 1989–2011, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin turvesavuinen ja hiilinen ensivaikutelma. Hedelmäisyys kuitenkin tulee mukavasti läpi, melonia ja mangoa, hiukan kypsää omenaa. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat myös omalla paikallaan, mutta rasvaisuus peittää enimmät nyanssit. Suolaisuutta, merellisyyttä. Vesilisä tekee tästä yllättäen kovasti tunkkaisen.

Maku: Merellisyys ja sitruksisuus ovat vahvasti pinnassa. Edelleen tuhti turvesavu kääntyy hiiliseen ja nokiseen suuntaan. Omenaisuutta, tölkkiananasta, herukkaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta rasvaisuus pitää pintansa. Suolaisuutta, heinäisyyttä, vaniljaa. Yrttisyys ja pippurisuus huolehtivat potkusta, mutta kokonaisuudessaan tasapaino vähän hakee ja levottomuus vaivaa. Jälkimaku lähtee liikkeelle varsin reippaalla pippurilla ja nokisella turvesavulla, kunnes sitruunaisuus, hapokkuus ja suolaisuus aloittavat vyörynsä. Kihelmöivää yrttisyyttä, herukkaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo nestesaippuaa esiin.

Arvio: Ihan kelvollinen viski, mutta tämän ikäisten ja tätä ikäkautta edustavien Bowmore-viskien vertailuryhmässä jää vähän jälkeen. 85/100

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany 51,5%

Burns Night. Ei juhlia, pelkästään viskiä. Maistelussa tällä kertaa Saksan markkinoille pullotettu kymppivuotias Laphroaig. Vaikka missään ei sitä erikseen luekaan, tämän täytyy olla peräisin ex-bourbontynnyristä.

Laphroaig 10 yo 2000/2010, The Nectar for Germany

(51,5%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2000–2010, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja kuiva turvesavu, erittäin sitruksisen ja kirkkaan oloinen yleisvaikutelma. Tiukka lääkemäisyys. Ei ollenkaan niin makea kuin peruskymppi, nyt ollaan mineraalisella ja kuivan nokisella laidalla. Suolaa, merellisyyttä, märkää laituria, merilevää, hiukan tervaa. Nam. Vesilisä avaa omenan ja pienen hedelmäkarkkisen vivahteen.

Maku: Vastaa hienosti tuoksun odotuksiin. Kuiva turvesavu, erittäin konsentroitunut lääkemäisyys, mineraalisuus ja sitruksisuus ovat komeasti kohdallaan. Todella nokinen ja hiilinen, hienon salmiakkinen ja tervainen. Suutuntuma on kuiva ja runko napakka. Limettiä, graavilohta, merisuolaa, heinää, merilevää. Tiukan spektrin viski. Jälkimaku nostaa pintaan jälleen sitruunan ja suolan, turvesavu jää hiukan taka-alalle, mutta lääkemäisyys kihelmöi oikein kunnolla. Tammea, valkopippuria, tuhkaa, tervaa. Finaali jää keskipitkäksi, mutta herkkua on. Vesilisä tuo omenaista makeutta ja liimaa savuelementit tiukemmin yhteen.

Arvio: Erittäin onnistunut pullote tässä ikäluokassa. Uskollinen tisleelle, tinkimätön, kuivan tyylikäs. Jos jälkimaku olisi edes hiukan pidempi ja isompi, tämä olisi aivan ilmiselvä mestaruussarjan viski. 89/100

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray 49,2%

Maistelussa klassisen oloinen 1990-luvun tuotantoa edustava Bowmore ex-bourbonista. Nämä ovat yleensä kautta linjan laadukkaita, mutta selkeitä huippuja on välillä vaikea erottaa juuri siitä syystä. Mutta harvoin näissä tosiaan pettyy.

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray

(49,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 27.3.1996–5.5.2015, Cask No. 960059, Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, kirpeän turvesavuinen, sitruksinen, herukkainen ja jokseenkin lääkemäinen ensivaikutelma. Merellisyys on vahvaa, suolavettä ja merilevää löytyy. Aprikoosia, mangoa, greippiä, aktiivista tammisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin tiukka yleisilme. Vesilisä tuo hiukan päärynää ja makeutta.

Maku: Todella napakka suutuntuma, sitruksisuus, mineraalisuus ja turvesavu iskevät kerralla. Tammi tuntuu aavistuksen kovana ja pippurisena heti kärkeen. Herukkaisuutta, makeampaa hedelmäisyyttä aukeaa vähitellen. Tietty lääkemäisyys tässä tuntuu edelleen, antiseptisia aineita ja hiukan yskänlääkettäkin. Suolavetinen ja kirpeä kokonaisuus kaikkineen. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena, mineraalisuus tiukentaa otetta koko ajan. Vähitellen yskänlääkemäisyys ja lakritsi avaavat kuitenkin portit, todella tumma yrttisyys ja Carmolis-tipat saapuvat uljaasti. Tammi on hienosti balanssissa. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta ja vaniljaisuutta, antaa hedelmille hiukan lisää tilaa ja rauhoittaa tammea.

