Edrington

The Macallan 12 yo 40% (Early 2000’s)

Nyt kun joulukuun kova flunssa on vihdoin lopullisesti selätetty, lasissa on klassikkoviski menneiltä ajoilta. Tämä ei ole aivan niitä himoituimpia yksilöitä, enemmänkin vanha perustuote. Toisaalta juuri se tekee tästä kiinnostavan.

The Macallan 12 yo (Early 2000’s)

(40%, OB, Early 2000’s, Sherry Oak Casks from Jerez, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja samalla hienon tamminen. Kahvista kitkeryyttä, mehevää luumua, hiukan tummaa suklaata. Akaasiahunajaa, karamellia, taatelia ja rusinaa. Appelsiinimarmeladia, yrttisyyttä, nahkaisuutta, hiukan mustaherukkahilloa. Hiukan vahamainen, kuiva tammi tuoksuu tässä aivan upealta.

Maku: Vanhan ajan sherryviskin makumaailma kaikessa runsaudessaan, ei tällaisia enää tehdä. Voimakas ja sielukas kokonaisuus alhaisilla volteilla. Toffeen ja makeiden hedelmien tasapaino hiukan kitkerän kahvisuuden ja kuivakkaan tammen kanssa on suurta kauneutta. Sinänsä kokonaisuus on tavallaan jopa yksinkertainen, mutta toimii loistavasti. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Appelsiinimarmeladi, kiteinen hunaja, hilloisuus, rusinaisuus, sitruksisuus ja yrttisyys kantavat. Jälkimaku pyörii edelleen mahtavan sherryn, kahvin, vahamaisen tammen, yrttien, sitruksen ja luumun ympärillä. Tiettyä suolaisuutta ja heinäisyyttä löytyy myös, maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Keskipitkä finaali on tasapainon juhlaa.

Arvio: Odotuksiakin hienompi viski. Periaatteessa suoraviivainen, mutta kaikki suorastaan maagisesti kohdallaan. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen vanhan ajan Macallan”.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Signatoryn valikoimista löytyi tällainen vaaleahko Mäkkäri-sherryttely. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta maistetaan.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory Vintage, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.1990–19.7.2007, Cask No. 16306, Refill Butt, 783 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva ja sherryinen, odotuksia tuhdimpi ja robustimpi. Tallia ja nahkaa, maakellaria, havuisuutta ja jonkin verran yrttisyyttäkin. Uuniomenaa ja keltaista luumua, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Jännä pihkaisuus, hiukan sitruunaa, runsaasti hunajaa. Sävykäs ja hieno tuoksu! Vesilisä avaa päärynää ja hedelmäkarkkia.

Maku: Metinen ja sitruksinen, hiukan erilainen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Akaasiahunajaa, runsaasti yrttistä raikkautta, minttua ja kamferia. Hapokasta omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä ja hunajamelonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Runsas maltaisuus saa seurakseen voimakkaan tammisuuden, napakat mausteet ja hiukan karamellista makeutta. Jälkimaku pyörii edelleen metisyyden ja sitruksisuuden ympärillä, mutta nyt pieni pippurisuus nostaa päätään ja hapokkuus kääntyy vähän tummempaan suuntaan. Nahkaisuutta, havuisuutta, kuivattuja hedelmiä. Hiukan metallinen sivuääni ilmestyy jostain. Keskipitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta pintaan.

Arvio: Vakuuttava ja lajissaan oikein mielenkiintoinen Macallan. 86/100

The Macallan Edition No. 4, 48,4%

Neljäs julkaisu tätä sarjaa Mäkkäriltä. Yllätyksekseni ihan jopa pidin Edition No. 2:sta, mutta Edition No. 3 jätti aavistuksen kylmäksi. Siltä pohjalta maistan nyt tämänkin julkaisun, jota on ilmeisesti siis pullotettu käsittämätön määrä, kolmesataa tuhatta pulloa.

Nämä eivät luonnollisesti ovat mitään verrattuna vanhoihin Macallaneihin, joten nyt ollaan ihan eri asteikoillakin. Tässäkin editiossa käytettyjen tynnyrityyppien luettelointi tuntuu jo vähän naurettavalta: ex-sherrytynnyriä löytyy eurooppalaista ja amerikkalaista niin butt-kokoisena, puncheonina kuin hogsheadina, refilliä ja ties mitä, monesta eri bodegasta (Vasmya, Diego Martin, Jose y Miguel Martin, Tevasa…). Mutta oikeasti vain tämä viski nyt ratkaisee.

The Macallan Edition No. 4

(48,4%, OB, 2018, American Oak & European Oak, 300000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen, paahteisen tamminen ja suorastaan synkkäsävyinen. Multaa, kellaria, kahvia, paahdettua pähkinää. Melkoisesti mausteita, etenkin kanelia ja inkivääriä. Jokseenkin karvas yleisilme, sherry on kireänä pinnassa. Teetä ja nahkaa. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa, hiukan toffeetakin.

