The BenRiach Distillery Company

BenRiach 32 yo 1978/2010, Tokaji Finish 50,4%

BenRiach perustettiin 1898, mutta vuonna 1900 se jo suljettiin. Seuraava toimintajakso osui vuosiin 1965–2002. Uudet omistajat löytyivät 2004.

Tämä yksilö on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä. Finistely on hoidettu aiemmin Tokaji-jälkiruokaviiniin käytetyssä hogshead-kokoisessa tammitynnyrissä (noin 240 litraa).

BenRiach 32 yo 1978/2010, Tokaji Finish

(50,4%, OB, 1978–7/2010, Batch 7, Cask No. 4417, 70 cl)

Tuoksu: Todella paksu ja makea vaikutelma. Runsas jälkiruokaviini hallitsee. Uuniomenia siirapissa ja mantelilastuissa. Imelää maltaisuutta, kiinalaisen ravintolan hapanimeläkastiketta. Ruusuja. Marsipaania. Nestesaippuaa, naisten vartalovoidetta. Erittäin voimakas tynnyri, se hallitsee tuoksupalettia.

Maku: Jos tuoksu on paksu, maku yllättää toisella tavalla – se on erittäin ohut ja huokoinen. Mausteista jälkiruokaviiniä, hapanta maltaisuutta. Maun keskivaiheilla nekin katoavat. Jälkimaku on tamminen, kanelinen, rusinainen, siirappinen, pähkinäinen (mantelia), kiitettävän pitkä. Maukas mutta kapea-alainen.

Arvio: Rungoltaan häiritsevän ohut, vaikka tynnyri dominoi rankasti. Ei järin onnistunut. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 5).

Glenglassaugh Evolution 57,2%

Glenglassaugh perustettiin 1873–1875, ja se on ollut monta kertaa suljettuna historiansa aikana. Tislauspannut ovat niin suuret, että niitä voidaan joko käyttää suuriin viskimääriin tai sitten ne on pidettävä hiljaisina.

Viimeisin, 23 vuoden hiljaisuus päättyi 2008, kun Scaent Group osti tislaamon. Tislaus alkoi uudelleen, ja ensimmäiset uudet viskit saatiin markkinoille 2011. Sen jälkeen The BenRiach Distillery Company osti tislaamon.

Evolution on kypsynyt kolmisen vuotta ex-bourbontynnyreissä (ex-Tennessee Cask, George Dickel first fill).

Glenglassaugh Evolution

(57,2%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Valkoviiniä (pinot grigio?). Päärynää. Vaniljaa. Valkoista viinimarjaa. Jokin liimainen vivahde. Pesuainetta. Yllättävän mieto tuoksu – miltei vaisu – ollakseen yli 57-prosenttista.

Maku: Todella ohut. Ensin tuntuu vain terävä alkoholi, sitten irtoaa makeutta ja tuoretta tammilankkua. Pakko lisätä vettä. Se tekee tästä päärynälimonadia. Hentoa sitruunaa, Limoncelloa. Rice crispies -muroja. Kovin kaukana ollaan vielä kypsien viskien monitasoisuudesta. Viinimäisyys on hallitsevaa, maltaisuus on vielä puhkeamatta. Muistuttaa melkein vodkapohjaista likööriä tylpässä makuprofiilissaan.

Arvio: Ei oikein vielä viski. Ohut, päärynäinen ja sitruunaliköörimäinen raakile. Katsotaan seitsemän vuoden päästä uudelleen. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 81/100.

 

Uisge 2013

Uisge-festivaali järjestettiin taas Vanhalla ylioppilastalolla 31.1.–1.2. Osallistuin perjantaihin, mutta varsin täysipainoisesti – ennätin maistaa viitisentoista viskiä. En ole tottunut tekemään näistä tilaisuuksista mitään viskinuotteja, joten en tehnyt sitä tälläkään kerralla. Tärkempää on tuttujen tapaaminen ja uusien viskielämyksien hankkiminen.

Aloitin perjantai-illan BenRiachin ja Glendronachin tastingilla. Session veti tislaamojen omistajan Billy Walkerin poika Alistair Walker. Mies oli luontainen tarinankertoja ja otti yleisön hienosti huomioon. Sessio kuitenkin keskittyi enemmän tislaamojen historiaan ja yleiseen tarinankerrontaan kuin varsinaiseen maisteluun. Meillä oli kuusi viskiä merkittyinä edessä ja yksi sivussa ilman merkintää, tuttuja tietysti suurin osa. Merkitsemätön muki oli Glendronachin tuoretta single caskia, joka olikin koko session paras viski: Glendronach 22 yo 1989/2012 Single Cask #5475 PX 51,6%.