Arvio: Todella fokusoitunut Bowmore, jonka avaa kuitenkin sielunsa jälkimaussa komeasti. 87/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009, 58,1%

Laphroaigin kymppivuotias CS pitää pintansa vuodesta toiseen. Omaan makuuni se on ollut tasalaatuinen huipputuote, joka on viimeisimpien Batch 007- ja Batch 008 -pullotteidenkin perusteella pysynyt korkealla tasolla.

Mielenkiinnolla tämän taas maistan. Rinnalle maisteluun pääsi tuo edeltävä Batch 008, joka oli mielestäni lajissaan aivan erinomainen viski.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009

(58,1%, OB, Bottled 2/2017, Seasoned Charred Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Aito Laphroaig. Järeä turvesavu ja timakka lääkemäisyys ovat heti vastassa. Hiilisyys tuntuu todella intensiivisena. Tuhkaa, nokea, tervaa. Jodia ja suolaa. Erittäin kuiva kattaus, vaikka taustalta löytyy sitrusta ja omenaa, jopa hiukan vaniljaa. Pieni lihaisuus tulee myös läpi. Tähän verrattuna kuivana pitämäni Batch 008 tuntuu jopa makealta. Nam. Vesilisä tuo yrttitipat ja tuoreen ruohon esiin.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin kuiva ja hiilisavuinen. Nuotion tuhka pölähtää, kun tämä saapuu kielen päälle. Lääkemäisyyttä, suolaa, jodia. Mineraalisuuden ja merellisyyden takaa löytyy pieni sitruksisuus ja omenaisuus. Lyijyisyyttä, salmiakkia, tervaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kireän kuiva – tästä selvästi puuttuu Batch 008:n rotevuus, mutta yleisilme on samalla napakampi. Jälkimaku alkaa vähitellen nostaa makeutta, mutta hiilisavu ja terva kantavat tätä siitä huolimatta. Lääkemäisyyttä, lyijyä, jodia, nokea, suolaa, pistävää mausteisuutta, chiliä. Lopulta hiukan hunajaa, rusinaa ja vaniljaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytää lisää tammista makeutta, hiukan päärynää ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella kuiva ja hieno Laphroaig. Tyyli on pykälän hienostuneempi kuin Batch 008:ssa, mutta samalla fokus on tiukempi. 90/100

Williamson (Laphroaig) 6 yo Batch #2 for Finland, That Boutique-y Whisky Company 46%

That Boutique-y Whisky Company on pullottanut kuusivuotiasta Laphroaigia tislaamohistoriansa tuntevien iloksi Williamsonin nimellä. Tätä tuotetta on tullut vuonna 2017 markkinoille kaksi 20 senttilitran pulloihin pakattua erää, joista jälkimmäinen eli 990 pullon suurempi satsi saapui pelkästään Suomeen.

Pakko kyllä myöntää, että tämä on yksi epätodennäköisimmistä Suomi 100 -tuotteista, mihin muistan törmänneeni, mutta niin siinä etiketissä todella lukee: ’Suomi 100’ edessä ja ’Bottled for Finland’ takana.

Mielenkiinnolla tämä maistan, koska nuori Laphroaig on ajoittain aivan mainiota viskiä. Tislaamon varastollakin päädyin viime vuonna pullottamaan sen kaikkein nuorimman Laphroaigin.

Williamson (Laphroaig) 6 yo Batch #2 for Finland, That Boutique-y Whisky Company Batch 2 for Finland

(46%, That Boutique-y Whisky Company for Finland, 2017, Batch 2, ’Suomi 100’, 990 bts., 20 cl)

Tuoksu: Raskaasti tervaa, lakritsia ja kumia. Palanut ja jopa hiilinen vaikutelma. Turvesavua on niin että tuntuu. Tietty karheus on mukana, kostea villakangastakki ja vahva merilevä. Suolaa, yrttisyyttä, mukavasti eucalyptusta ja raikkautta. Sitä vastaan nousee tunkkainen sekahedelmäisyys. Vesilisä tuo palanutta autonrengasta ja kreosoottia esiin.