Maku: Erittäin mausteinen. Tammi ajaa ylinopeutta välittömästi. Pippuria, kanelia, inkivääriä, happamuutta. Paahdettua pähkinää, karvasta sherryä, runsaasti kahvia ja rusinaa, hiukan kuivattua luumua ja palanutta paahtoleipää. Suutuntuma on melko täyteläinen, runko ehkä vieläkin jämäkämpi kuin aiemmissa maistamissani Edition-julkaisuissa. Marjaisuutta, maltaisuutta, kireyttä. Tammi lyö vähän yli koko ajan. Jälkimaku pyörii edelleen voimakkaan tammen ja vahvan mausteisuuden ympärillä. Kokonaisuus kuivahtaa nopeasti, jäljelle jää pippuria, tummaa suklaata, kahvia, rusinaa, kitkerää pähkinäisyyttä ja paahtoleipää. Minttua, ruohoisuutta, vähän multaa. Melko pitkä, karvas finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja sävykkyyttä heti.

Arvio: Vähän liikaa puuta. Tammen ja mausteiden kitkerä komento jättävät tämän kauas Edition No. 2:n taakse. Ihan perustason moderni Macallan kaikkineen, ei erotu mitenkään joukosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.

Glenrothes Oldest Reserve 43%

Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.

Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.

Glenrothes Oldest Reserve

(43%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.

Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.

Highland Park Orkney Rowing Club 58%

Highland Park julkaisi muutamia vuosia sitten tällaisen tymäkän hyväntekeväisyyspullotteen. Liemi on kypsynyt ykköstäytön ex-bourbonissa, joten varsin intensiivistä otetta voi odottaa.

Highland Park Orkney Rowing Club

(58%, OB, Bottled 30.4.2019, First Fill Ex-Bourbon Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, vaniljaa ja ruohoisuutta. Varsin paljas yleisilme. Sitruunankuorta, minttua, mausteisuutta, hiukan tuttua kanervaista hunajaisuutta. Havua ja pihkaa, mineraalisuutta ja vähän hiivaleipää. Hapokasta omenaa, vihreää teetä, hapanta marjaisuutta. Vesilisä availee Limoncelloa ja päärynää.

Maku: Erittäin tiukka avausisku välittömästi leukaperiin. Kauttaaltaan vihreä ja ruohoinen, mineraalinen ja kireän hapokas kokonaisuus. Hapanta omenaa, sitruunankuorta, viinirypälettä, chiliä, suolaisuutta. Nyt pieni savuisuuskin löytyy. Maltaisuutta, kanervahunajaa, karheaa tammilankkua. Suutuntuma on öljyinen ja pistelevän mausteinen. Nuorta viskiä on varmasti joukossa, sen verran rouhea ja terävä tämä on. Jälkimaku on ruohoinen ja viljainen, edelleen erittäin pureva ja mineraalinen. Sitrusta ja hapokasta omenaa. Vanilja pysyy kyydissä, samoin kanervahunaja ja pieni savuisuus. Jälkimaun nautinnolliset havun ja pihkan elementit ovat tässä parasta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa merellisiä piirteitä ja avaa toffeeta.

Arvio: Ristiriitainen kokonaisuus, haluaisin pitää tästä enemmän. Erittäin hyvin tehty viski, muttei osu lainkaan omaan preferenssiini. Todella raaka ja paljas kokonaisuus hyötyy vesilisästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Highland Park Cask Strength Release No. 3, 64,1%

Muistan vieläkin, miten innoissani olin Highland Parkin ensimmäisestä ruotsalaisille pullotetusta Cask Strength -viskistä, joka oli sekin tällaisessa hobittipullossa. Myös kakkosbatch oli hyvää tavaraa, mutta ei aivan niin vaikuttava elämys kuitenkaan.

Sittemmin olen mennyt näiden järjestysluvuissa sekaisin, ja tässä on nyt nimessä Release No. 3, vaikka erilaisia vastaavia on mielestäni vielä enemmän ympäri maailmaa. Mutta mielenkiinnolla tämän nyt maistan.

Highland Park Cask Strength Release No. 3

(64,1%, OB, NAS, 2022, First Fill Sherry, American & European Oak, 35 cl)

Tuoksu: Kanervahunajainen ja painavan rasvainen, likainen ja jopa vähän ummehtunut. Maitosuklaata, luumua, rusinaa, siirappia ja poltettua sokeria. Havuja, vähän turpeisuutta, mysliä, maltaisuutta. Pieni lihaisuus on mukana. Konerasvaa, jotain metallista. Kaikkineen todella voimakas. Vesilisä tuo esiin ullakkoa, vanhaa nahkatakkia, savua.