Uisge2013_Balvenie_Tun1401_Batch5Kaksi tuntia kului tastingissa siivillä. Sen jälkeen piti käydä kahvilla, ennen kuin suu oli valmis alakerran haasteisiin. Sieltä mieleen jäi erityisesti Caol Ila 27 yo Sherry Cask 1984/2011 Douglas Laing Old & Rare 51,9%. Sherryisiä Caol Iloja ei kovin usein tapaa, ja tämä yksilö oli kyllä erinomainen esitys aiheesta. Erinomainen oli myös The Balvenie Tun 1401 Batch #5 50,1%, jonka olin blokannut listoilta jo etukäteen: sitä piti päästä maistamaan. Dave Stewartin eli ”Quiet Daven” maaginen vattaus ei jättänyt kylmäksi. Loistava viski.

Port Ellen 6th Releasen oli myös blokannut listoilta etukäteen, mutta pullo oli jo tyhjä, kun pääsin paikalle. Onneksi olin sitä päässyt maistamaan aiemmin jo muualla – olisin vain halunnut tarkastaa, oliko se niin hyvä kuin muistin. Port Ellenin sijaan lasiini päätyivät viimeiset tipat Talisker 25 yo 2005 Release 57,2% -pullosta. Mielenkiintoinen esitys, tuon vuoden kaksivitosta ei enää usein tapaa.

Uisge 2013 jätti hyvän maun suuhun. Olen ehdottomasti laittamassa ensi vuoden Uisgen kalenteriin heti, kun päivämäärät kerrotaan. Jos vaikka pääsisi molempina päivinä paikalle. Nostan hattua järjestäjille: he ovat tehneet loistavaa työtä suomalaisen viskikulttuurin eteen vaikeissa olosuhteissa (festivaaliahan ei saa edes mainostaa). Täytyy vain luottaa siihen, että tieto kulkee.

Glendronach 15 yo Revival 46%

James Allardice perusti Glendronachin vuonna 1826. Tislaamo oli 2000-luvulla vaikeuksissa Pernod Ricardin osana ja päätyi yksityiseen omistukseen 2008. Nyt maistelussa uusien omistajien eli Billy Walkerin johtaman yhtiön 15-vuotias pullote.

Glendronach 15 yo Revival

(46%, OB, +/- 2009, 70 cl)

Tuoksu: Paksu ja täyteläinen, selvä sherryn tulvahdus. Raskaan öljyinen yleisvaikutelma. Luumua ja viikunoita. Jotenkin lihaisa, tulee hevostalli mieleen.

Maku: Maistuu keveämmältä kuin tuoksuu. Napakka suutuntuma, herkullinen mausteisuus pääosassa – inkivääri kaikkein selvimmin. Mallasta ja aamiaismuroja, paahteisuutta. Jälkimaku pitkä ja mausteinen, kirpeän hilloinenkin (mustaviinimarjaa?). Kanelia ja toffeeta jää suuhun viimeiseksi mauksi.

Arvio: Monimutkainen kokonaisuus, jossa raskas tuoksu vaihtuu kepeäksi ensimauksi. Suussa viski saa nopeasti voimaa, mausteisuutta ja ryhtiä. Jälkimaussa tulee vielä yksi taso lisää, viski aukeaa hienosti. Tyylikäs, silti robusti kokonaisuus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 83/100. Dramming 89/100Whisky Monitor Database 88/100 (per 20).

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish 46% (2011)

BenRiach perustettiin 1898, mutta kahdessa vuodessa se hiljeni. Tuotanto alkoi uudestaan 1965. Tislaamo suljettiin jälleen 2002, mutta uudet omistajat löytyivät 2004.

Nyt maistelussa 15-vuotias BenRiach, joka on viettänyt ensin 13,5 vuotta ex-bourbontynnyreissä ja saanut sen jälkeen 1,5 vuoden viimeistelyn makeissa Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä.

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish

(46%, OB, +/- 2011, PX finish, 70 cl)

Tuoksu: Erinomainen, runsas kokonaisuus. Loputtomasti analysoitavaa: tummaa suklaata, sherryä, karhunvatukkaa, toffeeta. Maltaisuus tuntuu melko vahvana.

Maku: Uljaan tuoksun jälkeen maku on hiukan yksiuloitteisempi kuin saattoi odottaa. Täyteläisyys alkaa tumman suklaan vyöryllä, joka sulaa maltaisuudeksi ja mausteisuudeksi, taustalla kukkia ja pekaanipähkinää. Makea sherryisyys on mukana loppuun asti. Viimeiseksi suuhun jää hiukan pistelevä suklaisuus.

Arvio: Kokonaisuus on raskas ja makea, mutta se pitää, minkä lupaa. PX-kypsytys luo suklaisen ja täyteläisen tuntuman, joka ei kuitenkaan hyökkää. Kaikkineen miellyttävä kokonaisuus. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 5).