Maku: Kuivaa savua, salmiakkijauhetta, lääkemäisyyttä ja nokisuutta. Tuoksun kumin ja hedelmän jälkeen paletti on yllättävän mineraalinen ja napakka. Merellisyyttä, suolaa, merilevää, sitruunaisuutta, eucalyptusta, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma, kihelmöi mukavasti. Omenaisuutta, aktiivista tammisuutta, pippurisuutta, yskänlääkettä. Jälkimaku on lääkemäinen, chilinen, kuivan savuinen ja salmiakkinen. Nokisuutta, hiiltä, tupakkaisuutta. Sekahedelmän makeus tulee jälleen mukaan. Omenaisuutta, sitrusta, keltaista luumua, happamuutta, yrttejä. Tammi pieksee pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisällä saa esiin hiukan hunajaa ja vaniljaista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat osin eri planeetoilta. Robusti ja mielenkiintoinen viski näin nuoreksi, vaikka tyylipisteitä ei ihan joka käänteestä tulekaan. Makukysymyksiä. 86/100

Bowmore 9 yo 2001/2010, The Nectar for Germany 55%

Maistelussa tällä kertaa nuorta Bowmorea Nectarilta Saksan markkinoille. Tislattu vuonna 2001 ja pullotettu 2010, mutta paljon muuta tietoa tästä ei sitten olekaan tarjolla.

Bowmore 9 yo 2001/2010, The Nectar for Germany

(55%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 2001–2010, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, vaniljaa ja nuotiosavua. Mietoa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja lempeää merellisyyttä. Varsin kevyt yleisilme. Karkkisuutta ja minttua, hiukan ruohoa. Tammi tuntuu melko aktiivisesti taustalla. Hiukan turpeisuutta, tuhkaisuutta ja yrttejä. Vesilisä avaa vihreitä kuulia ja lisää karkkisuutta.

Maku: Paljas, kepeän turvesavuinen ja karhean mineraalinen. Tuhkaisuutta, hiiltä, hapokkuutta. Hiukan vihreää omenaa, sitruksisuutta ja aprikoosinkiveä. Vaniljaisuutta, kevyttä tammisuutta. Varsin makea yleisilme, vaikka merellisyyden mukana tuleekin jonkin verran pippuria ja suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta karkkisuus miellyttää. Jälkimaku liikkuu hiukan ohuella pinnalla, makean vaniljaisuuden ja tuhkaisen turvesavun ympärillä. Hapokkuus, vihreä omena, limetti ja minttu muodostavat oman, hailakanvihreän maisemansa jälkimaussa. Melko lyhyt ja osin kalpea finaali. Vesilisällä löytyy erikoinen saippuaisuus.

Arvio: Ihan miellyttävä Bowmore näin nuoreksi, mutta ei varsinaisesti erotu joukosta. 84/100

Laphroaig 17 yo 1998/2016 Hand-filled 59,3%

Vuosi sitten tein ikimuistoisen matkan Islaylle, joka alkoi Laphroagin tislaamolta. Sen kunniaksi tänään maistelussa Laphroaigin varastossa itse pullotettu viski refill-sherrytynnyristä, joka on peräisin Laphroaigin rack warehouse No. 9:sta.

Paikan vaikutus koettuihin elämyksiin on kiistatta valtavan suuri. Muistan, että sen sateisen aamun lentomatkan ja kostean aamupäivän tislaamokierroksen jälkeen kaikki maistui Laphroaigin varastossa paremmalta kuin mikään koskaan. Sitä tunnetta on sellaisenaan usein vaikea siirtää kotioloihin.

Laphroaig 17 yo 1998/2016 Hand-filled

(59,3%, OB, 1998–2016, Hand-filled at the Distillery, Cask No. 700040, Refill Sherry Butt, 25 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja suorastaan julman lääkemäinen. Voimakkuus on tapissa. Lujaa hedelmäistä makeutta, nokisuutta, toskaomenaa suoraan uunista. Samalla käristettyä pekonia, savumakkaraa, hiukan taatelia. Lihaisa ja öljyinen, painava tuoksu. Suolaa, turvetta. Huh huh. Vesilisä avaa hienosti yrttejä.

Maku: Valtavan iso ja voimakas viski. Todella raju turvesavu, paksu lääkemäisyys, terva, salmiakki ja nokisuus kohtaavat joukon hedelmäisiä ja imeliä sävyjä. Savumakkaraa, rasvaisuutta, suolaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Omenaisuutta, hiukan rusinaa, taatelia, hilloisuutta. Tammi on läsnä aktiivisena ja vahvana. Jälkimaku alkaa erittäin savuisena ja pippurisena, tammisena ja tuhkaisena. Lihaisuus, öljyisyys ja suolainen liuku on pitkä. Mineraalinen, hapokas ja ruohoinen ote jatkuu läpi varsin pitkän finaalin. Vesilisä on käytännössä välttämättömyys. Se avaa aprikoosin, heinäisyyden ja yrtit.

Arvio: Todella vahva Laphroaig. No mercy. Onhan tämä nyt vain niin aseistariisuva tapaus, että vaikka muisto varastosta on vahva, tämä viski ei anna ajatuksen harhailla. 88/100