Maku: Suklainen, rasvainen, painava ja väkivahva. Kanervahunajaa, siirappia ja tikkunekkumaista makeutta. Likaisessa rasvaisuudessa on pieni metallinen sivuääni. Rusinat ja luumut ovat hyvin esillä, sherryisyys on hedelmäisessä laidassa. Sekahedelmissä on ylikypsä sävy, lihaisuus on rancio-henkistä. Suutuntuma on todella öljyinen ja voimakas. Havuja ja yrttejä löytyy, samoin tuhtia maltaisuutta. Jälkimaku pyörii hedelmäisen sherryn, siirapin, suklaan ja yrttisyyden ympärillä. Metallinen sivuääni tulee vielä selvemmin esiin. Havut ja turpeisuus ovat tyylikkäässä paketissa, kanervahunajankin löytää. Likaista rasvaisuutta, terävää tammisuutta ja napakkaa mausteisuutta. Nahkaa ja kuivalihaista meininkiä. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa turvesavuista puolta vähän selvemmin esiin.

Arvio: Varsin uskollinen tälle Cask Strength -sarjalle, mutta ei aivan niiden ensimmäisten julkaisujen tasolla. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100

Glenrothes 1982/1999, 43%

Maistelussa tällä kertaa varsin vakuuttavan oloinen Glenrothes vuoden 1982 tuotannosta. Taannoinen indie-Glenrothes jätti sen verran haljun fiiliksen, että piti nyt suorittaa paikko tällaisella tislaamon omalla pullotteella.

Glenrothes 1982/1999

(43%, OB, 1982–1999, Approved 7.10.1998, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan tamminen, makean hedelmäinen, tomusokerinen ja tuhti yleisilme. Vaniljaisuus ja hedelmäkakku ovat pinnassa. Kuivattuja hedelmiä, makeaa appelsiinia ja voimakkaasti tuoksuvaa hunajakennoa. Paahdettuja pähkinöitä, kanelia, metisyyttä. Hiukan minttua ja päärynää.

Maku: Voimakas tammi, painava hedelmäisyys ja selvästi erottuva hunaja ovat pääosassa. Vaniljaisuus kääntyy mantelin ja marsipaanin suuntaan. Tämä ei ole erityisen makea viski, vaan hedelmäisyys pyörii kirpeän appelsiinin ja hapokkaan omenan ympärillä. Pähkinäisyys on jopa karvasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hyvin tasapainossa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja tanniineja riittää. Jälkimaku alkaa edelleen vahvasti tammen komennossa. Kaneli saa seurakseen voimakkaan chilin. Vaniljasta on enää ailahdus mukana, hapokkuus kääntyy kahviin. Maltaisuutta, paahteisuutta, ruohoisia sävyjä, hedelmäteetä, hiukan limettiä. Melko pitkä finaali kuivuu erittäin tiukasti ja jää lopulta hiukan sävyttömäksi.

Arvio: Tuoksu lupailee paljon ja maussakin on runsaasti hyviä elementtejä. Jälkimaku käy kuitenkin hyvin kireäksi. Laatuviskiä silti. Odotukset olivat kieltämättä vieläkin korkeammalla. 86/100

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar 52,4%

Maistelussa on vaihteeksi sherryistä Glenrothesia saksalaisen indie-pullottajan Sansibarin valikoimista.

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar

(52,4%, Sansibar, Spirits Shop’ Selection, 1996–2018, Refill Sherry Cask, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Omena ja sitruuna ovat pinnassa, sherrystä ei ole kuin ailahdus. Marsipaania, hiukan toffeeta, banaania. Ruohoisuutta, kosteaa lehtikasaa, maltaisuutta, viljaisuuttakin. Mausteisuutta. Tuntuu kaikkineen hiukan ohuelta. Vesilisä availee hiukan nestesaippuan ja mintun vivahteita.

Maku: Maltainen, tamminen, kirpeän hedelmäinen ja purevan mausteinen. Vanilja ja marsipaani ovat edelleen vahvasti esillä. Hapokasta omenaisuutta, viinirypälettä, raakaa banaania, limettiä. Kanelia, pippuria, tanniinisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko kireä. Edelleen tietty maanläheisyys ja kostean lehtikasan fiilis on voimakas. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja yrttejä riittää. Jälkimaku lähtee todella karvaana ja tammisen purevana liikkeelle. Maltaisuutta, paahteisuutta, hapokkuutta. Pippuria, karvasmantelia, raakaa banaania, limettiä ja vihreää omenaa. Ruohoisuutta, heinäisyyttä, suolaisuutta, pieni metallinen ailahdus. Keskipitkä, hyvin karvas finaali. Vesilisä tuo esiin päärynäisiä sävyjä, pientä sokerista makeutta ja minttua.

Arvio: Nyt ei osunut oikein millään tasolla kohdalleen. 79/100